sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Se siitä inspiraatiopäivästä

Elämme kummallisia aikoja ihmiset. Minun täydellisen onnellisessa elämässäni on vastoinkäymisiä!!

Huomasin vuosi sitten, että mua pelotti olla tosi onnellinen. Odotin kuin pahinkin pessimisti milloin syöksyn kuin torpedo kohti mustaa aukkoa onneni kukkuloilta. Yritin sivuuttaa ajatuksen ja jatkaa kiitollista hykertelyä, vaikka tietysti paremman jakson jälkeen sattuu aina jotain, mikä muistuttaa kuolevaisuudesta.

Nyt en ole ollut mitenkään liian iloinen, mutta kuitenkin ihan perus, oma itseni ja silleen. Perusluonteeltani olen kuitenkin ikuinen optimisti, onnen tavoittelija, hetkessä elävä ja nykyään herkästi kiitollinen kaikesta hyvästä. Koska hyvä vetää luokseen hyvää, kuten varmasti tiedätte.

Silti maailma päätti pudottaa meikäläisen perustasolta alamaihin. Eilen oli Helsingissä Blogger's Inspiration Day ja mun oli tarkoitus mennä sinne. Seuralaiseni kuitenkin oli estynyt ja sitten pohdin lähtisinkö yksin silti.

Päätin lähteä. Huvittaa vieläkin vähän se keskustelu, jonka kävin itseni kanssa kamoja kasaan laittaessa. Sanoin ääneen "otanpa tämän toppatakin nyt mukaan, kun eilen oli niin kylmä ja jos vaikka auto jättää välille".

Vähän ennen Paimiota tajusin, ettei pultteja oltu kiristetty sen tiistain jälkeen, kun kävin vaihtamassa kesärenkaat. Alumiinivanteiden pultit täytyy aina kiristää jonkun tietyn kilometrimäärän jälkeen, joten eipä siinä sitten auttanut kuin etsiä joku huoltoasema. Jännä vaan, ettei tuossa motarin varrella olevissa huoltoasemissa missään ole erikseen sitä huoltopuolta. Niinpä jouduin vaivata jotain ihan random ukkeleita huoltoaseman pihassa.

Jatkoin matkaani joitakin kilometrejä, kun yhtäkkiä auto ilmoitti, että akussa on liian vähän virtaa. Tiedättekö mikä fiilis yksin motarilla keskellä erämaata? Soitin vaikka ja mihin palveluihin kuullakseni, että hinaus näin viikonloppuna maksaa enemmän kuin laturin korjaus. Pyörin ympyrää Teboil Kivihovin takapihalla ja sitten päätin kokeilla onneani. Mitä lähemmäs Turkua pääsisin, sitä vähemmän se hemmetin hinaus ehkä maksaisi. (Mä en tiedä mitä mä olen tehnyt mun vakuutuksille, mutta tältä osin ne ei ainakaan kunnossa ole! Huomenna lähtee hyvin kiireellinen sähke vakuutusyhtiölle!! Opetus numero 1: vakuutukset kuntoon ja joku mikä sisältää hinauspalvelun!)

Tuohon autoonhan vaihdettiin uusi akku juuri vähän yli vuosi sitten ja koska siitä meni ohjaustehostin ihan ekana pois päältä, se viittaa laturiin. Päätin yrittää saada auton suoraan Raisioon sinne samaan paikkaan, missä se akku siihen vaihdettiin ja niin vaan kuulkaa sain auton sinne parkkiin. Siellä se nyt on, odottamassa huomista.

Opetus numero 2: kun lähdet autolla, ota mukaan aina vaatteita niin paljon, ettet jäädy keskelle Suomusjärven peltoja, jos jäät välille. Iskä on puhunut tästä nyt jotain 30 vuotta, oppi on ilmeisesti mennyt perille.


Opetus numero 3 oli hieman vahinko: mulla sattui olemaan laukun pohjalla jossain hiluja sen verran, että pääsin Raisiosta pois suoraan Turun torille ja sieltä sitten vielä kotiin.

Se siitä Helsingin reissusta sitten.


Kotona pyörin pari tuntia ennen kuin lähdin taas kylille. Pikku-Torressa oli nimittäin TPS:n kauden avajaiset illalla.



Yritän nyt kovasti päästä yli eilisen sähellyksestä ja toivoa, että sisäinen hannuhanheni palaa reissultaan ja kuulen vain hyviä uutisia siitä autosta esimerkiksi. En mä tiedä voiko tässä mitenkään kovin huonot ajat olla edessä, kun ensi viikolla on luvassa kaikkea mukavaa touhua. (Jos olisi auto millä siirtyä paikasta toiseen.)

Kuvia perjantaisesta pelistä joudutaan nyt odottelemaan kieli pitkällä vielä päivän tai pari, sillä kovalevyllä ei ollut tilaa kahden matsin kuville.

Toivottavasti teillä on mennyt hieman paremmin!

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Yläkentällä

Näin vapaapäivänä oli helppo tallustaa Urheilupuiston yläkentälle ajoissa ennen Tepsin harkkamatsia SalPaa vastaan. Kävin hakemassa kahvia kulman takana olevasta Salesta nauttien lämmittävästä auringosta.

Tänään on hieno keli muuten, mutta Turun tuuli panee taas parastaan. Kuinka täällä onkin voinut tuulla koko kevään näin paljon?



Kai tässä kohta täytyy alkaa testailla kameraa, kun kentällä näkyy olevan jotain kuvattavaa. Kotona on pieni tekninen ongelma, joten en välttämättä saa tästä matsista tehtyä postausta ennen kuin ensi viikolla. Muutenkin kannattaa varautua pieneen blogihiljaisuuteen sillä huomenna olen koko päivän menossa enkä siis muutenkaan ehtisi kuvien kimppuun vasta kuin sunnuntaina. Katsotaan kuinka akan käy.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Kriisi ennen lenkkiä

Kaivoin valkoiset Shock Absorberit laukusta, pujottelin ne päälleni ja pyysin miestä taas jälleen laittamaan ne kiinni, sen verran kireät ne edelleen olivat kaiken käytön jälkeenkin. Juuri sopivan kireät juoksemista ajatellen, vaikka monta kertaa olen ajatellut, että sinkkuna olisi varmaan jäänyt juoksematta, mikäli se urheiluliiveistä olisi jäänyt kiinni.

Seuraavaksi kumarruin kurkottamaan toisesta laukusta jotain ja samaan aikaan selkäpuoleltani kuului jokin hassu ääni. Kysyin mieheltä mitä tapahtui ja hän totesi liivien menneen rikki! Olin monttu auki toistellen vain sanaa rikki! Miten niin rikki?! Hakanen oli kuulemma antanut periksi. Se siitä lenkkeilystä.

Ihmettelen vieläkin kuinka Shock Absorbereista voi mennä jokin rikki, sen verran olen kuitenkin luottanut niiden laatuun. Kai mikä vaan voi mennä rikki nykypäivänä sitten.


Minulla ei aikaisemmin tuota mallia Ultimate Run Bra (adlink) ollutkaan ollut ja ne kyllä oikeasti olivat todella hyvät tähän hakasen periksiantamiseen asti. Onhan noissa edelleen hakasia jäljellä, mutta minulla kyllä menee muutama hetki kaventua niin monta senttiä kuin nuo vaativat. Noita ennen olin käyttänyt mallia Active MultiSports Support Bra (adlink) ja ne naputtelin tilaukseen taas. Ne ainakin saan kiinni itsekin.


Onneksi on nettikaupat tällaisia tilanteita varten. En millään olisi ehtinyt kiertää livekauppoja läpi liivien perässä, kun ei voi tietää mitä kokoja missäkin on jäljellä.

Mikä sun suosikki urheilurintsikkamerkki on?