keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

ENNAKKO-ODOTUKSIA TURUN DERBYSTÄ

Tänään on yksi kesän odotetuimmista päivistä, ihan oikea juhlapäivä. Tienvarsi- ja bussimainoksilta ei ole voinut välttyä Turussa, tänään nimittäin minun ja tuhansien muiden ihmisten ohjelmassa on TPS - FC Inter illalla 18:30 alkaen.

Rituaaleihini ennen peliä kuuluvat tällä kaudella hartaudella meikkaaminen, eyelinerien epäonnistunut viritys silmiäni koristamaan, kuvauskaluston reppuun pakkaaminen, kysymys "ainiin missä mun kuvauspassi on", myöhässä Kupittaalle lähteminen ja kaikesta huolimatta postinumeroalueelle 20720 ajoissa saapuminen. Veritaksella sitten taas kauden vakiona tähän asti ollut pelaajakäytävän oven edustaa kiertävien aitojen ihmettely, aitojen välistä pujottelu ovelle ja järkkärille vastaaminen "ei, minä en vieläkään ole ehtinyt tekemään sinulle sienipiirakkaa" (lähettäkää nyt joku hänelle sitä sienipiirakkaa!!). Median tiloihin päästessäni olen ehtinyt hakemaan pahvimukin vettä varten ja sitten todennut kellon olevan jo sen verran, että minun kuuluisi olla kentän laidalla jos aion ehtiä sinne ennen kuin pelaajat asettuvat jonoihin käytävälle. Että siinä mielessä tänään odotukset omasta suorittamisesta ennen peliä kohdistuvat täydellisellä meikillä ajoissa kotoa poistumiseen Veikkausliigan kuvauspassi kaulassa.


Odotukseni jalkapallon suhteen saattavat olla vielä suuremmat. Haluaisin Jakosen ja Virtasen tekevän maalin, Blomqvistin pyörittävän Interin jantterit pyörryksiin, Miron puolustamaan lyömättä päätään kehenkään ja mihinkään ja ihan vähän enemmän toivon tepsijätkien voittavan. Ihan vähän. Interin puolelta toivon Furkan huutavan tuomarille (koska se on tavallaan viihdyttävää, vaikkei olekaan), Mikko Kuninkaan näyttävän hyvältä ja Pennin juoksevan mun kameran lähistölle, jotta saan hänestä jonkun paremman kuvan kuin viimeksi vuonna 2016 tai jotain sinne päin. Vähiin käy siis sanottavani Interistä valitettavasti ja sen myötä tämä on aikamoisen yksipuolinen ennakko.

Vakavasti puhuen haluaisin nähdä jalkapalloa, jossa rakennetaan hallittuja hyökkäyksiä, harhautellaan taidokkaasti, raivataan tie maalille ja tehdään maali. Haluaisin Turun derbyn tarjoavan nimittäin muutakin jalkapalloa yleisölleen kuin kuumia tunteita, sillä nollasta sataan kannattaa lähinnä juosta eikä lässyttää muille. Parempi voittaa, kumpi joukkue se sitten ikinä onkaan. Se nähdään illalla.



Yleisöltä odotan samanlaista mökää kuin MM-kisojen taustalla, joten ottakaahan ääntä avaava lääkitys mukaan. Kannattajat pysykööt karsinoissaan, teitä en kaipaa kentälle enkä putkaan. Poliisit nimittäin ehtisivät pelistä paremmin takaisin asemalle katsomaan Iran-Espanjaa.

maanantai 18. kesäkuuta 2018

MILTÄ MEILLÄ NÄYTTÄÄ NYT

Nyt tulee jotain niin marimaista kuin vaan voi olla. Minähän voisin blogata vain siloiteltuja ja siistejä kuvia, mutta nyt tulee kyllä ihan sitä itseään. Rakastan valokuvata asioita juuri niin kuin ne ovat, koska silloin kuvissa on mielestäni elämää. Valkotaustaiset asetelmat toki miellyttävät silmää nekin, mutta ne sitten erikseen omassa kategoriassaan. Niiden paikka on jossain ihan eri postauksessa kuin tämä. Tässä postauksessa aion nimittäin nyt esitellä teille asuntoamme hieman.


Heti eteisestä alkaa muuttokaaos, ettei totuus unohdu aina kotiin tullessa. Lattialla makoileva matto on omaa ja mummoni käsialaa, kyllä. Ja sen lopullinen sijoituspaikka ei tule olemaan eteinen, se vain tuli tänne ensimmäisten tavaroiden joukossa, jottei laatikoita tarvisi suoraan laminaatille istuttaa. Eteiseen se sitten jäi, kun sänkyä tuotiin, sillä kuljetusliikkeen miehet tietysti paukkaavat aina tupaan kengät jalassa. Hyllykköön on tarkoitus laittaa nappikset pallon kaveriksi ja jokin kori mainospostia varten.

Eteisestä suoraan näkyy huone, jonka nimi on Patton-huone. Älkää kysykö! Tai jos kysytte, kerron tämän: Pattonit ovat niitä panssarivaunuja, joilla ajelimme kevättalvella yhdessä. Illan viimeinen hidas jne. Sama suomeksi: huoneesta tulee työhuone, pelihuone, tietokonehuone ja minun vaatehuone.


Eteisestä ja Patton-huoneesta oikealle näkyy seuraava:



Käytävän oikealla puolella olisi pesuhuone, josta en ottanut kuvia nyt ollenkaan ja vasemmalla keittiö. Se on ihana.




Keittiöstä näkyy suoraan olohuoneeseen. Sieltä puuttuu sohva vielä pahimmassa tapauksessa kuukauden verran. Täytyy toivoa, että tehtaalla tiedetään kahden futisihmisen kaipaavan kovasti sohvaa ja he saisivat sohvan kursittua kasaan odotettua nopeammin.




Makkarissa on sama meininki kuin viime viikollakin. Minun hiusosastollani ei, kävin nimittäin lauantaina kampaajalla. Kesäblondi on hiusteni nimi ja tykkään kyllä ylipaljon Unikin Liinun hiustaiteesta.

Kovin on siis vaiheessa tämä täällä ja tulee olemaan vielä hetken. Mulla on vielä mun koko vaateosasto, kirjat ja muutama astia kantamatta tänne enkä halua edes ajatella mitä muuta pientä sälää omistan. Onneksi pian on juhannuksen vapaat, joten ehkä asiat edistyvät sitten taas enemmän. Ihanaa, kun on kuitenkin jo päässyt asumaan tänne uuteen osoitteeseen ja vaikuttaa siltä, että muutto on joskus jopa ohi!

En uskalla kysyä miltä tämä näyttää teidän silmäänne, kun tiedän kuvissa näkyvän vain sotkua, kääks! Sen sijaan toivotan teille hyvää alkavaa juhannusviikkoa!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

VEIKKAUSLIIGA: TPS - FC LAHTI 15.6.2018

"Poliisilla olisi kesäperjantaisin muitakin tehtäviä, kuin mukamas jalkapallosta riehaantuvien nuorten urhojen älyttömän riehumisen rajoittaminen. Jalkapallo-ottelun pitäisi olla yleisöllekin mielekäs urheilutapahtuma." lukee poliisin raportissa perjantaina pelatun TPS - FC Lahti -matsin jäljiltä. Minä mietin siinä Veritasta lähestyessä, kun poliisiautoja näkyi pihassa jo olevan, että täälläkö ne kaikki Turun poliisit nyt sitten tarvitaan, tämähän on vain perjantai-illan Veikkausliigaa. Sitten muistin, että paikalla on FC Lahden kannattajat. En tietenkään ajatellut heidän olevan mikään turvallisuusuhka, kunhan vain muistelin jotain aiempaa kautta, jolloin he heittivät kentälle pommin nenäni eteen. Se ei ollut mukavaa, sillä jalkapalloa olisi mukava kuvata ilman, että kannattajia tarvitsee pelätä.

Onneksi mulla oli muutakin mietittävää pelin kuvaamisen aikana kuin poliisiraportin arvoiset kannattajat, mietin nimittäin omaa oloani ja sitä kuinka pitkään voin olla kuvaamassa vai täytyykö lähteä kesken pois. En lähtenyt ja mietin myös niitä kannattajia siinä kohtaa, kun heistä muutama juoksi kentälle ja järkkärit perässä. Selkeästi järkkäreidenkin kannattaa harjoittaa räjähtäviä lähtöjä ja hioa pohkeensa samaan kuosiin kuin Virtasen Jampalla, jotta pystyy juosta kannattajahuligaanien perään. Noin muuten kannattajat saivat olla rauhassa ajatuksiltani. Enemmän ajattelin toisen puoliajan lopussa pippurisumutepilveä, josta vieressäni istunut Tiina minulle vinkkasi. Pippuri ei viime aikoina ole edes mausteena oikein ollut ystäväni. Vedin siis kaulassani ollutta huivia korkeammalle nenäni päälle ja jatkoin kuvaamista toivoen, ettei tuulisi ainakaan meihin päin.

Minun raportissani voisi siis lukea minulla olevan parempaakin tekemistä kesäillan jalkapallo-ottelussa kuin miettiä ulkoisia ärsykkeitä, kun olen kuvaamassa, mutta ainahan sitä jotain valitettavaa tuntuu olevan. Siitä en kyllä valita, kun pressissä oli laatikollinen pullia toimittajille! Kiitos TPS!! Tällä kertaa ehdin jopa näkemään ne ennen kuin ne oli jo syöty. Kuvaa en ottanut, kun olin sen verran varovaisesti liikenteessä, etten halunnut kuvata kuin ns. pakolliset. Tästä kuvasarjasta päätellen siis lähinnä Jakosen Petrin poikaa. Jos ihan rehellisiä ollaan, tietysti yritin kuvata Blunkkaa, mutta jostain syystä osuin vain Jakoon. Sellaista se on välillä näiden tepsijätkien kanssa.











Pitkästä aikaa TPS teki maalin ja pääsin kuvaamaan maalihalia. Ahde roiskaisi pallon maaliin pilkulta. Siinä hetkessä tuntui helpotus ja riemu. Maalit ovat olleet aika vähissä kauden aikana ja olisihan se ihan toivottavaa, jos niitä syntyisi muutenkin kuin pilkuista. Muutama yritys siihen suuntaan tässäkin matsissa toki oli, mutta harmittavasti tolpat olivat aina edessä tai joku oli siirtänyt maalin ihan väärään kohtaan, kun pallo lipui ohi.

Tauolla en edes ajatellut nappiskuvia tai mitään taukokuvia, koska harrastin niskojeni pyörittelyä vessassa. Kuuntelin niiden kaunista rutinaa ja pyöritin vähän lisää, sen verran hauskalta se tuntui. Sitten menin vinkumaan katsomon puolelta eräältä mieshenkilöltä takin itselleni toiselle puoliajalle.













Dragon kuvaan on mielestäni hyvä päättää tämä postaus. Siinä tiivistyy varmasti monien TPS-henkisten tunteet.

Perjantain jälkeen tässä vaiheessa ajatukset tietysti ovat jo keskiviikon Turun derbyssä vähitellen ja niin myös minulla. Mietin tätä mun niskaosastoa ja hengittämistä. Mikään ei ole auttanut ongelmiini niin paljon kuin tuo perjantain matsin kuvaaminen, joten toivottavasti keskiviikkona tapahtuu samoin.

TPS - FC Lahti 1 - 1