torstai 8. joulukuuta 2016

Selfieitä ja muuta hömppää

Heiiii nyt pitkästä aikaa viikkokatsausta paitsi tämä vain on vähän pidemmältä ajalta. Joku parin viikon katsaus? Näitä oli kiva tehdä kesällä, mutta sitten aloin vähän jo väsyä, kun oli muutakin postattavaa. Ajattelin pitää nämä ohjelmistossa jatkossakin, mutta en välttämättä juuri viikottaisina vaan silloin, kun siltä tuntuu. Vaihtelu - se on hyvästä meidän ihmisten aivopoloisille.

Untitled
Tää on varmaan jostain marraskuun puolivälistä, kun käytiin Maaritin kanssa maistelemassa Mbakeryn herkkuja Kauppahallissa ja tietysti päivittämässä juorutilanne ajan tasalle. Olikohan tämä taas niitä kahvikertoja, kun Maarit huokasi elävänsä mun kautta. Myöhemmin hän on varmaaan tullut ajatelleeksi, että oma elämä on ihan jees verrattuna meikäläisen jatkuvaan menemiseen, höhö! // Samalla reissulla vessaselfie.. Kauppahallissa on hieno vessa!
Untitled
Selfiet on hyviä meikin tarkistamiseen. // Tää on Turku siltä päivältä, kun olin kuvaamassa jalkapalloilijoita. Sitä postausta Jakosta on muuten tässä nyt hiottu vähän ja se on tulossa ihan näillä näppäimillä! Huomenna tai lauantaina! Ehkä lauantaina!
Untitled
Helsinki. // Tukholma.
Untitled
Vuoden Sponsorointiteko 2016 - Veikkaus & Apulanta. Oli hassua nähdä yhtäkkiä Sipe lavalla ja ottaa kuvia, kun mieleen tulvi väkisin kaikki ne teinivuodet Halkosaaressa ja Evillä.. Apulanta on tullut nähtyä livenä pari kertaa.. // Olen-juuri-kuvannut-kaksi-päivää-tapahtumaa-selfie-joko-saa-rentoutua.
Untitled
Skumppaa laivalla, jes! // Maailman paras piparilatte laivareissun jälkeen. Oli huono olo, kermavaahto pelasti.
Untitled
Ah, futsalia viikko sitten Samppiksessa! Iletsu viilettää kuvassa numerolla 25. // Satumainen teatterisilta. Mietin just tänään, että toi silta vähentää stressiä. Kun siitä menee läpi ja kuulee rauhoittavan kilkatuksen, se tuntuu jossain todella syvällä. Olispa tuollainen aina.
Untitled
Torilla on nähty poro! // Kuvaushommissa Maaritin kanssa sunnuntaina. Maarit möyri pylly pystyssä pusikossa, minä kuvasin omaa naamaa.
Untitled
Ja kyllä. Saliselfie!! TÄLTÄ VIIKOLTA! MAANANTAILTA! On se vaan hieno fiilis, kun reisipalat jumittaa. // Joulutorttua tiistaina Turun Urheilutoimittajien Kerhon syyskokouksessa sekä Varsinais-Suomen parhaiden urheilijoiden valintatilaisuudessa.
Untitled
Tiistaina paistoi aurinko tosiaan. // Eilen oli pakko päästä juoksemaan reisipalat takaisin elävien kirjoihin ja niinpä sitten kävin.
Untitled
Suomen Joutsen, se on jopa pimeällä hieno. // Uusi meikkihimotus: Urban Decayn joku perusmattakokoelma, aaaaaa! Naked Ultimate Basics tms, aijai!

Olipa kerrassaan kummallinen työviikko tämä. Eilinen oli kuin maanantai ja tämä päivä kuin tiistai, vaikka olikin torstai, sillä normaalina viikkona tiistai on aina uusi maanantai. Tarpeeksi sekavaa? Joo, olin heti aamusta tosi kiukkuinen (menin typeryyksissäni keskelle sosiaalista tilannetta, kun en ollut vielä edes syönyt saati sitten juonut kahvia), iltapäivällä oli niin kiire, etten edes ehtinyt juomaan kahvia ja lopulta yhdet treffit siirtyivät huomiselle. Jälkimmäinen nyt ei sinänsä haittaa liikaa, sillä paljon paree huomenna on rauhassa käydä asioita läpi ja tänään on oikein mukava maata peiton alla sohvalla kirjoitellen niitä näitä. Lisäksi huomenna on sitten ihan oikea perjantai ja viikonloppuna luvassa kivoja juttuja sekä omat synttärit.

Nyt hiivin niin salaa jääkaapille kuin sen nyt voi tässä asunnossa tehdä ja taidan tsekata mitä luettavaa blogimaailma tänään tarjoaa!

tiistai 6. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivän aurinko

Sain just miehen katoamaan Falloutin pariin, kun vaihdoin kanavaa ykköselle, josta tulee Itsenäisyyspäivän paraati ja myöhemmin muuta tähän päivään liittyvää ohjelmaa. Noh, saanpahan vallata sohvan kokonaan!

Ei mulla sinänsä mitään erityistä asiaa ole, mutta halusin nyt vaan kirjata ylös, kun näin tänään auringon!! Seuraava kerta voi kuitenkin olla vasta kuukauden päästä, joten täytyyhän tämä nyt johonkin tallentaa.

IMG_4872

Havahduin vasta viime viikolla siihen, etten ole syönyt d-vitamiinia vielä oikeastaan ollenkaan. Nyt yritän muistaa sen joka päivä, sillä vihaan sitä väsyä, joka alkaa vaatia aina päikkäreitä. En muutenkaan tavallaan tykkää mistään väsymyksestä, koska toimintani loppuu silloin kokonaan. Päikkäreistä sen sijaan tykkään, mutta niiden harrastaminen on sellainen kierre, josta pääsee pois yhtä helposti kuin suklaan syömisestä.

Eipä tässä muuta, jatkan Itsenäisyyspäivän ohjelmien tuijottamista. Hauskaa Itsenäisyyspäivää teille muillekin! Muistakaa kliksutella itsenne loppuviikosta käymään täällä blogissa, mulla on nimittäin yksi tosi hauska postaus tulossa..

maanantai 5. joulukuuta 2016

Urheilukuvauksen perusasiat

On jo yli kuukausi siitä, kun olen viimeksi kuvannut urheilua. Olen jotenkin jäänyt fiilistelemään mennyttä jalkapallokautta siinä määrin, etten vain ole ollut valmis tekemään syrjähyppyä jääkiekkoon tai salibandyyn. Sen sijaan Maaritin halusin laittaa juoksemaan ja ottaa siitä kuvia. Ilmeisesti aika hyvin jo tulee selkärangasta liikkeen pysäyttäminen, kun tilanne oli kovin kotoisa siinä Paavo Nurmi Stadionilla zoomiputki kädessä.

IMG_4071

IMG_4254

Kun tuli mun vuoro poseerata, tajusin etten voi vaan lähteä juoksemaan vaan täytyy ensin valmistella kameran nappuloita painelemassa oleva bloggaajakollega. Kysyin onko hän valmis ja sitten piponi alla raksutti mitä mun täytyy sanoa, jotta Maarit pystyy samaan kuin minä.

IMG_4346

Minusta urheilun kuvaaminen on oikeasti aika yksinkertaista. Sanoin kai jotain tällaista ääneen: "tarkenna muhun, paina nappula pohjaan ja seuraa mua".

Siinä se oikeasti on! Tarkenna kohteeseen, sarjatulita ja seuraa kohdetta koko ajan.

IMG_4370

Esimerkiksi jääkiekossa yritän edes jotenkin pysyä kiekon perässä ja sitten sarjatulitan sitä pelaajaa, joka kiekkoa huitoo eteenpäin. Se on usein aika vaikeaa, koska kiekko hukkuu siihen jäähän ja pelin tempo on ihan saaterin nopea. Tiedän, että kohdallani kyse on myös harjoituksen puutteesta.

Taitoluistelun kuvaaminen on vaikeaa, ellei osaa luistelijan ohjelmaa ulkoa, sillä kaikessa urheilussa tekniikan hallitsemisen jälkeen avainasemassa on ennakointi. Siksi joukkueurheilulajit ovat ns. helppoja, koska niissä toistuu sama kaava.

Jalkapallossa taas seuraan palloa ja tarkennan pelaajaan, joka siinä on kiinni. Sitten vain sarjatulitan. Kuvissa on horisontit usein miten sattuu, mutta sitä varten on kuvankäsittely. Horisontti on pakkomielteeni: sen täytyy olla suorassa tai edes jossain linjassa. Tärkeintä on, että pelaajasta olisi mielellään jokainen ruumiinosa samassa kuvassa. Sen tavoittelussa ei todellakaan voi ajatella miten päin horisontti on.

IMG_4460

Teknisesti urheilukuvaamiseen ei tarvitse kuin tarpeeksi nopean suljinajan. Juokseviin ihmisiin riittää aivan hyvin 1/1000. Sillä minä menen aika pitkälti kesät ja talvet. Tänä vuonna olen antanut kameran aina arpoa mulle ISOn, vaikka muuten menen manuaalilla. Joku kuvaaja haukkoi henkeään joskus tämän kuullessaan, mutta olen ihastunut tähän ratkaisuun aika syvästi.

Mielestäni se oli hyvä idea, sillä näin jälkikäteen viime kesän kuvia uudelleen selatessa ja tehdessä, olen monta kertaa kiitellyt itseäni siitä, kun olen vihdoin oppinut valottamaan oikein. Se vain pelastaa kaikki kuvat.

IMG_4555

1/1000, AI SERVO, sarjatulitus. Sitten seuraa kohdetta ja se on siinä. Maarit onnistui ainakin just hyvin näillä ohjeilla!

IMG_4690

Maaritille tosin kävi näissä kuvissa sama kuin mulle usein kesällä Sigman kanssa. Kohteen jalat nimittäin saattoivat jäädä pois osasta juoksukuvista, mikä johtuu lähinnä siitä, että zoomiputki on painava. Itselläni Sigman kannattelu oli alkuun niin raskasta, että pelaajilta jäi välillä pois pää ja seuraavasta kuvasta jalat (ei pysy perässä tasaisesti toisen liikkeessä). Onneksi sekin on vain tottumiskysymys. Sigman kanssa joudun kyllä edelleen taistelemaan ja tarviikin ehkä tosiaan vähän treenata habaa, mutta tuo 70-200 mm, jota käytimme eilen, ei tunnu mulla enää missään.

Harjoitus tekee mestarin :)

Ps. Meitsin juoksuasussa kaikki on eriparia! Pipo on merkkiä Luhta, ostin sen joskus jonain vuonna jostain alelaarista (mut en mä ton tupsun kans lähtisi sellaiselle oikealle juoksulenkille). Kaulassa mulla oli joku härpätin,  koska Turussa ei pärjää edes kesällä ilman kaulahuivia. Takki on äitin vanha Umbro (onko sellasta merkkiä enää edes olemassa?!) ja olen yrittänyt etsiä jostain uutta tuulitakkia kovasti (tarvin vaihtelua). Housut on Ginasta ja kengät ah niin ihanat New Balancet.