keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Kylmä kivi on nyt heitetty

Herätessäni selaan yleensä puhelimella kaikki somet läpi ja tarkistan sähköpostit. Eilen facebookissa tuli vastaan kuva eräästä Jaakosta iso kivi kädessään tekstillä "ai pitäskö tämä heittää johonkin". Kommentoin kissan kokoisilla kirjaimilla "et heitä!" ja tajusin nyt olevan jo kiire talviturkista eroon pääsemisen suhteen.

Minua hävettää kuinka vähän minä käyn uimassa meressä tai järvissä nykyään. Se vain venyy ja venyy joka kesä ja etenkin juuri tänä kesänä, kun ei pahemmin helteitä ole näkynyt. Ja sittenkin, jos helteet tulevat, pitää tällaisen vilukissan odotella vähintään pari viikkoa, jotta voisi uskoa veden olevan tarpeeksi lämmintä.



Samppiksessa (maauimala) kävin pulahtamassa sentään jo kerran tässä loman aikana. Pitäisi mennä uudestaan pian! Olin aika varma, etten jaksa uida rataa päästä päähän, mutta niin vain pysyin pinnalla eikä tarvittu mitään Baywatch-tyyppisiä pelastustoimenpiteitä.


uimapuku H&M

Eilen pulahdettiin Susannan kanssa Ruskolla johonkin lammikkoon. Vesi oli jopa yllättävän lämmintä ja sitä suuremmalla syyllä sätin itseäni vähän, kun en ole saanut aikaiseksi näitä uimistouhuja.

Pulahtamisen jälkeen tuntui varpaissakin kiertävän veri ja sekös nauratti, näinkö vanhaksi sitä on tosiaan tullut? En muista nuorempana tällaisiin kiinnittäneeni huomiota.




Turun suunnalla vieläpä on paljon erilaisia rantoja. Voi valita haluaako uida meressä, järvessä vai jossain hiekkakuopilla, joita löytyy ainakin Maskusta ja tuolta Ruskolta. Meiltä lyhin on mereen, ihan pyöräilymatkan päässä on yksi hyvä ranta. Ehkä siis pitäisi käydä hieman useammin.


Kai te kerkesitte heittää talviturkin ennen kuin Jaakko kylmän kiven?


kuvat: Susanna (ite editoin)

tiistai 25. heinäkuuta 2017

10 x instasuosikit

Vaikka miellän itseni nopeaksi innostujaksi, joillekin asioille lämpeämisessä tuntuu kestävän ihan laittoman kauan. Yksi tällaisista asioista on instagram.

En jotenkin vain ikinä sisäistänyt instaan koukuttumista, oman feedin rakentelua erillisen sovelluksen turvin ja ylipäätään sitä, että kuvien pitäisi inspiroida eikä olla tilanteita omasta arjesta. Ajattelen tämänkin asian vaan jotenkin ihan eri tavalla kuin muut?

Nyt olen vähitellen alkanut päästä jyvälle oman elämän siloittelusta (tämä on ainakin puoliksi sarkasmia) ja olenkin tuskaillut jo hetken oman feedini eri sävyisistä vihreistä. Minä haluan laittaa instaan nimenomaan futiskuvia ja niissä nyt valitettavasti on vihreää. Ja joka kerta se on eri väristä vihreää. Ei sillä, että olisi mitenkään ikävä hankifutista.

Instamaailma tuntuu osittain julmalta, sillä sinne on pesiytynyt kaikenlaisia suhaajia. Osa ostaa itselleen seuraajia ja osa vain kalastelee ensin seuraamalla ja sitten lopettamalla seuraamisen, kun tämä seurattu on seurannut takaisin. Huomasin itsekin menneeni tällaiseen lankaan tässä joku aika sitten ja hetken asiaa mietittyäni unfollasin, koska ei mua kiinnosta olla kenenkään tällaisen ihmisen pelinappula.

Suurin osa ihmisistä sanoo hakevansa instasta inspiraatiota ja niin tavallaan kai minäkin loppujen lopuksi haen. Seurailen kaikkia kivoja tyyppejä ja muutamia futikseen liittyviä tapauksia myös. Tässä mun 10 suosikkia:


@nbfootball - Koska New Balance ja jalkapallo! Vihaan heidän valokuvaajaansa, koska hän ottaa välillä parempia kuvia kuin minä. Toisin sanoen, häneltä pystyn oppimaan lisää.


@teeasi - En oikeastaan tiedä mitä kautta olen alkanut Teeaa seurata, mutta hänen pirteät päivityksensä ilahduttavat aina! Hän syö eri värejä ja katson aina kateellisena miksen itse saa aikaiseksi mitään vastaavaa. Ehkä vielä joku päivä siis!


@hannasode - Hanna on mun tuttu lapsuudesta! Tapasimme uudestaan viime vuonna sattumalta. En yhtään tiennyt Hannan myös valokuvaavan nykyään, mutta näin vaan on. Hän ottaa maagisia kuvia!!


@t11t1 - Mun intternet ei olisi mitään ilman tiitiä! Tyypissä on aina ollut asennetta ja hauvista! Pakko seurata!


@suudelmilla - Törmäsin Susaan joskus twitterissä ja myöhemmin aloin seurata myös instassa. Hän on uskomattoman kaunis, ihan kuin joku filmitähti!


@piiapajunen - Piia on ihan loistava tyyppi. Harvoin näkee ketään noin maalaisjärkistä, josta kuitenkin on kai tulossa insinööri tms. Hämmentävää.


@jonnakoti - Jonna hymyilee jokaisessa kuvassaan niin iloisesti, että tulee itsellekin aina hyvä mieli. Ihana! Hän myös päivittää usein lenkkikuvia ja niistä kyllä tarttuu motivaatio.


@reetta_e - Reetan instafeed on upea! Ja Reetta ite kans!


@kynsitic - En vieläkään ymmärrä miten Hannaticceli pystyy lakkaamaan kyntensä noin siististi. Vaikka itse yrittäisin kuinka putsata kynsinauhoja jälkikäteen, en vaan kykene tuollaiseen lopputulokseen. Emäntä on kyllä taitava näissä hommissa!


@chiaraferragni - The Blonde Salad, aika monelle varmaan tuttu? Chiara on ihana! Tykkään hänen kasvoistaan älyttömästi ja jollain tapaa hänen sävynsä ovat lähellä omiani, minä olen vain vähän punaisempi. Jonkun viimevuotisen nettiartikkelin mukaan Chiara on maailman menestynein muotibloggaaja. Siinä on tavoitetta!

Nyt haluaisin tietää teidän instatilit siellä ruudun toisella puolen! Siivosin nimittäin tässä yksi päivä urakalla instaani ja kaipailen uusia seurattavia. Ilmiantautukaa! Meitsin tilille pääsee tästä.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Upeat hetket, jotka jäävät elämään

Ilta on jo hämärtymässä, mutta minä seison tekonurmikentällä edessäni pallo ja vähän kauempana maali, jota vartioi mieshenkilö. Mietin kuumeisesti miten mun täytyisi potkaista, jotta saisin pallon lähtemään jompaan kumpaan kulmaan maalissa eikä suoraan miehen syliin. Otan vauhtia, potkaisen niin lujaa kuin pystyn, pallo menee maaliin ja minä kikatan autiolla stadionilla niin, että koko maailma kaikuu. Samalla tajuan olevani tekemässä jotain sellaista, mitä nyt vaan ei ihan joka päivä pääse tekemään. Jotain sellaista, mikä jää mieleen ikuisiksi ajoiksi.


Useimmat muistamani asiat perustuvat näkemiseen. Muistan ikuisesti erään miehen hymyn minulle, koska hänen hymynsä on maailman kaunein. Muistan yhden hetken tässä joku aika sitten, kun erään miehen katseessa oli sellaista lempeyttä, jota en ole koskaan nähnyt kenenkään muun silmissä. Muistan toiset silmät, jotka ovat uskomattoman kirkkaat kaikessa tummuudessaan ja muistan joidenkin ihmisten kasvonpiirteet ulkoa niin hyvin, että voisi luulla mun koskeneen heidän kasvoihin, vaikken ole.


Vaikka pidän näkömuistia tärkeänä (helpottaa arkielämää), vielä tärkeämpi oli tuo hetki, josta kerroin postauksen alussa. Sitä voi kutsua kokemukseksi. Vastaavia kokemuksia on vuoden sisään ollut useita ja olenkin ihmetellyt näinkö sitä vasta 33-vuotiaana alkaa oppia elämään? Silti kovin usein ei pälkähdä päähän tietoisuus siitä, että on tekemässä jotain, mistä ei ole edes osannut haaveilla.

Miten tällaisiin tilanteisiin sitten päätyy? Itseni kohdalla uskon vahvasti verkostoihin ja sattumaan. Olen aina tuntenut jonkun toisen ihmisen, jonka kautta olen päätynyt jonnekin ja siitä seuraavaan tilanteeseen. Joskus riittää, kun lähtee ystävän kanssa seikkailemaan vaikka bändin keikalle tai muuten vaan baariin. Pääasia, kun vain poistuu kotoa ulos kokemaan elämää. On tässä kuukauden sisällä tullut lähdettyä yksinkin ja päädyttyä viettämään yhtä kesän parhaista illoista, että ei se aina ole kiinni edes siitä ystävästä.


aurinkolasit Dolce & Gabbana 💙  toppi H&M 💙  hame H&M 💙  kengät Bronx (adlink)

Avainasemassa on uskallus elää ja tehdä asioita. Lähteä reissuun johonkin tai ihan vaan kaupungille. Ikinä ei voi tietää kehen törmää ja mitä ilta tuo tullessaan. Elämä on hassuja sattumia täynnä ja niiden sattumien kautta syntyy ikimuistoisia iltoja.



Milloin sinä olet viimeksi ajatellut olevasi keskellä ainutlaatuista hetkeä?

kuvat minusta: Susanna (ite muokkasin)