keskiviikko 23. toukokuuta 2018

NYT SE ON VIRALLISTA

Vihdoinkin mulla on jotain kerrottavaa!

Eilen nimittäin saatiin vuokrasoppari allekirjoitettavaksi, jeeeeee!


Siitä on nyt 2 viikkoa, kun kävimme yhden ihan täydellisen asunnon näytössä ja täydellinenhän se oli myös livenä. Paikalla oli toki muitakin, joten hakemuksen jälkeen alkoi tietysti monen päivän jännitys saadaanko me se asunto vai saako sen joku muu. Siinä oli helatorstaikin välissä ja vielä viikonloppu ennen kuin viime viikolla kuulin, että just me saadaan se! En tiennyt miten päin olisin erään kuljetusliikkeen lastauslaiturilla ollut, mutta päädyin nojaamaan seinään soittaessani tulevalle asuinkumppanilleni tämän ilouutisen. Pysyin siis ihan tolpillani sentään, vaikka mieli olisi tehnyt heitellä voltteja.

Nyt siis enää odotellaan, että saadaan avaimet ja sitten ei muuta kuin ihan oikeasti muuttamaan. Pääsee kantamaan tavaraa, niin ihanaa! 😉

maanantai 21. toukokuuta 2018

KOKEMUKSIA HUONEKALULIIKKEISTÄ

Viikonloppu oli ja meni. Tällä kertaa se tuli kulutettua lähinnä kiertelemällä huonekaluliikkeitä ristiin rastiin. Haussa on nyt ihan alkuun sänky ja toissijaisena hankintana sohva.

Huonekalukauppojen kiertely osoittautui toisaalta oikein mukavaksi harrastukseksi ja toisaalta taas erittäin rasittavaksi, sillä joka paikassa ei myyjät tuntuneet oikein osaavan tuottaa loistavaa asiakaskokemusta. Perjantaina kävimme Askossa x2, Sotkassa x2 ja Maskussa. Yhdessä näistä myyjä hyökkäsi kimppuun 3 kertaa! Hän kyseli ensin mitä etsitään ja kun sanoimme katselevamme, hän jätti meidät rauhaan. Hiplasin jotain sänkyjä, joten hän päätti tulla kyselemään etsimmekö sänkyä. Sanoimme edelleen katselevamme vain. Kolmannella kyselykierroksella en enää jaksanut vaan aloin vastailla kysymyksiin sen mitä osasin. Lähellä oli etten hermostunut ihan pystyyn, kun sieltä tuli millaista etsimme, mikä on budjetti, sitä ja tätä ja tuota eikä me oikeasti oltu edes mietitty mitä me etsitään, kunhan nyt oikeasti vain katseltiin.

Hermostun kohta uudestaan, kun edes kirjoitan tätä, mutta miksei voi uskoa asiakasta? Jos asiakas sanoo, että hän ei ole miettinyt mitä ominaisuuksia kaipaa tuotteelta ja että hän vain haluaa nähdä mitä olisi tarjolla, eikö häntä voisi jättää rauhaan?

Emme palanneet tuohon liikkeeseen enää toista kertaa, vaikka kävimme kyllä lauantaina ja sunnuntaina saman ketjun muissa liikkeissä ihan huvikseen. Molemmilla kerroilla saimme kimppuumme jälleen myyjät, jotka kumpikin jäivät kyttäämään mitä teemme. Tajusimme olla hiplailematta sänkyjä tai istumatta yhdellekään sohvalle, ettei perjantainen toistuisi.

Muissa liikkeissä saimme kulkea ihan rauhassa ja myyjät uskoivat, kun sanoimme vain katselevamme. Kukaan ei vaatinut kertomaan onko meillä joku budjetti ja miksi me ei tykätty jostain myyjän ehdottamasta vaihtoehdosta. Kun halusimme sitten sitä palvelua, saimme sitä ja myyjä jaksoi miettiä ääneen kanssamme eri vaihtoehtoja kuitenkaan pakkomyymättä mitään.

Sotkasssa on yksi sohva, jonka haluan 🙊

Noin yleisesti tuli todettua, ettei sänkyä tai edes sohvaa voi ostaa noin vaan netistä kokeilematta. Testimakasimme monta sänkyä sekä Askossa että Sotkassa enkä voisi edes kuvitella tekeväni ostopäätöstä testaamatta.

Lopullinen ostopäätös jäi vielä tekemättä, mutta eiköhän sellainen tässä viikon sisään synny, kun ilman sänkyä on hieman vaikea elää. Tavallaan haluaisin saada isommat huonekaluhankinnat hoidettua alta pois, sillä en malttaisi odottaa pääseväni kiertelemään kauppoja uudestaan kaiken pienemmän sisustussälän perässä!

Kertokaa onko teillä ollut hyviä tai huonoja asiakaskokemuksia viime aikoina? Plus sänkysuosituksia otetaan vastaan!!

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

ME

Blogeissahan kirjoitellaan välillä vähän kaikenlaista hömpänpömppää ja yksi tällainen aihealue omasta mielestäni on ollut se kuinka universumi palkitsee, kun sille vain antaa mahdollisuuden. Olen lukenut ja omistan itsekin Rhonda Byrnen Salaisuuden (täältä, mainoslinkki!), eikä siinä, optimismi kasvaa universumitarinoita ahmiessa. Voisin ihan hyvin kirjoittaa siitä kuinka universumi on ihan kiva kaveri sekä siitä kuinka johonkin itseä suurempaan tuntuu hyvältä uskoa, mutta jotenkin sitä sellaista hehkutusta on saanut lukea muualta ihan tarpeeksi eikä vain jaksa alkaa toistella niitä samoja totuuksia. Silti mun on pakko nyt myöntää sen kuuluisan universumin olevan aikamoinen tyyppi. Välillä jekuttaa, välillä antaa hyvää.

Sitä hyvää on tänä vuonna piisannut. Sain kunnian tutustua erääseen henkilöön, jonka tavallaan olin tiennyt jo vuosia ja sen myötä elämässä on ollut tapahtumia. Välillä ehkä jopa seikkailuja 😄


Luulen, että tämä tiettyyn ihmiseen tutustuminen oli niitä juttuja, joita ei vain olisi voinut välttää mitenkään. Hän tuli ensimmäisen kerran vastaan sinä vuonna, kun olin muuttanut Turkuun. Se tosin tapahtui intternetzissä tankkipeliin liittyen ja jäi siihen, sillä minä en tuolloin pelannut aktiivisesti. Intternetzlogien mukaan olimme törmänneet samoissa ympyröissä myöhemmin parin kuukauden päästä, mutta siitä en edes muista mitään. Seuraavan kerran hänet heitettiin eteeni tänä vuonna, juuri silloin kun olin sukeltanut jonnekin todella syvälle mustaan aukkoon etsimään itseäni. Ongin itseni ylös takaisin valoon yhden puhelun voimalla. Vaikka toisessa päässä hämmentynyt mies tivasi "miksi sä mulle soitat", olin sen puhelun jälkeen maailman onnellisin. Ja vaikka kyse oli ihan vain tylsistä työasioista, jotain loksahti oikeaan suuntaan minussa.

Tuon jälkeen olen koko ajan saanut hihittää kaikelle mitä olen ehtinyt toivomaan. Kaikki on nimittäin toteutunut. Ensin toivoin, että saisin tavata tämän mystisen miehen, jotta saisin tietää miltä hän näyttää ja myöhemmin toivoin vähän enemmän. Jälkimmäisen toteutumiseen vaadittiin vähän kaikenlaista muuta säätöä ja selvittelyä, koska elämässäni oli keskeneräisiä asioita muutenkin.


Paljon on asioita tapahtunut lyhyessä ajassa ja sehän sopii minulle. Pyrin aina eteenpäin eikä mua haittaa, vaikka vauhti olisi joskus kovakin. Tuntuu silti, että tässä on ollut universumi auttamassa, koska tosi moni asia on järjestynyt itsestään lähes heti. Ihan kuin maailma olisi yhtäkkiä närkästynyt, kun en tajunnut vielä 2015 ottaa selvää tuosta ihmisestä ja nyt kaikki vaan tapahtuu.

Noh, sehän ei haittaa, koska kaikki mitä me tehdään yhdessä ilahduttaa kovin. Nytkin on jalat ihan jumissa eilisen shoppailukierroksen jäljiltä, mutta mieli virkeä, sillä kivaa oli ensin kiertää vähän Myllyssä, sitten huonekaluliikkeissä, käydä Turun keskustassa ja lopulta Raisiossa ihmettelemässä futiskenttiä. Me ollaan aina jossain. Tänään suuntana on Masku ja mitä muuta sitten ikinä keksitäänkään.


Ehkä universumi tosiaan antaa asioita, kun niiden aika on ✨