sunnuntai 19. elokuuta 2018

VEIKKAUSLIIGA: TPS - VPS 17.8.2018

Perjantaina oli taas pelipäivä. Vihdoinkin pääsi kuvaamaan ilman mitään allergia- tai niskajumiongelmia ja kaiken lisäksi hyvin levänneenä, koska on loma. Ehdin ajan kanssa meikkaamaan ja lähtemään peliinkin ihan ajoissa. Moni muukin oli ollut ajoissa, sillä pressin pullat oli jo ahmittu, mutta ei se mitään, sain kuitenkin kahvia.


Toivoin voittoa, koska en halua lähteä kuvaamaan peliä tappiomielialalla. En usko, että katsomoonkaan olisi koskaan mukava lähteä pessimistisenä vaan mieluummin uskon ja toivon kanssa.

Eihän sitä kuitenkaan voinut tietää, mitä on luvassa. Kokoonpanossa oli mukana pari uutta ukkelia ja muutama vanha tapaus poistunut paikalta. Kaikki oli siis mahdollista.



Tepsijätkät ainakin tekivät heti alkuun selväksi, että olivat lähteneet peliin voittamaan. Ensin Blunkka potkaisi pallon maaliin ja sitten Sjökke, joka jälleen oli ihan liekeissä. En tiedä mitä hän syö aamupalaksi, mutta ilmeisesti Blunkka oli käynyt samalla murolautasella, kun molemmat jätkät pelasivat niin ahkerasti. Mikä juttu pojat, kertokaa salaisuutenne?








Pitkästä aikaa kävin hiippailemassa vaihtopenkkien edessäkin, vaikken olisi kai saanut. Kävelin ronskisti nurmikolla ja mietin tuleeko häätö turvallisuuspäällikön toimesta, mutta ehkä hänellä oli muuta tekemistä kuin kytätä meikäläisen tekemisiä. Hymyilytti vitivalkoiset Pumat, sillä tähän asti ehkä näteimmät nähdyt nappikset ovat olleet täysin valkoiset Niket. Nämä Pumat yltävät lähes samaan.



Pallopojat, voi pojat. En haluaisi kitistä tenavista, mutta sen sanon, että ensi kerralla ryöstän heiltä heidän pallonsa, jos se pallo ei pysy poissa tuomarin juoksulinjalta.



Toisella puoliajalla onneksi näkyi muutakin kuin riehuvia pallopoikia, kun TPS teki vielä pari maalia lisää. Ihan kiva! Maalihaleja kuvaan mielelläni!








Ja niin TPS voitti. Olihan se nyt hienoa! Hymyilin aina, kun tuli maali ja olo oli kuin olisi kuvannut viime vuoden Tepsiä. Tykkäsin! Tällaisia pelejä minä haluan kuvata. Kun koko ajan sattuu ja tapahtuu, eikä tarvitse nukahtaa jakkaralleen.

Kiitos TPS!

TPS - VPS 4 - 1

lauantai 18. elokuuta 2018

VANHAT MEIKKIVOITEET ROSKIIN JA TURKINPIPPURISUKLAATA

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Hidas aamu, paras aamu. Nyt on kyllä jo päivä ja koko aamu on mennyt koneella jumittaessa, kun ensin piti googletella majoitusvaihtoehtoja Porvoon suunnalta ja sitten aloin tehdä eilisen futismatsin kuvia, kunnes oli pakko pitää tauko ja lopulta olen päätynyt kirjoitushommiin, koska kirjoittaminen on kivaa.

Tarkoitus on nousta tästä vielä ylös tekemään ruokaa ja sitten ulkoilemaan, kun ei olla käyty kunnolla lenkillä taas maanantain jälkeen. Ulkona on ihanan lämmin vielä, vaikka blogeissa ja sosiaalisessa mediassa monet puhuvat jo syksystä. Minun elämässäni elokuu ei ikinä ole syksyä, vaikka illat ovatkin jo viileämpiä.



Eilen meikkasin pitkästä aikaa. Kaivoin kaapin perältä meikit enkä enää uskaltanut sutia vanhaa meikkivoidetta naamaani, kun jotenkin ällötti aivan liikaa ajatuskin yli vuoden auki olleesta kosmetiikkatuotteesta. Toinen yhtä vanha tuote saa myös luvan poistua roskiin kaapistani. Nyt olen sitten vailla kunnollista meikkivoidetta, joten täytyy sellainen pyydystää jostain vielä ennen syksyä.

Meikkaaminen on kuitenkin kivaa, vaikka on ilman meikkiäkin oleminen ollut viimeiset pari kuukautta todella virkistävää. Ihoni taitaa voida hyvin myös sen takia, vaikka hehkua se alkoi kunnolla vasta kun aloin juoda rooibosta joka ilta

Eilinen meikkinaamani löytyy uusimmasta instakuvasta täältä. Kokeilin Keskiseltä ostamiani NYXin luomivärejä, joiden sävyt ovat Girl Talk ja Fireball.



Pelin jälkeen haahuiltiin Kupittaan Cittarissa hartaudella ja ostimme tietysti kaikkea muutakin kuin mitä menimme hakemaan. Onneksi muistimme ostaa kahvia, joka oli ostoslistalla, sillä kumpikaan ei muistanut kauppaan mennessä mitä ne kolme juttua oli, joita olimme menossa hakemaan. Kaksi muistimme, joista toisen olimme jo unohtaneet juustohyllyille päästessä. Loppujen lopuksi ostettiin kaikki mitä piti ja vähän extraa. Yksi extralöydös oli paljon himoittu turkinpippurisuklaa. Ei tarvi lähteä laivalle sen takia.

Ja nyt lopetan tämän höpisemisen ja teen futiskuvat loppuun, jotta pääsen joskus tässä elämässä keittiöönkin asti. Hauskaa lauantaita!

perjantai 17. elokuuta 2018

KOTONA TAAS - AINAKIN HETKEN

Me tultiin eilen kotiin Vimpelistä. Matka kesti liioitellusti noin tuhat vuotta, sillä pysähdyimme ainakin Alavudella, Ylöjärvellä ja Huittisissa. Sitä on tullut niin vanhaksi, että jo puolitoista tuntia autossa saa jalat ihan jumiin ja pieni jaloittelu tekee tosi hyvää.

Vimpelissä oli hauskaa, kun kerrankin tuli käytyä ihan arkena ja ehti käydä kylillä näyttäytymässä moneen otteeseen. Paras kohtaaminen oli varmaan kaupassa, kun tiesin tuntevani kassatädin, mutta en muistanut hänen nimeään enää ja kassatäti taas mietti ääneen kukahan mahdan olla. Kävin myös ekaa kertaa Nelimarkassa kahvilla, koska halusin viedä Jonin sinne nauttimaan Nelimarkan antimista. Maailman paras leipä nimittäin tulee Nelimarkan leipomosta ja nyt meillä on pakastin täynnä hapanohutta, sillä poikaystäväni saattoi myös vähän ihastua kyseiseen leipään.


Keskiselläkin tuli käytyä reissun aikana. Rahaa meni ihan tuhottomasti, vaikka mitään en ostanut. No okei, ostin ainakin nämä: Satumetsä-lautanen, vaaka-muki (koska onhan horoskooppimukit aina hauskoja), mun ekat Björn Borgin alkkarit (mainoslinkki), pari luomivärinappia NYXiltä, ripsari samalta merkiltä (mainoslinkki), sheavoide (mainoslinkki), maustepurnukoita, hiuspampuloita ja suklaata.


Nyt sitä taas sitten möllötetään Raisiossa hetki, kunnes keksitään mihin lähdetään seuraavaksi ja kuinka pitkäksi aikaa. Tänä iltana menen ainakin kuvaamaan jalkapalloa Turkuun.