torstai 21. maaliskuuta 2019

Mitä kosmetiikkaa käytän nyt

* postaus sisältää mainoslinkkejä ja osa tuotteista saatu blogin kautta

Kosmetiikka-aiheisia postauksia pyydetään aina välillä, joten täältä tuloo! Tiesittekö muuten, että mua häiritsee tosi paljon välillä, kun puhun joko turkua tai pohojammaata mun instastooreissa? Jään aina itse kuuntelemaan itseäni, kun puhun ja lopulta sekoan sanoissani eikä koko puhumisesta tule yhtään mitään. On vaan niin väärän kuuloista, jos lyhentelen sanoja tai vastaavasti lisäilen tavuja johonkin. En tiedä kiinnittääkö kukaan muu huomiota mun murresanoihin, mutta itsellä särähtää korvaan vähän väliä.

Noh, se kosmetiikka. Elän kosmetiikan suhteen aikaa, jossa tärkeintä on päästä eroon joistakin vanhoista tuotteista, jotta saan uusia käyttöön. Olen saanut jonkun verran testiin tuotteita enkä malttaisi odottaa, että saan korkata ne käyttöön. Toisaalta näissä tällä hetkelläkin käytössä olevissa seassa on blogin kautta saatuja tuotteita myös.


Kasvovetenä minulla on nyt käytössä ihan just käyttöön otettu Farfallan laventelikasvovesi. Vaikuttaa kivalta, hyvin rauhoittavalta kuten laventelista voi päätellä. Farfalla on itselleni hieman vieraampi merkki. Törmäsimme tähän tyttöjen kanssa messuilla viime syksynä ja sain pari putelia testiin. Nyt vasta otin käyttöön tämän kasvoveden ja ainakin ensikokemus on hyvin positiivinen. Farfalla on luonnonkosmetiikkaa eikä heidän tuotteitaan testata eläimillä.

Silmänympäryksille käytän vaihtelevasti Dr Botanicalsin öljyä (täältä) ja Clarinsin voidetta (täältä). Kumpikin pinkkejä puteleita ja kivan kosteuttavia. Etenkin tuo öljy on kyllä hintalaatusuhteeltaan aika erinomainen.



Yövoiteina käytän vaihtelevasti aivan ihanaa ja ylikosteuttavaa ESPAn terapiavoidetta (täältä) ja Cliniquen myöskin hyvin kosteuttavaa voidetta (täältä). Epätoivoisesti yritän kuluttaa ACOn voidetta (tämä) päivisin ja epätoivoista se on siksi, etten malttaisi odottaa sen loppuvan jo. Meillä on viharakkaussuhde sen kanssa. Se ei ehkä ole ihan paras minun iholleni jostain syystä. En oikein tiedä eikö sen teho riitä vai onko siinä jotain ainesosia, jotka eivät vain sovi vai mikä juttu, mutta ACO ei nyt oikein lähde.


Arkimeikkini on tällä hetkellä nopea. Otin Avrilin BB-voiteen (täältä) käyttöön juuri, vaikka sain sen blogin kautta jo viime vuonna. Ihan kiva voide on hän. Ripsivärinä mulla on Lookfantasticin boksin mukana tullut douccen maskara (tämä), joka ei aluksi kovin vakuuttava ollut. Se varisi kuin olisi ollut kovinkin kuiva, mutta nyt viime aikoina se on pysynyt ihan hyvin siellä missä pitääkin. En silti tämän kokemuksen perusteella ostaisi tuotetta. Kulmiin suttaan Glomineralsia ja huuliin ihanaa Boho Green Make Upin huulipunaa sävyssä Capucine (täältä, saatu blogin kautta). Sävy on just täydellinen tähän kevääseen.


Oliko mukana sulle tuttuja tuotteita? Ripsarisuosikkeja saa aina listata kommenttiboxiin, otan mielelläni suositteluja vastaan!

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Lenkkeilystä ja itsensä vertaamisesta vuoden takaiseen

Käpsyteltiin joku viikko sitten muutaman kerran vähän pidempi lenkki, joku 8 kilometriä ja mietin, että vuosi sitten tähän aikaan pisin lenkkini oli ehkä 3-5 kilometriä. Kunto (ja reisipalat) on kasvanut ihan huimasti vuodessa!

Viime keväänä kova tavoite oli alkaa taas juosta, mutta hölkkähaaveet unohtuivat, kun tarjolla oli kävelylenkkejä uuden tuttavuuden kanssa. Nyt kun vuosi on kulunut tuosta, olen sitä mieltä, että oli oikeastaan ihan paras rakentaa ensin jonkinlainen pohjakunto ennen kuin edes miettii juoksemista.

Tiedän kävelemisen olevan ajatuksenakin jo aika kamala useimmille ihmisille, koska se on niin hidasta. Niin järkyttävän hidasta. Minusta pitkien kävelylenkkien harjoittaminen maksaa itsensä takaisin lopulta silti. Ainakin minulla on nyt todella hyvä mieli siitä, että ollaan sinnikkäästi viikosta toiseen pyritty ehtimään edes yhdelle vähän pidemmälle lenkille, sillä se näkyy yleisesti olossa, olemuksessa ja jaksamisessa. Jos haluaisin alkaa nyt juosta, uskon sen olevan helpompaa kuin yrittää rakentaa juoksukuntoa täysin nollasta.


Usein sitä saattaa myös lipsahtaa vertailemaan itseään muihin ja muiden suorituksiin, mutta jokainen tietää, ettei se ole järkevää. Siksi onkin hyvä pysähtyä joskus muistelemaan missä oli vuosi sitten menossa. Minä esimerkiksi hölköttelin viime vuoden helmikuussa ainoastaan yhden lenkin ja sen jälkeen sairaistuinkin influenssaan. Maaliskuussa 2018 lenkkejä tuli 4 ja niiden pituus todella oli siinä 3 km pintaan. Tänä vuonna olen lenkkeillyt helmikuussa 8 kertaa ja nyt maaliskuussa on takana 3 lenkkiä, joista lyhin on ollut 4,5 km.



Aina toki nämä mitatut kierrokset eivät ole olleet mitään nopeimman keskivauhdin havittelua vaan on myös ollut niitä päiviä, kun halutaan vain nauttia ulkoilmasta. Käppäillään pari tuntia ulkona ja kilometrejä kertyy se, mitä kertyy. Tämäkin on aivan uutta vuoden takaiseen minään verrattuna ja tykkään muutoksesta. Olen ymmärtänyt, että mitä enemmän ihminen pönöttää sisällä, sitä huonompi vastustuskyky hänellä saattaa olla. Ihminen tarvitsee happea ja siksi kaiken ulkona suoritetun liikkumisen ei tarvitse olla nimenomaan sitä suorittamista. Ulkoilu ja ulkoilmasta nauttiminen on parasta stressinpurkua ♥ Vai mitä mieltä sinä olet? Missä tilanteessa sinä olit elämässäsi vuosi sitten?

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Harkkamatsi: TPS-SJK 15.3.2019

Perjantaina kello 13:20 toivotin hyvät viikonloput työkavereille ja poistuin työpaikan ovesta vapauteen reppu selässä. Olin pakannut normaalia enemmän tavaraa mukaan aamulla, koska ohjelmassa oli keskellä päivää pelattavan harjoituspelin kuvaaminen Turussa. Jouduin siis lähteä töistä vähän aiemmin kuin yleensä, jotta ehdin pelin alkuun Kupittaalle.

Kurvasin Veritaksen parkkipaikalle niin vauhdilla, että meillä asuva ammattikuski olisi nostanut metelin, jos olisi ollut näkemässä. Lopulta itseäkin alkoi sen verran vaivata, että oli pakko vähän korjata autoa enemmän oman parkkiruudun puolelle ennen kuin kehtasin lähteä vaeltamaan tien toiselle puolelle Kupittaa vitoselle.

Tajusin siinä kävellessä paikalla olevan aika paljon vanhoja tuttuja Seinäjoen ajoilta. Richie, jonka kanssa keskustelin eräästä kuvasta juuri tammikuussa puhelimessa, Lari, jota ilman en edes kuvaisi jalkapalloa tänä päivänä ja Lehtisen Pekka, joka häärää joukkueenjohtajana edelleen. Näiden lisäksi peliä oli katsomassa muutama kenet tunnistin paremmin kuin pelaajat, jotka pyörivät kentän puolella.

Itse asiassa siellä kentän puolella oli jotain normaalista poikkeavaa vaihteeksi tarjolla. Solmu oli jostain keksinyt pukea päälleen TPS-paidan ja kirmaili mustavalkoisessa peliasussa kuin olisi aina tehnyt niin. Nämä tällaiset värinvaihtojutut ovat joka kerta niin saaterin hämmentäviä. Minä en vieläkään pysty ymmärtämään Miro Tenhon Inter-logoa ja saattaa myös hetki mennä, jotta silmä tottuu Solmuun TPS-logolla. Voisivatko he edes varoittaa ajoissa näistä? En selkeästi kuulu mihinkään heppamiesten toimistoon, kun en ole yhtään kartalla muutoksista.











Jos teidän mielestä nämä kuvat ovat vähän eri värisiä kuin yleensä, silmänne on oikeassa. Minä löysin Lightroomista sellaisen asian kuin valkotasapainosäädön, höhö! No okei, olenhan minä tietysti sen aina tiennyt olemassa olevaksi asiaksi, mutta saattaa olla, että olen ollut hieman laiska sen kanssa. Luulen, että tämä on vuosi, kun saarnaan itselleni ja muille: valkotasapaino on kuvan perusasia, jonka päälle voi rakentaa mitä ikinä haluaa, mutta jota ilman koko kuva on perseeellään. Toisaalta, en välttämättä kaivanut näihin valkotasapainoa ihan oikeasta kohdasta, mutta ei nyt juututa pikkuseikkoihin? Valkotasapainohan pitäisi kaivaa esiin täydellisen harmaasta, mutta sitä ei ihan kaikissa kuvissa ollut tarjolla, vaikka sää hyvin harmaa ja sumuinen olikin.








Pelissä toisella puoliajalla minun huomioni vei vastustajajoukkueen eräs sankari, joka kaatuessaan karjui kuin sikaa olisi tapettu ja samalla mennessään hakkasi maata sen verran, että luulin oikeasti sattuvan. Sitten kun näin kuka pelaaja oli kyseessä, muuttui huoli suunnattomaksi ärsytykseksi. Ristuksen filmaaja mietin ja pohdin myös sitä mahtaako mies koskaan oppia, ettei tässä maailmassa saa kaikkea mahdollisimman lujaa huutamalla vaan joskus tulee tilanteita, joissa täytyy osata nöyrtyä ollakseen siedettävä persoona. Ehkä pohjalaiset opettavat hänelle, ettei hän ole sen kummempi kuningas kuin kukaan muukaan Pohjanmaalla. Toivottavasti.

Koska pelissä näkyi pientä sikailua loppua kohti, jäi minulle pelistä hieman kakka maku suuhun. Vaikka Tepsi kyllä voitti ja siinä mielessä oli ilo kuvata matsia. Joskus vain yksittäisten pelaajien tempaukset jäävät vähän liikaa päähän pyörimään ja unohdan kaiken hyvän, mitä näin. Kuvauskeli oli täydellinen ja kylmä tuli vasta toisella puoliajalla. Sitä paitsi tykkään näistä kuvistakin. Pitkästä aikaa tuntuu, että olen osunut niin kuin pitääkin. Omalla tavallani.

Näitkö sinä tämän pelin, millainen mieli siitä jäi? Jääkö sulle päähän jonkun pelaajan sikailu vai unohdatko asian, kun peli on loppunut?

TPS - SJK 1-0