maanantai 27. helmikuuta 2017

Mitä kaikkea kivaa viikon sisään on mahtunut

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Hitto! Mistä sitä nyt alottaisi, kun on niin paljon kaikkea? Alusta? Ajattelin jotain kuulumisia vaihteeksi, kun ei tässä nyt ole tullut mitenkään liiaksi kirjoiteltua eikä kenenkään pää kestä mitään kovin raskasta näin maanantaina? Eihän?

Okei. Viime viikolla olin vitkutellut ihan tarpeeksi kauan parin paketin hakemista ärrältä. Perjantaiaamuna vihdoin kävin hakemassa mm. uudet käyntikorttini. Jatkossa, kun joku kysyy mistä mun kuvia näkee, voin kaivaa käyntikortin takataskustani. Jes!

IMG_7039

Käyntikorttiin oli pakko saada nappiskuva, kun se kerran meikäläisen tavaramerkki on aika pitkälti. Onnea siis Iiro Fager, olet olemassa mun käyntikortissa!

Muissa paketeissa oli vaatteita. House of Brandonilla on vielä tän päivän ystävämyynti ja sieltä saa ylihalvalla kaikkea kivaa. Itse tilasin kevääksi ja kesäksi farkkutakin, koska jotenkin innostuin vaaleanpunaisesta sen verran, että näen ton takin kevätvärien kanssa. Hyvä perustelu? Siis farkkutakki itsessään on jo tosi kiva, mutta vielä kivempi, kun voi yhdistää vaaleanpunaiseen.

IMG_7062

Lippis on Junkyardilta. Yritän opetella käyttämään sitä viimeistään sitten, kun aurinko alkaa taas porottaa täysiä ja istuskelen futiskentän laidalla kameran kanssa.

Lauantaina oli yhdet synttäribileet, joissa tuli kuultua torvi-, huilu-, viulu- ja pianomusiikkia. Sama suku, monta eri soittajaa. Noiden kanssa kun laulaa onnittelulaulua, naurattaa, kun ei ainakaan ole sitä vaaraa, että joku vetäisi nuotin vierestä. Paitsi minä itse.

IMG_0124

Mun blogissa on ennenkin vilahdellut viulusta kuvia, viimeksi viime kesänä. Se oli tämä sama viulu. Ja se muuten aiheuttaa mussa saman reaktion kuin nappisten näkeminen. Pakko kaivaa kamera laukusta ja mennä ottamaan kuvia eri kuvakulmista.

Synttäribileiden jälkeisissä tunnelmissa olen ollut aika hissukseen koko eilisen ja tämän päivän. Vaikka onkin ollut aika väsynyt maanantai, on tänään kuulunut pari hyvää uutista. Toinen on se, että TPS ja EOM-lehti tekevät yhteistyötä (meikäläisen ottamia kuvia tullaan näkemään kyseisessä lehdessä ja TPS nyt on muuten vaan jees) ja toinen se, että mies tilasi meille sängyn!! Sotkassa oli -50 % vielä tänään. Olen ihan lapsellisen innoissani siitä, että meille tulee sänky!! Ja kyllä, olemme nukkuneet lattialla reilun vuoden.

Jottei tässä postauksessa olisi tarpeeksi puhuttu ostamisesta, vielä siitä täytyy sanoa, että kaipaan jälleen uutta kosteusvoidetta. Mä olen tässä nyt lätrännyt voiteiden kanssa ja joku aine tän hetkisessä ihonhoidossa on laukaissut muhkurat, jotka lääkäri todennäköisesti diagnosoisi jälleen ruusufinniksi. Mä en tiedä onko se oikea diagnoosi, mutta tiedän sen tulevan kosmetiikasta. En vain tiedä mistä kosmetiikasta ja miksi. Tekisi mieli hankkia puteli Lumenen uutta Sisua, mutta sitten pelottaa, jos se onkin liian hoitava (voiko olla?). Mulla oli siitä joku näyte, jota sutasin naamaan eilen illalla. Mies totesi sen haisevan pähkinältä. Viimeksi sama tuomio tuli Mossasta. Tulkitsen tämän pähkinän olevan hyväksytty tuoksu. Ja siis oikeastihan se Sisu tuoksuu metsältä, siksi itse jäin siihen vähän koukkuun. Ihanan rentouttava ajatus tuoksua metsältä ja sukeltaa sänkyyn illalla?

lauantai 25. helmikuuta 2017

Elämä on epäreilua

Aina jonkun nuoren kuollessa sitä miettii kuinka epäreilu elämä joskus on. Ei kenenkään nuoren kuuluisi kuolla eikä kenenkään isän eikä äidin kuuluisi joutua hautaamaan omaa lastaan. Silti näin tuntuu käyvän vähän väliä. Usein ne tapaukset osuvat juuri minun omasta kuplastani hieman kauemmaksi, kuten ne viikko sitten Sastamalassa kuolleet 17-vuotiaat.

Eilen osui vähän lähemmäksi, vaikken henkilökohtaisesti ihmistä tuntenutkaan, mutta pieni kylä ja monta sankaria: kaikki tuntevat toisensa ainakin vähintään nimeltä. Tapaus sai kesken työpäivän tunteet pintaan.

IMG_0108

On niin uskomatonta miten koskaan ei voi tietää kuka lähtee. Tänään, huomenna, ihan minä päivänä vaan.

IMG_0114

Tiedän aiheen olevan kovin surullinen näinkin kauniina kevätpäivänä, mutta kuolemat pysäyttävät paistoi aurinko tai ei. Kuolemat myös vahvistavat sitä ajatusta, että kannattaa miettiä mihin elämänsä kuluttaa, koska ikinä ei voi tietää kauanko saa oman terveytensä pitää.

Haluankin kannustaa tekemään enemmän asioita, joista tulee hyvä fiilis ja minimoida ympäriltään ne jutut, jotka tuottavat pahaa mieltä. Jos konmarittaa, kannattaa lyödä samaan läjään elämänsä negajutut ja siivota ne ekana pois. Vain sillä tavoin saa tilaa hengittää vapaammin. Vähemmän stressiä ja enemmän nautintoja!

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Kuvauskeikalla

Hiljaista on pidellyt! Jalkapalloilijoilla on tällä viikolla loma ja seuraava kuvauslistallani oleva peli pelataan vasta ensi viikon perjantaina. Kuvauskeikkaa kuitenkin pukkasi kuin tilauksesta tälle päivälle! Eikä yhtään edes haitannut se, että kyse oli jalkapalloaiheisesta jutusta.

IMG_0026

Sen verran ärsyttävä olen, etten voi tietenkään kertoa ketä ja mitä varten olin kuvaamassa, höhö! Ihan kuin true bloggaaja; kerron teille sitten joskus!

Tämä keikka oli kaikella tavalla muistutus ammattivalokuvaajan todellisuudesta. Kun on joku toinen, joka kertoo millaista kuvaa pitäisi saada, vallitsevat olosuhteet ja lopuksi tietysti kuvankäsittely. Ainoa mikä oli varmaa oli se, että aivan sama liikkuuko kohde vai ei, saan siitä kuvan kuitenkin. Se hyvä puoli urheilukuvaajaksi suuntautumisessa on, että kaiken kyllä pystyy pyydystämään. Jopa lumihiutaleet, tahtomattaankin..

IMG_0068

Ja kyllä, minä olin polvillani jalkapallokentällä tämän vuoden jäätävimmässä lumimyrskyssä, joka jostain tänne yhtäkkiä tupsahti päivällä. Käytin alustana kameran sadesuojaa. Hyvin toimi!! Tuhannen mutkalla yritin päästä vielä alemmas. Valokuvaajan työasennot ovat kyllä välillä aika hauskoja.

IMG_0069

IMG_0070

Veritaksen sisuksissa on tehty voimakkaasti remppaa. Kuva käytävältä on vähän sellainen kauden alkua odotellessa -juttu. Haluaisin niin kuulla, kun nappikset napisee tuota lattiaa vasten. Paras ääni!