sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Tall Ships Races -viikonloppu

Sääjumalat ilmeisesti tietävät milloin Turussa on joku kesätapahtuma, kun osaavat asentaa auringon silloin aina taivaalle ilman sadepilviä tai muuten vaan mieletöntä tuulta. Tall Ships -kansa on saanut nauttia purjelaivojen täyttämästä maisemasta hienossa kesäkelissä 👌 Ja sitä kansaa on muuten riittänyt!! Ihan hillitön määrä ihmisiä!





Käytiin perjantaina iltakävelyllä itäisellä rannalla ihmettelemässä samat laivat läpi kuin edellisenäkin iltana. Iloisia ihmisiä riitti ja förille oli taas valtava jono. Haaveilin letuista, mutta lankesin churroihin.

Lauantaina tein sohvan nurkkaan pesän juuri ennen kello viittä, kun Tepsin peli Pietarsaaressa oli alkamassa. Yritin käännyttää äitini fanittamaan Jakosta, mutta en onnistunut, höhö! Meillä oli muutenkin täällä vähän erikoiset asetelmat, kun iskä tuijotti läppärin näytöltä pesistä ja minä futista. Pietarsaaren kentän näkeminen toi vahvasti muistoja mieleen mun jalkapallohuliganismiajoilta ja kaihoisasti mietin kuinka silloin pystyi käyttämään kannattajahuivia bikineinä. Se oli tyylikästä!

Matsin jälkeen käytiin jäätelöillä rannassa ja siitä jatkettiin matkaa turistiajelulle Kakolaan, Ruissaloon ja keskustaan.








Vaikkei enää illalla pitänyt kävellä mihinkään, käytiin kuitenkin ilotulituksen jälkeen tois puol jokke katsomassa merirosvolaivaa. Jono förille oli sillä puolen niin hirvittävä, että oli pakko kävellä sillan kautta takaisin.

Tänäänkään mun ei pitänyt enää kävellä, mutta kävin kuitenkin ulkoiluttamassa kameraa ja itseäni vielä kerran. Kävinpä myös vihdoin siellä lettukahvilassakin. Oli just hyvä lounas!









Musta ei ikinä olisi voinut tulla merimiestä (vaikka kiroilla osaankin). En ymmärrä miten ne pystyy kiipeämään noihin mastoihin. Ymmärrättekö te?

Tänään tuntui vaihteeksi siltä, että taidesilmä oli jopa melkein hereillä. Ainakin nautin kuvaamisesta nyt tosi paljon jotenkin. Kun kuvaa viikossa vähintään yhden kerran noin tuhat kuvaa, ei jotenkin enää "vapaalla" pysty valokuvaamaan hirveästi. Ei ole innostusta välttämättä (paitsi jos bloggaajien kanssa sovitaan kuvaustreffit), eikä silmäkään tunnu pelittävän enää samalla tavalla kuin joskus. En tiedä onko se väsymystä vai kriittisyyttä, ettei kaikki enää näytäkään niin kuvaukselliselta. Tämä ei silti haittaa mitään, vaan on hyvä, kun pystyn antamaan silmälle lepoa.

Mun loma on nyt puolivälissä! Ihan parhautta, kun on vielä 2 viikkoa jäljellä! Olen mielestäni onnistunut tähän asti ihan hyvin tässä. Eka viikko oli perinteinen "pakko siivota vielä vähän" ja toisella eli tällä viikolla olen käynyt Helsingissä näyttäytymässä. Viikonloput olen juossut ulkona., kuten kuuluukin. Unirytmiä en ole saanut pahasti sekaisin, mutta eiköhän sekin tässä vielä onnistu.

Liikunnallisesti olen myös ollut lomalla, sillä enpä pahemmin ole ehtinyt edes lenkkeilemään. Olen viimeksi harrastanut liikuntaa maanantaina, vaikka sitäkään ei oikeastaan edes voi laskea, sillä se oli vain pieni rankkarikisa. Tuli siitä nilkka sillä tavalla kivasti kipeäksi kyllä ja nyt mua himottaisi ihan hirveästi hankkiutua johonkin harrastejengiin potkimaan palloa. Jos kiinnostaa tietää miltä meitsin upea potkutekniikka (jota ei ole) näyttää, instassa on yksi videopätkä (klik!).

Nyt vihdoin lueskelemaan muiden blogeja, jauuu!

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kun asuu keskellä suurten laivojen tapahtumaa

Asuminen Turussa on kesäisin välillä todella hämmentävää. On jokilaivat täynnä ihmisiä, on tapahtumia ja musiikki soi iltaisin. On niin sanotusti elämää, jotain ihan erilaista kuin maaseudulla.

Tämä Tall Ships Races (istun parvekkeella kuuntelemassa kadulta kantautuvia ääniä) on näkynyt elämässäni jo reilun viikon, kun katuja tyhjennettiin autoista ja meidän kotikatu muuttui yhtäkkiä yksisuuntaiseksi. Matsista kotiin tullessa olen ajellut samaa reittiä kuin aina ja vasta viimemetreillä tajunnut valinneeni väärin. Onneksi en ole Nurmoosta, joten saan tehdä kierroksia enemmän kuin yhden.





Jännityksellä olen odotellut laivojen saapumista, sillä tämä on mun eka kerta, kun näen suuria purjelaivoja näin paljon. Merirosvolaivat ovat tietysti mun lemppareita, niissä kun on leffoissa aina kaikkia hienoja kaiverruksia ja taidetta. Tietenkään tässä tapahtumassa ei montaakaan ns. merirosvolaivaa ole, mutta kyllä tuolla tois puol jokke yksi on! Sen nimi on Shtandart ja sen kotisatama on Venäjällä. He hakivat juuri siihen laivaan miehistöä kisaan, 15-25 -vuotiaita!



Kävin eilen ensimmäistä kertaa kiertelemässä tuolla rannassa, kun en ole oikein aiemmin ehtinyt tai siis näin lomalaisen näkökulmasta: en ole saanut aikaiseksi. Yllätyin kuinka paljon jo eilen oli väkeä liikenteessä! Voin vain kuvitella millainen ryysis tuolla on tänään ollut ja tulee huomenna olemaan! Tarkoitus olisi lähteä käymään joko tänään tai ainakin huomenna, koska haluan vierailla vielä parissa eri laivassa ja syödä churroja!! Telakkarannassa on churrokoju ja lettukahvila!!

Valokuvaamisen kannalta en oikein tiedä mitä teen. Eilen mukana oli pieni Olympus, mutta polttoväli jotenkin ihan väärä itseni ja laivojen välimatkaan. Tiedättekö mitä yritän sanoa? Kun otin tän postauksen toista kuvaa, murisin ääneen, kun en saanut rajattua kuvaa sillä tavalla kuin sen näin silmissäni. En osaa sanoa oliko millejä liikaa vai liian vähän ja siksi en tiedä millä objektiivilla tuonne lähtisi, jos jotain mukaan ottaisi. Toisaalta jälkikäteen katsottuna tykkään näistä Olympus-kuvista, kun näissä on jälleen meikäläisen yksityiskohtanäkemyksiä. Haluaisin toki jonkun kuvan tapahtuman aikana ottaa keskeltä jokea, mutta förille jonottamisessa ei ole mitään järkeä! Eilen olisi ollut täydellinen punainen taivas kuvaamiseen, mutta tyydyin vain vähän väliä raottamaan verhoja ja hihkumaan miehelle kuinka hienoja kuvia nyt saisi. Joskus on mukava pitää lomaa kamerasta. Lause, jota en koskaan uskonut sanovani.

Toivottavasti teillä on kivat Tall Shipsit, kameran kanssa tai ilman!

torstai 20. heinäkuuta 2017

TPS - GrIFK 19.7.2017

Olen niin onnellinen! Vaikka ihmiseläin aina väittää, ettei rahalla saa onnea, minä kerron nyt: kyllä saa! Pari tonnia tiskiin, Canonin L-sarjan putki kiinni runkoon ja kyllä muuten lähtee! Voisin pitää kiitospuheenkin tässä samalla vielä, kun syksyllä 2014 päätin hankkia Canonin 70-200 mm/2.8. Muut urheilukuvaajat kehuivat sitä kovasti ja onhan se aloittelevalle futiskuvaajalle ihan pätevä laite, vaikkei siinä millit riitäkään ihan kaikkialle. Siksi en sitä itsekään ole vuoteen käyttänyt (paitsi talvella pakosta), koska millimetrien vähyys arveluttaa. Olen niin sanotusti liian tottunut siihen, että voin Veritaksen kausikorttipaikaltani zoomata yleisöön asti ja tsekata ketä näkyy. 70-200:lla tämä ei ihan onnistukaan vaan joutuu käyttämään omaa näkökykyä zoomin lisäksi.

Silti se jälki, mitä tuo putki tekee, on ihan omaa luokkaansa. Tämä lausunto voi toki johtua suurimmaksi osaksi siitä, kun kyllähän terävä kuva näyttää hemmetin paljon paremmalta kuin epäterävä suttu. Voisi nyt siis todeta, ettei se vika sitten kuitenkaan taida olla rungossa ainakaan kokonaan vaan ennemminkin Sigma + kroppirunko ei vaan kykene sinne 500-600 millimetriin. Eikä tarvi sitten edes kyetä, kuvaan loppukauden Canonin omalla linssillä.

Kyllähän Sigmalla ja Tamronilla ihan kehuttuja linssejä on, mutta tämän kokeilun jälkeen taidan ennemmin hankkia Canonin omia linssejä. Ainakin, jos zoomeja olen ostamassa. Uuden linssin hankkimisessa vaan on ongelmana, kun tarjontaa on todella paljon eikä osaa päättää haluaisinko 100-400 -millisen vai jonkun tavallisen 70-300:n. Onneksi tätä ei tarvitse tietää nyt vaan vasta joskus talvella.


Tiedän tarjonneeni välillä aika huonosti tällä kaudella sellaisia meikäläiselle ominaisia taidekuvia matsin ulkopuolelta. Selityksiä on monia ja useimmiten tekosyyt eivät ketään kiinnosta. Pääsin juttelemaan tästä aiheesta tuossa alkuviikosta hieman ja ensimmäisenä kiljahdin "muttakun Veritas on niin tylsä!". Veritas on tosi tylsä, jos paikalle tulee valokuvaajana, joka ei saa tehdä mitään. Ei mennä kentälle (no oikeasti valokuvaajalla ei ole edes tarvetta mennä kentälle), ei katsomoon, eikä mihinkään. Veritas on paljon kuvauksellisempi, jos vain menee paikkoihin näkymättömänä häiritsemättä ketään muuta. Toinen tekosyy oli se, kun vaihtopenkit ovat niin kaukana ja jotenkin en vaan kykene menemään liian lähelle, koska se nyt vaan on sellaista pyhää aluetta.

Eilen mulla oli koko päivä aikaa valmistautua matsiin ja tiesin luovuudenkin kukoistavan eri tavalla sellaisena päivänä, kun on saanut rauhassa kerätä ajatuksia. Huomasin myös, että todella paljon etuajassa matsiin saapumisessa on se hyvä puoli, että ehtii käydä hiippailemassa taidekuvien perässä. Näin mä ennen vanhaan Seinäjoelta niitä kuvia sain, kun menin paikalle hyvissä ajoin ennen kuin joukkue oli edes lämmittelemässä.



Tepsin tulipömpelit aiheuttavat vieläkin päänvaivaa. Näiden takia kyllä pitäisi päästä keskelle kenttää, mutta annetaan sen nyt olla. Yritän keksiä jotain muuta. Todennäköisesti se paras idea tulee kauden viimeisessä matsissa. Eilen päädyin makaamaan mainosaitaa vasten. Pelkäsin, että se rysähtää mun painon alla ja koko Veritas pääsee nauramaan, kun kuvaaja on ketarat ojossa kentän laidalla.





En ole nyt hetkeen muistanut jännittää näitä Tepsin pelejä. Se on aika vapauttavaa. Viime syksy oli niin hirveä, kun vaan jännitti koko ajan. Nyt jännitin lähinnä sitä tuleeko kuvista tarkkoja ja että saanko yhtään lähikuvaa niin kuin Sigmalla saa helposti. Loppujen lopuksi sain niin erilaisia kuvia, että luulen näissä näkyvän enemmän meikäläisen kädenjälki kuin tiukemman rajauksen kuvissa.












Matsi itsessään oli aika outo ensimmäisellä puoliajalla. Hyökkäyksiä kyllä oli mukavasti ja kulmatilanteita myös, mutta ei osunut pallo maaliin. Minua päin se kyllä tuli taas pari kertaa ja yhdessä kohdassa pelkäsin Kinnusen Jurin nappisten tulevan mun varpaille, mutta onneksi meni huti ihan helposti. Istuin kai vähän liian lähellä maalia, mutta en uskaltanut millimetrieni kanssa mennä kauemmaksi.




Tauon jälkeen ei tarvinut kauaa ihmetellä, kun tuli jo ensimmäinen maali. Siitä se peli sitten aukesi mukavasti.



Toisen puoliajan kuvasin itselleni epätyypillisessä paikassa eli laidalla, mutta se toimii lyhyemmän putken kanssa paremmin kuin pääty. Siinä vaan joutui varomaan enemmän, ettei ole pallo päässä ja tuomarikin suhaa koko ajan edestä.





Niin saatiin Valakarin Onnikin kentälle vihdoin!





Se oli hyvin voitettu! Matsin jälkeen oli mukava kuulla lehdistötilaisuudessa grifkiläisten suusta "TPS on kova". Onhan se! Tuollaista jalkapalloa vaan on niin mukava kuvata (ja todennäköisesti seurata myös katsomosta).

Toivottavasti tykkäätte kuvista!

TPS - GrIFK 3-0