maanantai 10. joulukuuta 2018

Mari 35

Mulla on tänään synttärit. Oon ihan järkyttävän vanha. Jotain 35. Ja mitä olen edes saavuttanut tähän asti?

🌼 Mulla on työpaikka. Vakituinen sellainen. Ollut jo pitkään, vuosia. Olen ollut samassa firmassa koko aikuisikäni, tehnyt eri juttuja.

🌼 Löytänyt ihmisiä elämääni ja sitten taas karsinut niitä. Tutustun helposti ihmisiin, kun olen avoin ja sosiaalinen hölöttäjä, mutta aina ne kaikki elämään sattuneet tyypit ei ole olleet niitä oikeita. Ei ystäviksi eikä parisuhteeseen. Kumpikin osa-alue on muokkautunut viimeisen vuoden aikana enemmän omaan suuntaani enkä siis voisi onnellisempi olla ihmisistä, jotka tänä päivänä täydentävät minun arkeani. Ei se määrä, vaan laatu

🌼 Lipsunut ulkonäkökeskeisyydestä hyvinvoinnin ajatteluun. En laihduta siksi, että näyttäisin paremmalta vaan haluan olla terve. En liiku myöskään ulkonäön takia vaan siksi, että kehon liikuttelu tukee hyvinvointiani. Henkinen kasvuni on muutenkin ollut huimaa parin viime vuoden aikana.

🌼 Löytänyt oman jutun, jossa haluan olla paras. Ja se juttu on tietysti jalkapallon valokuvaus. Sen suhteen mulla on paljon unelmia ja olenkin kiitollinen kaikesta saamastani kannustuksesta harrastukseni suhteen. Ilman teidän, ketkä luette tätä nyt, tukea en olisi koskaan tullut nälkäiseksi futiskuvauksen suhteen.

🌼 Tasapainoinen arki, jossa stressi on hyvin minimissä. Olen vihdoin löytänyt itselleni parhaan mahdollisen tavan elää tätä elämää ja kaikista parasta on jakaa se yhden ihanan kanssa. Tuntuu, että vihdoin perusasiat ovat siinä kunnossa, että siihen päälle on hyvä rakentaa lisää. Minulla on aikaa kehittää itseäni, mutta on aikaa myös toteuttaa unelmia yhdessä.



Halusin listata tähän saavutuksina asioita, joista olen kiitollinen joka päivä. Ajatukseni on jo hetken ollut tämä: aika monta vuotta piti koheltaa ennen kuin tietyt palaset loksahtelivat kohdalleen. Tänään, kun täytän 35, on hyvä jatkaa tästä asetelmasta eteenpäin. Olkoon seuraava vuosi täynnä metsäretkiä, jalkapallon valokuvausta ja mielenkiintoisten blogipostausten kirjoittamista.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Liika terveellisyys on sairasta

Eilen aamuna aamupalaa syödessäni katselin instastooreja niin kuin aika usein teen. Yhdessä stoorissa mainostettiin eräästä perinteisestä joulun ajan herkusta terveellisempää versiota ja sehän riitti siihen, että aloin säksättää siltä istumalta kuinka ihmiset ovat nykypäivänä niin ristuksen hysteerisiä. Jos nyt sattuu syömään sokeria pari lusikallista ylimääräistä, ei kukaan kuole siihen paitsi silloin, kun oma haima ei enää toimi eikä elimistö tuota insuliinia.

Okei, vaikka säksätänkin joskus, ei se minulta ole pois, että puoli maailmaa haluaa korvata perinteiset leivonnaiset sun muut jollain sokerittomalla tai vehnäjauhottomalla. Silti jotenkin ärsytti juuri eilen se, että ihan kaikesta täytyy yrittää löytää parempi versio, sillä ihan tosissaanko esimerkiksi glögi on asia, jota ei uskalla juoda sitä 1-2 mukia koko vuoden aikana?

Kaikkeen syömiseen ja ylipäätään elämiseen kuuluu kohtuus. Kohtuus ihan kaikessa. Jos olet perusterve haimalla ja maksalla varustettu ihminen, kyllä voit ottaa palan kakkua ja juoda ihan tavallista glögiä, jos mielesi tekee. Voit syödä perunaa ja leipää jopa päivittäin. Voit syödä joulusuklaata jo vaikka lokakuusta asti, se ei ole väärin.


Enkä minä tosiaan sitäkään, että niissä terveellisissä versioissa olisi mitään väärää, kunhan se ei vääristä ihmisten mieltä syömistä kohtaan. Syömisestä on muutenkin tehty viimeisen 10 vuoden aikana aivan liian vaikeaa, joten normaalien juttujen korvaaminen terveellisillä versioilla mielestäni edesauttaa vääristynyttä kuvaa siitä, mitä itsensä voi sallia syömään ja mitä ei. Koska kaikkea voi syödä!



Ehkä en ole vielä päässyt tässä omassa terveyshifistelyelämässäni niin pitkälle, että ymmärtäisin miksi kaikesta pitää tehdä se parempi vaihtoehto, mutta jos pääsen, voin kertoa kyllä sitten teillekin. En vain usko sen päivän tulevan, sillä itse olen onnistunut laihtumaan nyt noin 10 kiloa ilman, että olisin korvannut mitään käyttämääni ruoka-ainetta millään toisella.

Kertokaahan, olenko vain ihminen maaseudulta, joka ei ymmärrä uutta modernia ravintoa vai uskotteko sokerilla ja vehnäjauhoilla olevan paikka seuraavan sukupolven herkuissa myös? Mitä mieltä olet näistä terveellisemmistä vaihtoehdoista, joita ainakin eri leivonnaisista ja makeista herkuista löytyy?

lauantai 8. joulukuuta 2018

Aikuisten ihmisten lauantaiaamu

Vanhuus, se ei todellakaan tule yksin. Eilen otin ja tilasin pitkän haaveilun jälkeen Hesarin! 15 vuotta sitten Vimpelissä tuli välillä lauantaisin selailtua Hesarin Nyt-liite sekä kuukausiliite, jotka molemmat olivat kivaa luettavaa. Mun sanomalehtien lukuharrastus on muuten ollut aika hataralla pohjalla, mutta nyt syksyllä tuli sellainen olo, että Hesari voisi kyllä olla aika kiva. En kuitenkaan vielä taipunut tilaamaan asti, mutta eilen tilata pätkäytin digiversion sekä kuukausiliitteen.

Se vanhuus ei kuitenkaan lopu tähän sanomalehden tilaamiseen vaan tänä aamuna heräsimme miehen kanssa 6:00 jälkeen minä lukemaan Hesaria ja mies Turkkaria. Lehdet selattuamme nousimme sängystä ja nyt keitän riisipuuroa.




Joulukalenteri tarjosi tänään suihkusaippuaa (mainoslinkki). Suihkusaippuoiden lisäksi taidan kohta kylpeä muutenkin kosmetiikassa, sen verran monta pientä putelia pönöttää rivissä meidän pesuhuoneessa. Ja nimenomaan pientä, tavallaan harmittaa kaikkien puteleiden matkakokoisuus. Joulukalenteri voisi tarjota ainakin hieman useamman oikean kokoisen, mutta toisaalta matkakokoisista ainakin pääsee nopeammin eroon.

Ohjelmassa on tänään ulkoilua valoisaan aikaan, vierailu tunturien kasvatin Maaritin luona ja tietysti Putouksen finaali. Taika-Pasi voittakoon!