torstai 19. huhtikuuta 2018

OLISINPA EDES HAUSKEMPI

Pari viikkoa sitten tuntui todella vaikealta aloittaa postausten kirjoittamista, kun ei oikein tiennyt miten ja mistä olisi aloittanut. Kun pääsi vauhtiin, loput postauksista oli onneksi helppo kirjoittaa. Niin se aina menee muutenkin. Aloittaminen on vain joskus tosi vaikeaa, mutta nyt on ollut vähän kaikenlaista miksi muutenkin kirjoittaminen on ollut hieman hankalaa. Henkilökohtaisessa elämässä sattuu ja tapahtuu.



Nyt alan saada vähän jo kiinni tästä kirjoittelusta ja aloittamisesta, mutta viimeisen viikon sisään olen joka kerta sanonut, ettei postauksesta taaskaan tullut edes hauska. Minun kohdallani määrittelen tekstin hauskuuden sillä kuinka paljon hihittelen itsekseni sitä kirjoittaessa. Enhän minä tiedä nauratteko te koskaan mun jutuille ja varsinkaan just niille, joille itse nauran. Todennäköisesti ette, sillä ainakin livenä homma toimii niin, että minä nauran ripsarit poskilla ja ihminen, jonka haluaisin saada siinä samalla nauramaan, tuijottaa meikäläistä epäuskoisen näköisenä tajuamatta mille edes nauran. 


Voi myös olla, että tykitän tällä hetkellä huumorivarastot ihan tyhjiksi tässä mun mahtavassa ja upeassa live-elämässä ja te saatte vain jämät. Ehkä se siitä sitten taas lähtee irtoamaan siinä samalla, kun itse vähän rentoudun.

Akkrepyyntö Turun derbyyn on hoidettu, joten viikonloppuna on sentään luvassa matsipostausta! Jei! Nämä postauksen kuvat ovat eiliseltä, kun käytiin taas vähän potkimassa. Edelleen nappikset uupuu, ääää!

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

TÄYDELLINEN ASUNTO MISSÄ OLET?

Oi muutto. Olen ihan vaiheessa koko asian suhteen, sillä aluksi en oikein osannut päättää millaista asuntoa olen hakemassa ja nyt, kun tilanne on hieman selkiytynyt, on asuntojen selailu jokseenkin puuduttavaa touhua. Päivisin kesken työpäivän tulee hirveän kärsimätön olo, kun toivoisi sen täydellisen asunnon putkahtavan jostain eteen ja iltaisin selaillessa tarjontaa on vain toiveikas odottamatta silti liikoja.


Haluaisin saunan. Sitten toisaalta samaan aikaan ymmärrän, ettei mun muutto voi olla kiinni siitä onko mun tulevassa kämpässä saunaa vai ei. On valittava jotain joka tapauksessa, kun en nyt vain voi elää montaa kuukautta niin kuin nyt.

Kerrostaloissa liian pitkään asuneena haluaisin tietysti myös parvekkeen, vaikka se nyt oletuksena löytyykin usein. Ei silti aina. Joissakin uusissa kaksioissa on näkynyt maininta ranskalaisesta parvekkeesta. Toisaalta en oikein ole varma mitä sillä parvekkeella tekee, kun nykyisellä parvekkeella olen viettänyt aikaa viimeksi viime kesänä.



Sitten on vielä kaikki tietotekniikka. Alkuvuodesta tuli pelattua pari kuukautta lähes joka ilta, vaikkei siitä aina oikein mitään tullutkaan, mutta peliseura oli sen verran viihdyttävää, ettei voinut jättää pelaamattakaan ja tietysti haluaisin pelata sitten taas, kun saan muutettua itseni johonkin. En silti ole ihan varma mahtaako peli-intoni tälläkään kertaa kestää niin hyvin kuin joskus aikoinaan ja voisihan muuttaessa vain päättää, ettei pöytäkoneelle sinänsä tarvitse olla mitään paikkaa. Mutta olisi se nyt silti ihan suotavaa, jos olisi ja sitä paitsi pelaaminen yhdessä jonkun kanssa on kivaa. Tavallaan kaipaisin blogin kirjoittamiseenkin omaa työhuonetta, koska nämä nykyiset ratkaisut eivät elä ergonomian kanssa samassa lauseessa.


Ja mihin sitä sitten muuttaisi? Turku on täynnä hyviä sijainteja ja toisaalta minulle autollisena ihmisenä on aika sama lopulta asuisinko vaikka Raisiossa, Kaarinassa tai ehkä jopa Liedossa. Kääk! Toisaalta Martti on aivan liian ihana, mutta ymmärrän, ettei siltä alueelta asunnon löytäminen ole kovin helppoa, koska moni muukin tykkää asua Martissa. Mrr.

Jotain tarvitsisi keksiä, ettei ihan katuoja kuitenkaan kutsu tai tarvitse muuttaa tuon alimman kuvan tuolille Pernon perämetsiin asumaan. Jos löytäisi asunnon ja saisi muuttopäivän, voisi alkaa ahdistua ihan uudella tavalla kaikesta tavarasta, jonka omistaa.

Kiitos, kun sain avautua, vaikkei minulla tästä aiheesta mitään uutta ja mullistavaa ollutkaan tarjota. Ehkä vielä joku päivä ilmoitan pääseväni elämässä eteenpäin.

maanantai 16. huhtikuuta 2018

IHANA RAUMA

Kun kehuin Turkua ihanaksi perjantain jäljiltä, täytyy tasapuolisuuden vuoksi nyt kehua sitten Raumaakin tässä samalla. Ei sillä, että Rauma tai varsinkaan raumalaiset olisivat ihmislajina minulle hurjan tuttuja, tiedän vain muutamia yksilöitä, joiden huumorintajuun totuttelu minulla on vieläkin vähän kesken. Turkulainen ja raumalainen huumorintaju eroaa siinä mielessä toisistaan, että raumalaisesta sentään tajuaa milloin se suurin piirtein heittää läppää. Turkulaisesta ei taas koskaan voi tietää onko se tosissaan ja sellainen meininkihän ei tällaisen suoraselkäisen pohjalaisen päähän mahdu mitenkään päin.

Lauantaina oli ohjelmassa Rauman valloitus. Käytiin syömässä ja meitsi pääsi turistikävelylle Vanhan Rauman puolelle. Siellä en ollut ennen käynyt, vaikka Raumalla onkin pari kertaa tullut käytyä joskus kauan sitten!














Kapeat kadut ja puutalot vierekkäin olivat mukavaa katseltavaa. Pieniä liikkeitä ja pari kahvilaa, miksei siis Raumalla varmasti viihtyisi kauemminkin. Oli myös mukava leikkiä turistia ja kuvata vähän kaikkea. Muutenkin mukava välillä haastaa silmäänsä muualla kuin futiskentän laidalla, vaikken nyt sitä jalkapalloa niin hirveästi olekaan hetkeen kuvaillut. Ja kaivoi tuo Rauma-seuralaiseni myös kameran laukusta. Kuvat meikäläisestä ovat luonnollisesti hän käsialaansa.

Tällä viikolla ei ole ohjelmassa retkeilyä vaan tiukkaa muuttolaatikoiden parissa puuhastelua, asuntojen selailua ja Turun derby! Jau!