lauantai 19. lokakuuta 2019

I love me -messujen saalis ja kuulumisia lauantaihin

postaus sisältää mainoslinkin, merkitty *-merkillä

Meillä oli eilen Susannan ja Marian kanssa perinteinen perjantaireissu I love me -messuille. Aika järkyttävää, mutta en ollut nähnyt Mariaa vuoteen! Viimeksi juurikin tällä samaisella reissulla, kun kävimme messuilla yhdessä.

Reissu tyttöjen kanssa on ihanan virkistävä aina, kun ilmeisesti vähän huonosti tulee muuten vietettyä aikaa tyttöseurassa. Mukava kierrellä kosmetiikkapuolen osastoja läpi, pysähtyä ihastelemaan eri merkkien puteleita ja sitten taas jatkaa matkaa, kunnes täytyy keksiä jotain syötävää.

Messut vaikuttivat jotenkin pienemmiltä tänä vuonna? Missä oli Eleven? Entä Biodelly? Muita isoja osastoja kuitenkin löytyi ja esimerkiksi 4Dreamin osastolla (7f110) kävin katselemassa Boho Green Make-Upin ihania meikkejä (oma messumeikki koostui osittain kyseisen merkin tuotteista). Keskellä Weecosin osastoa (6s70) oli aivan järjettömän hienoja korviksia, joita en kuitenkaan sitten ostanut, vaikka vähän kiinnostikin. Changen messutarjoukset olivat mahtavia ja ihan lopuksi ostinkin yhdet rintsikat 25 eurolla (normaali hinta 75 e).



Ostin theBalmin silmämeikinpohjustusvoiteen (*netissä täällä), koska oon kuullut sitä kehuttavan ja haluan nyt itsekin kokeilla vihdoin. Tuli vastaan niin sopivasti yhdellä osastolla, joten päätin nappasta siitä mukaan, ettei tarvitse netistä tilata. We Love The Planet -dödön (*tämä) sain testiin 4Dreamin osastolta ja Luonkos-öljykakku (*tämä) on myös pressilahja. Kiva päästä kokeilemaan kuinka nämä toimivat. Mitä vähemmän muovijätettä, sen parempi. Löysitkö sä messuilta mitään tai ootko vasta menossa sinne?

Nyt täytyy varmaan mennä vaihtamaan vaatteet ja taidetaan lähteä Raisioon tyhjäämään loppuja rojuja asunnosta pois, jotta päästään siivoamaan asuntoa joskus. Turussa olisi tänään myös jalkapalloa, mutta mulla taitaa nyt mennä muuttojutut jalkapallon edelle, koska arkena on ollut niin vähän aikaa hoitaa elämää kuntoon. Halutaan päästä eroon tuosta vanhasta asunnosta jo vähitellen, kun meillä kolkuttelee lomakin jo pian ovella eikä silloin enää huvita olla kiinni missään.

Ihanaa lauantaita! Länsiluuta lakaisee taivaan 😉

keskiviikko 16. lokakuuta 2019

EM-karsinta: Suomi–Armenia 15.10.2019

Tänään on näkynyt joka tuutissa uutisia ja kuvia eiliseen Huuhkajien makeaan voittoon liittyen, ettei se auttanut töiden jälkeen muu kuin kaivaa kamera esiin, töötätä muistikortti lukijaan ja valuttaa kuvat koneelle. Juteltiin poikaystävän kanssa siinä samalla siitä, kuinka voisin näitä futiskuvia vähän nopeamminkin tänne nettiin tuottaa. Niin ennen tuli tehtyäkin, mutta jotenkin tänä vuonna olen matsin jälkeen kaatunut sohvalle väsyneenä enkä ole edes harkinnut mitään kuvien läpikäyntiä. Niin eilenkin, möllöttelin vain sohvalla ja aina kun uutisissa näkyi pätkä matsista, osoitin telkkaria ja huikkasin poikaystävälle, että tuolla mä olin! Ihan hyvin siinä samalla olisi voinut laittaa kuvat koneelle edes, jotta ne olisivat olleet tänään valmiina odottamassa. Omaan prosessiin täytyy selkeästi tehdä muutos parempaan.

Olen tällä viikolla ollut töissä viiteen, joten eilen mulla oli töissä mukana kaikki mahdolliset kamat, joita tarvitsen yhden jalkapallo-ottelun kuvaamiseen ja ajelin Liedosta suoraan Veritakselle. Se oli ihan järkevää, sillä aika pitkälti viimeisiä parkkipaikkoja stadionin pihasta vietiin silloin puoli kuuden pintaan. Vähän puhisin, kun en saanutkaan autoani aina ja ikuisesti ennen käyttämälleni hiekkakentälle, mutta onneksi lähistöltä löytyi toinen paikka. Akkren hakemisessa ei ollut mitään suurempia haasteita, sillä on ilo tuntea jo suhteellisen hyvin tiettyjen ovien järjestysmiehet eikä siis tarvinnut alkaa säätämään minkään pressikortin kanssa, kuten joskus aiemmin joissakin peleissä. Sen kun vaan toivotti hyvää iltaa ovimiehelle ja tepasteli tupaan ilmoittautumaan.

Tällä kertaa meidän valokuvaajien työtila oli eri paikassa kuin ennen, mikä oli kyllä mielestäni hyvä ratkaisu. Veritaksen lehdistötila on aika ahdas, joten ihan hyvä, että me kuvaajat saimme mennä pölisemään ja vaihtamaan kuulumisia ikiomaan paikkaan. Tarjolla oli totuttuun tapaan ruokaa, mikä myös lämmittää aina nälkäisen emännän mieltä. Jotain muutakin välillä kuin digestivekeksejä.

Maha täynnä pääsi hyvällä mielellä siirtymään kentän laidalle odottelemaan pelin alkamista ja arvuuttelemaan onko nyt tarpeeksi vaatteita päällä vai ei. Päätin lähteä liikkeelle yhdellä merinovillapaidalla ja vaihtaa tauolla toisen, jos on kylmä. Ennen peliä vähän vilutti, mutta eipä sitä oikeastaan enää sitten muistanut, kun tuli muuta ajateltavaa.









Kiirehdin viimeisten joukossa valitsemaani päätyyn toivoen mahtuvani johonkin rakoon istumaan, sillä seisominen on vihoviimeinen korkeus kuvata jalkapalloa. Mitä alempana, sen parempi. Löysin paikan parin kuvaajan välistä ja mietin, että Tampereellakin taisi viimeksi sataa, kun Suomi voitti, ehkä siis nytkin voitaisiin voittaa. Ajatusleikin jälkeen keskityin vain kuvaamaan, välillä kaivaten Tammisen kanssa juttelua, se kun on ollut tapana kaikissa aiemmissa maaotteluissa, joita olen ollut kuvaamassa. Toisella puoliajalla tajusin Tammisen kuvaavan eri päädyssä.














Ensimmäinen maali oli ihana. Siksi niin monta kuvaa samasta tilanteesta, tuuletus, maalihali, onnea ja lisää haleja. Niin söpöjä ❤️


Tauolla kävin nappaamassa herkullisen voisilmäpullan kitusiini, join teet ja sitten taas pikaisesti toiseen päätyyn. Jännitti edelleen kovin paljon matsin lopputulos, mutta onneksi Pukki oli maalintekotuulella, niin kuin hän usein on tänä vuonna ollut. Taitava ukkeli! Kuten toki kaikki muutkin joukkueessa pelaavista. Ilo kuvata aina!










Yllä oleva kuva sai minut repeämään nauruun, huomaatte varmaan miksi?

Myös voitto pisti hymyilyttämään. Tulihan se sieltä! Ei muuta pitänytkään kuin voittaa, niin mahtavaa! Ja oli ilo olla todistamassa sitä livenä, loppuunmyydyllä stadionilla. Se meteli, mikä ihmisistä lähti, ai että! Kuulosti ja näytti ihan jalkapallolta ❤️


Kiitos Huuhkajat ❤️ OI SUOMI ON!

Suomi–Armenia 3–0

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

U21 EM-karsinta: Suomi – Malta 10.10.2019

Kävin torstaina Veritaksella treenailemassa jalkapallon valokuvausta, kun Pikkuhuuhkajat pelasivat EM-karsintaottelun Maltaa vastaan. Olosuhteet olivat loistavat ja olin kehittynyt: pystyn nykyään sekä puhumaan Tammisen kanssa että valokuvaamaan samaan aikaan. Joskus aiemmin se oli hieman haasteellista, mutta nyt osasin painaa nappulaa samaan aikaan kuin höpöttelin niitä näitä. Seuraavaksi ajattelin opetella vielä tarkentamaan siinä puhuessa ja kuvatessa, koska niin saisi paljon enemmän julkaisukelpoisia kuvia.









Tauolla kävin pressissä heittämässä yhden sämpylän kitusiini, olivat sinne jostain eksyneet lopulta. Ennen peliä ei pahemmin näkynyt muuta kuin Håkansin Digestivet, vaikka kyllä niitäkin nälkäänsä syö ennemmin kuin turpaansa ottaa.

Matsissa turpaansa otti vastustaja, eikä siinä varmaan olisi edes ne Digestivet pahemmin lämmittäneet mieltä. Pikkuhuuhkajien peliä oli ihana kuvata ja minusta Juha Malinen todella on @jumalin, jos hänen jalkapallomaailmassaan hyökkääminen ei lopu, vaikka kuinka oltaisiin jo voitolla. Sitä sellaista ennen aikaista väsymistä näkee aivan liikaa sekä Veikkausliigassa että kaikessa muussakin suomalaisessa jalkapallossa, eikä se nyt vain ole mistään kotoisin. Jos pelaajia itseään ei huvita voittolukemissa enää yrittää, tekisivät sen edes viihteen takia, sillä sellainen laiska läpsyttely nyt vaan ei kiinnosta ketään. Onneksi siis Pikkuhuuhkajat tehtailivat maaleja sen minkä kerkesivät ja säilyttivät matsin kiinnostavuuden näin, vaikka olivatkin koko ajan voitolla.






Kuvaaminen oli kyllä tosi kivaa taas iltavalaistuksessa. Ei paljon tarvitse olla muuttamassa kameran asetuksia koko ajan vaan voi keskittyä enemmän siihen tarkentamiseen ja kuvaamisessa muuten onnistumiseen. Toivottavasti tiistaina on yhtä kivaa!

Suomi – Malta 4 – 0