maanantai 18. helmikuuta 2019

Laihtumiskuulumiset

Olen viimeksi joulukuun puolella kirjoittanut laihduttamisesta. Silloin siitä oli jotain sanottavaa, mutta nyt voisin todeta vain, että enpä ole hetkeen laihtunut. Painoni on noussut, laskenut ja taas noussut.

Viime viikolla olin niin turvoksissa joka päivä, etten jaksanut miettiä yhtään syömisiä tai painoasioita. Aivan sama tuumailin ja sulattelin suklaata poskissani kilpaa poikaystäväni kanssa, höhö! Tiesittekö, että kaksi palaa Fazerin maitosuklaata on ihan taivaallista, kun sulattaa toisen palan toisessa poskessa ja toisen toisessa?


Flunssan takia lenkkeilyynkin tuli parin viikon tauko ja nyt vasta vähitellen on saanut taas kiinni ulkoilusta. Eilen kävimme melkein 7,5 km lenkillä heti aamupäivällä ja ai vitsi kuinka hyvää se teki. Ihan parasta! Kaipaan myös kovasti lihaskuntohommia ja toivon, ettei tässä nyt tule mitään erikoista, jotta pääsisi välillä treenaamaan ihan kunnolla!

Syömispuoli on ihan hallinnassa, mutta tietysti kaipaa aina pientä fiksaamista. Meillä on töissä tosi suolasta ruokaa välillä, joten täytyisi useammin muistaa omat eväät sinne ja kotona taas johonkin väliin pitäisi pystyä ujuttamaan vihersmoothieita. Ostin jopa jo selleriä tuossa joku aika sitten smoothieita varten, mutta johonkin ne ovat unohtuneet.

Eipä siis mitään uutta ja erikoista tällä rintamalla. Toivottavasti kuukauden päästä tilanne olisi vähän eri jo.

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Suomen Cup: FC Inter - FC Lahti

Tapasin Mattias Gestraniuksen tällä viikolla. Kaksi kertaa. Ensimmäinen kohtaaminen sattui arkena täytenä yllätyksenä ja taisin punastella vielä seuraavanakin päivänä hieman, koska harvemmin sitä pohjalainen tapaa itseään suurempia julkkiksia, niin kuin ehkä tiedätte. Sanailimme puolin ja toisin siinä sen verran, että päätin joku päivä pyydystää huipputuomarista kuvan. Kuinkas sitten ollakaan, Gestranius oli erotuomarina lauantaina Suomen Cup -matsissa Kupittaalla, joten pääsin heti kokeilemaan kuinka hyvin muistan jonkun tuomarin myös pyörivän kentällä pelaajien seassa. 

Yleensä, jos pitää saada jostain yhdestä tyypistä hyvä kuva, ei kannata laskea sitä yhden kuvaustilaisuuden varaan. Eilisessä matsissa yritin saada myös Josusta ja Klingasta kuvat, mutta ei sekään helppoa ollut. Klingasta kuvittelin saaneeni hyvän kuvan, mutta kotona koneella selatessa totesin, että olisi pitänyt kuitenkin ottaa vielä pari lisää. Ja ylipäätään tarkistaa siinä hetkessä, mitä tuli räpsittyä, jotta tietää joko sen täydellisen kuvan sai vai ei. Luotan välillä liikaa tuuriini.


Oli ihanaa taas kuvata. Sää oli niin mahtava, vaikka toisella puoliajalla olikin aika julma vastavalo. Nautin silti enemmän lämmöstä. Jalkapallon kuvaaminen ei nimittäin ole niin nautinnollista silloin, kun jäätyy pystyyn ja niitä kelejä meillä Suomessa kuitenkin riittää aina.








Itse jalkapallosta ei löydy paljoakaan sanottavaa. Kauden ensimmäinen esitys muistutti ekalla puoliajalla enemmän painia kuin jalkapalloa. Koko ajan siellä oli joku mukkelis makkelis, enkä tiedä kuuluiko se FC Lahden taktiikkaan vai oliko vain sattumaa. Toisaalta FC Inter oli selkeästi treenannut koko talven vain juoksemista, sillä heidän suurin taitonsa näytti olevan pitkä potku tois puol kenttää ja gasellimaisen nopea hyökkäys kohti maalia. Itse en pystyisi juosta niin paljon ja niin lujaa. Onneksi olen vain valokuvaaja.



Interin kannattajat eivät pettäneet tälläkään kertaa.  He ovat uskollisia tyylilleen kaudesta toiseen. Toisella puoliajalla alkoi tietyt kirosanat ottaa korvaan ja muistin, että paikalla on tosiaan myös kannattajia. Sitä kesti pari minuuttia ja loppupelin oli suhteellisen hiljaista.

Toisella puoliajalla tajusin vasta myös, että onhan Interissäkin jotain kuvattavaa. Ihana Miro ihan väärän väärinen paita päällään, mutta toisaalta mahtavaa, että hän saa tämänkin kauden pelata Veikkausliigaa. Tsemppiä kauteen Miro!







Kuvasin peliä FC Lahden hyökkäyspäässä ja sehän oli suhteellisen tylsä pää suurimman osan ajasta. Oli ihan hyvä, että oli sellainen tuomarista kuva -projekti, jotta riitti jotain muuta tekemistä. Joni oli myös mukana aidan toisella puolella, joten sain höpistä vähän väliä jotain ja huudahdella "kato kui ihania collieita jollain tuolla!".

Tuntuu hyvältä, kun futiskuvauskausi on nyt avattu! En tiedä mikä on seuraava peli ja milloin, mutta pahoin pelkään sen olevan vasta joskus maaliskuussa.

FC Inter - FC Lahti 1 - 2

lauantai 16. helmikuuta 2019

Vuoden ensimmäinen pelipäivä

Kyllä kuulkaas, tänään minä menen kuvaamaan jalkapalloa. Enkä edes mitä tahansa jalkapalloa vaan tavoistani poiketen aloitan kauteni pelillä, joka olisi voinut olla joku ihan muukin, mutta nyt kävi näin: FC Inter - FC Lahti.

Tuntuu tavallaan pahalta, vaikka toisaalta ei. Haluaisin olla puolueeton ja kuvata mitä lystään, vaikka ei se nyt vain ole niin helppoa kuin voisi ajatella. Menen kokeilemaan tänään kuinka suuri ongelma sinimusta peliasu on minulle. Todennäköisesti aika suuri.

Minulla on pari tuntia aikaa valita puoleni. Minun ei nimittäin ole mitään järkeä asettautua kuvaamaan Interin hyökkäyspäähän, sillä kaikki kuvauskohteeni pelaavat FC Lahdessa. Menen oikeasti kuvaamaan Josua ja siinä sivussa vähän Penniä sekä Masa Klingaa. Yllättäen he kaikki ovat pelanneet SJK:ssa. Saattaa olla jokseenkin kotoinen olo kuvata Josua ja Penniä samoissa väreissä, sillä he molemmat pelasivat SJK:ssa silloin, kun minä alon kuvata jalkapalloa.


Olin ihan järjettömän innoissani silloin, kun kuulin Josun tehneen sopparin FC Lahden kanssa. Häntä oli ilo seurata kentällä silloin aikoinaan, hänestä nimittäin huokui todellinen intohimo jalkapalloa kohtaan. En ajatellut enää ikinä pääseväni kuvaamaan häntä, mutta noh, joskus elämässä saa toisia mahdollisuuksia.


Tepsilläkin on tänään peli, Kajaania vastaan. Sen me fanitamme illalla etänä kotoa käsin. Jottei totuus unohdu minkä värinen tuo meidän naapurikylämme on.