keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kysymyspostaus

Nyt toteutan jotain, mitä en ole aiemmin oikein uskaltanut! Saatte nimittäin nyt kysyä meikäläiseltä mitä vaan haluatte!


Valokuvaus, bloggaaminen, meikkihommat, koulutus, ura.. Ihan mitä vaan keksitte! Jos hukutatte mut kysymyksiin, kokoan vastauspostauksen jo ensi viikolla :)

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Hankintoja kotiin

Uusien asioiden saaminen on kivaa. Tätä mietin viime viikolla liihotellessani materialismikukkulan huipulla.

Ensin meille saapui sänky ja sitten tv. Tuohon väliin vielä mahtui eräs yllätyslahja mieheltä ja se onnellinen materialismikukkula oli todellakin vallattu! En ole oikein vieläkään tainnut laskeutua sieltä takaisin maan pinnalle, höhö!


Muuttaessani Turkuun mun silloinen sänky lähti Vimpeliin ja seuraavan vuoden nukuin miehen joskus kauan sitten hankkimassa sängyssä pikkuruisessa kaksiossa. Kun sitten muutimme hieman isompaan asuntoon, sen vanhan sängyn runko jäi palasiksi emmekä vain ikinä koonneet sitä. Nukuimme patjoilla lattialla reilun vuoden!

Helmikuun lopulla mies bongasi tv:stä Sotkan mainoksen ja niinpä hän naputteli meille uuden sängyn tilaukseen puoleen hintaan! Viime viikolla sänky sitten tuli ja kyllä vieläkin vain tuntuu niin ihmeelliseltä sukeltaa ihan oikeaan sänkyyn illalla. Tästä materialismionnesta olen hieman huvittunut - kuinka moni muu osaa olla kiitollinen niinkin tavallisesta asiasta kuin oma sänky?

Yöpöytiä meillä ei tietenkään ole enkä tiedä tuleeko olemaankaan. Päiväpeitteen (adlink) tilasin Ellokselta, sinne kun sattuu olemaan jatkuvasti jotain alekoodeja (ne löytyy helpoiten, kun kirjautuu sisään Elloksen sivuilla).



Samana päivänä, kun sänky tuli, sain yllärilahjana mieheltä kahdet korvikset! Olin jo aiemmin puhunut hänelle siitä kuinka tarvisin jotkut yksinkertaiset kultaiset korvikset, mutta olin tietysti jo ihan unohtanut koko asian enkä varsinkaan odottanut saavani mitään koruja! Mutta kyllä! On kuulkaa naiset totta sellainen homma, että mieheltä saattaa saada koruja lahjaksi!

Korvissa mulla on nyt sitten tuosta illasta lähtien ollut ne kultaiset ja nämä hopeiset sinisillä kivillä säästän jotain myöhempää käyttöä varten. Ra-kas-tan sinistä koruissa!!




Sitten vielä se tv. Tv ei ollut itselleni mikään pakko saada -asia, mutta kyllähän tämä nyt vaan helpottaa elämää, kun tv:ssä on Netflix ja ylipäätään intternetti. Ahmin viime viikolla 1,5 kautta Vampyyripäiväkirjoja ja nyt en pääse yli Ian Somerhalderin silmistä. En myöskään keksi itselleni mitään uutta sarjaa seurattavaksi, joten ottaisin mielelläni suosituksia vastaan kommenttiboxin puolella.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

VPS - TPS 18.3.2017

Olin eilen retkellä!

TPS matkusti Vaasaan ja pelasi harjoitusottelun Vepsua vastaan vaasalaisten uuden karhealla Elisa Stadionilla. Minä en ollut koskaan aiemmin Elisa Stadionilla käynytkään enkä myöskään aiemmalla Hietalahden jalkapallostadionilla, vaikka muuten onkin Vaasassa tullut pyörittyä joitakin kertoja. Hietalahden jalkapallostadion ja Elisa Stadion ovat siis sama paikka, mutta nimi on vain muuttunut uusien katsomoiden rakentamisen myötä.

Lähdimme eilen Tiinan kanssa reissuun siinä kymmenen maissa aamulla. Olin tohkeissani hyvästä kelistä, ekasta kerrasta Vaasaan matkustamisesta rantaa pitkin, Pohjanmaalle pääsystä, Santeri Peltolasta, päivänvalosta ja stadionista. Stadionista siksi, että onhan se nyt aivan eri näköistä kuvata stadion taustalla kuin Kupittaa 5 ja rakennustyömaat.

Päivänvalossa kuvaaminen kutkutti myös mieltä erityisesti. Eerikkälässä viikkoa aiemmin tuhahdin Tiinalle jossain vaiheessa vihaavani koko ISO 6400 ja että antaisin mitä vaan, jos saisin kuvata päivänvalossa. Niin ristuksen ikävä pitkän talven jälkeen sitä, kun saa laittaa valotusajan 1/1000 ja tietää, että ISO-arvo 100 on ihan ok.

Kerkesimme jopa ihan ajoissa täältä Vaasaan ja meille jäi hyvin aikaa vähän ihmetellä eri järkkäreiden kanssa mihin meidän kuuluisi mennä. Päästiin lopulta kentän tasolle ja eipä siinä sitten muuta kuin kuvausliivi niskaan ja kamera kaulaan.


Jätkät lämmitteli ja mää kans. Blunkan ja W. Peltolan tyyli kerätä pallot kentältä oli erittäin viihdyttävä. Vaikka he eivät liikkuneet kovin paljon, minä onnistuin silti sössimään näistä kuvista puolet. Olin tarkentanut mihin sattuu ja yllättäen juuri se paras kuva on käyttökelvoton. Tässä toiseksi paras versio siitä, kun jätkät temppuili pallot säkkiin:



Puhutaanko sitten Santeri Peltolasta? Tämä oli eka kerta, kun pääsin kuvaamaan Santeria pelaamassa. Siksi olin niin innoissani!! Vihdoinkin hän on pelikunnossa ja kentällä! Santeri oli loukkaantuneena melkein vuoden verran ja mä en tosiaan ollut koskaan aiemmin nähnyt häntä pelaamassa.

En tiedä missä maailmassa elelin tuon ekan puoliajan alun, sillä yhtäkkiä kesken kaiken muistin, että ainiin se Santeri. Sen jälkeen yritin pyydystää hänestäkin kuvia. Keskikenttämiesten kuvaaminen keskellä kenttää vastustajien ympäröimänä on jokseenkin haasteellista useimmiten. Laitamiehet ovat paljon helpompia, koska he niin usein karkaavat vastustajalta ja juoksevat kohti. Siinä ei tarvitse muuta kuin lyödä nappi pohjaan ja kuvaa tulee.









Kuten ehkä näkyy, ei se päivänvalossa kuvaaminenkaan sitten kuitenkaan autuaaksi tee kevätauringossa. En haluaisi kirjoittaa tätä kaiken sen pimeästä vinkumisen jälkeen, mutta oli tämä tavallaan tiedossa. Kevätaurinko tekee näköjään myös tekonurmesta tuollaisen lähes keltaisen, vaikka sen mä pystyn jo nyt hyväksymään ajattelematta asiaa yhtään enempää. Kuvankäsittelyajattelussa on selkeästi siis menty eteenpäin vuodessa ja annan sellaisten asioiden olla, jotka eivät välttämättä ole niin oleellisia. Jos kevätaurinko tekee nurmesta keltaisen, se vaan sitten tekee. Vastaavasti loppusyksystä kaikki nurmikko näyttää ihan zombienurmikolta tai joltain Aina Inkeri Ankeis -nurmikolta: päästäkää minut täältä jo pois.

Se ei silti ole kevätauringon vika, etten tunne koko kalustoani kunnolla tällä hetkellä. Hommasin Marian vanhan kameran talvella ja elän nyt kahden rungon vankina enkä osaa päättää mitä milläkin rungolla teen. Nyt pääsin ekaa kertaa koittamaan voiko täyskennolla kuvata urheilua niin hyvin kuin croppikennolla. Joku varmaan miettii, että tyhmä tyttö tietysti täyskenno on aina parempi, mutta ehei, cropissa on puolensa! Ensinnäkin mun 70D sarjakuvaus on nopeampi kuin 5D Mark kakkosen. Toisekseen täyskenno on laajempi kuin croppi ja siksi esimerkiksi eilisissä kuvissa ei ole yhtään kunnon naamakuvaa kenestäkään pelaajasta toisin kuin 70D:llä kuvatessa olisi ollut.

Täyskennossa on viehättänyt parempi kuvanlaatu ja tarkkuus. Saan paikoillaan olevan pelaajan silmät ikuistettua tarkempina kuin 70D:llä Sigman putken kanssa. Huomasin kuitenkin näitä kuvia tehdessä, että liikkuvassa kuvassa on samanlaista jälkeä kuin cropilla ja sitä paitsi nämä asiat näkyvät itselleni lähinnä Lightroomissa zoomatessa eikä välttämättä juurikaan netissä lopullisessa .jpg:ssä.

Loppujen lopuksi ihan täysi makuasia millä rungolla urheilua tykkää kuvata. Nykyajan croppikennot ovat hyviä nekin ja muutenkin osa selkeästi suunnattu liikkuvan kohteen kuvaamiseen, kun saa 7 kuvaa sekunnissa ja kestävät hämärää yllättävän hyvin. Huomasin vain eilen, ettei mulla ole minkäänlaista tajua siitä miten mikäkin asetus 5D:llä toimii. Kun laitoin samat asetukset kuin aina futista kuvatessa, näytti kuvat näytöllä siltä kuin palaisivat puhki. Iski ahdistus ja harkitsin 70D:n vaihtoa, mutta päätin vetää loppuun asti samalla, koska muuten en ikinä voi oppia. Ei omaa kameraa voi oppia tuntemaan muuta kuin kuvaamalla. Tajusin myös nyt mitä se joku mies tarkoitti facen yhdessä keskustelussa sanoessaan mulle "sulla on niin hyvin 70D hallussa". Se todella on hallussa tähän toiseen runkon verrattuna.





Ekalla puoliajalla olin jopa niin epätoivoinen, että kokeilin asetuksia av ja tv. Av siis arpoo suljinajan, kun taas tv aukon. Vetelin tv:llä sen puoliajan loppuun. Tuollaisia niistä sitten tuli.



Määkin halusin kuvaan, joten törkkäsin kameran Tiinalle. Kuten näkyy, kuvauskelit vaativat edelleen toppatakin. Toki muutenkin piti olla hieman varovainen viimeaikaisten sairasteluiden takia. Tarvisin myös uudet aurinkolasit. Ja kengät. Taustalla kulkee mies huikean TPSTV:n takaa eli Tumpero ite!


Tauolla kävin seikkailemassa stadionin sisuksissa. Niillä on tuolla Vaasassa niin isoo akkojen vessa, että luulis olevan lyhyet jonot. Tiedä sitten, naiset on sen verran hyviä muodostamaan vessajonoja kyllä.





Tuo uusi stadion muistutti ihan hirveästi seinäjokisten uutta stadionia jotenkin. Samanlainen tekonurmi ja kaikki. Onneksi seinissä luki Vaasa, ettei päässyt unohtumaan missä on.




Yllä olevassa kuvassa näkyy Tepsin uusi testimies Bob Diasonama. Keskityin niin huonosti seuraamaan yksilösuorituksia, ettei mulla ole mitään nasevaa mielipidettä tästä tyypistä. Hyviä kuvia hänestä sai! Ehkä se on ihan hyvä merkki pelaajassa ;)










Matsi päättyi tasan! Ei edes jännittänyt kuin niissä kohdissa, kun Vepsu pääsi liian lähelle Tepsin maalia. Onneksi Jon oli hereillä ja pelasti ne muutamat maalia uhanneet potkut. TPS pelasi siis jälleen yhtä varmasti kuin ennen sitä Vantaalta alkanutta mahalaskua. Tykkäsin!

Tykkäsin myös vaasalaisista ja tämä on paljon sanottu ihmiseltä, joka on elänyt elämästään yli 10 vuotta Seinäjoella. Seinäjokisille Vaasa on sama kuin Tampere tai Helsinki turkulaisille, ymmärrätte varmaan. Emme päässeet tällä kertaa pressiin juomaan kahvia, mutta pelin päätyttyä VPS:n toimitusjohtajamies huikkasi yläorrelta, jotta tulooko tytöt limpparille. No tietysti aina janoisat kuvaajat limpparille lähtöö ja niinpä kiipesimme kolmanteen kerrokseen. Tiedoksi muille jalkapalloseuroille: kuvaajat ja toimittajat pidetään tyytyväisinä tarjoamalla juotavaa ja joissakin olosuhteissa jopa syötävää.



Pääsimme virvokkeiden nauttimisen jälkeen vielä kierrokselle alimpaan kerrokseen, kun se pressi kerran jäi kokematta. Hienolta näyttivät uudet tilat! Kyllä vaasalaisten nyt kelpaa harrastaa jalkapalloa!

Kiitos Vepsu ja kiitos Tepsi! Retkemme oli erittäin onnistunut!

VPS - TPS 0-0.