sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Mustikkainen hyydykekakku reunavuoalla

Kun tulin maanantaina töistä, minua odotti täällä dominopohjainen hyydykekakku, jonka mieseläin oli taiteillut synttärikakuksi. Vanheneminen ei tuntunut yhtään niin pahalta, kun sai syödä mahansa täyteen superhyvää kakkua.

Laitoin kakusta kuvan tietysti instastooriin ja sain kyselyitä reseptistä. Ajattelin jakaa sen nyt täällä, että pääsevät muutkin herkkusuut joskus kokeilemaan.


175 g dominoita
40 g voita sulatettuna

1 prk (200 g) kuningatarrahkaa
4 dl vispikermaa
1 dl mustikkasosetta
0,5 dl sokeria
5 liivatelehteä

kiille:
mustikoita
2 dl herukkasekamehua
3 liivatelehteä

Murskaa dominot hienoksi muruksi ja kaada joukkoon voisula. Painele seos reunavuoan pohjalle. Laita jääkaappiin kovettumaan täytteen teon ajaksi.

Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi sokerin kanssa, lisään joukkoon rahka ja mustikkasose. Sulata pehmenneet liivatelehdet tilkkaan kuumaa herukkasekamehua ja kaada se ohuena nauhana kermaseokseen. Kaada täyte keksipohjan päälle, tasoita ja laita hyytymään jääkaappiin noin tunniksi.

Asettele mustikat hyytyneen täytteen päälle. Laita liivatelehdet kylmään veteen hetkeksi pehmenemään ja sulata ne sitten pieneen tilkkaan herukkasekamehua. Kaada se 2 dl:n herukkasekamehua ja varovasti kaada mehu mustikoiden päälle niin, että ne peittyvät. Laita jääkaappiin hyytymään vähintään 3 tunniksi, mielellään yön yli.

Irroita reunavuoka varovaisesti.


Jouluversion tästä saa vaihtamalla keksit pipareihin, kuningatarrahkan piparkakkurahkaan ja mehun glögiin.

lauantai 15. joulukuuta 2018

Liike lähtee lantiosta

Huomenta! Siinähän kävi sitten niin, että ne kadoksissa olleet kuvat, joista höpötin edellisessä postauksessa, löytyivät lopulta. Ne olivat luonnollisesti paikassa, jossa ne eivät millään logiikalla olisi voineet olla, mutta olivat kuitenkin. Eikös kaikki hukassa oleva ole aina jossain sellaisessa paikassa?

Selästä en mene sanomaan mitään, se on olevinaan parempi, mutta silti siellä on joku vieläkin väärin. Se nimittäin väsyi eilen oikealta puolelta tosi nopeasti, kun vähän kumartelin piparkakkulinnan osia tehdessä. Tänään mennäänkin metsään, sillä jos mikään muu kotikonsti ei auta, metsä viimeistään auttaa näihin ongelmiin. Metsässä joutuu vähän nostella jalkojaan ja jalkojen alle jää epätasainen alusta aika usein. Ne molemmat tekevät hyvää ihmisraajoille ja lantiolle.


Tää viikko oli mun tän vuoden viimeinen iltavuoroviikko enkä voisi onnellisempi olla. Ensi viikolla mulla on tavallaan mahdollisuus mennä ulos valoisaan aikaan, ainakin melkein. Kolmelta todennäköisesti on yhtä pimeää kuin iltavuoroviikkojen aamuina yhdeksältä.

Tulisipa lunta.



Joulukalenteri antoi tänään luomivärejä (mainoslinkki)! Tätä olen odottanut, jes! Meikeistä just luomivärit ovat musta parhaita ja siitä syystä ehkä omistan niitäkin vähän liikaa. Oletteko miettineet pystyttekö kuluttamaan loppuun elinaikananne meikkejä, jotka omistatte? Minä olen ja tiedän, etten saa millään käytettyä omiani. Hyvin harvoin käytän mitään luomiväriä niin paljon, että se kuluisi loppuun.

Näihin rattoisiin tunnelmiin, nyt aamupalan kimppuun ja ulos lenkille!

perjantai 14. joulukuuta 2018

Vuoden toiseksi pimeimmän viikon kaikki kriisit

Olen pääsääntöisesti aina hyvällä tuulella ja vastoinkäymiset harvoin saavat mieltäni latistumaan, sillä vihaan olla huonolla tuulella. Ongelmat pyrin ratkaisemaan heti, jotta pääsen eteenpäin. Aina kuitenkaan asiat eivät ratkea siltä istumalta ja sen sain jälleen tällä viikolla todeta, viimeksi eilen. 

Kulutin vapaa-ajastani monta tuntia yhden ainoan asian selvittämiseen silti selvittämättä sitä. Missä ovat Marin elämän tärkeimmät kuvat eli kuvat SJK:n noususta Veikkausliigaan? Ei löydy kansiota mistään. Ei niin yhtään mistään. En tajua. Olen jopa meidän Matsipäivä-kirjaan laittanut yhden kuvan siitä kansiosta, Cleaverin tuuletuskuvan. Olen siis jostain kaivanut siitä raakaversion kesällä 2016. Silti kuvakansiota ei vain ole missään.



Muitakin kriisejä on piisannut. Maanantaina täytin vuosia ja tavallaan mulla on ikäriisi. Olen sen ikäinen, että mun olisi kuulunut jo synnyttää tässä elämässä. Toisaalta mietin synttäripäivänä kuinka onnekas olen, kun olen saanut elää 35 vuotta ilman mitään vakavampia sairauksia. Tai mistäs minä tiedän, mitä kaikkea minussa muhii tämän viime vuosien liiallisen ylipainon takia, mutta toistaiseksi ainakin olen lähes terve.

Lähes terve siksi, että maanantaina töissä houkuttelin kollegani lankuttamaan mun kanssa minuutin verran, koska halusin osallistua Helsinki City Running Dayn joulukalenteriarvontaan ja siinä sattui olemaan lankutus liikkeenä. No lankutettiin sitten ja oltiin voittajia. Seuraavana päivänä alaselkäni oli hieman kipeä oikealta puolen, kunnes eilen se ärtyi niin paljon, että hyvä kun istua pystyi. Ei oikeastaan edes pystynyt. Päätin väkisin eilen illalla koittaa naksauttaa selästä jonkun kohdan paikoilleen ja siinä lantiota kierrellessä jotain naksahtikin. Nyt toivottavasti olen taas kunnossa, mutta töissä sen vasta tietää, kun siellä tulee eniten istuttua.


Keksin alkuviikosta myös kriiseillä instan suhteen. En vain ole tyytyväinen feediini, kun jotain puuttuu. Joku oma juttu. Päätin kokeilla taas erilaista lähestymistä ja sen seurauksena yritän taas kaivaa kameran käyttöön. Jos tungen instaan vain kameralla otettuja kuvia, täytyy minun valokuvata enemmän ja se on ihan tervetullut juttu. Valokuvaaminen on ihanaa, vaikka sitä harrastaisi pimeässä kerrostalokolmiossa.


Että sellaista. Toivottavasti näen jonkun unen, jossa mulle kerrotaan missä mun SJK:n nousukuvat on. Mrr.