sunnuntai 22. lokakuuta 2017

FC Honka - TPS 21.10.2017

Joko siellä on malttamattomana odoteltu raporttia eilisestä mustavalkoisten vierailusta Suomen Espoossa? Olen itsekin sitä tässä vähän odotellut itseltäni, mutta Veikkausliigaan nouseminen on vaatinut läsnäoloani kaikenlaisissa tapahtumaa kunnioittavissa kekkereissä. On tämä vieläkin vaan niin uskomatonta.


Aamu oli Turussa kaunis eilen. Aurinko paistoi ja tuomiokirkon edustalle kerääntyi TPS-ihmisiä odottelemaan bussien saapumista. Minä olin lupautunut yhdeksi bussivastaavaksi, joten en ehtinyt niinkään jännittää peliä, kun vastuu ihmisistä painoi. En ole vuosiin tehnyt mitään, missä olisin ollut vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäni, mutta hyvinhän se meni. Tietysti.

Meidän bussi oli ensimmäinen paikalla Espoossa. Mulle jäi siis hyvin aikaa selvittää tieni kentän laidalle, mikä nyt taas ei ollut mikään helpoin homma. Ensimmäinen järkkäri keneltä kysyin mistä pääsen kentälle, järkyttyi kovin. "Et sä sinne voi mennä" hän vastasi ja minä tarkensin, etten minä nyt tietenkään sinne kentälle vaan kentän laidalle. On vain helpompi puhua kentälle menemisestä, kaikki me kuvaajat puhutaan asiasta niin. Löysin Tumperon siitä vierestä haahuilemasta yhtä epätietoisena kuin itsekin olin ja yhdessä lopulta selvitimme mistä meidän kuuluu kulkea.


Nämä Posti-lippikset päässään kulkeneet herrat olivat meikäläisen bussista. Mua naurattaa nuo lippikset vieläkin. Kotimatkalla sain kuunnella takapenkissä hienoja Posti-chantteja, ai että.

Siirryin Tumperon viereen odottelemaan matsin alkamista ja lopulta kipitin Tiinan perässä toiselle puolen kenttää. Hän tiesi mistä pelaajat tulevat kentälle, kun minä taas olin ensimmäistä kertaa kuvaamassa tuossa ympäristössä.







Sitten se matsi alkoi. En minä tiennyt mitä ajatella. Otin vain kuvia. Päätin keskittyä siihen.










Ekalla puoliajalla hyvää oli vain valo. Kuvasin vastavaloon hieman uhkarohkeasti, mutta se kannatti. Rakastan tuota valoa, mikä tän matsin kuvissa on.

TPS taas antoi Hongan liikaa hallita ja mua pelotti. Kun ei ollut kuvattavaa, jännitin ihan pirusti pilkkijakkarallani ja mietin vain voisiko TPS nyt vaan saada sen pelin pois sieltä väärästä päädystä. Aivan liian vaarallista tuollainen.


Toinen puoliaika alkoi luottavaisemmin mielin. Ajattelin jotenkin Tepsin taistelevan enemmän ja sittenhän se viimeistään alkoikin kunnolla, kun Honka teki maalin.












Ilu - meidän kaikkien sankari. Hän potkaisi pallon maaliin ja taululle tulivat lukemat 1-1. Tasapeli riitti Tepsille nousuun, joten ihmiset vain sekosivat. He juoksivat kannattajakatsomosta kentälle aitojen läpi ja valitettavasti niin tekivät myös kaljakatsomon ihmiset meidän kuvaajien takaa. En tiedä saiko vieressäni istuneen kuvaajan kamerat osumaa, mutta hän kävi kyllä kuumana siinä. Itsekin hermostuin hieman, koska joku roti pitäisi olla ihmisillä. Ei kesken matsin kuulu rynnätä kentälle ja vaikka me valokuvaajatkin puhumme aina siitä kentälle menosta, ei me sinne olla oikeasti missään tilanteessa ikinä menossa. Meidän takanamme ei edes ollut järjestysmiehiä ollenkaan. Sen toisen katsomon edessä oli. Vaikka mitäpä heistä oli hyötyä, eivät he saaneet tuollaiselle ihmismassalle mitään.

En kokenut oloani enää turvalliseksi siinä missä olin, joten pakkasin kamat ja siirryin videomiesten läheisyyteen mainosaitojen eteen, kun ne videomiehet taas olivat aitojen takana. Se oli ainoa turvallinen paikka pelin päättyessä, jos Ilun maali riittäisi nousuun.

Tästähän järkkäriesimies sitten innostui. Hän tuli motkottomaan meille, ettei meidän saa olla siinä missä me oltiin, vaikka siis mainosaitojen edessä oleminen piti meidät ihan tarpeeksi kaukana kentästä emmekä häirinneet siinä kenenkään muun työtä. Tämä järkkäriesimies oli heittämässä erästä vanhan liiton valokuvaajaa ulos ja minä mietin vieressä eikö hän todellakaan tiedä kenelle hän puhuu. Ja mikä järki olisi ollut ajaa meidät takaisin sinne, missä saamme ihmiset niskaamme ja vaarannamme kuvauskalustomme? Tässä vaiheessa oli jo 90 minuuttia taulussa. Me valokuvaajat olimme todella paha turvallisuusuhka ilmeisesti, voi luoja.

Joskus sitä vaan miettii, että meidät valokuvaajat ajatellaan aina rasitteena. Olimme tuollekin järkkärille pahempi uhka kuin hänen takanaan millä hetkellä hyvänsä kentälle rynnivät sadat kannattajat. Olisi voinut kuvitella olevan parempaakin tekemistä kuin meille työtämme tekeville ihmisille vittuilu.

Tästä episodista johtuen mulla ei ole loppumatsista enempää kuvia.


Liian pitkien minuuttien jälkeen peli päättyi ja KYLLÄ ME NOUSTIIN!!! ME JUMALAUTA NOUSTIIN!!!!!



Pahoittelen, että nämä loput kuvat ovat suurin osa tökerösti ihan vinossa ja osa tarkoituksella vinossa. Kuvasin yhdellä kädellä ja lopputuloksen kyllä näkee.


Isä-Blomqvist oli varustaunut matsiin asianmukaisesti pojan vanha Veikkausliiga-paita päällään. 👍














Tuolla ihmisten seassa hoipertelu ei antanut aikaa ajatella mitä oli juuri tapahtunut. Halasin vain kaikkia pelaajia, jotka tuli vastaan ja yritin samalla osua kuvaamaan kaikkea kuvaamisen arvoista.

Lopulta osasin bussiin asti ja onnekseni kaikki muutkin olivat osanneet. Mun bussikyytiläiset olivat erittäin hyvä porukka 👍

Siinä Turkuun päin mennessä ihmetytti otsikot, joissa keuhkottiin jostain kannattajien tappeluista. Itse en nähnyt yhtään tappelua, mutta joku oli onnistunut videolle jonkun pienen kärhämän tallentamaan. Ihmetyttää miten tuollaiset jaksetaan nostaa otsikoihin kerta toisensa jälkeen. Eikö olisi ollut hienoa hehkuttaa Veikkausliigaan nousua? Jalkapallo on kaunis laji, eikä sitä sovi tahallaan painaa alas suomalaisissa medioissa. Tai vaikka yritättekin kovasti te jotkut, suomalainen jalkapallo nousee samalla tavalla kuin TPS nousi eilen Veikkausliigaan.

Bussissa yritin ymmärtää tapahtunutta. Ei enää futismatseja tänä vuonna ja ns. kuvausloma saa alkaa! Ensi vuonna kuvaan Veikkausliigaa. Ensi vuonna Turussa on 2 Veikkausliiga-joukkuetta. Ensi vuonna tulen näkemään ihan oikeat Turun derbyt. Tuntuu kuin Turussa olisi nyt tasapaino. Ihan mieletön fiilis.

Eikä hulinoinnit päättyneet Espooseen. Menimme Veritakselle odottamaan joukkuetta. Minä heilutin mustavalkoista lippua ja joku kaivoi takataskusta jotain soihtutouhujakin. Näky oli upea ja kyllähän se hyvältä myös kuulostikin se meininki. Hyyrynen lauloi Ilulle ja Laurikainen piti kannattajille puheen. Mahtavia hetkiä, ikimuistoisia ♡

Nousujuhlat biletettiin Chicissä ja kotiin saavuin taksilla joskus ennen seiskaa aamulla. Sanoin taksiin mennessäni iltaa ja myöhemmin taksikuski kertoi kellon olevan 6:30. Kyllähän se toki vähän soitti kelloja, kun taksikeskuksesta sanottiin "huomenta"

Tepsijätkät, te teitte meistä kaikista niin onnellisia ♡ Te teitte sen, mitä piti!

KIITOS!! ♡

torstai 19. lokakuuta 2017

Loppuviikon ohjelmaa

Nappasin just buranan naamaan ja asensin villasukat jalkaan. Olen hautautunut sohvalle viltin alle enkä ajatellut nousta tästä hetkeen. Huomenna ja lauantaina ei todellakaan ole aikaa makoilla sohvalla, joten täytyy tänään ottaa ilo irti.

Lauantai. En tiedä miten lähestyisin tuota päivää, jonka toivoisi olevan erittäin kaunis ja tuovan hyviä asioita sille ihmisjoukolle, joka on sen ansainnut. Vaikea vain tietää etukäteen kuka on ansainnut eniten mitäkin, vaikea uskaltaa toivoa mitään, lauantaina todennäköisesti on vaikea hengittää ja olla.

Huomenna en onneksi ehdi miettiä lauantaita. Olen töissä viiteen asti, ajan sieltä suoraan Kaarinassa käymään ja sitten olisi vielä tarkoitus mennä kuvaamaan e-urheilua Artukaisiin.






Tänään kävin Artukaisissa jo vähän ihmettelemässä lanimeininkiä. Täällä Turussa on siis tänään alkanut pelitapahtuma Grail Quest ja kävin hakemassa pressipassin sekä tietysti kiertelemässä paikat läpi heti, kun vaan töistä pääsin.



Aika hauskaa nähdä Turussa tällainen pelitapahtuma ja ihan oikeaa e-urheilua. Jos mun pitäisi valita futiksen rinnalle joku toinen laji, jota kuvaisin, se toinen laji olisi e-urheilu. Huomenna pääsen tosissaan kokeilemaan millaista se voisi olla.

Tietokoneiden keskellä kulkeminen on onneksi luonnollisempaa mulle kuin futiskentällä pyöriminen, sillä olenhan itsekin hieman nörtti. Ne, jotka ovat seuranneet blogiani jo aikojen alusta, tietävät mun pelitaustan, mutta uudemmat seuraajat ovat autuaan tietämättömiä tästä pienestä sivupolusta elämässäni. Täytyy kertoa tästä lisää sitten, kun postaan Grail Questista joskus ensi viikolla.

Päänsärky ei ilmeisesti halua hellittää, joten pakko vaipua makuuasentoon kunnolla. Olisi ollut mukava höpötellä enemmän, mutta nyt ei taida irrota enempää, höh! Palataan asiaan sunnuntaina tai maanantaina, riippuen siitä onko isotkin bileet lauantaina.