torstai 21. syyskuuta 2017

Päivä kanssani, jauuuu!

On olemassa pari jalkapalloilijaa, jotka seikkailevat mun yöunissa aika usein. Ensin se johtui selkeästi siitä, jos olin ollut heidän kanssaan tekemisissä, mutta kuukauden sisään on unia ollut, vaikken tietääkseni ole pyöritellyt heitä päässäni erityisesti. Nyt kun olen viimeksi nähnyt jalkapalloa livenä kohta pari viikkoa sitten, on alitajuntani alkanut todella villiksi! Toissayön unessa naamani edessä seisoi itse Kimi Räikkönen jossain formularadan vierustalla ja jolta kovasti yritin kysellä blogiin postausideoita. Heräsin juuri ennen kuin Kimi ehti vastata.

Viimeyönä olin menossa katsomaan SJK-Ilvestä ja olevinaan mulla oli SJK-huivi kaulassa. Kun olin istuutumassa katsomoon, tajusin siinä huivissa vilkkuvan Ilves-logon ja mietin mitä ihmettä nyt, miksi olen Ilveksen väreissä. Se oli niin totaalisen väärin. En edes omista Ilves-huivia! Sitten kello soi heräämisen merkiksi, onneksi.

Vähän ennen kasia jaksoin punnertaa itseni ylös sängystä. Oli tarkoitus nousta hyvissä ajoin, sillä tänään oli se ihana päivä, kun sain pestä hiukset. Yritän pitää pesuvälit tarpeeksi pitkinä, ettei hiuksia tarvisi olla koko ajan pesemässä ja kuluttamassa.

Kampaaja suositteli kokeilemaan jotain tuuheuttavaa shampoota. Noh, pakko kokeilla. Hyvinhän se tuuheuttaa.


Koska tällä ns. iltavuoroviikolla menen niin myöhään töihin, olen juonut aamuisin kotona jo kahvia. Töissä lounas on kuitenkin vakiona 11:00, joten pystyn kyllä paiskimaan töitä pari tuntia ennen taukoa helposti. Yleensä siis juon aamuteetä ja sitten haen kahvia meidän ruokalasta, mutta se tosiaan toimii paremmin aamuvuoroviikoilla, jolloin töissä pitää olla jo 7:00.

Blondaaminen tuntuu aina hyvältä idealta, mutta sitten täytyy mennä latvasuoja-kaupoille...


Töissä olin ihmisiä ilahduttamassa 9:15-17:00 välisen ajan. Yksi mies kysy kuinka mä niin hehkun, johon minä: "kävin tänään suihkussa ja pesin hiukset". Hän kuulemma käy myös välillä suihkussa. Niin, onhan tuo suihkuhomma ihan kivaa silloin tällöin vai mitä mieltä olette? 😎

Tän syksyn lempparikengät siinä niin. Yritän saada ne asukuviin tässä joskus, mutta kovin ovat pirulaiset nopeat väistelemään kuvauksia 😏

Sain siinä aamun aikana ilmoituksen, että yksi mun paketti olisi Kupittaan Cittarin automaatista noudettavana, joten töiden jälkeen suuntana oli paras Cittari, jossa olen koskaan käynyt. Aaltosen Hannu osaa nämä kauppiasjutut! Sitä mitä ei saa Kupittaan Cittarista, sitä ei tarvi.



Teki mieli pastaa ja jauhelihamössöä, joten ostin ainekset ja sitten pannu tulille. Oli niin nälkä, jotta näköä haittasi, kun pääsin kotiin, joten se siitä lenkkeilystä. Failasin syömiset ja aikataulut lenkkeilyn suhteen aika lahjakkaasti. Harmittaa, koska viime viikon innostuksesta huolimatta en ole tällä viikolla pahemmin liikenteeseen päässyt, kun meinannut taas iskeä joku flunssa. Nyt näyttää siltä, että onnistuin jo toisen kerran kuukauden sisään skippaamaan sairastelut ja hyvä niin! Viikonloppuna tarvitaan voimia!



Meikit levitetty valmiiksi aamua varten, huomenna töihin koko maalaus eikä vaan pelkkää ripsaria ja kulmaväriä! Koska pelipäivä!


Ei siis todellakaan mikään erikoinen päivä vaan niin arkinen kuin vain voi edes olla. Todennäköisesti loppuilta menee tv:n parissa. Kuvausvärkit taidan pakata vasta aamulla. 

Huomenna tulee pitkä päivä, kun kirmaan töistä suoraan Veritakselle. Ja tosiaan: vihdoinkin jalkapalloa!!!! On jo kauhea ikävä kaikkia tepsijätkiä, kun ei ole hetkeen näkynyt!!

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Stressi ei ole leikin asia

Työelämästä löytyy kaikenlaista suhaajaa. Niitä, jotka vääntävät hampaat irveessä liian suuren työtaakan alla samalla odottaen työtovereiltaan samanlaista venymistä. Sitten on niitä ihmisiä, jotka haluavat työelämän ja vapaa-ajan välillä olevan selkeä raja, jotta erottaa kumpi on kumpaa. Ja sitten on monta erilaista välimallia ja yhdistelmää.

Eikä se väärin ole olla minkälainen suhaaja vain haluaa olla. Se on väärin, jos elää elämää, jossa vaanii stressi. Erityisesti pitkittynyt stressi.


Minulla stressi ilmenee ensimmäisenä väsymyksenä ja kiukutteluna. Kun stressi jatkuu, siitä seuraa mm. unettomuutta, mahan sekavaa käytöstä ja muistiongelmia. Lopulta sitä on tavallaan kuin syöksymässä mustaan aukkoon ilman paluulippua, kun ei ole tajunnut pysähtyä.


Olen joskus halunnut syyttää stressiä lihomisesta. Stressin vika, että on tehnyt mieli suklaata ja ettei ole huvittanut liikkua. Tavallaan totta ja tavallaan ei. Makeaahan tekee mieli lähinnä siksi, ettei ole päivän aikana syönyt tarpeeksi oikeaa ruokaa ja se, ettei huvita liikkua, on vain yhtä typerä tapa kuin suklaan ostaminen.

Luin tällä viikolla Merja Asikaisen ja Henri Tuomilehdon kirjoittamasta kirjasta (adlink), että stressireaktio nostaa ihmisen kortisolitasoa, jotta verensokeritaso nousisi (koska suorituskyky). Elimistö pyrkii korjaamaan tasapainoa tuottamalla insuliinia, mikä sitten taas alentaa liiallista sokeritasoa. Jos insuliinia tuotetaan normaalia enemmän, se lisää ruokahalua ja jämähtää rasvaksi ihmiseen. Huomata kannattaa myös se, että kahvihan nostaa myös kortisolitasoa ja siksi siis kahviakaan ei kannattaisi juoda niin paljon.

Kun näitä stressireaktioita on jatkuvalla syötöllä, elimistö on koko ajan taistelutilassa ja saattaa ottaa nokkiinsa ihan pysyvästikin. Esimerkiksi korkea verenpaine voi jäädä päälle loppuelämäksi, vaikka stressistä olisikin jo ns. parantunut.

Tämän luettuani päätin lopettaa turhan hermoilun. Etten esimerkiksi töissä kiivastuisi mistään.


Olen nyt 2 päivää elänyt hermostumatta. Onhan se vähän hankalaa joissakin tilanteissa, kun on olen aina ollut ihan hemmetin äkkipikainen. "Kiivas sydän kuin päistäisellä, ei elä pitkään" on kuulemma joku setä joskus sanonut meikäläisen lähisukulaisesta ja niinpä: ei se hermoilu kyllä sydämelle taida kovin hyväksi olla enkä minä halua, että mun haima joutuu tuottamaan insuliinia jatkuvasti.

Jos vielä joskus päädyn työhön, jossa täytyy olla stressinsietokykyä, aion syödä parempaa ravintoa, liikkua ja olla kiihtymättä turhista. Ihmiselämä on liian lyhyt verenpainetaudin kanssa, jos voi elää ilmankin.

Stressitöntä keskiviikkoa sinne!

maanantai 18. syyskuuta 2017

Parhaissa häissä

Olin viikonloppuna juhlimassa pikkuveljeni häitä Keski-Pohjanmaalla ja nyt väsyttää. Oli parhaat häät, joissa olen ikinä ollut! Ruoka oli hyvää, kakku oli hyvää ja kaikki oli hyvää. Erityisen iloinen olin pikkuveljeni oranssista rusetista, joka sopi äärettömän hyvin sinisen puvun kanssa. Omasta asustani ei kuvia ole minulla itselläni, mutta mekkoni oli ihan tarkoituksella tummansininen.





En tietenkään voinut saapua paikalle ilman yhtään kameraa, vaikka hääpari olikin palkannut ammattilaisen ikuistamaan bileet tietysti myös. En minä montaa kuvaa silti jaksanut ottaa ja syömishommien alettua kamera pysyikin aika hyvin pöydän alla piilossa.

Syyshäät ovat jotenkin mukavia. 💛