tiistai 17. tammikuuta 2017

Aina vaan jännittää

Kun syksyllä Tepsillä oli enää muutama matsi jäljellä, alkoi jännittää tuleeko karsinnat vai miten käy. Muistan sen hetken, kun kävelin matsista kotiin ja mietin milloin tää jännitys oikein loppuu. Enpä tiennyt, että siitä se vasta alkoi.

Seuraavaksi jännitettiin ekaa karsintaa ja sen lopputulosta. Sitten jännitettiin toista karsintaa ja sitä tuleeko nousu. Ei tullut.

Sitten jännitin Jakon kuvaamista ja kahvitreffejä.

Meni kuukausi ja jännitin viime perjantaina kauden ekan matsin kuvaamista tai ainakin jotain juttuja siihen läheisesti liittyen. Nyt jännitän tämän illan Urheilugaalaa, koska urheilukulttuuriteko.

Untitled

Uskon vahvasti olevani maailman ainoa ihminen, joka jännittää näin herkästi kuin minä.

Kun tulin kotiin salilta, päätin tuntea tänä iltana kiitollisuutta, onnea ja iloa etten jännittäisi liikaa. Vaikka jännitänkin nykyään ilmeisesti aika usein, johtuuhan se vain siitä, että elämässäni tapahtuu todella paljon asioita ekaa kertaa. Jännitys viestittää toisaalta sitä, että elän. Elän hetkiä, joista jokainen on ollut omalla tavallaan tärkeitä. Ne kaikki hetket ovat myös jääneet mieleen ihan eri tavalla kuin joku tuikitavallinen tiistai.

Jalkapallon valokuvaaminen on tuonut jo nyt niin monia upeita ihmisiä (ja yhden jalkapallojoukkueen) elämääni, ettei sitä oikein edes ymmärrä. Siitä se kiitollisuuskin enimmäkseen kumpuaa! Ei siitä, että saan tehdä taidetta vaan se millaisten ihmisten kanssa saan kuvani jakaa ja millaista palautetta saan mm. kuvien kohteilta sekä tietysti teiltä, jotka niitä kuvia katsotte.

Valokuvaaminen toi mukanaan myös Matsipäivän sekä ne kaikki ihmiset kenen kanssa sen teimme yhdessä. Ja nyt se kirja on ehdokkaana Urheilugaalassa. Kertakaikkiaan uskomatonta!

Kiitos vielä kerran kaikille!! Muistakaa katsoa tänään Urheilugaala kakkoselta klo 20:00!

Ps. Jos teksti oli sekavaa, se johtuu vain kirjoittajan sekavasta mielentilasta.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Kyllä tää tästä

Eiliseen postaukseen palatakseni: onneksi lähipiiristäni löytyy eri alojen taiteilijasieluja ja pääsin kyselemään miten kukin pääsee yli tuosta tyhjän olon tunteesta, joka syö ihmisen melkein elävältä. Kuten aavistinkin, siihen ei ole mitään muuta lääkettä kuin aika. Ilmeisesti ammattilaiset käyttävät tilanteeseen myös alkoholia, mutta itselläni alkoholi vain pahentaa masennustilaa, joten sitä en haluaisi edes harkita. Täytyy keksiä joku juttu, josta voi tehdä oman ns. pelastusrenkaan. Ongelma vain oli sellainen, että tavallaan kaipasi ihmistä, mutta ei kuitenkaan ja tavallaan kaipasi liikettä, mutta ei kuitenkaan. Tee siinä sitten jotain?

Sain myös eiliseen postaukseen blogin facesivulla sellaisia kommentteja, että olen vielä tänäänkin ollut kiitollinen. ♥ Olette ihan parhaita!! Ja tuuttehan sitten vetämään hihasta seuraavassa matsissa, kun tukasta ei enää pysty?

Sitten voidaankin palata ajassa taakse päin. Mitä on Hietalan päässä pyörinyt muuta kuin tyhjyyttä?

Untitled

Salihommia! En kaipaa mitenkään erityisen leveää selkää, kunhan nyt sitä kahen kilon Sigmaa jaksaisi pidellä. Kyllä perjantainkin matsista oli joku kuva päättömästä jalkapalloilijasta ja se menee kyllä täysin vasemman hauiksen piikkiin. Lisää treeniä! Tänään en mennyt salille, mutta huomenna menen. // Kävin viime viikolla katsastamassa yhtenä päivänä ennakkoon miltä se Kupittaa 5 oikein näyttää. Kovin oli viimaista ja kylmää.

Untitled

Perjantain kuvausmeikki. Tykkäsin tästä! // Ah, perinteinen taidekuva puhelimella kesken kuvaushommien. Tuossa vaiheessa oli tauko ja sitten vielä vahingossa näppäilin ton saman kuvan eräälle sankarille, jota tosin tuskin haittaisi, kun tuli snäppiä futiskentän laidalta, heh. Tekonurmen muovirouhe muuten on kulkeutunut kätevästi keskelle meidän olkkarin lattiaa. Kannan varmaan ton Kupittaa vitosen muovirouhe kerrallaan tänne meille.

Untitled

Kun eilen käveltiin Ellun kanssa Veritaksen ohi, Ellu tuumasi ettei enää kuin pari kuukautta... Olin ensin ihmeissäni, mutta sitten tajusin, ettei huhtikuuhun oikeasti ole enää niin kovin kauaa!! Apua!! Aika mihin sinä juokset? Mutta juu, kyllä Veritas kelpaisi. Pääsisi pressihuoneeseen huutelemaan ihmisille ja kuulisi nappisten napinan lattiaa vasten. // Fiilis pelin jälkeen?

Untitled

Surullisen kuuluisa lauantai. Välillä tartuin läppäriin ja kävin kuvia läpi. Tein vähän kansioita tälle vuodelle, joihin kokoan tietynlaiset kuvat. Jos tänä vuonna vaikka saisi listattua kauden kuumimmat pelaajat? Mun piti jo viime vuonna, mutta sitten tuli TPS enkä voinut valita. Tiedä sitten onko tilanne yhtään sen parempi tulevana syksynä. Hyi syksy, ei puhuta siitä. // Kui onneton lötköpötkö kukaan voi edes olla?

Untitled

Käytiin eilen Ellun kans stalkkaamassa ÅIFK - Pallo-Iirot pakkasessa. Hrr. Perjantain kuvista tulee uskomatonta kohinaa keltaisessa valossa, en välttämättä ole ihan hirveän innoissani, vaikka vähän silti. // Tän päivän olemus. Kovin on väsyttänyt. Maanantai.

Että kai tämä elämä tästä sitten jatkuu taas. Huomenna on jo aivan muuta ajateltavaa, sillä Urheilugaala ja urheilukulttuuritekokategoria!! Meidän kirja! Tommi ja Niko ovat gaalassa edustamassa, minä aion tv:n ääressä jännittää miten meidän käy.

Lisäksi torstaina saa tietää Veikkausliigan otteluohjelman! Jei! Hieno jalkapalloviikko ♥

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Tyhjä olo

Tiesittekö, että olette ihan huikeita siellä ruudun toisella puolella, vaikka ette käynneistänne mitään hiiskukaan esimerkiksi kommenttiboksiin? Satun nyt vaan tietämään millaisin sankoin joukoin olette käyneet ihmettelemässä perjantain matsipostausta ja olen vähän hämilläni! Perjantain matsi oli harjoitusottelu, mutta toisaalta ymmärrän TPS:n olevan kovin mediaseksikäs jalkapalloseura. Vai sitä SalPaako te tsekkailitte?

tpssalpa-31

tpssalpa-30

Minut itseni yllätti ilmeisesti luovien alojen ihmisille ominainen tyhjä olo. Pisin matka, jonka eilen kävelin, oli sohvalta jääkaapille ja takaisin. Selasin kuvia moneen kertaan läpi ja yritin poimia sieltä otoksia, joita en ekalla kierroksella ajatellut edes. Laitoin läppärin näytölle Valioliigaa, mutta tuijotin sitä seuraamatta palloa. Ei huvittanut snäpätä tai olla missään esillä.

tpssalpa-29

Tiedän kyllä mihin jäin jumiin. Mua harmitti, etten nähnyt enemmän taidokasta pallon liikuttamista ja harhautuksia. Tiesin, että niitä oli, mutta mä en hallinnut kokonaisuutta perjantaina. Mä vaan keskityin ottamaan kuvia ja missasin sen kaiken hienon miksi mä alunperin olen edes koukuttunut jalkapalloon.

Ja toinen juttu sitten on kai ollut se, että sain kaiken valmiiksi. Kuvat ja postauksen. Sitten ei ollut mitään. Oli vain tyhjyys.

Nyt ihmetyttää tällaistako tämä nyt sitten on joka pelin jälkeen? Ei voi olla! Hauskaa kuitenkin vuosien tauon jälkeen törmätä tähän juttuun taas. Tällä kertaa olen tarpeeksi vanha selvittämään mistä tässä oikein on kyse ja miten tämä kuuluisi käsitellä. Olla tosiaan tekemättä mitään vai pitäisikö nähdä jotain frendiä? Vaikuttaako pelin lopputulos, olisiko voiton jälkeen ollut eri meininki? Tavallaan tämä fiilis on täysi vastakohta sille, kun yhtäkkiä koko sielun ottaa valtaansa täydellinen onnellisuus. Hmph.

Onko siellä ruudun toisella puolen joku, joka tietää tän fiiliksen, minkä uhriksi olen nyt joutunut? Selviytymisvinkkejä otetaan vastaan.