tiistai 22. elokuuta 2017

Kun minusta melkein tuli smoothie-ihminen

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Minulla on elämässäni ollut typeriä kausia, kun olen ajatellut leivän syömisen olevan jotenkin syntistä ja että siitä on päästävä eroon. Joskus korvasin välipalaleivät rahkalla ja muilla maitotuotteilla, mutta lopulta aina lipsuin takaisin leipään, sillä onhan se yksi helpoimmista kuidun lähteistä (ainakin minulle)!

Nykyään suosin ruokavaliota, johon mahtuu kaikkea. Tämä tarkoittaa siis leipää ja myös niitä maitotuotteita, vaikka niistä puhutaankin pahaa aika paljon. En vain pääse yli siitä kuinka hyvää jogurtti ja nektariinit ovat samassa sörsselissä.


Smoothieista on puhuttu blogeissa jo vuosia. Niin kauan, etteivät ne oikeastaan enää taida olla muodikas postausaihe, mutta vähän silti. Minä olen kaikki nämä vuodet ollut sitä mieltä, ettei smoothie voi viedä minun nälkääni, koska minä haluan käyttää hampaitani syömiseen.

Kuinkas ollakaan, olin niin väärässä taas vaihteeksi kuin vain voin olla. Yleensä aika monesti kokeilematta paskaa -ajatusmaailma on perseestä ja niin myös tässäkin tapauksessa.


Ennen kesälomaani reilun kuukauden verran tein aamupalaksi aina smoothien. Sen kaava oli aina sama: banaani, marjoja, puolikas avokado, kaurahiutaleita, pari lusikallista erilaisia mömmöjä ja lisäksi vielä kunnolla mömmöheraa. Marjoina käytin vähän tyhmästi joka aamu mansikoita, kunnes alkoi kurkku tuntua oudolta ja tajusin, että ehkä nyt olisi parempi vältellä mansikoita hetki (kai niihin voi tulla joku yliherkkyys, kun liikaa mättää?). Tämä sattui kivasti siinä justiin, kun suomalaiset mansikat alkoivat olla kypsiä. En ostanut mansikoita kotiin kertaakaan heinäkuussa.

Totesin kuitenkin smoothien olevan ihan loistava välipala! Sen pystyi tekemään mukaan arkipeleihin eikä tullut ongelmaa kuinka ehtisi syödä jossain välissä, jos pitää paukata töistä suoraan kuvaushommiin. Kesälomalla lopetin aamupalarutiinit kuin seinään, mutta tein silti loman aikana 1-2 kertaa smoothien. Loman jälkeen olen aamupalaksi syönyt taas leipää, mutta päässä takoo ajatus siitä kuinka smoothieita pitäisi taas alkaa tehdä. Ei siis välttämättä aamupalaksi vaan esimerkiksi iltapäivisin.

Smoothie on hyvä tapa ujuttaa ruokavalioon marjoja, jos ja kun niitä ei muuten tule syötyä. Marjat ovat kuitenkin sen verran terveellisiä, että niiden pitäisi kuulua päivittäisiin syömisiin ihan samoin kuin vihannestenkin.

Tänään smoothiessani oli mangoa, mustikoita, puolikas avokado, lusikallinen hampunsiemeniä, lusikallinen ashwagandhaa ja heraa. Kaakaonibsejä ei vahingoitettu kuvauksissa, mutta kuvausten jälkeen kyllä.


Onko teillä lempparismoothieta? Mitä siihen tulee?

maanantai 21. elokuuta 2017

5 x ostoslistalla

Mua ärsyttää itsessäni se, etten osaa olla haaveilematta jonkun asian hankkimisesta. Aina pitäisi saada ostaa jotain. Vaikka kuinka päättäisin, etten hetkeen shoppaile yhtään mitään, näen kuitenkin jossain (blogit, insta, tv, lehdet) jotain kiinnostavaa. Näissä himotuksissa on toki se hyvä puoli, että ne ovat usein sellaisia tarpeettomia asioita, joita ei ole edes pakko hommata ja usein saatankin hautoa ostamista monia kuukausia. Huolestuttava piirre tämän hetkisessä elämässä on kuitenkin se, kun osa mun ostoslistalla olevista asioista on pakollisia ja just ne pakolliset jutut maksavat monta rahaa. Tässä päällimmäisenä mielessä olevat jutut just nyt:

Kaikenlaiset valmennukset

Liikuntaan, laihtumiseen ja syömiseen liittyviä valmennuksia olen testannut muutamia, mutta aina tekisi mieli testata jotain uusia. Nyt esimerkiksi muutamien bloggaajien valmennukset kiinnostaisivat jonkun verran, mutta mä niin tiedän itseni: en mä niitä ota tosissani kuitenkaan. Mä vaan en saa itseäni niskasta kiinni vaan haluan elää ikuisesti vapaana: tänään juoksen, huomenna en.

Eilen olin vähällä ostaa bloggaamiseen liittyvän valmennuksen, mutta se meni vähän ohi, kun kirjoitin postausta monta tuntia ja siinä välissä puhelin soi ja sitten kello olikin jo yli kymmenen. Kymppiin asti sen valmennuksen olisi saanut halvemmalla.

Joskus on käynyt mielessä kirjoitusvalmennuksen tarve ja sellainen onkin kuulemma kehitteillä jo! Sen saatan oikeasti ostaakin, se saattaisi tuoda nautinnollisemman lukukokemuksen teille rakkaat lukijani ♡


Uusi kamera

Mä niin tarvitsen uuden kameran. 70D hajoaa käsiin ihan kirjaimellisesti. Osia putoilee, ei ole runkoparka enää entisensä. Se on yli tonnin homma sitten, kun osaan päättää minkä rungon ostan. Todennäköisesti haluan 80D:n, mutta tänään luin 6D Mark 2:sta arvostelun ja se sekoitti pään. Äääh, en osaa päättää! Minusta joku alan firma voisi alkaa sponsorikseni ja joku muu voisi päättää millä kuvaan. Sekopäisin heitto tässä yksi ilta oli: "kulta, mitä jos mun seuraava kamera oliskin Nikon, kun eihän mulla ole kuin 1-2 Canoniin sopivaa zoomiputkea" 🙈😁


Langattomat kuulokkeet

Mä keksin kuukausi sitten, että tarvitsen ehdottomasti langattomat kuulokkeet lenkkeilyyn. Onko suosituksia? Kaikki vinkit otetaan vastaan!


Uudet farkut

Vaikka toimistorunkkuhousut ovatkin toimivat, kyllä mä taidan kuvaushousuiksi kaivata aina farkkuja. Olinkin tuossa justiin perjantaina lähtemässä farkuilla, kunnes kyykistyin ja kuului räks. En ole laskenut monennetko rikkoutuneet housut ne olivat vuoden sisään, mutta ajattelin alkaa pitämään kirjaa näistä. Nyt on tilauksessa Booztista (adlink) yhdet Mangon farkut, jännityksellä odotan tuliko tilattua oikea koko.

Asunto

Jepjep!! Äitini on hokenut kyllästymiseen asti (todennäköisesti kyllästyi siis jo viime vuonna), että pitäisi ostaa oma kämppä ja minä olen väittänyt vastaan, kunnes tässä eräänä sunnuntaina tuli sanottua ääneen kuinka oikeastaan olisi kiva, jos olisi oma koti. Kääk! Sen jälkeen onkin aika tiuhaan tahtiin tullut selailtua etuovea ja muita, mutta niin vaikea päättää missä päin Turkua haluaisi asua ja millaisessa huushollissa.


Ostoslistani ei siis ole juuri nyt mikään kevyin mahdollinen ja todennäköisesti näistä kaikkia ei tule hankittua välttämättä edes tänä vuonna. Hiljaa hyvä tulee.

sunnuntai 20. elokuuta 2017

TPS-EIF 18.8.2017

Sen lisäksi, että perjantai kosketti Turkua ja koko maailmaa, Turussa pelattiin ykkösdivarin matsi TPS-EIF. Saavuin paikalle juuri, kun joukkueiden koutsit ja otteludelegaatti Jouni Hyytiä kerääntyivät Veritaksen pihaan neuvottelemaan pelataanko koko matsia Turussa juuri tapahtuneen puukotustilanteen takia. Loikin vikkelään Veritaksen sisuksiin, jossa aina kaikesta naljaileva järkkäri pääsi vihdoin toteuttamaan sen, mistä aina uhkailee eli tutkimaan mun kamat. Ilmekään ei värähtänyt, vaikka tuohon mun kuvausretkisäkkiin on jostain syystä eksynyt mm. vanha tyynyliina sekä tuliterät stringit.

Tunnelma käytävässä oli vakava. Ei tiedetty tapahtuneesta vielä paljoakaan ja oltiin vain netin huhupuheiden armoilla. Luultiin, että tekijöitä oli monta ja että heitä ei oltu vielä saatu kaikkia kiinni. Otteludelegaatti ilmoitti kuitenkin onneksi, että matsi pelataan. Olisi ollut ihan uskomatonta, jos TPS-EIF olisi taas peruttu tai keskeytetty!

Omatkin ajatukset olivat äärimmäisen ristiriitaiset. Tunsin pelkoa hieman, mutta toisaalta koin oloni turvalliseksi tuttujen ihmisten ja järjestyksenvalvojien ympäröimänä. Oli ehdottoman tärkeää, että tällaisena päivänä kaikkien kassit tutkittiin, myös meidän, jotka edustimme mediaa. Järkkäreitä oli kutsuttu lisää töihin turvallisuuden vuoksi ja tauolla näin poliisienkin seisoskelevan yläkerrassa. Tauolla vasta kuulin tekijöitä olleen vain yhden ja hänethän oli poliisi napannut kolmessa minuutissa kiinni.

Ennen kuin mitään oli vielä sattunut ja koko maailma oli vielä raiteillaan, minä puuhastelin kotona naamani paikoilleen ja lähdin sen jälkeen pikaisesti käymään eräässä lettisalongissa, jossa tähän lyhyeen tukkaani taiteiltiin 2 hollantilaista lettiä. Siitä tuli oikein näppärä kuvauskampaus! Toisella puoliajalla kaiken sateen keskellä mietin kuinka hyviä tällaiset lettikampaukset ovat kuvaushommiin. Ei tarvinnut poimia hiuksia linssin edestä häiritsemästä.


Veritaksella törkkäsin kameran yhden katsomon puolella henganneen viattoman siviilin käsiin ja käskin tarkentaa päähän. En tiedä oliko hän koskaan käsitellyt järjestelmäkameraa, mutta yllä olevan kuvan nähdessäni oli pakko hymyillä, koska suoritus meni ihan nappiin! Kuvasta erottaa mun takaraivon ja ne letit ja mikä parasta: kuvaa ei tarvinut suoristaa ollenkaan! Perfect!




Lippu ei Veritaksella ollut puolitangossa pelkästään Turun tapahtumien vuoksi vaan jo varhain aamulla oli kuultu koko Suomen jalkapallokansaa koskeva surullinen uutinen. Pertti Alaja oli kuollut.

Hiljaisen hetken jälkeen valuin toiseen päätyyn ja jäin tällä kertaa kuvaamaan lähemmäs katsomoa, paikalle, jossa en koskaan kuvaa. Nyt sattui vain olemaan hyvä keli jäädä siihen, kun satoi eikä tarvinnut miettiä varjoja.










Ekalla puoliajalla nauratti, kun lähes kaikki kuvat olivat Mettälän Ilarista. En ole koko kaudella kuvannut Ilua kovinkaan paljon ja nyt sitten koko rahan edestä.


Tauon jälkeen olin kävelemässä toisen päädyn kautta sille laidalle, jossa mä aurinkoisina päivinä olen yleensä kuvannut, kunnes tajusin, etten nyt voi kuvata siellä. Haluan toisella puoliajalla tietysti aina eri laitahyökkääjän kuviin kuin ensimmäisellä puoliajalla.


Tosin jännästi se Ilu kuitenkin näissäkin.. 🙊 Seuraavassa kuvassa pakollinen Olli Jalli -otos.




Yritin tässä miettiä mitä mä muistan ekasta puoliajasta, mutta aika heikkoa on. Sen muistan, kun jossain kohtaa EIF vei palloa ja toivoin TPS:n saavan otteen pelistä.

Toisella puoliajalla se ote alkoi löytyä ja niinpä Hyyrynen pisti pallon maaliin.



Kentällä näkyi kaikenlaisia liukuja ja muuta keppostelua, joista osa johti kortteihin ja osa ei. Lujaa näkyi menevän, varsinainen vesiliukumäki ilmeisesti tuo kenttä sadekelillä. Näin, kun nenäni edessä Ääritalo lensi komeassa kaaressa yhden vihreävaatteisen veijarin toimesta ja sen, kun Rähmönen kirosi ihan tosissaan pidellen reisipalaansa. Tepsin kannalta paras näistä oli kuitenkin se, jossa Peräaho kaadettiin ja pääsin näkemään miten ammattilaiset hoitaa rankkarihommat.


EIFin maalivahtia rankkaritilanne ainakin jännitti ihan kiitettävästi..


Ja oli se Onninkin ilme ennen potkaisua mielenkiintoinen, mutta ihan suotta, kun jätkä potkaisi pallon hienosti maaliin! Paljon lujempaa kuin meikäläisen rankkarit 😉😄


Sitten tuo turkoosilla jopolla ajeleva perjantaina 18 vuotta täyttänyt sankari vielä kääntyi tuulettamaan niin, että sain kokonaisen kuvasarjan 😃 Mulla ei ollut mitään etukäteistietoa tästä! Viimekerran jäljiltä mulle heitettiin futisforumilla, että mun pitää joskus mennä mukaan maalihaliin, koska silloin voisi saada erilaisia kuvia, mutta ei mun enää tarvitse, kun sain tällaisen tuuletuksen!





Seuraava Onnin tuuletus meni sitten taas Reposelle 😊




..ja kolmas suoraan Hyyryselle..



TPS todella masensi EIFin maalivahdin. Onni jekutti häntä 3 kertaa. Knallitempun veroinen suoritus! Taisin muuten ihan tässä vähän aikaa sitten nostaa vuoden takaisen kuvan facessa seinälleni ja todeta, ettei ole pahemmin knallia näkynyt tällä kaudella.



Huomasitteko muuten kuka näistä kuvista puuttuu? Ei yhtään kuvaa Jakosesta!!

Tämän voiton myötä TPS meni sarjan kärkeen ja koska eilen Honka ja Haka pelasivat tasan, TPS pysyi sarjakärkenä edelleen. Tänään KPV on voittanut GrIFKin ja siten on tasapisteissä Tepsin kanssa kärjessä.

Materialistisesta näkökulmasta perjantaina nähtiin sekä voitto että häviö. Voitto: naamani pysyi paikoillaan kuin tauti Clarinsin kiinnityssuihkeen (adlink) ansiosta, jonka sain joululahjaksi ystäviltäni. Häviö: huomasin pressissä tavaroita pakatessani 70D:stä tippuneen yhden osan. Onneksi huoltajasetä Tapa pelasti jälleen (ei ollut eka kerta meitsin pelastustehtävissä!) ja sain ensiapuna kopista jesaria tuohon yhteen kohtaan, jonka virallista nimeä en tiedä. Siis se kiekko, josta valitaan kuvaako manuaalilla vai Av:lla esimerkiksi. Teippasin sen ja päätin, että tuolla rungolla ei enää ikinä kuvata muulla kuin manuaalilla.

Joko on paikka Kokkolan reissuun varattu?

TPS - EIF 4-0