perjantai 23. helmikuuta 2018

NÄMÄ IHANAT KEVÄTKELIT

Ah, perjantai! Tämä viikko on sujunut vähän eri tavalla kuin edellinen, sillä tästä sentään jää jotain muisteltavaakin toisin kuin kuumeisesta viime viikosta. Kun ei makaa, ei päivät kulu aivan niin hirvittävää vauhtia ja tulee vähän tehtyäkin jotain sentään. Ihmiset on luotu liikkumaan ja tekemään, ei makaamaan.






Halusin postata nämä kuvat, koska ne muistuttavat ulkona vallitsevasta ihanasta keväästä. Vaikka pakkaslukemat ovatkin aamuisin aika hirveitä, rakastan tätä vuodenaikaa! Kun aurinko lämmittää jo, päivä on pidentynyt huimasti ja ulkoilu parasta tekemistä.

Kuvat eivät ole tältä viikolta vaan alkukuusta, kun olin juuri käynyt kampaajalla edellisenä päivänä ja oli upean aurinkoinen sunnuntaipäivä. Niitä ensimmäisiä kauniita kevätpäiviä. Sitten tulinkin viikon päästä kipeäksi enkä ole pahemmin päässyt ulos nautiskelemaan. Nyt parin normaalin arkipäivän jälkeen voin sanoa jääväni eloon ja ehkä pääsen nauttimaan näistä aurinkokeleistä itsekin taas joskus ensi viikolla.

Viikonloppuna tulee nimittäin touhuiltua vähän muuta, sillä huomenna lähden laivalle ja sunnuntaina mua väsyttää. 🙊 Ajattelin ajastaa teille jotain luettavaa ainakin sunnuntaille ja hei muistattehan Caps Lookin kapselipukeutumiskurssin (mainoslinkki)! Kurssin voi ostaa (125 e) vielä tänään!

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

IKÄ MUUTTAA PUKEUTUMISTA

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Mun vaatekaapin järjestely -projekti on varmaan maailman hitain projekti tai siis minä sen kimpussa olen hidastellut. Aloittelin sitä jo marraskuussa, koska tuskaskelin sotkuisen kaapin takia ja kun vaatteet lojuivat muuallakin kuin kaapissa. Sopivasti siihen osui Caps Lookin kapselipukeutumiskurssi, joka mua kiinnosti enimmäkseen siltä kannalta kuinka vaatekaappinsa voisi saada järjestykseen ja myös pysymään niin.

Sain kurssilta ideoita, joiden toteuttaminen on edelleen hieman kesken, koska projektin ja minun väliin on tullut kaikenlaista. Kärsin kroonisesti vapaiden viikonloppujen puutteesta ja vasta nyt tuntuu siltä, että olen osannut sellaisia itselleni järjestää. Myös saikulla maatessani tuli mietittyä miten en vain jotenkin vieläkään osaa hallita omaa aikaani. Menen kaupungille aina ennemmin kuin suorittaisin kotona asioita loppuun. Päätin myös, että tällaisen tulee loppua ja mun on pakko alkaa keskittyä mun omaan elämään tänä herran vuonna 2018. Haluan saada asioita valmiiksi. Haluan olla se bloggaaja, jolla on jotain kerrottavaa!


Projekti on tällä hetkellä siinä vaiheessa, että vaatekaappi on suurimmaksi osaksi järjestyksessä, mutta käytävä, joka johtaa vaatekaappiini, ei ole. Ajattelin käydä vaatekasojen kimppuun jälleen ja juuri yhtenä päivänä heitinkin mulle liian pienet vaatteet yhteen jätesäkkiin. Niitä tosiaan oli jätesäkillinen ja vähän yli! Ne ovat vaatteita, joista voisin ihan hyvin luopua, mutta haluan vielä antaa itselleni mahdollisuuden, jos onnistuisin taas mahtumaan niihin.

lintutoppi TÄÄLTÄ

Seuraavaksi vuorossa on treenivaatteiden läpikäynti. Niissäkin on tällä hetkellä monta toppia, joita en halua käyttää, koska hillitön mahaosasto, mutta ehkä joku päivä mahani on haihtunut hengityksen mukana jonnekin (kysymykseen mihin läski katoaa vastaus on se, että se hengitetään pois!).

kengät TÄÄLTÄ

Kun saan käytävän putsattua ja käyttöön jäävät vaatteet paikoilleen, olen jo tosi paljon lähempänä tavoitetta, jonka itselleni asetin viime vuonna. Sen ajattelu tuntuu hyvältä eikä vaatteista luopuminenkaan tunnu enää yhtään niin vaikealta kuin vielä joitakin vuosia sitten. Olen vanhentunut ja vaatemakuni on osittain muuttunut. Siksi alle kolmekymppisenä ostetuista vaatteista luopuminen tuntuu nyt jopa ihan hyvältä.

Ja hei, jos kiinnostuitte kapselipukeutumiskurssista ja haluaisitte myös saada vaatekaappinne järjestykseen, sellainen kurssi järjestetään taas! Se alkaa 26.2. ja sen voi ostaa täältä.

tiistai 20. helmikuuta 2018

SYÖMINEN, MIKSI SE ON NIIN VAIKEAA?

Sitä kun makaa kokonaisen viikon sohvan pohjalla, voisi kuvitella ehtineen ajatella vähän kaikenlaista. Ensimmäiset 4 päivää pohdin milloin tämä kuume loppuu ja viidentenä päivänä en enää jaksanut miettiä koko asiaa, loppuu tai ei lopu.

Ainoa asia, joka on vahvasti pyörinyt mielessäni koko sairastamisen ajan, on ollut ruoka. Mitä söisi, ei tee mitään mieli, annoskoot ja miksi appelsiinit maistuu viskiltä (tsekkaa  appelsiinikuva instasta).


Ruokavalioni on ollut hieman erilainen kotona eristyksissä kuin normaalisti arjessa. Leivän syömisen lisäksi olen vetänyt parina päivänä puuroa, jogurttia ja erityisen paljon hedelmiä. Olin ihan varma, että olen laihtunut vähintään 5 kiloa viikon aikana, mutta paskat, vain 2 kiloa meni. Erilaista syömisissäni on siis ollut se, etten normaalisti syö puuroa enkä varsinkaan jogurtteja. Hedelmiä taas syön todennäköisesti turhan vähän yleensä.

Annoskokojen pieneneminen yhtäkkiä sai minut ajattelemaan arkielämäni annoskokoja. Entä jos tosissaan syön liikaa? Jos pienentäisin lounastani, laihtuisinko?

Tämä on vaikea asia, sillä vaihtoehtoja on 2: joko annoskokoni tosiaan ovat liian suuria tai voi myös olla, etten vain syö aina tarpeeksi. Että sitten paikkaan energiantarvetta iltaisin jollain mässyllä. Olen koko elämäni ajan opettanut itseäni siihen ja siksi olin aikoinaan myös läski postinjakaja, koska söin päivisin tosi vähän ja paikkasin tilannetta suklaalevyn kanssa iltaisin.



Just nyt tuntuu, että koko syöminen on ihan tyhmää ja vaikeaa. Todennäköisesti en ajattele samoin enää lauantaina laivan buffetissa. Mitkä annoskoot? 👀 💭