sunnuntai 21. tammikuuta 2018

MINKÄ TAAKSEEN JÄTTÄÄ, SEN EDESTÄÄN LÖYTÄÄ

Tiedättekö sen tunteen, kun yhtäkkiä matto vedetään jalkojen alta eikä enää ole varmaa kuka olet, missä olet ja miksi olet? Minulle kävi niin perjantaina töissä.

Olen ollut väsynyt ja jo valmiiksi vähän hukassa.

Juuri nyt minusta tuntuu siltä, etten koskaan selvittänyt itselleni mihin töihin minun olisi pitänyt ammattikorkeasta valmistumisen jälkeen hakeutua. Olisin ollut tyytyväinen silloin ihan yleisesti vain toimistotöihin. En koskaan määritellyt itselleni selkeästi mihin rooliin minä haluaisin kaupan alalle. Ja se taitaa nyt kostautua, koska en vieläkään tiedä missä asemassa ja mitä tekemässä mun kuuluisi olla. Olen hyvä asiakaspalvelussa ja ongelmanratkaisussa, mihin siis sopisin?


Elämässä kävi pienten mutkien kautta niin, että toimin esimiehenä 6 vuotta ja sitten vaihdoin paikkakuntaa. Siirryin niihin töihin, jotka vastasivat koulutustani eli tein sihteerinimikkeen alla työsopimuksia ja vähän palkkojakin. Viimeisimpien yt:n seurauksena siirryin ihan eri työhön samalla nimikkeellä ja koulutustani vastaa eniten asiakaspalvelu, joka työhöni kuuluu.


Asiakaspalvelu saa minut ihan liekkeihin ja olen joka kerta iloinen, kun voin auttaa. Toisaalta minulla on vähän ikävä esimiestyötä, jossa sain tarttua epäkohtiin ja miettiä ratkaisuja ongelmiin, mutta sitten taas toisaalta samaan aikaan minulla ei ole yhtään ikävä esimiestyötä. En ikimaailmassa haluaisi olla esimies vain tittelin takia vaan mieluummin siksi, jos olisin sopiva sellaiseen työhön. Vaikka joskus olin esimies, en osaa oikein sanoa oliko se mun juttu vai ei. Jos sopisi esimieheksi, varmaan tietäisi toimiiko se asema itsellä?

Onhan maailmassa muitakin vaihtoehtoja kuin olla sihteeri tai esimies, onneksi. Se on vaan sääli, kun en tiedä mitä pitää tapahtua, että löydän oikean tien. Miksei kukaan ole merkinnyt reittiäni, kuten Turun luontopolut on merkitty sinisellä maalilla? Miten voi löytää jonnekin, jos ei tiedä mikä se jokin on? Entä jos olenkin jo ihan oikealla reitillä, mutta universumi vain kiusoittelee ja testaa kuinka helposti lannistun?


Kiukuttaa, kun työelämä ei ole niin helppoa. Miksei ole olemassa näitä ammatteja: pakettisalapoliisi, työohjesaarnaaja tai vaikka ongelmanratkaisija? Jos olisin joku noista, en varmasti kiukuttelisi yhtenäkään aamuna töissä. Lupaan.

lauantai 20. tammikuuta 2018

BLOGGAAJIA JA LUONNONKOSMETIIKKAA

Luen aika paljon blogeja. Tavallaan. Lukisin enemmän, jos jokaisen lukulistallani olevan blogin jokainen postaus olisi otsikoltaan tarpeeksi houkutteleva, mutta näin ei valitettavasti ole. Joskus on myös päiviä, kun aamulla tosi kiinnostavalta vaikuttanut otsikko ei enää houkutakaan illalla ja lopulta koko Bloglovinista ei muka löydy mitään luettavaa. Uskon väsymyksen tason vaikuttavan asiaan ja aamuisin sitä kai on jotenkin enemmän toiveikas koko elämän suhteen? Tarkoitan siis sitä, että aamulla kaikki self help -otsikot näyttävät todella hyvältä ja illalla sitä on jo menettänyt pelin, eikä aivoihin enää mahdu mitään, mikä saattaisi aiheuttaa ajatuksia ja toivokin on jo sammunut yhdessä järjen valon kanssa.

Loma-aikaan on myös luonnollisesti enemmän aikaa lukea blogeja. Tuossa uuden vuoden tienoilla minulla oli luppoaikaa ja satuin sattumalta surffailemaan eri blogiportaalien sivuilla etsien jotain uutta huikeaa luettavaa. Uusien blogienkin etsimistä siis harrastan joskus, koska minusta tuntuu, etten todellakaan ole pelannut vielä internetiä läpi mitä huippuhyviin blogeihin tulee.

Niin, se uusi vuosi. Olin siis surffannut ja silmiini osui Asikaine. Klikkasin blogiin ja yllätyin! Asikaine ei olekaan mies!! Olin jotenkin aina kuvitellut hänen olevan mies. Jäin koukkuun tietysti heti blogin kerrontaan, välillä jotain erilaista tasaisiin ja kimaltaviin lifestyleblogeihin verrattuna. Hihittelin itsekseni, kun mietin millainen se tilanne olisi, kun kertoisin joskus jossain Asikaiselle kuinka luulin häntä mieheksi.

Sitten koitti tämä viikko. Olin ilmoittautunut jo aikoja sitten Mamma rimpuilee -blogin Biodelly-iltaan, koska kerrankin Turussa jotain blogihäppeninkiä ja silleen. Arvatkaa mikä reaktio, kun infosähköpostissa ilmoitettiin paikalla olevan myös Salamatkustaja, Valeäiti ja Asikaine!!! Mietin koko viikon kuinka voin ikinä mennä sanomaan kellekään vieraalle ihmiselle kuinka olin vuosia luullut hänen olevan mies, koska en vain ollut ikinä klikannut blogiin asti katsomaan mikä hän on.

Sain onneksi Maaritin mukaan henkiseksi tueksi. Aloin jo pari tuntia ennen tapahtumaa ulista kuinka jännittävää ja snäpin mystory täyttyi jollain asukriisilätinöillä, höhö! Eihän mulla edes ikinä ole mitään asukriisejä!

Tapahtuma oli siis torstaina ja paikalla oli Mamma rimpuilee -blogin lukijoita. Saimme infoa sekä meikkaamiseen että yleisesti luonnonkosmetiikkaan liittyen. Siinä tuli samalla vähän shoppailtua ja saimme myös goodie bagit. Ai että, en ole kirjoittanut "goodie bag" vuosiin!




Ja mitenkäs sen Asikaisen kans kävi? No minä menin sanomaan, että terve, luulin sua mieheksi ennen kuin klikkasin blogiisi. Siitä se sitten lähti. Selvisi, että olemme pelanneet futista aikoinaan Raumalla vastakkain, höhö!

Ostin mm. Rahuan hoitoaineen ja Lily Lolon meikkipuuterin. Hoitoaine siksi, kun mua on alkanut ällöttää muovi, joka valuu meidän viemäreistä alas kosmetiikan muodossa ja haluan ehdottomasti vaikuttaa merten muovikuormaan omalta osaltani sen minkä pystyn. Hoitoaine, shampoo ja suihkusaippua ovat mielestäni helpoimpia aloittaa. Lily Lolo sitten taas siksi, kun se sai tapahtumassa niin paljon kehuja ja sen hinta ei päätä huimaa, se nimittäin maksaa vain 18,90 euroa!

Tapahtumasta jäi tosi hyvä mieli, koska muita bloggaajia on tietysti aina mukava nähdä ja porukka oli muutenkin kivan oloista. Kiitos siis järjestäjille ja kaikille!

torstai 18. tammikuuta 2018

VEIKKAUSLIIGAN OTTELUOHJELMASTA

Veikkausliigan otteluohjelma julkistettiin eilen ja tietysti se piti syynätä heti. Elämäni menee aika pitkälti otteluohjelman mukaan eli ensin futis ja sitten muut menot, joten onhan se mukava tietää onko paljonkin vapaita viikonloppuja ja mihin vierasreissut sijoittuu. Tästä kaikesta piti tietysti kuvata video, vaikken olekaan mikään supertubettaja.

Videosta sen verran, etten oikein ole varma jäikö tarkennus Waltsun paitaan, kun teksti loistaa siitä niin tarkkana vai mitä tapahtui. Että älkää antako pikkujuttujen häiritä 😄 


..unohdin myös kokonaan Tampereen reissut, höhö!

Ja ettei siellä nyt kukaan vedä hernettä nokkaan, ymmärrän hyvin viikonloppujen olevan seurojen kannalta hyviä, koska urheilumarkkinointi. Toisaalta viime kesänä kentän laidalla kuultua: turkulaiset ovat mökeillään saaristossa kesäisin eivätkä futiskatsomossa. Toivotaan, ettei tämä kuitenkaan ihan pitäisi paikkaansa vaan saataisiin stadion täyteen kaikkiin peleihin.

Tässä koko ohjelma.

Haluaisitteko, että tekisin videoita useamminkin? 😁 Mitä tykkäätte otteluohjelmasta?