lauantai 7. joulukuuta 2019

Puuvärejä ja korviksia

postaus sisältää mainoslinkin, merkitty *-merkillä

Onko Linnan juhlista selvitty? Täällä herättiin herätyskelloon jo tunti sitten ja ihan hyvä niin, sillä näin taas jotain ihan tyhmiä unia. Salama löi ihan viereen, olin Kemissä tekemässä jotain nappikauppaa ja bemari suistui tieltä ojaan. Lisäksi jollain toisella oli paremmat valokuvausvehkeet kuin mulla ja olin kateellinen. Valve-elämässä toivon, ettei ulkona ole ukkosta, Kemiin on muutama kilometri täältä enkä tunne ketään, jolla olisi bemari. Valokuvausvehkeistä nyt voi olla vaikka joka päivä kateellinen kelle vaan, mutta kateus ei kuulu luonteenpiirrevalikoimiini.

Ollaan tässä tekemässä lähtöä Raumalle. Tänä viikonloppuna ei mennä metsään ja muutenkin on liikunnan suhteen ollut vähän hiljaista, mutta tekee ihan hyvää antaa kropalle aikaa palautua. Nyt mielessä liikkuu enemmän joululahjat muille sekä itselle.


Eilen olin Turun urheilutoimittajien kerhon syyskokouksessa, jonka jälkeen menimme käymään keskustan liikkeissä. Ostin hieman yllättäen puuvärit, jotka liukenevat myös veteen ja yritin opetella piirtämään viherkasvien lehtiä eilen, mutta noh, hieman tarvisi vielä treenata. Paha tilanne siinä mielessä, että nyt mieleni tekisi tehdä samaa tietokoneella ja se taas vaatisi piirtopöydän. Miksi aina kaikki uudet päähänpistot vaativat rahaa?


Olen myös pyöritellyt päässäni koko loppuviikon korviksia. Selannut nettiä niin paljon, että somen kaikki mainokset ovat nyt pelkkiä korviksia. Päätin vain vihdoin haluta Maanantaimallin Kaarella-korvikset (*täältä löytyy ainakin) vain huomatakseni, että moni muukin haluaa niitä. Kaikki glitterit ovat loppuunmyyty esimerkiksi. Sitten jäin miettimään voisinko itsekin tehdä korviksia vanerista, kun aika moni muukin voi. Jos tekisin nukkumatti-korvikset, ostaisitko? 😄

keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Näillä meikkaan nyt

postaus sisältää mainoslinkkejä, merkitty *-merkillä + yksi tuote saatu

Meikkausmieltymykset muuttuvat vuodenaikojen mukana, näin minulla ainakin. Kesäisin viilettää mieluiten hyvin vähillä maalauksilla, kesälomalla yleensä kokonaan ilman meikkiä. Syksyllä vähitellen pakkelin määrä alkaa lisääntyä, vaikka kesäloman jälkeen ei yhtään huvittaisikaan. Talvella ajatuskin poskipäiden viemisestä ulos ilman suojaa tuntuu täysin utopistiselta ajatukselta, joten meikkilaukulla tulee ravattua joka aamu pois lukien tietysti viikonloput. Silloin minä annan ihon levätä.

Meikkituotteet ja -rutiinit tuntuvat myös vaihtelevan vuodesta toiseen, joten ajattelin listata, mitä kaikkea tällä hetkellä kuuluu mun arkimeikkiin. Olen löytänyt esimerkiksi kajalit ensimmäistä kertaa osaksi arkimeikkiäni, vaikka välillä mietinkin onkohan tämä nyt vähän liikaa. Sitten katson ihmisten instastooreja ja totean muidenkin meikkaavan ihan yhtälailla.

Boho Green Make Upin aurinkopuuteri saatu

1. Otin syksyllä käyttöön jo viime vuonna ensimmäisen kerran avatun *Lily Lolon meikkipuuterin, jonka kanssa aina tuntuu siltä, että iholla menee hetki tottua mineraalimeikkiin. Sitten kun se on tottunut, tuntuu siltä, ettei koskaan tarvisi vaihtaa mihinkään toiseen. Aion silti vaihtaa, sillä mulla on kaapissa odottelemassa muutamia saatuja puteleita, jotka täytyy käyttää pois.

2. Kulmat sutaan nykyään kolmella eri tuotteella, kun ennen käytin vain yhtä. Alle Lumenen vanhaa kulmakynää, päälle *Maybellinen kulmaväriä ja sipaisu Lumenea lopuksi vielä.

3. Harmaa kajal sopii hyvin korostamaan sinisiä silmiä ja tykkään tästä arjessa. Siis siitä, ettei harmaa ole niin räväkkä kuin musta, mutta kuitenkin on jotain. Käytössä tällä hetkellä vuosia vanha L'Oreal (*tässä paranneltu versio tosta). Paras harmaa kajal on aikoinaan ollut Lancomen, mutta sitä ei ole nyt taas vuosiin ollut valikoimissa. Ei sillä, että tarvisin, sillä mulla on näitä Lancomen korvaajia muutama varastossa odottelemassa.

4. Kaikkien ripsarisäätöjen jälkeen käytössä tällä hetkellä ylihalpa essencen ripsari. Vedenpitävä ja hyvä.

5. Varjostuksiin käytän *Boho Green Make Upin aurinkopuuteria, korostuksiin vanhaa essenceä (jolla ei ole kantta enää) ja hitsi muuten, kuvasta puuttuu poskipuna. Noh, poskipunaa kuitenkin vähän myös.

6. Kuvasta puuttuu myös huulipuna, koska mulla ei ole just nyt hyppysissä mitään hyvää vaihtoehtoa. Olen kyllä tilannut netistä nyt pari, mutta ne eivät ole saapuneet mulle vielä.

Oliko näissä mitään samoja, joita sinä käytät? Mikä on sun suosikkikajal?

lauantai 30. marraskuuta 2019

Pukkipalon kierros ja nuotio, joka syttyi sittenkin

postaus sisältää mainoslinkin, merkitty *-merkillä

Tiedän nyt olevan joku maailmankaikkeuden paskin aika julkaista blogipostaus, mutta tapojeni mukaisesti uhmaan kirjoittamattomia sääntöjä välittämästä niistä paskan vertaa, koska minä satuin just nyt tulemaan kotiin ja haluan kertoa tarinoita tästä päivästä. Päivä on ollut ihana.

Kun avasimme verhot aamulla, huokaisin syvään kaukana horisontissa kajastavan oranssin vuoksi. En ole nähnyt kirkasta taivasta Turussa aamulla herätessä varmaan koko syksynä – en ainakaan muista. Toisaalta en välttämättä muista edes eilistä päivää, joten sanaani tässä asiassa ei ehkä kannata luottaa.

Söimme nopeasti aamupalan, teimme eväät mehtäretkeä varten ja pukeuduimme. Muistin yhtäkkiä kesken jonkun lauseen (puhun suhteellisen paljon itsekseni, koska miksi ei) urheiluhousulaatikkoa penkoessa omistavani hiihtohousut, jotka sopivat pikkupakkaseen hieman paremmin kuin yhdet turhan ohuet ulkoilupöksyt, joita olen syksyn aikana käyttänyt ja aina valittanut kylmemmillä keleillä perseeni olevan ihan jäässä. Tässä talven kolkutellessa olen tajunnut todella tarvitsevani ihan oikeat *retkeilyhousut ja niinpä nyt kuluneen viikon alehuumassa meninkin tilaamaan yhdet. Niiden saapumista odotellessa ulkoilen nyt sitten hiihtohousuilla, jotka tosiaan onneksi muistin aamulla, sillä muuten ei pakkaslenkkeilystä tulisi yhtään mitään. Ei ole kivaa haikata perse jäässä.

Saanen tässä välissä mainita: haikkaaminen on taas yksi maailman turhin tapa raiskata suomen kieltä. Älkää tehkö niin. Lupaan, etten enää koskaan käytä kyseistä sanaa missään kirjoitetussa tekstissä.

Retkemme kohdistui tänään Pukkipalon kierrokselle Kurjenrahkan kansallispuistoon. Siellä oli lunta, joko ilveksen tai supikoiran jälkiä ja märkiä puita nuotiopaikalla. Valo oli koko päivän ihan täydellinen ja nähtiinpä taas tikkakin tositoimissa. Hän koputti, mutta tiedä sitten oliko ketään kotona. Polku oli osin hyvin märkä ja muutamat kerrat ylitimme suoalueita pitkospuut veden alla, mutta ei haitannut. Kun kaikki ei suju luonnossa aina ihan niin justihin, se tekee näistä retkistä mukavia ja kiinnostavia. Välillä joutuu vähän ajatella ratkaisua edessä oleviin esteisiin ja joskus nostella jalkoja enemmän kuin peruslenkillä.




4,5 tuntia tällä kertaa ulkoiltiin, vaikka ei Pukkipalon kierrokseen oikeasti niin kauan mene aikaa. Jos sen vain kävelee, aikaa menisi ehkä pari tuntia. Meillä kaikki aika meni valokuvaamiseen ja nuotion sytyttämiseen. Jotenkin tuli pohjalainen olo noiden märkien puiden kanssa tyyliin "kun tänne nyt tultiin paistamaan makkaraa, minähän muuten sytytän nämä puut, onhan tässä joku pari tuntia vielä aikaa ennen kuin tulee pimeä". Ja niin sitä sitten hinkattiin paperia ja kaarnaa nokisten puiden alle niin kauan, että siitä nuotio tuli. Tuli haisteltua savua jonkun verran. Mmm. Makkaratkin olivat enimmäkseen savustettuja kuin kunnolla ihanalla hiilloksella paistettuja. Se hiillos nimittäin sammui yhtä nopeasti kuin keskiverto suomalainen pikkujouluissa.

Retken jälkeen kävimme kotona pyörähtämässä, kunnes lähdimme taas liikenteeseen. Menimme Motonetiin ostamaan perseenalustoja, aseöljyä ja lumilapion autoon. Sieltä siirryimme Myllyyn ostamaan kalsareita ja nahkahanskoja. Jäimme syömään pitsat sinne ja lopuksi vielä Kupittaan Cittarin kautta. Tunti sitten tulimme kotiin ja seuraavaksi voisikin suunnitella nukkumaanmenoa, koska huomenna on päivä uusi kirkkaan taivaan kanssa. Se tarkoittaa jälleen ulkoilua ja valokuvaamista ♥