maanantai 19. marraskuuta 2018

Parasta pukeutumisessa just nyt: merinovilla

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Lokakuun loppupuolella kävin kuvaamassa yhden Tepsin matsin jäätävissä olosuhteissa. Olin onneksi sullonut kuvausreppuuni miehen merinovillaisen aluspaidan, joten tauolla pelaajakäytävän vessassa vaihdoin hieman vaatetusta siinä toivossa, että tarkenisin vielä toisen puoliajan jäätymättä ihan pystyyn. Kuinkas ollakaan, merinovillapaita lämmitti ihanasti eikä mulla ollut mitään ongelmia keskittyä kuvaamaan matsia.

Ihastuin paitaan niin paljon, että pidin sitä koko loppuillankin päälläni ja nyysin seuraavaan futismatsiin ihan suosiolla heti lähtiessä käyttööni saman lämpövaatteen. Siitä se ajatus sitten lähti ja aloin miettiä, että omaan vaatekaappiin on saatava myös merinovillaa. Googletin yhden viikonlopun luonnonkuituisia vaatteita, mutta en tilannut mitään. Seuraavalla viikolla ihan sattumalta eksyin Cubuksen sivuille ja löysin heiltä merinovillaisia neuleita kaikenlaisissa väreissä. Oli pakko lähteä ihan livenä ihmettelemään Cubukseen niitä ja myös ostaa yksi omaan vaatekaappiin, ettei tarvitse miehen paitoja käyttää.


Merinovillaneule on ihana. Se päällä ei tarvitse jäätyä, mutta se ei silti hiosta myöskään. Merinovilla hengittää ja sen huoltoon riittää usein vain tuuletus.



Merinovillaneuleita myydään toki muuallakin kuin Cubuksessa. Nellyltä löytyy myynnistä yksi Dagmarin merinovillaneule ja Kekäleeltä Makian tummansininen neule, joka näyttää kivalta. Makian versio ei ole 100 % merinovillaa kuitenkaan, mutta tämä Clairen hieman halvempi on.



neule ja farkut Cubus - kengät Clarks

Merinovilla on ehkä parasta, mihin olen hetkeen rahani laittanut. Ostin sitä vähän lisää juuri viikonloppuna Scandinavian Outdoorin ystävämyynnistä, kun satuin juuri hyvään aikaan yhden laarin viereen, jossa hinnoittelijan kädestä vietiin suoraan kaikki Inari-paketit. Nappasin siitä itselleni ja äitilleni merinovillakerrastot. Nyt saa talvi tulla, me ollaan valmiita!

Ensikerralla kun ostat vaatteita, kiinnitä huomiota materiaaliin! Se tekee todella paljon!

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Ihmiset liikenteessä - mihin teillä on kiire?

Vaikka yksi lempiharrastuksistani onkin turkulaisten mollaaminen, on Turku opettanut minulle jotain ihan hyvääkin. Turussa autoa ajaessa on nimittäin joutunut opetella pysähtymään suojatien eteen, mikäli joku on juuri aikeissa ylittää tien. Aivan niin kuin normaalien ihmisten täytyy osata tehdä auton ratissa. Täällä ei päde pohjalaisten liikennesäännöt ja on vain parempi antaa ihmisten kävellä tien yli, koska he pitävät täällä siitä etuoikeudestaan kiinni.

Kaupungissa ajellessa on myös joutunut hyväksyä sen, että edessä hituroivat sunnuntaiajelijat eivät aja yhtään sen lujempaa, vaikka itse huutaisi ja kiroilisi kuinka paljon. Aina on jotain edessä, minkä takia joutuu seistä liikenteessä muutaman minuutin kauemmin, jolloin valot ehtivät muuttua punaisiksi seuraavassa risteyksessä.

Tänä vuonna mun työmatka muuttui kaupunkiajelusta maantielle ja ehdin jo miettiä kuinka kivaa on, kun saa koko matkan huristella satasta. Paitsi ettei saa. Raision läpi kulkee molempiin suuntiin todella paljon rekkoja ja ylipäätään mitä vain liikennettä, joten aika harvassa ovat ne päivät, jolloin vauhtia olisi itsellä se 100 km/h. Tässä muutamina aamuina on myös joutunut pysähtyä ihan yhtäkkiä, koska edessä on ollut kolari.

Viimeisin kolari sattui tällä viikolla keskiviikkoaamuna ja se aiheutti pientä ruuhkaa. Poliisi ohjasi minut ja monet muut pois ohikulkutieltä ja loppujen lopuksi mulla meni työmatkaan tunti, kun yleensä ajelen sen 20 minuutissa.


Ihmisten käytös kolaritilanteissa on ihmeellinen. Yritetään tunkea vasenta kaistaa ohi, vaikka hyvin nähdään oikean kaistan jumittavan. Olisiko siihen vaikka jokin syy, että se oikea kaista pysähtyy? Sitten ne vasenta kaistaa kiitäneet joutuvat lyödä vilkun päälle tiensä päässä ja tunkea oikealle kaistalle toisten eteen. Eikö sen vertaa pysty tässä maailmassa enää odottaa, että odottaisi omaa vuoroaan, koska se meille kaikille tulee kuitenkin ajallaan?

Nämä etuilijat ovat todennäköisesti niitä samoja tyyppejä, joiden on pakko ohittaa kaikki ketkä ajavat 90 km/h tai 100 km/h. Ohitus on pakko tietysti hoitaa käyttämättä vilkkua ollenkaan ja mikään väli ei ole liian pieni, jos ajaa saksalaisvalmisteista hevosvoimavekotinta.


Olen itse edelleen hieman huono turvavälien kanssa, mutta yritän opetella. Olen huomannut, ettei perseessä roikkuminen ole kovin kivaa, kun itse ajaa, sillä ikinä ei voi tietää milloin joutuu lyödä jarrut pohjaan ja sitten se joku tulee omasta takalasista läpi. Silti ohikulkutiellä ajellessani olen päättänyt, etten välitä mitä takanani touhutaan, sillä ajan just sitä vauhtia kuin ajan. Kaikkien kuuluisi ajaa autoa juuri niin hiljaa kuin haluaa ja olla välittämättä muista. Taajamarajoitusten noudattaminenkin on nykyään oikeastaan vain hauskaa, koska huomaan sen usein ärsyttävän takana tulevia.

Mitä rauhallisemmin ajaa, sitä paremmin pystyy havainnoimaan ympäristöään. Ei tule vahingossa ajettua jalankulkijan päälle, vaikka kuinka on pohjalainen liikennekulttuurikasvatus. Liikenteessä voi oikeasti tapahtua ihan mitä vain, milloin vain. Kiireelle voi tulla loppu hyvin nopeasti, jos keskittyy vain kaahaamaan eikä se loppu ole kovin kaunis aina.

Niin että malttia liikenteeseen, kiitos.

lauantai 17. marraskuuta 2018

Partatonttuja kaikkialla

Hopsan! Erinomaisen hyvää lauantaita juuri sinulle sinne! Joko sulla on kotitonttuna partatonttu?


Partatontut ovat tainneet vallata maailman. Niitä on joka paikassa. Ostin omani Tokmannilta (mainoslinkki) maanantaina ja heti seuraavana päivänä pääsin ihailemaan Murenan blogi-iltaan heidän partatonttujaan.

Keskiviikkona työmatkani pysähtyi ohilkulkutielle, kun poliisi oli pysäköinyt maijan poikittain kahdelle kaistalle. Siinä ihmisten hermoilua autojonossa seuranneena ajattelin, että ehkäpä tästä perseilystä jo voisi kirjoittaa vaikka postauksen ja niinpä liikennekäyttäytymiseen liittyen on tulossa teksti tässä joku kaunis päivä, ehkä jo huomenna. Toinen aihe, josta on ehkä pakko kirjoittaa, koskee someperseilyä. Olen nimittäin seurannut sivusta jo hetken erästä suomalaista somevaikuttajaa, joka keräilee itselleen seuraajia seuraamalla ensin uhriaan ja sitten lopettaa seuraamisen.


Eilen oli jotenkin upea päivä. Sain ihania uutisia ihan yhtäkkiä ja menin niin hämilleni hetkeksi, etten pystynyt keskittymään mihinkään. Illalla piti vielä lotota ja kaikkea, mutta mun rahavoitot taisi olla 25 euroa, jonka sain yhdestä arvasta. Universumilta ei kehtaa pyytää määräänsä enempää. Kerron teille jossain myöhäisemmässä jaksossa tästä jutusta! Siihen liittyy niin paljon kaikkea panikoitavaa, että pakko kirjoittaa, se auttaa aina (Annan kanssa samoilla linjoilla siis kirjoittamisen suhteen).

Nyt tulee kahvin tuoksu niin vahvasti nenään, että taitaa olla pakko siirtyä keittiön puolelle. Vähän aamupalaa ja sitten lähdetään käymään asioilla ennen kuin päivällä menemme kahvittelemaan Duussin luo.