torstai 2. huhtikuuta 2020

Vanhan ajan bloggaamista

Tänä aamuna kumpusi jostain mielen syövereistä ajatus bloggaamisesta ja siitä, mitä sisältöä blogiini oikein tuotan. Etsin eilen vanhasta blogistani kuvia siitä, kun mulla on ollut oranssit hiukset ja siitä varmaan jäi jotain alitajuntaan. Olen aiemminkin selaillut 10 vuotta vanhoja postauksiani ja miettinyt kuinka ihanan erilaista bloggaaminen silloin oli. Niissä postauksissa oli tietynlainen rentous ja minä valokuvasin arkea. Kissoja, kasveja, hevosia, itseäni ja ihan kaikkea. Sisällöllisesti ne eivät aina ehkä antaneet niin paljon lukijoille, koska olin laiska avaamaan ajatuksiani ja toisaalta ihan pirun varovainen. Olin esimiesasemassa ja siviilielämäni taas oli hyvin erilaista kuin esimerkiksi nyt. Pienet paikkakunnat jne.

Itse kuitenkin tykkään nyt siitä silloisesta tyylistä. Silloin aikoinaan myös te lukijat tykkäsitte. Teitä oli enemmän kuin nyt.

Niin usein olen ajatellut, että pitäisi palata siihen samaan tyyliin. Kirjoittaa tietysti paremmin kuin silloin, mutta valokuvata samalla ajatuksella ja kirjoittaa osaksi päiväkirjamaisesti, koska pidän siitä. Mitä mieltä te olette? Tykkäättekö pelkästä asiasta vai käykö arkiset höpinät?

Noh, tästä lähtee.


Käytiin tänään kaupassa. Todettiin viikko sitten, ettei kauppoihin ole mitään asiaa perjantaisin ja lauantaisin, joten pakko tällä viikolla hoitaa viikonlopun ostokset jo torstaina. Niinpä suunnattiin tänään töiden jälkeen Prismaan ja seikkailtiin siellä väistellen ihmisiä sekä ihmetellen kuinka marja-altaat voi vieläkin olla tyhjiä.


Korvissa mulla oli tänään vaaleanpunaiset pilvenhattarat, jotka olen kuulkaas suunnitellut ihan itse! Iiriskukkakoru antoi väritystehtävän instastoryssaan joku viikko sitten ja minä sitten taiteilin tuollaiset vaaleanpunaiset pilvet. Meinasin ensin tehdä siniset, mutta vaihdoin väriä. En yhtään tiennyt, että Iiris aikoo tehdä nuo oikeasti ja lähettää vielä minulle. Se oli täysi yllätys, kun löysin eilen kirjeen sohvaltamme. Niin ihana, kiitos vielä kerran!




Ostin tänään uuden meikkivoiteen, kun kevätaurinko on polttava ja kaipaan iholleni suojaa. Ehkä vähitellen pian lipsun taas meikkaamaan tämän myötä tai sitten pysyttelen vain meikkivoiteessa.




Tänään oli myös päästävä lenkille. Koko viikko mennyt ihan harakoille urheilun suhteen, kun ei oltu yhtään suunniteltu meidän aikatauluja ja koko viikkoa. Maanantaina kävin osteopaatilla, tiistaina podin päänsärkyä ja eilen kävin kampaajalla, joten siinä se sitten menikin. Olen instassa kuolannut muiden ulkoilukuvia ja miettinyt milloinhan itse ehtisin. Tänään mentiin ja oli kyllä kivaa hölkötellä hetki. Olisi kiva alkaa juosta taas.

Vanhan ajan bloggailun virittelyn lisäksi vanhojen postausten selailu on saanut minut haaveilemaan muistakin asioista. Haluaisin meille kissan ja omakotitalon. Jo aiemmin viikon sisään olen haaveillut siitä omakotitalosta, lampaista, kanoista, koirasta ja kissasta. Kuulostaa pahalta, eikö? 😄

keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Lopetin arkena meikkaamisen

Minua on vuosia vaivannut se, miten kiireisiä lähtöni töihin ovat olleet. Ensin olen meikannut puoli tuntia, sitten syönyt puoli tuntia ja lopuksi vielä ajanut töihin lähes puoli tuntia. 1,5 tuntia touhuamista ennen kuin saa siirrettyä itsensä työmaalle, jonne olisi joka päivä kiva mennä tosi ajoissa, koska sitten pääsisi kotiin myös aikaisemmin.

Yli 10 vuotta siinä meni ennen kuin kamelin selkä katkesi lopulta. Asiaan vaikutti se, että olin saattanut hieman liu'uttaa itseäni miinuksen puolelle ja miinuksen takaisin tekeminen tuntuu aina olevan työläs operaatio. Niinpä päätin kuukausi sitten lopettaa meikkaamisen arkena, jotta ehtisin töihin aikaisemmin. Kuulostaako kamalalta ajatukselta? En siis tarkoita oman naamani kannalta vaan, että pystyisitkö itse moiseen velttouteen vai onko se sinulle jo arkipäivää?


Ensimmäinen päivä oli vaikea. Tuntui koko päivän niin kuin jotain puuttuisi. Seuraavana en enää muistanut koko asiaa ja kaikki viikot sen jälkeen: ei tunnu missään. Aamut ovat nyt ihania, kun ei tarvitse miettiä meikkaamista. Pesen hampaat, mietin päivän asun, syön aamupalan ja lähden. Yksinkertaista ja nopeampaa kuin ennen. Lisäksi illat ovat niin ihania, kun ei ole sitä "eäääää pitäisi pestä nää meikit" -hommaa.



Luulen jatkavani tällä linjalla vielä jonkin aikaa, mutta hieman kyllä kaipaan meikkaamista. Se on kivaa, sillä saa ryhtiä ripsiin ja piiloteltua ihon virheitä. Hauskaa vaihtelua kuitenkin tämä olla meikkaamatta ja olen aivan ihastunut nopeisiin aamuihini. Ihana lähteä heti, kun on aamupala syöty.

Koetko sä koskaan, että meikkaamiseen menee liikaa aikaa? Vai meikkaatko edes?

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Kotiviidakon kuulumiset

Tämä kevät koettelee viherkasvejamme, sillä meillä on ilmankosteus tippunut huushollissa aivan liian alhaiseksi. 10-20 % aiheuttaa tuskaa etenkin kaikille meidän Calathea- ja Maranta-sukuisille eli suomeksi maijoille ja mateille, koska niiden kasvupaikka oikeassa maailmassa on sademetsän aluskasvillisuus. Ei olohuone, jonka ilmankosteus on 10 %.

Tämä harmittaa hieman, koska koko meidän viherkasvi-innostus sai alkunsa nimenomaan nukkumatista. Hamstrasimme maijoja ja muutamia muitakin matteja, joista pari on sittemmin jo heittänyt veivinsä eikä jäljellä olevatkaan hyvältä näytä. Meidän viherkasvi-instatilin nimi on Calathea Garden, mutta olen kyllä jo aivan valmis vaihtamaan Calatheat ja Marantat vehkoihin.

Jos kasvi kuivuu liikaa, sen näkee lehdistä hyvin nopeasti. Joko ne kääriytyvät rullalle, lerpattavat tai niihin tulee vioittumisia. Pahimmillaan kasviin saattaa hyökätä jokin tuholainen ja niiden kanssa sitten onkin mukava pelata, etenkin jos riesakseen saa kuuluisat ripsiäiset. Meillä tällä hetkellä on pientä tuholaisongelmaa juuri mattien kanssa emmekä ole aivan varmoja, mikä muiden kasvien lehtiä vioittelee.

Onneksi kaikki ei kuitenkaan ole huonosti. Meillä on muutamia ihan hyvinvoiviakin kasveja täällä ja ne kyllä ilahduttavat.


Pienen pieni aaroninparta tuli pelastettua viime hetkellä. Sitä oli hoidettu huonosti, se oli saanut vetoa ja sen viimeisetkin lehdet olivat kuolemassa. Siirsin sen keittiöön ja aloin pitää huolta, nyt se puskee uutta lehteä ihan innoissaan ja minä kyttään sitä kaiket päivät. Se on niin kertakaikkisen söpö.



Philodendron Micans pääsi parturiin tällä viikolla. Leikkasimme siitä monta pistokasta ja nyt odottelemme juurtumista. Ostin Micansin viime vuonna Viherkasvit.netistä ja oli kyllä iloinen yllätys kuinka valtava kasvi paketista tuli ulos. Kasvi kotiutui tosi helposti ja on kasvattanut uutta jatkuvalla syötöllä. Sen lehdet ovat samettiset ja mielettömän kauniit.



Kiinanruusut parturoimme myös joku aika sitten. Halusin leikata ne, jotta ne haarautuvat eikä uuden kasvamista tarvinnut kauaa jäädä odottelemaan. Jo viikon sisään leikkaamisesta ne alkoivat puskea lehtiä varresta. Odotan sitä ihmeellistä päivää, kun meidän neljästä kiinanruususta joku innostuisi kukkimaan.

Maailman suurin karanteeni tällä hetkellä on tietysti koronakaranteeni, mutta meidän talouteen se ei ole (vielä) osunut. Sen sijaan meillä karanteenissa ovat uusimmat kasvihankinnat, kuten alla olevan kuvan Alocasia Black Velvet. Se hengaa pesuhuoneessa muutaman muun kanssa vielä viikon verran, kunnes ne saavat siirtyä karanteeniin makuuhuoneeseen. Pesuhuoneemme ei ole karanteenitiloista paras, koska siellä ei ole ikkunaa ja olosuhteet ovat joillekin turhan kosteat sekä lämpimät.


Makuuhuoneessa meillä karanteenissa on vielä ensi viikon Philodendron Pink Princess, yksi alokasia ja variegata-peikonlehti. Pink Princess tekee tällä hetkellä uutta lehteä hyvin kummallisella tavalla ja minun yksi lempiharrastuksistani onkin tsekata se joka aamu ja ilta kuinka paljon hän on tällä kertaa kasvanut. Odotan muutenkin innolla uutta lehteä, koska hauska nähdä onko siinä yhtään pinkkiä vai tuleeko tumma lehti.



Tällaiset viherkasvikuulumiset tähän väliin. Uutta kasvua tekevät kasvit ovat ihania seurailla ja kasvien kanssa riittää muutenkin puuhailtavaa, kun niistä täytyy välillä pyyhkiä pölyt ja ne voi viedä suihkuun. Toivottavasti sun kotiviidakko voi hyvin! 💚