torstai 13. maaliskuuta 2014

Saliplösön paluu ja sen plösön pösö

Sanoin Mariannelle toissapäivänä kuinka olen käynyt salilla viimeksi joskus helmikuun puolella.

En ollut uskaltanut tarkistaa salivihkostani totuutta.

Eilen totuus läiskähti päin naamaani, kun avasin vihkon.

28.1.2014.

Kalpenin, mutta samalla päättäväisesti astelin kohti crossaria.

Sitten soi puhelin.

Automies ilmoitti, että saisin hakea pössön koeajooni. Lupasin hakea salin jälkeen.

Paljon nappasi sitten enää treenata, koska autoautoautoauto.....!

Treenasin silti. Koska teen aika usein asioita hampaat irvessä, vaikkei siltä ehkä vaikuta ja usein yritänkin vältellä mitään sellaista tekemistä.

Untitled

Lopussa tuli kiire ja jouduin skippailemaan sarjoja.

Auto. Se on epäilyttävä. Mitä jos se ei kestäkään? Mitä jos heti hajoaa sähköt? Mitä jos? Jos jos? Hieno uutinen kaikille: mikä vaan auto voi hajota. Mikä vaan. Ei se ole kiinni sen merkistä. Se on kiinni jostain ihan muusta. Sattumasta. Kohtalosta. Universumista.

Seuraavaksi menen testaamaan sitä taajaman ulkopuolelle. Sinne missä ihmisten liikennekäyttäyminen on vailla vertaansa!

Lapualle.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti