perjantai 18. huhtikuuta 2014

Lumoava Isadora

Teininä minusta olisi saanut monta hienoa tilannekuvaa, kun perjantaina koulun jälkeen asettelin omat ja äitin meikit keskelle eteisen lattiaa itseni lisäksi ja aloitin valmistautumisen kylille lähtöön. Omistin itse tietysti omat puuterit, kajalit ja ripsivärit, mutta äitilläni oli aina parhaat luomivärivalikoimat. Christian Diorin erilaiset ruskeat sävyt sopivat parhaiten sinisille silmilleni ellen halunnut vaihtelua omasta Lumenen valkoharmaasta, lähes jopa mustasta, paletista. Valkoinen/harmaa/musta toi siniset silmäni esiin jopa melkein paremmin kuin ruskeat sävyt. Hyvin harvoin erehdyin violetin puolelle enkä välitä siitä vieläkään kovin paljon.

Meikkaussessioni teininä olivat tarkkaakin tarkempia. Saatoin sutia luomiini todella montaa eri sävyä, vaikken rehellisesti sanottuna tiedä muuttiko se lopputulosta koskaan sen enempää. Tyytyväinen olin kuitenkin aina lopputulokseen ja hyvin harvoin jouduin pesemään meikkejä pois alottaakseni alusta.

Nykyään tuollaista itseeni keskittymistä ei pahemmin tapahdu. En oikeastaan tiedä miksi. Meikkaaminen on kuitenkin edelleen mukavaa ja varsinkin kunnollisen silmämeikin tekeminen.

Ja edelleen uusien meikkien hankkiminen on mukavaa, vaikkakin sitä harvemmin enää harrastan. Eilen kuitenkin sisäinen meikkitaiteilijani pääsi irti Wikkellä (meniks tää ny oikeen?) ja kassan kautta Sokoksen muovipussiin tipahteli Isadoraa.

Isadoran meikit ovat aivan liian herkullisia.

IMG_5513

IMG_5517

IMG_5525

IMG_5542

IMG_5552

Näillä kelpaa taas maalata!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti