sunnuntai 24. elokuuta 2014

Crocodiles vs 69ers

Kävin eilen harrastamassa valokuvausta. Kuvausympäristö oli tuttu, mutta kuvauskohde ei.

Eilen pelattiin Joupiskalla eli Nordic Nutrients Areenalla Vaahteraliigan matsi Crocodiles vs 69ers. Olen nyt asunut Seinäjoella 12 vuotta ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun kävin katsomassa amerikkalaista jalkapalloa. Tosin taisin keskittyä enemmän valokuvaukseen kuin pelin kulkuun, koska luonnollisesti säännöt hieman hakusassa.

Valokuvauskin tuntui alkuun hankalalta, kun ei oikein tiennyt mihin päin ennakoisi, mutta kyllä sieltä lopulta jokin punainen lanka löytyi. Opin kiinnittämään huomiota kentän tapahtumiin aina, kun miehet kokoontuivat siihen alkuasuntoon, josta sitten ponkasivat ties mihin suuntaan. Suurimman osan ajasta siellä taisi joku huutaa armeijatyylisesti KASA ja sitten ne ukkelit pomppivat toistensa päälle pallomiehen jäädessä alimmaiseksi. Ei vaiskaan, ei siellä kukaan mitään huudellut, varmaan joku ennalta sovittu henkinen juttu se niiden kasamuodostelma. Välillä sieltä pääsi joku livahtamaan juosten pallo kourassa ja yleisö jännitti.

Sen 12 vuotta olen kovasti miettinyt miksei Seinäjoella osata kannustaa pesäpallokatsomossa eikä jalkapallokatsomossa. Selvis sekin. Ne kaikki tunnelman luojat ja kannustajat ovat istuneet sen 12 vuotta Crocodilesin katsomossa. Sieltä löytyi jopa pesiskatsomoista tuttu kakkospuolen sikaosastokin. Mies makasi maassa niin johan sieltä huudeltiin tyypin kaatuneen vasta tilanteen jälkeen..

Se erona muihin urheilulajeihin ihmiskäyttäytymisen suhteen, että eräs tuomari oli tosi vihainen. Yleisöstä joku huudahti jotain, niin tuomarillahan oli alkanut pelihousut hieman kiristää ja sieltä tuli takaisin kovinkin äkäistä tekstiä. En suosittelisi hänelle vaihtamista pesistuomarointiinkaan, siellä sitä tuomariin itseensä kohdistuvaa huutelua varsinkin tulee. Tuossa eilisessä tilanteessa ei nimittäin ollut kyse edes mistään suorasta kritiikistä häntä kohtaan vaan yleisesti koko vallitsevaan tilanteeseen.

On ne hermot minullakin usein kireällä, en voisi olla ikinä mikään tuomari. Minulle riittää, että olen pelkkä Mari. Ja joskus joku kysyy saako Mari, niin kyllähän se on saamari.

Kuvia! Kuvat kertokoot kypäristä ja pohjejänteistä.

IMG_9374-1

IMG_9377-1

IMG_9420-1

IMG_9434-1

IMG_9456-1

IMG_9473-1

IMG_9475-1

IMG_9515-1

IMG_9541-1

IMG_9563-1

IMG_9576-1

IMG_9587-1

IMG_9590-1

IMG_9597-1

IMG_9631-1

IMG_9632-1

IMG_9639-1

IMG_9644-1
Crocodilesin mammaosastokin halusi näkyvyyttä. Kaikkien menestyvien miesten takana on nainen. Kyllä se vaan näin on. Ja hyvää kahviakin olivat keittäneet.

IMG_9648-1

IMG_9656-1

IMG_9668-1

IMG_9675-1

IMG_9685-1

IMG_9689-1

IMG_9715-1

IMG_9731-1

Lajin kuvaaminen vaikutti aikamoiselta onnenkaupalta. Välillä ei nähnyt yhtään mihin se pallo lähti alotuksesta. Miehet sinkoilivat pareittan mihin sattuu ja itse yritti pyydystää kellä se pallo nyt sitten on.. Tyytyväinen kuitenkin olen kuvasaaliiseen. Varsinkin, kun ensikertalainen olin tuon lajin suhteen.

Crocodiles on nyt kolmantena sarjataulukossa tuolla voitollaan. Mammat elättelivät kovasti toiveita, josko Seinäjoella pelattaisiin kuukauden päästä Suomen mestaruudesta. Toivottavasti!

Tänään pitää taas ladata kameran akku, koska kuvauslistalla ovat Softengine sekä SJK - HJK.

2 kommenttia :

  1. Tosi hienoja kuvia makeista kulmista ja tunnelmallisin värein!

    VastaaPoista