perjantai 31. lokakuuta 2014

Ugh

Mulla on tänään vapaapäivä. Olen hyödyntänyt sen olemalla todella hidas liikkeissäni. Aamulla kasilta mulla oli tapaaminen hammaslääkärin kanssa ja sieltä päästyäni olenkin vain roikkunut koneella sekä puhelimessa, vaikka oikeasti olisin voinut edistää lähtöäni Turkuun vähän paremminkin.

Noh, nyt olen kuitenkin ihan lähtökuopissa. Sain meikattua ja juon vielä kupposen teetä tässä ennen kuin starttaan.

IMG_2273-1

Sinänsä onni, että otin tämän päivän vapaaksi, koska hammaslääkäriin kipsutellessa oli ihan sairaan liukasta. Mulla kun sattuu olemaan edelleen kesärenkaat alla. Nyt pitäisi kuitenkin olla jo plussan puolella mittari ja varmaan nuo isoimmat tiet muutenkin sulat suuren liikennemäärän myötä. Sunnuntaina palatessani on taas kesäkelit, jotain 8 astetta plussaa..

Nyt menoks! Ajellaan varovasti?

torstai 30. lokakuuta 2014

Luranko!

Ah otsikoinnin autuutta! Olen miettinyt puoli päivää silloin tällöin kuinkahan nimeäisin tämän tulevan postaukseni ja siitähän se sitten tuli kuin apteekin hyllyltä, kun sitä eniten tarvitsi. Luranko oli erään peruskouluaikaisen poitsun huudahdus ellen nyt aivan väärin muista. En kyllä enää muista sitä tilannettakaan mihin tämä liittyi. Vai olikohan se sittenkin joku muu? Jos blogiani sattuu joku kyseisen tapauksen muistava lukemaan, niin saa kertoa koko tarinan :)

Lupasin eilen kauhavalaiselle kahvilakonditoriayrittäjälle Hanna-tädille käyväni kuvaamassa hänen halloweentuotoksiaan. Minusta Hannan kahvila on aina ollut jotenkin äärimmäisen kuvauksellinen. Joko hän on leiponut jotain niin hienoa tai sitten sisustuksessa on yksityiskohtia. Näin juhlapyhinä kyse on molemmista.

IMG_2174-1

IMG_2184-1

IMG_2190-1

IMG_2191-1

IMG_2198-1

IMG_2199-1

IMG_2217-1

IMG_2230-1

IMG_2239-1

IMG_2241-1

IMG_2246-1

IMG_2255-1

IMG_2257-1

Jos jonkun herkkuhammasta alkoi nyt kolottaa, niin eiköhän näistä leipomuksista osa ole vielä huomennakin olemassa. Itse maistoin tuollaisen tikku-ukon ja voi vitsit kuinka hyvää oli! Olisi tehnyt kaikkea muutakin mieli maistella, mutta joskus on pakko rajoittaa itseään.

Aiotko sinä sisustaa kurpitsoilla tai leipoa jotain karmaisevaa viikonlopuksi?

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Hukkapiilosta

Heissulivei!

Mä oon tänään nautiskellu normaalista olotilasta. Ei väsytä! Lääkitykset alkaa selkeesti tehota. Tiedä sitten onko kyse vitamiineista, paremmasta ilmanvaihdosta vai allergialääkkeistä, mutta toimii! Näiden lisäksi oon nyt Unelma itsestä -valmennuksen myötä kiinnittänyt huomiotani unenlaatuun. Olen tänä vuonna nukkunut parhaiten nyt syksyllä. Kevätkausi taisi mennä oikeastaan silmät auki, kun nyt oikein vertaa. Tiedättekö millä on tässä suurin merkitys? Sillä, että pyrin nykyään syömään iltapalaksi jotain hiilaripitoista. Keväällähän yritin edelleen elää ilman normaaleja hiilareita ja iltapalani sisälsivät lähinnä proteiinia. Enpä olisi uskonut, että voi olla näin suuri ero, mutta on vaan. Olen myös erittäin tyytyväinen huomattuani tämän. Ja hyvällä omallatunnolla kaakaota iltapalalla, kun viluttaa :) 

IMG_2142-1

Olen tällä viikolla jaksanut taas jopa tehdä jotain asuinviihtyvyyteni eteen ja siinä samalla vahingossa löysin kesästä asti kateissa olleen Herbinan letityssuihkeen, jota en ole päässyt testaamaan vielä kertaakaan! Tuo puteli löytyi niinkin erikoisesta paikasta kuin LivBoxista keittiön lattialta.. Joskus etsin tuota joka paikasta, mutta enpä silloin huomannut boxin lymyävän pyykkitelineen alla..

IMG_2152-1

IMG_2156-1

IMG_2160-1

IMG_2171-1

Kuulin juttui twitteristä tänään, että Tampereella on jo näkynyt tilhiä. Taidan huomenna ottaa kameran mukaan päivällä, jos juoppolinnut pian siirtyisivät näinkin pohjoiseen. Ehdottomasti valokuvauksen parhaita juttuja on ottaa kohteeksi eläimet. Luontokuvaajan vikaa minussa pahasti, mutta vielä en sentään käy kyttäämässä peuroja metiköissä.

Huomasin myös, että nukkumaanmenoaika. Vi ses!

tiistai 28. lokakuuta 2014

Saliongelma

Untitled

Böö!

Väsy, joko saa mennä nukkumaan?

Valitin tänään Unelma itsestä -ryhmän facesivulla kuinka tää on nyt joku kolmas kerta tänä vuonna, kun mua ei huvita salittaa. Kun mietin, että mun pitäisi harrastaa vaan kaikkea aerobista. Niinku lenkkeilyä 3 kertaa viikossa. Kuka edes sanoo, että kaikkien pitäisi olla lihaksikkaita salimimmei? Jos mä haluun olla jänteväpohkeinen kuljeskelija? Nauttia kesäisen lämpimästä vastatuulesta lokakuun lopulla jne..?

Tosin kyllä mä muistan just kuukausi sitten kuinka pörräsin salilla ja mietin kuinka kivaa se touhu on. Olen ristiriitainen salittaja.

Ajattelin etten pidä kiirettä asian suhteen. Menen, jos menen ja noin muuten menen vain lenkille. Tämä viikko vaikuttaa hyvältä näin.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Fury

Hei tyttäret! Nyt seuraa panssarivaunujuttuja! Olisi mulla ollut jopa jotain ihan tyttömäistäkin kerrottavaa, mutta sattu silleen sopivasti Fury-leffan rantautuminen Eurooppaan ja sen seurauksena WG:n mukava yllätys, kun avasin pelin tuossa..

shot_042-1

shot_044-1

shot_045-1

Furyssa näyttelee mm. Brad Pitt ja Shia LaBeouf..


Pitkästä aikaa sotaleffa, jonka haluan nähdä.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Sunnuntaita

Tällaisia kaikkien vapaapäivien pitäisi olla.

Kun on ollut aikaa surffata läpi intternettiä ja etsiä uusia hienoja blogeja luettavaksi.

Kun ei ole väsyttänyt.

Kun on voinut välillä pelata tankkipeliä hyvässä seurassa ja välillä taas maata sohvalla ponipeiton alla pelaamassa vuorotellen Boom Beachia, Plunder Piratesia ja Clash of Clansia sivusilmällä seuraten tv:ssä pyörivää Hart of Dixietä.

Ja mikä parasta; kun kello ei ole vasta kuin vähän yli viisi!

Tuntuu kuin olisin ollut jo ikuisuuden hereillä. Olen luultavasti ollutkin kyllä. Aamulla ihmettelin puhelimesta kellonaikaa ja verratessani sitä herätyskelloon huomasin kellojen siirtyneen yöllä kesää kohti eli taaksepäin tunnin. Olin tyytyväinen, koska tavallaanhan heräsin siis yhdeksältä, vaikka uudessa ajassa olin pystyssä todella varhain..

IMG_2121-1

IMG_2129-1

IMG_2136-1

Viikon jatkunut väsymys, nenätukkoilu ja yskiminen ovat edelleen saaneet minua etsimään syyllistä sisäilmoista, joissa hengaan ja nyt taisin tänään tehdä läpimurron. Sen lisäksi, että kämppäni kaipaa kipeästi imurointia (imuroin sentään jo yhden nurkan tänään!), kysyin huvikseni toiselta tankkipeliseuralaiseltani, joka ymmärtää LVI-alan päälle, että miksiköhän ikkunalaudalta betonin päältä on maalipinta alkanut rakoilemaan.. Noh, sieltähän tuli heti vastaus liittyen ilmanvaihtoon ja käväisin huvikseni tutkimassa saako ne ritilät tuolta ite irti ja puhdistettua. Mutta ei sentään, viiskyt vuotta vanha talo vähintäänkin.. Joudun nyt vain ihailemaan ritilöiden takana näkyviä pölyllä kyllästettyjä hässäköitä, jotka mitä luultavimmin olisi aika tervettä putsata.

En voi kuin todeta, että onneksi asun näissä nykyoloissani enää pari kuukautta ja pääsen sen jälkeen tuoksuttelemaan meri-ilmaa.

Kuinkahan usein ihmiset normaalisti muistaa huolehtia kaikenmaailman ilmanvaihtokanavista ja liesituulettimista? Minullahan ei jälkimmäistäkään ole ollenkaan..

lauantai 25. lokakuuta 2014

Laiskalauantai

Oon tosi hyvä nykyään unohtamaan, että mulla on blogi. Kamera kädessä muistan ihan hyvin, mutta sitten, kun meen sohvalle, niin unohdan koko maailman ja yleensä sohvalta noustessa onkin jo aika mennä tankkipelin puolelle, jolloin yleensä koko bloggaaminen jää.

Eikä tällä viikolla tätä asiaa ole hirveästi auttanut loppumaton väsymykseni. Eilen nukuin melkein parin tunnin päikkärit ennen kuin väkisin pusersin itseni ulos treffaamaan hanskaa kahville. Join jättimukillisen ja olinkin hereillä taas hetken.

IMG_2093-1

IMG_2105-1
Laiskuuden huipun hedelmä: tämä amaryllis on viime jouluinen. Annoin sen kuolla joulun jälkeen, olin kastelematta sitä varmaan sen 9 kk ja kun siinä sinnikkäästi tuo vihreä asia on ollut olemassa, niin nyt lokakuisen muistamisen jälkeen se on alkanut taas mukavasti kasvaa. Tulkoon joulu toisenkin kerran tälle pienelle kasville! Sama purkki ja kaikki, kesät talvet.

Tänään en välttämättä olisi edes ollut mitenkään liian väsynyt, mutta joku idiootti soitteli alaovella ovisummeria puoli neljältä yöllä ja muutenkin heräilin jatkuvasti. Näin myös painajaisen, jossa Toni syötti meidän sulaneen mangojäätelön jollekin random koiralle ja olin siitä hyvin vihainen. Tämä sai kovasti aamulla mietityttämään päänupin sisällön terveyden suhteen.. En edes tykkää mangojäätelöstä erityisemmin?

Sää oli tänään hurjan harmaa eikä mikään oikein huvittanut. Tiesin, että kauppaan pitää mennä ja toisaalta edellispäivänä Emotionista bongattu alehajuvesi jäi hieman vaivaamaan.. Makoilin ponipeiton alla päivällä ainakin tunnin ennen kuin sujautin eilen ostetut fleeceleggarit jalkaan ja lähdin ulos. Lopulta kävin hakemassa Jimmy Choon putelin sekä tsekkasin Anttilan.

IMG_2107-1

IMG_2115-1

IMG_2116-1

Nyt olenkin sitten taas vaan makoillut ja odotellut, että eräs rötköpötkö nousisi ylös omalta sohvaltaan ja illan pelit alkaisi. Saisi välillä jopa ihan puhua jollekin ihmiselle ääneen.

torstai 23. lokakuuta 2014

Akuutti stressireaktio

Pitkästä aikaa elämäni on muutoksessa. Se myös tuntuu ja näkyy. Vaikka kyse on pohjimmiltaan todella hyvästä muutoksesta, olen silti joutunut käymään läpi todella paljon negatiivisia tuntemuksia sekä asioita viimeisen parin viikon aikana. Eikä se todellakaan ole helppoa.

Koin ensikertaa sellaiset ns. todelliset yt-neuvottelut. Olen aina luullut, että pelkkä ilmoitus yt-neuvottelujen alkamisesta sekä se matka yt-neuvottelujen loppumiseen on todella stressaavaa ja jännittävää, mutta paskan marjat. Se oikea stressi alkaa vasta siinä kohdassa, kun yt-neuvottelut ovat päättyneet ja jää odottelemaan neuvottelutulosta. Saanko minä jäädä vai en. Mitä minulle tapahtuu nyt.

Internetissä sanotaan yt-neuvottelujen olevan yksi ihmisen raskaimmista asioista käydä läpi. Akuutti stressireaktio, joka irtisanomisesta saattaa seurata, on verrattavissa jopa läheisen kuoleman aiheuttamaan stressireaktioon.

Tuo tieto pysäytti tiistaina. Olin juuri maanantaina käynyt omalta kohdaltani keskustelun, olin hyvin iloisin mielin menossa mukana, kunnes tiistaina käyttäydyin kuten yleensä nurkkaan ahdistettuna käyttäydyn. Luin uutisen yt:n jälkeisestä stressistä ja hyväksyin tunteeni. Eilen hapuilin exceleitä ja mietin olenko oikeasti niin stressaantunut etten enää löydä koneeltani mitään, mutta ei sentään. Järki oli tallella ja excelit oikeasti hukassa.

Tilannetta ei ole yhtään auttanut se, että kärsin edelleen fyysisistä oireista eli olen ollut aivan uskomattoman väsynyt sekä eilisestä asti ehkä hieman kuumeinenkin. Illalla iski ihan hirveä hedari, joka tänään onneksi on antanut alkuillasta jo periksi, kun uhkailin sitä käymällä apteekissa hakemassa Berexiä ja silmätippoja.


IMG_2079-1

Jokaista negatiivista henkistä sekä myös fyysistä oiretta helpottaa se, että tämä loppuu joskus. Tämä loppuu 2 kk sisällä. Eniten kuitenkin ärsyttää tuo fyysinen typerä allerginen oireilu, joka tulee jostain, mille en voi tehdä mitään. Vihaan sitä. Ilman sitä pystyisin ihan pian olemaan taas kiinni normaalissa elämässä ja keskittymään asioiden hoitamiseen niin, että olen vapaa lähtemään joulukuussa.

Myönnän, ettei urheilu ole hirveästi maistunut tämän muutoksen sisäistämisen yhteydessä, mutta nutella sen sijaan on. Ja piparisuklaa. Eww.

Tiedättekö mikä on mahtava tunne? Se, kun ei yhtään tiedä missä tulee olemaan töissä ensi vuonna.

(Jos Suomi lähtee Unkarin tavoin verottamaan intternettiä, kaappaan tietokoneet ja Tonin lentokoneeseen ja vien meidät Kreikkaan elämään :D)

maanantai 20. lokakuuta 2014

Vuoden piparisuklaa

Jo viikko sitten kyttäsin omaa blogiani vuoden taaksepäin ja tsekkasin milloin piparisuklaa tuli myyntiin. Se on tämä sama viikko joka vuosi, päivämäärä vaan hieman vaihtelee.. Suomen suurimmat kauppaketjut tänä vuonna vain vähän jekuttivat, turhaan kiersin Cittaria parina päivänä, koska suklaat olivatkin rantautuneet tällä kertaa S-ryhmän puolelle Keskoa aiemmin.

IMG_2057-1

Kuvassa uusin suihkusaippualöytöni, Rexonaa! Hanska aina kiroaa, jos joutuu kanssani suihkusaippuaosastolle, koska ei ole mikään kovin helppo valinta koskaan miltä haluaisin tuoksua. Ajattelin seuraavaksi olla kirsikka.

Ja siihen loppui luova ajatustyö, eikä kykene enää muodostamaan lauseita. Hyvää yötä!

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

World of Tanks -pelaajia Parolassa

Tiesin tämän viikonlopun saavan minut suuntaamaan ajatukseni jo kohti tulevaa ja unohtamaan koko viikon velloneet erilaiset negatiiviset tunteet. Huomenna viimeinen rutistus vanhassa, jonka jälkeen jokainen arkipäivä jouluun asti tulee olemaan kevyttä rallattelua odotellen sitä, kun saan orjuuttaa muutaman miehen kantamaan takanani lojuvan terapiasohvan kuljetusvälineeseen, jolla siirrämme sen osoitteesta Seinäjoki osoitteeseen Turku.

Elämässä eteenpäin menemisessä suurena apuna oli eilinen päivä niin täynnä ohjelmaa ystävien seurassa, ettei paljon ehtinyt mennyttä surra. Piti nimittäin herätä seiskan pintaan, meikata ja sitten lähteä ajelemaan kohti Toijalaa.

Eilisaamu oli kaunein aamu hetkeen. Kun viimeisen ohituskaistan jälkeen alkoi kuudenkympin alue Parkanossa, jouduin melkein huokaisemaan ääneen siitä näystä, mikä oikealla puolella tietä oli. Järvi, josta nousi vesihöyryä pilvimassan verran ja kaikki ne puut sekä muut horsmat täysin valkoisena jäästä. Aijai Suomen luonto on se, missä sielu todella lepää.

Toijalan keskustassa tuli hieman seikkailtua, kun olin laittanut googlemapsin osoittamaan pelkkää Toijalaa rautatieaseman sijasta. Rautatieasema löytyi kuitenkin ja sain napattua tummatukkaisen söpöläisen sieltä kyytiini. Onneksi kukaan muu ei ehtinyt ensin ;) Jatkoimme matkaa Iittalaan ja nappasimme sieltäkin kyytiin söpöläisiä kaksin kappalein. Toinen niistä oli tosi pörröinen ja melkein puri Tonia, kun husi käsillään liian äkkinäisesti.

Määränpäässämme Parolassa oli hurja määrä tankkipeli-ihmisiä ihastelemassa ihan oikeita panssarivaunuja. Minäkin ensimmäistä kertaa.

IMG_1946-1

IMG_1949-1

IMG_1965-1

IMG_1971-1

Olimme juuri missanneet Ylen kuvausryhmän, jotka olivat haastatelleet klaanimme kilpapelaamista harrastavia jäseniä. Ei sillä, että itse olisin halunnut haastatteluun mukaan, mutta sormet syyhyten olen koko syksyn odottanut milloin pääsen twiittaamaan siitä kuinka poikaystäväni pelaa Freefallissa :D Kun myöhemmin törmäsimme kuvausryhmään, niin oli siinä ja tässä etten lopulta ollut itsekin haastattelussa, koska nainen, joka pelaa World of Tanksia..

IMG_1972-1

IMG_1974-1

IMG_1976-1

IMG_1980-1

IMG_1991-1

IMG_1996-1

IMG_2000-1
Joku mies kiipes Marjatan päälle, määkin oisin halunnu..

IMG_2002-1

IMG_2003-1

IMG_2011-1
Venäläisillä aina tukki mukana..

IMG_2012-1

Sturmin/stugin ajonäytöstä odotellessa yritin kuumeisesti miettiä mitä sanoisin, jos joutuisin haastateltavaksi.. Miksi pelaan ja miten olen pelaamaan päätynyt. Vieressä seisoskellut vieras poika naurahteli vähän väliä, kun mietin ääneen kaikkia todella huonoja vaihtoehtoja kuten "tykkään vaan ammuskella iltaisin panssarivaunuja", eh.. Lopulta Gnomuksen kanssa tuumasimme ääneen "koska pelaaminen on sosiaalista". Sitä se nimittäin on. Enemmän kuin mikään muunlainen elämäni on ollut.


IMG_2039-1
Mirikin oli korkkareissa, joten kenkävalintani ei ollut yhtään huono..

Kotiin päin mennessä päätimme pyörähtää Tampereen kautta. Halusin käydä Tonin kanssa syömässä Hookissa. Syötyämme sanoin tarjoilijalle, että heidän pitäisi laajentaa Turkuun, mutta kuulemma nyt ensin on Helsinki valloituksen alla.

IMG_2042-1

IMG_2047-1
Goodie bagissa oli paita, pullonavaaja, avainkaulanauha ja bonuskoodi :)

Oli muuten eka kerta, kun ajoin autolla Tampereella, mutta niin vaan pääsimme ulos kaupungista ja kohti Seinäjokea lopulta. Muuten ihan jees, mutta Tampereella alkoi sataa lunta ihan tosissaan ja koko matkan kotiin päin tie oli ihan märkä ja taululla välkkyi yksi aste plussaa. Ei onneksi mennyt pakkasen puolelle vielä siinä vaiheessa iltaa, niin ei tarvinnut liikaa kesärenkaat alla jännittää.

Pitkä päivä, mutta todella hauska reissu! Ylen kiinnostuksesta esportsia kohtaan taidan potkia Armsia hallitsevan jantterin hereille ja hoidella itselleni sunnuntaivirikkeen Go4Wotista, koska kilpapelaaminen on ihan mielenkiintoinen laji.

Tämän Parola-kokoontumisen takana oli World of Tanks -firma Wargaming eli kyseessä oli aivan julkinen miitti eikä mikään insidejuttu.