torstai 23. lokakuuta 2014

Akuutti stressireaktio

Pitkästä aikaa elämäni on muutoksessa. Se myös tuntuu ja näkyy. Vaikka kyse on pohjimmiltaan todella hyvästä muutoksesta, olen silti joutunut käymään läpi todella paljon negatiivisia tuntemuksia sekä asioita viimeisen parin viikon aikana. Eikä se todellakaan ole helppoa.

Koin ensikertaa sellaiset ns. todelliset yt-neuvottelut. Olen aina luullut, että pelkkä ilmoitus yt-neuvottelujen alkamisesta sekä se matka yt-neuvottelujen loppumiseen on todella stressaavaa ja jännittävää, mutta paskan marjat. Se oikea stressi alkaa vasta siinä kohdassa, kun yt-neuvottelut ovat päättyneet ja jää odottelemaan neuvottelutulosta. Saanko minä jäädä vai en. Mitä minulle tapahtuu nyt.

Internetissä sanotaan yt-neuvottelujen olevan yksi ihmisen raskaimmista asioista käydä läpi. Akuutti stressireaktio, joka irtisanomisesta saattaa seurata, on verrattavissa jopa läheisen kuoleman aiheuttamaan stressireaktioon.

Tuo tieto pysäytti tiistaina. Olin juuri maanantaina käynyt omalta kohdaltani keskustelun, olin hyvin iloisin mielin menossa mukana, kunnes tiistaina käyttäydyin kuten yleensä nurkkaan ahdistettuna käyttäydyn. Luin uutisen yt:n jälkeisestä stressistä ja hyväksyin tunteeni. Eilen hapuilin exceleitä ja mietin olenko oikeasti niin stressaantunut etten enää löydä koneeltani mitään, mutta ei sentään. Järki oli tallella ja excelit oikeasti hukassa.

Tilannetta ei ole yhtään auttanut se, että kärsin edelleen fyysisistä oireista eli olen ollut aivan uskomattoman väsynyt sekä eilisestä asti ehkä hieman kuumeinenkin. Illalla iski ihan hirveä hedari, joka tänään onneksi on antanut alkuillasta jo periksi, kun uhkailin sitä käymällä apteekissa hakemassa Berexiä ja silmätippoja.


IMG_2079-1

Jokaista negatiivista henkistä sekä myös fyysistä oiretta helpottaa se, että tämä loppuu joskus. Tämä loppuu 2 kk sisällä. Eniten kuitenkin ärsyttää tuo fyysinen typerä allerginen oireilu, joka tulee jostain, mille en voi tehdä mitään. Vihaan sitä. Ilman sitä pystyisin ihan pian olemaan taas kiinni normaalissa elämässä ja keskittymään asioiden hoitamiseen niin, että olen vapaa lähtemään joulukuussa.

Myönnän, ettei urheilu ole hirveästi maistunut tämän muutoksen sisäistämisen yhteydessä, mutta nutella sen sijaan on. Ja piparisuklaa. Eww.

Tiedättekö mikä on mahtava tunne? Se, kun ei yhtään tiedä missä tulee olemaan töissä ensi vuonna.

(Jos Suomi lähtee Unkarin tavoin verottamaan intternettiä, kaappaan tietokoneet ja Tonin lentokoneeseen ja vien meidät Kreikkaan elämään :D)

4 kommenttia :