perjantai 17. lokakuuta 2014

Jotain työtä

Onpas ollut pitkästä aikaa ihan tosissaan raskas viikko. Niin raskas, että olen käyttänyt kaikki voimani vain töissä ja kaupassa käymiseen. Urheilen sitten, kun mielialani alkaa olla normaali.

Useinhan liikuntaa suositellaan varmaan näihin olosuhteisiin, kun muu elämä vie voimia, mutta minä en vain ole jaksanut. Minä murehdin mieluummin yksin kotona ja olen äärimmäisen antisosiaalinen. Käperryn itseni ympärille ja nuolen haavojani kuin kissa.

Menee noin tunti, kaksi päivää tai 8 päivää, kunnes yhtenä aamuna oivallan olevani joka tapauksessa kissa, joka putoaa aina jaloilleen. Ja sitten taas mennään. Lujempaa kuin koskaan. Kohti uusia pettymyksiä, mutta minun tapauksessani kohti uusia seikkailuja.

Minulle kävi nimittäin niin, että muutamien sattumusten saattelemana olen aika varmasti 1.1.2015 turkulainen. Minä myös tulen saamaan uuden työn. En usko, että jaksan enää tässä vaiheessa elämää opiskella mitään alaa yhtään lisää, teen mieluummin töitä.

Nyt pitäisi vaan määritellä taivas rajaksi sille, mitä työtä voisin lähteä havittelemaan. Jotenkin viime aikojen perusteella voisin sanoa, että olen eniten liekeissä, kun pääsen kehittämään jotain yritystä. Lisäksi viime aikaiset ideat ovat kummunneet jonkin järjestelmän käyttämisesta joten yrityksen atk-puolen kehittäminen saattaisi myös osua kohdilleen.

Kehittämisen ja tekniikan lisäksi puhun hyvin ihmistä sekä nykypäivänä myös johtamista. Henkilöstöhallinto! HR!

Näiden lisäksi osaan ihan normaalejakin juttuja kuten palkanlaskentaa, laskutusta, kirjanpitoa, kirjoittaa erityisen hyviä muistioita ja palvella asiakkaita. Työvuorojen pyörittely on arkipäivää kuten myös loogiset ajattelut ja maalaisjärki.

Huomaa kyllä tuosta luettelosta kuinka kauan olen pyörinyt samojen työtehtävien äärellä. Olenhan kuitenkin joskus ollut jopa pankissa töissä joten osaanhan minä tosissaankin asiakaspalvelua sekä mieltää rahan pelkäksi työvälineeksi, jos tarve vaatii.

Aikoinaan S-Marketin työtehtävistä parhaita olivat pullo- ja maitokaapit :D Lisäksi muistan edelleen mistä näppäimestä S-ryhmän kassoilla tulee muovipussi. Olen kuitenkin suorittanut työharjoittelua S-Marketissa viimeksi vuonna 2001 ehkä.

Numeromuistini on useimmiten pettämätön, mutta näkömuisti vielä tarkempi.

Näitä on ihan hauska miettiä, mutta auta armias, kun noista joistakin ominaisuuksista pitää muodostaa virallinen työhakemus. Osaan kirjoittaa, ei siinä mitään, mutta silti joka kerta se on yhtä tökkivää.

Viikko on tosiaan ollut erilainen kuin vielä koskaan ennen missään vaiheessa elämääni. Onneksi Unelma itsestä -valmennus on meneillään enkä enää hukuta tunteitani suklaaseen. Tosin suklaan ostaminen menee kyllä hieman terapiasta.

IMG_1943-1

En ole tiistain jälkeen harrastanut liikuntaa, mutta eilen kävin heittämässä monta jätesäkillistä vaatteita keräykseen sekä tänään siivosin auton huomista varten. Herään pimeään aikaan, syön aamupuuroa rauhassa, vedän sotamaalit naamalle, camoverkko pösön päälle ja hurautan Parolaan ihailemaan panssarivaunuja. Yeah babes! Panssarivaunuja! Wohoo! Niin ja näen jotain puolet koko Suomen tankkipeli-ihmisistä.

Katsellaan taas ensi kerralla, kun olen tarpeeksi pirteä kirjoituspuuhiin :)

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti