torstai 2. lokakuuta 2014

Väärin ajateltu pukeutuminen

En usein puhu pukeutumisesta paljoakaan, vaikka tykkään asukuvista ja itsekin niissä pönöttää. Nyt ajattelin kuitenkin sanoa pari sanaa aiheesta.

Niin kauan kuin olen bloggaamista harrastanut, olen ottanut asukuvia ja miettinyt mitä laittaisin päälleni mihinkäkin. En kuitenkaan jaksa syynätä koskaan liian kauaa enkä varsinkaan miettiä yhtään syvällisemmin. Erityistilaisuuksia varten saatan miettiä kynsilakan värin mätsäämään muuhun asuun tai kyseiseen tilaisuuteen. SJK:n peleihin aikoinaan mustakultaa ja pikkujouluihin punaista. Tällä hetkellä haaveilen sinapinkeltaisista kynsistä, koska se sopii syksyyn.

Itsensä paljastelu blogissa asukuvissa on ruokkinut minun jatkuvaa vääränlaista minäkuvaa. Jo vuonna 2008 yritin piilotella mahaani ja tällä hetkellä henkisesti vetelen itseäni lättyyn, koska mikä hiton maha mulla muka oli silloin?! Ja niin kauan, kun vatsalaukkuni on jatkanut kasvuaan ja suun kautta sinne on sulloutunut yhdistelmiä rasva+suola sekä rasva+sokeri, minä olen pyrkinyt pukeutumaan niin, ettei turvonnut vatsan seutuni näkyisi kovin pitkälle ulospäin.

Se tuskin kuitenkaan koskaan on onnistunut valtavan hyvin, mutta henkisesti sen piti vain onnistua. En kertakaikkiaan osaisi ikinä laittaa päälleni kireää paitaa, jos tiedän, että mahani tursuaa joka puolelle. Jotkut osaavat tehdä sen, mutta minä en.

Niinpä olen pukeutunut menneen kuukauden leggingseihin, topinpidennyshameeseen ja lörttöneuleeseen. Eikä se sinänsä haittaa, minä pidän siitä tyylistä. Se on sopivan rento minun mieleeni.

Tänään tein toisin.

Tadaa!!

IMG_1624-1

Minä puin jotain muuta päälleni kuin mustaa ensinnäkin. Jotain, mikä paljastaa ääriviivat. Koska pystyin siihen! Olen jo viikon tai pari tuntenut kuinka mahani ikuinen turvotus on alkanut laskemaan ja olen tainnut jopa ns. laihtuakin vähäsen. Ainakin henkisesti ja sehän se on tärkeintä. Ei se mitä puntari näyttää vaan esimerkiksi se, että treenivaatteeni eivät enää kiristä mahasta yhtään ja housutkin pysyvät kutakuinkin jalassa, kun joogassa otetaan varpaista kiinni.

Ja joogasta puheenollen. Venyin tänään noin kolmessa eri liikkeessä sellaiseen suoritukseen, johon ennen vanhaan pääsin helpostikin. Etureisivenytys maassa - pääsin makaamaan maahan asti. Eräs kiertoliike - sain kyynerpäät selkäni sivulle maahan asti. Hindukyykky onnistui pienen lämmittelyn jälkeen täydellisesti. Alan oppia! Kehittyminen on palkitsevaa!

Nyt jatkan muihin sosiaalisiin tilanteisiin! Kuinka vauhdikas torstai teillä on ollut?

Ps. asukuvaajani Hanna-tädin luomuksia kahvilassaan (ei laihuttajille):

IMG_1603-1

IMG_1612-1

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti