lauantai 29. marraskuuta 2014

Pöks

Olen tänään viettänyt laatuaikaa niin itsekseni kameran kanssa kuin hanskan kanssa livenä. Iltapäivällä oli myös hyvät tankkipelit söpöpään kanssa ja nyt matsit jatkuvat CW:n merkeissä. Söpöpäätä tosin ei näy missään, tainnut nukahtaa sohvalle.

Laatuaika kameran kanssa on tänään muistuttanut minua siitä kuinka vuosia sitten heiluin aina kamera kädessä. Otin päivän aikana random kuvia kaiken muun tekemisen ohella ja sitten kokosin ne illalla blogiin. Minusta ne oli kivoja postauksia. Nykyään teen ilmeisesti niin paljon vähemmän erilaisia asioita ettei mokomaa tule pahemmin harrastettua. Lisäksi tietysti kämppäni heikko valaistus hieman rajoittaa asioita. Sekä tietysti sotku, jonka vielä joku päivä lakaisen pois.

IMG_3225-1

IMG_3241-1

Asukuvia! Pukeudun edelleen päivittäin mustaan. Eh. Voisin kevätkaudella ehkä lähteä vähän panostamaan johonkin muihinkin väreihin, kun pääsen kartalle siitä, mitä vaatekaapissani edes asuu. Tai mitä jätän sinne asumaan muuton yhteydessä.

IMG_3256-1

IMG_3263-1

IMG_3265-1

IMG_3268-1

IMG_3272-1

IMG_3275-1

Ruuaksi tein The Good Morning -blogin reseptillä kesäkurpitsalasagnea. Löysin jonkun kirjan sohvan selkänojan päältä ja jäin koukkuun. Luultavasti ahmin kirjan loppuun vielä tänään. Taidan painella sohvalle lukemaan aika piankin, kun tänään tuntuu ärsyttävän kaikki ylimääräiset suhinaäänet teamspeakissa ihmisten taustalla.

Oon muutenkin tosi herkkä kaikille häiriöäänille. Usein tankkipelimiesten taustalta kuuluu läpi antiwotvaimojen naurua, tv, hengitys, vauvan itku tai tenavien leikkiäänet. Eniten noista ehkä ärsyttää hengitys :D Sitten toisena tv. Ja äsken jonkun puhuessa kuulosti siltä kuin mikki olisi koko ajan hangannut jotain kangasta. Jos ihmisillä on vauvvoja tai hengitys, voisivat he kyllä panostaa push to talkin käyttämiseen sen voice activationin sijaan. Ja jos jotain ihmetyttää miksi rageen hengittämisestä, joka on kyllä jokaisen ihmisen normaalitapa olla elossa, niin kyllä se vaan on hyvin ärsyttävää kuunnella läähättämistä.

Ei mulla muuta tänään ;)

perjantai 28. marraskuuta 2014

Helsingin seikkailu

Ugh, kävin tänään Helsingissä.

IMG_3181-1

Helsingissä kivaa on tienviitta Turkuun.

Sitä mieltä olen aika pitkälti tänään, koska päädyin lähijunassa tarkastajan uhriksi. Sen yhden ainoan kerran, kun ajattelin, että tästä nyt vaan äkkiä luikahdan Pasilasta Ilmalaan. Eh. Enpä luikahtanut. En todellakaan. Jouduin odottaa Huopalahteen asti, että tyyppi sai kirjotettua mulle 80 euron lappusen. Sieltä sitten seuraava juna takaisin Ilmalaan päin.

Ilmalasta keskustaan mennessä tilasin lipun varmaan 15 minuuttia ennen junaan astumista.. Ei näkynyt tarkastajaa.

Koska nimenomaanhan tarkastajan takia niitä junalippuja ostellaan, eiksje ;)

Keskustassa suunnistin Lushin kauppaan.

IMG_3187-1

Jouluna pitää olla joulun tuoksuinen suihkusaippua ja kun Body Shopista ei sellaista tänä vuonna saa, niin piti moinen sitten metsästää Helsingin kautta.

Kerkesin siinä sitten pyörähtää ihailemassa jouluvaloja. Kävin myös Zarassa, Dinskossa ja kahvikaupassa.

IMG_3189-1

IMG_3194-1

IMG_3200-1

Nälkäisenä suunnistin lopulta takaisin asemalle ja istahdin junaan, johon olin ostanut lipun jo edellisenä päivänä. Etten mää nyt sentään aina yritä pummilla mennä ;)

Jalat ovat nyt julmetun väsyneet, mutta vielä pari matsia tankkipeliä ja sitten sänkyyn. Pitää varmaan sivellä nuo koivet magnesiumlitkulla.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Pyhä kolminaisuus

Meinasin olla tänäänkin postaamatta, mutta enpä sitten kehdannut. Muistelin, että olen maanantaina viimeksi kirjaillut jotain?

Nyt on vain hieman hiljainen viikko. Odottelen työhaastattelujen tuloksista tietoa. Olin ajatellut tänään kuulevani jotain, mutta eipäs sitten kuitenkaan. Sen sijaan tuli vastaan uutta valoa tunnelin päähän joten sekamelska elämässäni jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.. Odottelua vain. Laskeskelin kuitenkin, että kai nyt ensi viikolla pitää taas jo vähän päästä näissä eteenpäin. Periaatteessa perjantaihin mennessä olisin halunnut jonkunlaisen ratkaisun, koska silloin ehtisi vielä irtisanomaan soppareita asumiseen liittyen, mutta saa nyt nähdä pääseekö tässä vielä kuitenkaan hötkyilemään. Onkohan kaikkien muidenkin yt:n jälkeinen elämä monta kuukautta näin sekaisin?

Joka tapauksessa pyhä kolminaisuus, johon viittasin otsikossa:

IMG_3178-1

B-vitamiini on todella pelastanut maailmani tänä syksynä. On pimeää, väsyttää ja muutenkin kaikki on sekaisin, mutta ei hätää, b-vitamiini auttaa jaksamaan! Omegakolmosta taas olisi muuten vaan terveellistä kuulemma vedellä joten sitäkin sitten välillä ja tänään kartutin kokoelmaani tuollaisella oudolla kalkkisimpukkahässäkällä. Siinä on msm:ää mukana! Katotaan tuleeko musta vetreä nuori taas ton syömisen jälkeen ;)

Nappaatko sä säännöllisesti jotain vitamiineja purkista näinä pimeinä aikoina?

maanantai 24. marraskuuta 2014

Ei sokerille

Sokerikoukku on kyllä yksi paskimmista asioista mitä pimeään ilta-aikaan voi olla olemassa. Tein tänään itselleni loistavan hyvää ruokaa, meinasin nukahtaa sohvalle ja sen jälkeen olen pelatessa haaveillut ihanasta sokerisuklaasta samaan aikaan vihaten koko ajatusta, koska ei! Minä en tarvitse sokerisuklaata mihinkään elintoimintooni nyt enkä koskaan, ellen ala hävittäjälentäjäksi.

Minulla on ollut Kupittaan Cittarista alehintaan ostettuja raakasuklaapaketteja jo varmaan yli kuukauden, mutten vain ole saanut aikaiseksi pistää muottiin asti. Tällä viikolla on pakko.

IMG_3058-1

Olen myös sisäistänyt teoriassa jo ajatuksen: "jos haluat aikaan muutoksia, joudut muuttamaan vanhoja tapojasi". Niin. Nyt jo kahtena iltana smoothieta juuston syömisen sijasta! Jes!

Tänään mun smoothiessa puolikas avokado, yksi persimon, vettä ja kaakaonibsejä siihen pirun suklaahimoon. Toimii.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Ugh

Sainpas pitkästä aikaa viettää viikonlopun taas erään pörröpään kanssa. Me kyllä osataan rentoutuminen aivan loistavasti. Näin sunnuntai-iltana on yleensä niin letkeä olo, että hyvä kun sormet jaksaa hapuilla näppäimistöllä yhtään mitään.

IMG_2969-1

IMG_2973-1

IMG_2984-1

IMG_3000-1

Eilen saatiin aika kulumaan hyvin, kun käytiin kaupassa, rötkötettiin sohvalla ja myöhään illalla lähettiin leffaan katsomaan Interstellar, jonka tiesin saattavan aiheuttaa hieman pöllähtäneen olon. Sitähän se kyllä olikin lopulta, kun leffa loppui ja marssittiin Marilynista ulos. Kotona suoraan jääkaapille ja yksi kylmä limelonkero, huh.

IMG_3031-1

IMG_3034-1

Tänään jatkettiin rötköttämistä, kunnes pörröpää piti saattaa takaisin asemalle ja etelän junaan.

Seuraavat viikot onkin sitten jo hieman erilaisia aiempaan elämään verrattuna. Nämä pari kuukautta yt:n loppumisen jälkeen on ollut lähinnä odottelua. Ensi viikko on marraskuun viimeinen ja hyvin ratkaiseva sen suhteen miltä minun joulukuuni näyttää. Toivottavasti se on muuttopuuhailua! Mahdollisuudet ovat täysin fiftysixty muutanko jo nyt vai vasta myöhemmin. Joka tapauksessa, siivoilua ja raivaamista luvassa joten tylsää ei tule olemaan!

Ps. uudet lenkkarit ovat ihanat, olen kipsutellut kylillä ne jalassa nyt pari päivää ja sopivat jalkaani erinomaisesti!

perjantai 21. marraskuuta 2014

Kahvittelupäivä

Oman arjen ja rutiinien keskellä saattaa joskus tulla hieman unelias olo. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sitten yhtäkkiä sitä saattaa saada jonkun mahtavan idean repäistä jollain arjesta poikkeavalla tavalla ja niin sitä sitten taas tuntee olevansa elossa! Esimerkiksi itse päätin juuri näin yhdentoista pintaan perjantai-iltana keittää kahvia.

Odotan pitkästä aikaa junaa etelästä ja koska viime viikkoina nukkumaanmenoaikani näin perjantaisin vaihdellut 22-23 välillä, niin eipä se taida auttaa kuin vetästä sumpit mukiin. Kuinka vanhaksi sitä oikeasti on tullut, kun ei pysty enää viikonloppuisinkaan valvomaan?

Ei sillä, että minun työviikkoni kovin helppoja olisi. Tällä viikolla olen normaalista poiketen käynyt läpi 3 enemmän tai vähemmän pitkää työhaastattelua, jotka ovat tietysti vaatineet henkisiä voimavaroja. Vaikka kuinka yrittäisin hiihdellä tilanteeseen jännittämättä, niin onhan se itse kyselytunti aika vaativa, koska pitää löytää oikeat vastaukset oikeisiin kysymyksiin. Haastatteluiden jälkeen luonnollisesti jännitetään sitten vielä valintoja.

Huomasinpa muuten tänään, että ensi viikko on marraskuun viimeinen. Kuka ryösti minulta minun marraskuun? Ensi viikolla pitäisi jo saada varmistus sille voinko alkaa irtisanoa soppareita asumiseeni liittyen vai vieläkö jumitan Pohjanmaalla ensi vuonna. En muista olenko kertonut, mutta tuli vähän mutkia matkaan siihen suoraan Turkuun lähtemiseen ja koko touhu on jonkun uskonnollisen hahmon hallussa.

IMG_2955-1

Tänään minut herätti perjantaipäikkäreiltäni hanska, joka halusi kanssani juomaan Coffariin kanelipiparkakkulattea. Nomskis. On muuten ihan äärettömän hyvä kahvijuoma! Suosittelen kokeilemaan.

Huh, enköhän minä nyt pysy vielä tunnin hereillä.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

New Balance 890

Selvisin vaan niistä työhaastatteluista ulos asti. Tuntui, että puhuin ainakin itseni ihan pyörryksiin enkä tiedä onko se kovin hyvä asia..

Pää tyhjänä painelin haastatteluista suoraan Sportiaan, jossa on aivan uskomattomat kenkäalet juuri meneillään. Osa kengistä 90 eurolla ja osa 120 eurolla.

Päädyin siihen, että haluan testata jotain paremmin omille jaloilleni sopivia kenkiä joten aloin metsästää New Balancen 890-mallia, koska niissä on hieman kapeampi lesti kuin esimerkiksi Nikessa. Metsästys ei ollutkaan niin helppo ollenkaan, kun kyseinen kenkä on valittu vuoden juoksukengäksi. Malli on loppunut maahantuojalta eikä sitä tuntunut oikeassa koossa löytyvän oikein mistään nettikaupoistakaan.

Löysin Nellyltä yhdet ja pistin ostoskoriin. Olinkin ihan innoissani, kun löysin hienot lenkkarit. Paketti tuli eilen, mutta pettymys olikin aika suuri, kun kengät olivat liian pienet. Tilasin koon 36 eikä Nellyllä ollut välikokoja kuten New Balancesta tuntuu muuten olevan. Siinä sitten mietin mitä teen ja päädyin googlettelemaan. Lopulta soitin Sportiaan ja sieltä myyjä sanoi heillä ensinnäkin olevan alennuksessa nuo kaikki kengät ja kaiken lisäksi löysi kokoani hyllystä. Hän pisti kengät sivuun ja minä kävin tänään noutamassa ne kokeilemisen jälkeen.

IMG_2880-1

IMG_2897-1

IMG_2928-1

IMG_2945-1

Koko 37 oli sopiva. Näissä on siis koot aika pienet. En meinannut ensin uskoa, että koko 37 on se oikea, kun korkkareistakin pitää olla koko 35, mutta näin se vaan on. Tosin myyjä laittoi minut kokeilemaan vertailuna myös Asicsia joista koko 38 oli sopiva, heh. Niissäkin ilmeisesti joissakin malleissa sitten sopivan kapea lesti. Asicsia testasin myyjän suosituksesta vain siksi, kun hän halusi "näyttää" miltä geelivaimennukset tuntuvat. Uskon, että ne Nimbukset olisivat olleet vaimennusten puolesta todella hyvät asfaltille.

Näillä mennään nyt! Sekä lenkkareilla että työhaastattelukokemuksilla. Huomenna on vielä yksi haastattelu, saa nähdä opinko tästä päivästä mitään.

Rauhootu

Lähden pian työhaasttatteluihin. Hermostuttaa. Katsoin videon, joka auttoi rauhoittumaan. Katsokaa tekin. Se on upea.


Ja pianomusiikki ♥

Hyvää päivän jatkoa ihmiset!

tiistai 18. marraskuuta 2014

Välkehtivä alkuviikko

Otin tuossa äsken taidekuvia uusimmasta Gloriasta, kynsilakasta, hiusrenksuista ja jouluvaloista. Päässä pyörii niin miljoona eri ajatusta joten en osaa aloittaa tätä postausta mitenkään päin.

IMG_2812-1

IMG_2823-1

IMG_2856-1

Kynsilakka ja tukka-asiat tarttui mukaan eilen H&M:ltä, kun käytiin hanskan kans pyörähtämässä Torikeskuksessa. Samalla käytiin teellä Arnoldsissa höpöttelemässä alkavan viikon kuumimmat jutut läpi.

Ja niitä kuumimpia juttujahan riittää. Siksi en oikein osannut aloittaa tätä postausta.

Koko viikon tärkein juttu henkilökohtaisesti on suoriutua kolmesta työhaastattelusta kunnialla. En ole tapani mukaan hirveästi vielä etukäteen asiaa miettinyt, koska ensin on pitänyt suorittaa töissä kaikenlaista pois alta ennen kuin pystyy keskittymään viikon keskivaiheilla tapahtuviin asioihin.

Nyt kun viikon keskivaihe on huomenna ja minulla 2 työhaastattelua, voikin vähän jo suunnata ajatuksia työelämään ja minuun itseeni ammatti-ihmisenä. Saattaa olla hieman itsevarmemmat otteet koko tilanteeseen kuin 6 vuotta sitten, jolloin viimeksi olen esiintynyt haastattelutilanteessa. Silloin vein voiton kotiin näpsäkästi, mutta tuntuu, että huomiset haastattelut tulevat olemaan aivan erilaisia, koska minulla on 6 vuotta työkokemusta työstä, jota olen hakenut. Se kolmas haastattelu on torstaina. Ainakin siihen torstain haastatteluun mennessä olen ehtinyt vähän jo jäsentelemään ajatuksiani ja pystyn ehkä parantamaan suoritustani, mikäli huomaan jotain supermokia edellisistä tilanteista.

Tuollaiset tulevaisuuden tilanteet ovat juuri niitä, joita en ikinä elämässäni ole halunnut miettiä liian valmiiksi etukäteen. Loppujen lopuksi olen saattanut miettiä jotain asiaa hetken, sitten tuskastun ja totean, että jepjep ei muuta kuin menoksi ja katotaan sitten kuinka käy. Olen vähän sellainen improvisoija tuollaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Menen sen mukaan, mitä tapahtuu. Jonkinlaisen pohjan kuitenkin ajattelin itselleni vielä laittaa paperille viimeistään huomenna.

Illat ovat rentoutumista varten ja tänään olenkin pitkästä aikaa tehnyt hyvää itselleni syöden hyvää sekä terveellistä ruokaa. Nyt vielä illan pelit ennen kuin teen iltapalaa ja pääsen taas nukkumispuuhiin.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Unelma itsestä ja kuinka kaikki on mahdollista

Todellakin. Kaikki on mahdollista.

Olin eilen illalla järjettömän väsynyt, kun viimein istuin pendolinossa odottaen sen lähtevän laiturista ja vievän minut takaisin Seinäjoelle. Olin kuin kaikkeni antanut. Olisin halunnut välittömästi vetää peiton naamani päälle ja tehdä pesän johonkin lämpöiseen rakkaudelliseen paikkaan. Ilmeisesti Unelma Itsestä -valmennuksen tapaamisessa esille otetut asiat todella menivät luihin ja ytimiin. Ryhmässä on voimaa samoin kuin jokaisessa meissä yksilöinä. Tiesitkö, että sinäkin pystyt mihin vain, kun vain teet niin?

Oli jotenkin koko elämän kannalta ratkaisevaa nähdä konkreettisesti mitä tapahtuu, kun puhuu itselleen oikeita asioita. Jokainen meistä olemme kovia puhumaan itsellemme. Jotkut saattavat mielessään moittia itseään jostain aina ja jotkut taas ovat ehkä huomanneet, että itseään voisi välillä vaikka vähän kehua. Sitten on sellaista toisenlaista puhumista, mikä osui minuun aika hyvin. Se voima, kun "pitäis" tilalta ajatteleekin "minä teen". En tiedä voiko tämä aueta luettuna sen enempää kellekään kuin minullekaan, koska ymmärsin tämän vasta eilen, kun näin omin silmin miten koko homma toimii.

Minullahan ei mitään muuta koskaan olekaan kuin "pitäis" -listoja. Ehkäpä opettelen jatkossa lopettamaan ne ja ihan vaan tekemään.

Tuulin sanoin "ajatus synnyttää tunnetta, joka laittaa meidät liikkeelle". Se on niinkin yksinkertaista. Pitää vaan osata ajatella liike suoraan liikkeeksi eikä vain haaveilla siitä.

Noh, tosiaan, eilen olin ajatellut itseni harvinaisen stressittömästi liikenteeseen. Normaalistihan stressaan vähän tiedostamattakin aina, kun tiedän, että viikonloppuna pitää siirtyä toiselle paikkakunnalle. Tällä kertaa en kuitenkaan kovin paljon stressannut. Heräsin aamulla omia aikojani, pelailin tankkipelissä viisinkertaiset pois (jotka olivat tuskan takana, koska en ymmärtänyt ensimmäiseen tuntiin omaa rooliani platoonan kärryyjänä) ja siinä sitten jossain vaiheessa heitin itseni suihkuun sekä meikkaamaan.

Stressittömyys varmaan osaltaan johtui siitä, että tuntui mukavalta ajatukselta lähteä päiväretkelle Tampereelle. Sain rauhassa käveleskellä kaduilla, nauttia ulkoilmasta ja jouluvaloista.

IMG_2740-1

IMG_2742-1
Mun silmät vilis junamatkalla..

IMG_2744-1

Suuntana mulla oli Hämeenpuistossa sijaitseva GoGo. Navigoin itteni aika suoraan sinne asemalta. Matkan varrella ei ollut kuin Gina, jossa kävin pyörähtämässä äkkiä.

IMG_2747-1

IMG_2748-1
Myöhemmin nähdään video tapaamisesta!

Aika valtava nimenomaan liikuntakeskus se Hämeenpuiston GoGo. Oli het ison maailman touhua!

Me kokoonnuttiin johonkin saliin kuuntelemaan Tuulia ja tekemään muutamia tehtäviä mitä siinä matkan varrella tuli. Pää on vieläkin vähän pyörällä kaikesta siitä asian määrästä. Ihmisistä nyt puhumattakaan. Huikean upeita naisia koko sali täynnä, huhhuh.

Ja Tuuli ite! Kuinka kukaan voi olla niin innostava, motivoiva, inspiroiva, kaunis ja upea?

IMG_2761-1

Tuuli on myös olemassa ja elävä, halasin ihan ite ni tiijän! Tuuli on tossa kuvassa tosi innostunu ja sit mää vaan silleen "apua oon jonkun mua pitemmän kainalossa höhö"..

IMG_2764-1

IMG_2766-1

Vähän mä aion juosta lujaa ens kesänä pinkki Unelma Itsestä -paita päällä. Koska kaikki on mahdollista!

Ihan mahtava valmennus, olen todella iloinen, että lähdin mukaan ja harkitsen vakavasti jatkavani myös ensi vuonna. Tuosta porukasta saa niin paljon voimaa ja iloisia ajatuksia, ettei tiedä miten päin olisi.

♥ ♥ ♥

perjantai 14. marraskuuta 2014

Nainen intternetissä

Tänään oli jotenkin erityisen hyvä aamu. Sain boostia hyvälle mielelle toisen ihmisen kustannukselta. Totesin facea lukiessa, että joillakin se vaan on kaikki huonosti aina. Noh, mullapa ei vaan mieli on ollut iloinen läpi päivän, vaikka sitä yrittikin muutama henkilö vähän sohia sivusta. Sorry, ei just tänään ihan onnistunu ne yritykset.

Enpäs enää muistanut edes, että tänään oli aamutv:ssä juttua naisista nettipelimaailmassa. Sitten muistin, kun sain privaa aseveliforumilla, jotta olin tv:ssä. Höhö!

Tollanen joku pelitutkijamies ilmoitti joku päivä sitten twitterissä menevänsä puhumaan naispelaajista ja olin heti kärppänä kysymässä mitä se meistä muka tietää. Siinähän sitten otettiin pikainen gallup meidän pelaavien naisten kesken ketä siinä nyt sattu lähistöllä pyörimään ja muutama niistä twiiteistä oli nostettu aamutv:n tämän päiväiseen lähetykseen.

Pari huomiota tästä hetkestäni julkisuudessa: näyttää paremmalta tv:ssä, jos twiitti on suoritettu kirjakielellä eikä seinäjoella. Kannattaa myös miettiä onko pakko ensiesiintymisessä tv:ssä mainita tissit.

Koko haastattelu löytyy Areenasta.

Untitled

Jotenkin hassua, kun tuo aihe tuli esille julkisesti nyt. Olin juuri pari viikkoa sitten aloittanut keskustelun vastaavasta meidän peliforumilla, koska halusin tietää miesten suhtautumisesta naisiin peleissä. Vastaukset olivat juuri niitä, joita ajattelinkin eli "aivan sama onko kanssapelaaja mies vai nainen". Meinasin silloin kirjoittaa myös blogiin samasta aiheesta, mutta se sitten jäi. Asia kai tuli keskusteltua läpi muualla, joten sanoja ei enää riittänyt blogin puolelle.

Meidän forumilla eräs mies jaotteli naiset aika osuvasti kahteen erilaiseen pelaajaryhmään. Toiset on niitä hänen sanojensa mukaan, jotka huutavat heti ekana "Lol I'm a girl so watch your language ♥" ja sitten toiset niitä, jotka ovat killan/klaanin/porukan parhaita pelaajia eikä pidä meteliä siitä kuinka nainen on.

Miehet voi jaotella yhtälailla kahteen ryhmään mitä tulee naisiin suhtautumisessa peleissä. On niitä, jotka tekevät kaikkensa saadakseen naiselta huomiota yleensä aika ärsyttävin tavoin kuten huutelemalla niitä tissejä sun muuta ja sitten on niitä ketä ei kiinnosta jonkun pelaajan sukupuoli vaan lähinnä ehkä pelisuoritus.

shot_007 (2)-1

shot_190-1

Olen ollut mukana pelimaailman menoissa sekä sinkkuna että parisuhteellisena. Enimmäkseen toki parisuhteellisena. Sinkkuna jaksoin pelata reilun puoli vuotta, kunnes päätin kokeilla elämää jne, mutta se on eri tarina se. Koko oma nettiroolipelielämäni alkoi wowista jostain mihin undeadit syntyvät ja sain kutsun kiltaan. Killan myötä tutustuin aika isoon kasaan nettipelaajamiehiä. Kävin miiteissä ja ryypättiin. Vielä tänäkin päivänä olen kyseisen nettipeliyhdistyksen rahastonhoitaja. Finnexuksen aikaiset henkilöt ovat vielä tänäkin päivänä henkilöitä, joita tulee silloin tällöin nähtyä IRL, vaikken enää heidän kanssaan pelaakaan. Kukaan ei vikitellyt, koska seurustelin.

Kohteluni ei tainnut pahemmin muuttua, vaikka myöhemmin pelasin sinkkuna. Pelasin tiettyjen ihmisten kanssa päivittäin ja se oli siinä. Saatoin joskus ryömiä baarista kotiin yöllä ja mennä tilittämään teamspeakiin miten paska ilta taas oli.

Nykyinen nettipelielämä on kestänyt yli vuoden. Kirosin IRL-ihmiset ja ajattelin paeta peleihin kaikkia idiootteja, koska nettipelimaailmassa on aina ollut paljon sosiaalisempaa sekä jollakin tavoin fiksumpaa kuin maailmassa ilman pelejä. Tankkipelimiehet olivat myös aina olleet niitä henkilöitä, joilta saa neuvoja ihan mihin vaan. Ja ihan oikeasti; ihan mihin vaan. Siellä on kokkaustaitosia tyyppejä, sitten on auton korjaamiseen omat tyypit, LVI-alalle omansa ja viimeisimpänä hienoutena lääketieteestä jotain ymmärtäviä. Kertakaikkiaan tankkipelimiehet ratkaisevat minkä vain elämän osa-alueen ongelman.

shot_039-1

shot_013-1

Nykyinen nettipeliyhteisö on nyt kolmas, jossa hengaan. Yhteisössä pitää kuria ja järjestystä yllä erittäin byrokraattiset kiemurat, joita vastaan itse sodin vähän väliä, koska olen vähän sellainen rajoja koetteleva. Sitten loppujen lopuksi annan aina periksi, koska ilman niitä kaikkia sääntöjä koko touhu saattaisi hajota hetkessä käsiin. Yhteisössämme pelataan muutakin kuin tankkipeliä ja jäseniä on ihan valtavasti. Lisäksi yhdistyksemme johtohahmoilta saa tukea heti, jos joku käyttäytyy sikamaisesti itseä kohtaan.

Tilannettani luultavasti auttaa myös se, että satun seurustelemaan klaanimme johtajan kanssa. Olen kyllä itsekin johtajastatuksella mukana meiningissä, eipä sillä. Joskus on ollut jotain sivustahuutelijoita, jotka ovat saaneet minut ihmettelemään kuinka he kehtaavat poikaystäväni kuullen. Ehkäpä se juju piileekin siinä. He huutelevat, koska eivät edes ymmärrä mitä huutelevat.

Niinpä pyrinkin nykyään ignooraamaan kaikki häiriötekijät ja keskittymään vain hauskanpitoon pelaamisen ohessa. Ja osaanpa myös pitää puoleni, tulihan tuota tänään normielämässäkin harrastettua viimeksi.

Olen tyytyväinen nykytilanteeseen kaikin tavoin. Peliseurani on parasta ja pääsääntöisesti klaanin muutkin tyypit hyviä jätkiä, joille ei ole väliä onko siellä johtajamiehen emäntä mukana vai ei.

shot_014-1

On muuten jotenkin hassua, että olen 10 vuotta tässä hengaillut lähes kaikki illat miesvoittoisissa porukoissa. Se on jotenkin täysin arkipäivää minulle. Naisten kanssa toimiminen on paljon vieraampaa tavallaan. Ennen oli ihan mukavaa olla se porukan ainoa nainen, mutta kyllä nykypäivänä jo vähän kaipaisi muitakin naisia samaan peliporukkaan.

Vielä minulta on se esports-puoli valloittamatta tositarkoituksella. Kesällä pääsin olemaan yhden suomitiimin puskacunningham, mutta siitä porukasta lähti aktiivit muualle ja nyt en ole saanut aikaiseksi kerätä itse omaa porukkaa. Ehkä joskus.

(Screenshottien teksteistä saa selvää klikkaamalla ja tutkimalla niitä Flickrissä..)

torstai 13. marraskuuta 2014

Harvinaista herkkua


Tänään yhtäkkiä kotiin ajellessa hiipi mieleen ajatus ruuasta. Mitähän sitä söisi, kun päätin etten tänään edes urheile?

Minun ruokailukulttuuri on ollut aika huonossa jamassa tuossa kuukauden verran, kun elämä oli niin kauhean epävakaata eikä mitkään ruokahommat pahemmin kiinnostaneet. Nyt vähitellen lenkkeilyn myötä alkaa taas kiinnostaa syödä muutakin kuin leipää joten kävin nappaamassa Prismasta ruokavärkkejä mukaan.

Mieleni teki itsetehtyjä jauhelihapihvejä. Kaveriksi halusin jotain, mitä pystyi paistamaan pannulla voissa.


IMG_2719-1

Jauhelihapihvit:

200 g jauhelihaa
1 muna
1 rkl dijonsinappia
suolaa
mustapippuria

200 astetta uuniin ja 20 minuttia

Nomnom. Hyvää oli. Nuo voissa paistetut oli jotain pakastealtaan bataatti- ja juurestikkuja mitä liekään.

Parempi ruoka, hyvä mieli.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Näin sidotaan kengännauhat

Kun muita blogeja seuraa, niin välillä sitä miettii mitä annettavaa minulla itsellä voisi olla maailmalle sillä tavalla, että voisin siitä ihan jopa blogata. Blogeista löytyy ohjeita meikkeihin, kosmetiikkaan yleisesti, kynsiin, erilaisiin syötäviin ja vaikka mihin.

Noh, minä ajattelin nyt nokkelana tyttönä kertoa kuinka kengännauhat sidotaan oikeaoppisesti lenkkareista.

IMG_2702-1

Olen ostanut nuo kuvassa näkyvät vaaleat Niket joskus vuosia sitten Seinäjoen Supersportista. Se joku mies sieltä myi ne. Se samainen mies näytti kuinka nuo nauhat kannattaa sitoa ja siitä lähtien lenkkeilin tyytyväisenä.

Päätin tänä kesänä ostaa taas Niket ja kävin nappaamassa neonvärisen parin alehintaan Skanssin yläkerrasta jostain urheiluliikkeestä. Lenkkeilin pari kertaa Turussa tyytyväisenä.

Sittemmin lenkkeilin vähän huonosti Seinäjoella tuossa alkusyksystä. Näin marraskuussa pimeimpään aikaan päätin alkaa lämmittelemään vanhaa lenkkeilyharrastustani ihan tositarkoituksella ja se on johtanut siihen, että olen ollut todella kyllästynyt jumisiin pohkeisiini ja jalkaan, joka ei toimi kävellessä. Maanantain lenkillä keksin lopulta, että syy löytyy kengännauhoista. En ollut laiskuuttani jaksanut asentaa niitä samoin kuin aiemmissa kengissäni.

Tänään juuri äsken kävin testaamassa pitikö teoriani paikkaansa todella. Ja kyllä se piti. Jalkani toimivat jälleen, mitä nyt pohkeet vihoittelevat edelleen, mutta jatkan taistelua niiden suhteen lentosukilla, magnesiumsuihkeella, rullailulla ja lenkkeilemällä.

Huomasitteko jo ekasta kuvasta kuinka ne nauhat menevät? Kenkien kahteen ylimpään reikään tehdään silmukka ja toiselta puolelta pujotetaan nauha läpi. Se on siinä. Ei tarvitse muita kiristyksiä.

IMG_2705-1

IMG_2708-1

Suattaapi myös olla, että Nike on muutenkin väärä kenkävalinta minun kapeille jaloilleni.

IMG_2711-1

Näillä kuitenkin mennään, kunnes parempaa on saatavilla.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Välähti

Olen tänään nähnyt erilaisia valoja. Jos satuin vähän nuokkumaan ratissa tänä aamuna ennen Nurmon valoristeystä, niin en totisesti nuokkunut enää sen jälkeen, kun Suomen poliisin pystyttämä valopaalu häikäisi näkökenttäni yllättävästi. Prkl.

6 vuotta tuota samaa työmatkaa aamuin illoin - 2 kertaa ylinopeutta ratkaisevalla hetkellä. Edelliskerta meni kuumeen piikkiin ja selvisin huomautuksella, mutta tämän aamuinen ei kyllä selity oikein millään vaivalla enkä ole edes yhtään varma ajoinko ylinopeutta sen 10 km/h vai kenties 11 km/h. Sen näkee sitten, kun valtio minua muistaa kirjeellä.

Paljon enemmän onnellisuutta lisäävänä valona päätin tänään vaihtaa väsyneen energiansäästölamppuni katosta johonkin random Airamiin ja johan on taas virtaa. Vaihtotoimenpide oli hurjan hapuileva, en nimittäin todellakaan pidä korkeista paikoista ja emännänjatkeen ylimmälle tasolle kiipeäminen ilman minkäänlaista tukea on aivan liikaa vaadittu meikäläiseltä. Niin vaan suoritin, kun tässä osoitteessa ei ketään minua pidempää asu kelle olisi voinut nakittaa tehtävän.

IMG_2685-1

IMG_2692-1

Toivottavasti näkee vähän paremmin pelata nyt!