sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Kahvia iskälle

Isänpäivähän se tänään. Minä kävin lahjomassa iskää jo eilen viinilaakson suunnalla ja samalla pääsin kiusaamaan Pippuria. Se eläin on jo täysin unohtanut minun olleen hänen emäntänsä vielä vuosi sitten. Ei enää kehräämistä eikä hiusten alle piiloon menemistä.

Sain eilen ennen lähtöäni toimeksiannon koskien takajarrupaloja ja asennussarjaa. Meinasin ensin suorittaa koko homman helposti Motonetin kautta, mutta eipä se niin helppoa ollutkaan, kun heillä ei ollut asennussarjaa hyllyssä. Kurvasin siitä sitten merkkihuollon puolelle, jossa tiskin takana ihmeteltiin mihin sitä asennussarjaa tarvitaan ja minkähänlaisia osia nimenomaan. Lopulta iskä löysikin oikeat osat kotoa eikä tarvinnut lähteä kolmannesta paikasta kyselemään. Samalla siinä selvisi nimi sillekin mutterille, mikä omassa autossani viimeksi aiheutti huollon tarveen. Tämä autonosajuttu ei taaskaan yhtään helpottanut sitä, kun välillä tuntuu, että pitäisi lähteä opiskelemaan autokorjaajaksi. Vai minkähänlaista koulutusta ne vaatisivat merkkihuollon varaosapuolelle?

IMG_2535-1

Auton varaosien sijaan minua voisi kyllä kiinnostaa ruuanlaitto vähän enemmän. Äiti oli pukannut jonkun lihapalan uuniin ja voi vitsi, kun se oli hyvää. Milloinhan itse muistaisi tehdä jotain yhtä hyvää ruokaa?

IMG_2543-1

IMG_2558-1

IMG_2560-1

IMG_2561-1

IMG_2656-1

IMG_2667-1

Pimeän tullen ajelin takaisin Seinäjoelle ja mietin kuinka elämässään varmaan voisi tehdä muutakin kuin vaan ajaa autoa jatkuvasti. Niinpä olenkin loput tästä viikosta pelannut tankkipeliä ja sittemmin maannut sohvalla lukien yhtä kirjaa, jonka ostin perjantaina vahingossa.

Hieman on päässä jyskyttänyt ajatus siivoamisesta, mutta tämä päivä meni kyllä täysin lepäilyksi. Ehkä ensi viikolla joku ilta..

2 kommenttia :

  1. Multa on mennyt aivan ohi, pippuri!
    Miksi se ei asu enää sun luona? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D Vein Pippurin Vimpeliin ennen viime joulua, koska olin lähdössä melkeen 2 viikoksi Lietoon. Tammikuun puolivälin tienoilla kissa oli edelleen porukoilla ja iskä soitti jonain iltana, ettei aio antaa Pippuria enää takasin :D Sinne se sitten jäi ja on maailman onnellisin hiiri-, orava- ja lintukissa tätä nykyä. Ihme, kun ei fasaania vielä ole tuonut keittiön lattialle pötköttämään. Nuo kaikki muut edellämainitut kokoelmasta onkin jo löytynyt. Siiliä se kerran yritti, mutta antoi periksi ja lopulta siili sai käydä Pippurin ruokakupilla keittiössä.

      Poista