tiistai 4. marraskuuta 2014

Päivä kerrallaan, kun kahta ei voi

Ai vitsi mikä keli pihalla! Kuljetin Zaran paperisen kassin autosta kotiin ja oli pakko adoptoida sisältö heti pois kassista, ettei tule mitään kosteusvaurioita, sen verran pahalta näytti. Voisi kuvitella, että on joku lumeton joulukuu jo meneillään, kun sataa noin lujaa ja on älyttömän pimeää. Joskus joulukuussa nimittäin ollut tällainen meininki. Sitten on vain odoteltu tammikuuta ja aurinkoa. Uskon, että tänä vuonna tulee jopa lunta joulukuussa eikä ole ihan näin pimeää jatkuvasti.

Arvatkaapa mitä moon duunannu tänään! Hain yhdeksää (9) eri työpaikkaa. Heti koko vuoden edestä? Montakohan työhakemusta ihminen lähettää keskimäärin, jotta työllistyy? Minusta 9 tuntuu jo niin isolta määrältä, että pakkohan niistä jonkun on tärpätä!

Stressikäyrä meinasi eilen vähän nousta työnhakuajatusten takia ja etenkin sitten, kun luin hikikinkun kommenttilaatikosta kommentin "Oireiden perusteella on hyvin todennäköistä että sinulla on joko tavallinen vajaatoiminta (kilpirauhanen ei tuota hormoneja riittävästi) tai tilanne, jossa solusi eivät ota hormoneja vastaan ja oireet ja tilanne on sama kuin tavallisessa vajaatoiminnassa (esim stressi tai dieetti voi olla syynä tähän).". Sitten lähinnä ärsytti oma yliherkkyys eikä auttanut, vaikka kuinka tavasin Steffin blogista ihanalta kuulostavia maanantai-illan rentoutusaskareita. Juuri olin sitä paitsi ottanut ihanan kuuman suihkun! Yritin palata siihen tunteeseen, mutta ei se mitään auttanut, kun stressierkki pomppi pään sisällä. Pöh.

Loppuillasta pohdiskelin lähinnä kauanko ihmisen pitää rentoutua, jotta stressitasot laskevat normaaliin. Luulen, että itselläni auttaisi ihan vaan jonkun hömppäsarjan tuijottaminen tunnin verran sohvalla maaten.

Unelma itsestä -valmennusta ajatellen tavoitteeni ovat ehkä hieman muuttuneet tässä syksyllä tapahtuneiden asioiden myllerryksessä. Minun tavoitteeni on opetella elämään normaalia stressitöntä elämää. Tosin en tiedä kuinka hyvin pystyn saavuttamaan tuon tavoitteen ensi kuussa, kun elämäni ei tule olemaan tasapainoista ja normaalia ainakaan kahteen kuukauteen. Eikä kukaan tiedä onko se sitä edes kahden kuukauden päästä.

Tässä kohdassa tosin on oravan mentävä aukko, joka minunkin pitäisi taas muistaa. Päivä kerrallaan. Se on se kaikista paras ressin poistaja säännöllisen liikunnan lisäksi. Olen oppinut nukkumaan ja osaan harrastaa liikuntaa. Joten nyt taas meitsin focus tähän hetkeen.

IMG_2379-1

IMG_2388-1

Olen ehtinyt tänään tehdä muutakin kuin hakea töitä. Kävin näyttämässä autoani Seinäjoen Rengaskeskuksella ja vaikka menin tuntia ennen sulkemisaikaa he ottivat autoni rengaiden vaihtoon. 60 € ja renkaat alle tasapainotettuina. Vanhat pestiin ja pistettiin pusseihin talvisäilöntää varten. Aikaa ei tarvitse erikseen varata, sen kun astelee paikalle ja törkkää auton avaimet tiskille.

Laskin tämän renkaiden vaihdon aika viimetippaan kyllä. Myönnän. Fiksumpi olisi vaihtanut jo viime viikolla ennen viikonlopun reissua Turkuun, mutta minä kyttäsin säätiedotuksia ja tiesin tasan tarkkaan milloin on viimeinen hetki ja se oli tänään. Itse asiassa viime viikon perjantaina olisin tosiaan ollut ojassa, jos olisin normaalisti mennyt aamulla töihin, sen verran liukasta oli vielä yhdeksältäkin aamulla. Perjantai olisi yllättänyt tämän autoilijan, koska säätiedotus näytti nollaa ja minähän lasken sen tietysti plussakeliksi..

Nytkin tarkastelin 10 päivän säätä tästä eteenpäin ja totesin, että samalla tavalla plussaa edelleen ensi viikolla, mutta eipähän tartte enää jännittää. Muistan kuitenkin ikuisesti, kun 2 vuotta sitten ajelin kesärenkailla metrin lumikinoksissa (no ainakin puolen metrin!) Kauhavalta Vimpeliin vaihtamaan renkaita. Ehkä ensi vuonna opettelen vaihtamaan itse nuo renkaat, kun voin nakittaa miehen opettamaan. Osaatteko te vaihtaa renkaat ite?

Nyt, kun työnhakuasiat on hoidettu ja talvirenkaat alla, niin tuntuukin elämä taas yllättävän kevyeltä :) Ehkä tää tästä taas! Onko teillä mitään erikoista sydämellä? Voiko sydän hyvin?

2 kommenttia :

  1. Plääh, työnhakua harrastetaan täälläkin :( Ja sydän ei voi hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijjaa höh! Toivottavasti molemmat kuitenkin loksahtaa kohilleen pian :)

      Poista