sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Unelma itsestä ja kuinka kaikki on mahdollista

Todellakin. Kaikki on mahdollista.

Olin eilen illalla järjettömän väsynyt, kun viimein istuin pendolinossa odottaen sen lähtevän laiturista ja vievän minut takaisin Seinäjoelle. Olin kuin kaikkeni antanut. Olisin halunnut välittömästi vetää peiton naamani päälle ja tehdä pesän johonkin lämpöiseen rakkaudelliseen paikkaan. Ilmeisesti Unelma Itsestä -valmennuksen tapaamisessa esille otetut asiat todella menivät luihin ja ytimiin. Ryhmässä on voimaa samoin kuin jokaisessa meissä yksilöinä. Tiesitkö, että sinäkin pystyt mihin vain, kun vain teet niin?

Oli jotenkin koko elämän kannalta ratkaisevaa nähdä konkreettisesti mitä tapahtuu, kun puhuu itselleen oikeita asioita. Jokainen meistä olemme kovia puhumaan itsellemme. Jotkut saattavat mielessään moittia itseään jostain aina ja jotkut taas ovat ehkä huomanneet, että itseään voisi välillä vaikka vähän kehua. Sitten on sellaista toisenlaista puhumista, mikä osui minuun aika hyvin. Se voima, kun "pitäis" tilalta ajatteleekin "minä teen". En tiedä voiko tämä aueta luettuna sen enempää kellekään kuin minullekaan, koska ymmärsin tämän vasta eilen, kun näin omin silmin miten koko homma toimii.

Minullahan ei mitään muuta koskaan olekaan kuin "pitäis" -listoja. Ehkäpä opettelen jatkossa lopettamaan ne ja ihan vaan tekemään.

Tuulin sanoin "ajatus synnyttää tunnetta, joka laittaa meidät liikkeelle". Se on niinkin yksinkertaista. Pitää vaan osata ajatella liike suoraan liikkeeksi eikä vain haaveilla siitä.

Noh, tosiaan, eilen olin ajatellut itseni harvinaisen stressittömästi liikenteeseen. Normaalistihan stressaan vähän tiedostamattakin aina, kun tiedän, että viikonloppuna pitää siirtyä toiselle paikkakunnalle. Tällä kertaa en kuitenkaan kovin paljon stressannut. Heräsin aamulla omia aikojani, pelailin tankkipelissä viisinkertaiset pois (jotka olivat tuskan takana, koska en ymmärtänyt ensimmäiseen tuntiin omaa rooliani platoonan kärryyjänä) ja siinä sitten jossain vaiheessa heitin itseni suihkuun sekä meikkaamaan.

Stressittömyys varmaan osaltaan johtui siitä, että tuntui mukavalta ajatukselta lähteä päiväretkelle Tampereelle. Sain rauhassa käveleskellä kaduilla, nauttia ulkoilmasta ja jouluvaloista.

IMG_2740-1

IMG_2742-1
Mun silmät vilis junamatkalla..

IMG_2744-1

Suuntana mulla oli Hämeenpuistossa sijaitseva GoGo. Navigoin itteni aika suoraan sinne asemalta. Matkan varrella ei ollut kuin Gina, jossa kävin pyörähtämässä äkkiä.

IMG_2747-1

IMG_2748-1
Myöhemmin nähdään video tapaamisesta!

Aika valtava nimenomaan liikuntakeskus se Hämeenpuiston GoGo. Oli het ison maailman touhua!

Me kokoonnuttiin johonkin saliin kuuntelemaan Tuulia ja tekemään muutamia tehtäviä mitä siinä matkan varrella tuli. Pää on vieläkin vähän pyörällä kaikesta siitä asian määrästä. Ihmisistä nyt puhumattakaan. Huikean upeita naisia koko sali täynnä, huhhuh.

Ja Tuuli ite! Kuinka kukaan voi olla niin innostava, motivoiva, inspiroiva, kaunis ja upea?

IMG_2761-1

Tuuli on myös olemassa ja elävä, halasin ihan ite ni tiijän! Tuuli on tossa kuvassa tosi innostunu ja sit mää vaan silleen "apua oon jonkun mua pitemmän kainalossa höhö"..

IMG_2764-1

IMG_2766-1

Vähän mä aion juosta lujaa ens kesänä pinkki Unelma Itsestä -paita päällä. Koska kaikki on mahdollista!

Ihan mahtava valmennus, olen todella iloinen, että lähdin mukaan ja harkitsen vakavasti jatkavani myös ensi vuonna. Tuosta porukasta saa niin paljon voimaa ja iloisia ajatuksia, ettei tiedä miten päin olisi.

♥ ♥ ♥

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti