sunnuntai 10. toukokuuta 2015

I'm alive

Huikean hyvää äitienpäiväsunnuntaita itse kullekin taholle! Oma pienokaiseni, mustan pulskea mammanpoika el Pipar, on kuulemma löytänyt Vimpelissä uuden harrastuksen itselleen. Hän pyydystää ampiaisia.


Otetaanko kahvia tässä välissä? Keittiöstä on kuulunut kahvinkeittimen kliksuttelu jo hetken, kun yritin etsiä arkistoistani jotain edustuskuvaa Pippurista.


(Ristus mitä myrkkyä olen keittänyt!)


Perjantai ja eilinen olivat hyvin tiivis matkustuspaketti Etelä-Pohjanmaalle ja takaisin. Oli paljon ihmisiä, puhumista, sosiaalisia hetkiä, ruokaa ja kahvia. Kyseessä oli siis työmatka, mutta ajattelin muutaman asian käydä läpi työn ulkopuolelta. Olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että työssä viettämämme aika ihmisten ja asioiden kanssa määrittelee aika paljon miltä vapaa-aikamme tuntuu. Jos työ ei suju, sujuuko mikään muukaan? Joissakin töissä ihmisten kanssa oleminen, heihin suhtautuminen ja kaikki muu sosiaalinen toiminta on hyvin tärkeässä roolissa. Kuinka tullaan toimeen työkavereiden ja asiakkaiden kanssa. Itse olen selkeästi kaiken piiloepäsosiaalisuuteni keskellä kuitenkin niin sosiaalinen, että tarvitsen ihmisten kanssa puhumista ja ajatusten vaihtoa välillä myös työstä jopa työn ulkopuolella. Se tuo parhaat mahdollisuudet kehittyä ihmisenä sekä työihmisenä.


Olin perjantaina aivan valmis vain matkustamaan Seinäjoelle ja takaisin, hoitamaan ne asiat mitä piti hoitaa ja that's it. On niin helppoa olla oman elämänsä matkustaja, tiedättekö mitä tarkoitan? Että annetaan ajan ja tässä tapauksessa junan viedä, lyllerretään päivästä toiseen. Jossain vaiheessa kuitenkin kannattaisi herätä. Kun herää siitä matkustajan roolista, saa paljon enemmän aikaiseksi! Olen kuin uudelleensyntynyt, vaikka kävin kahden päivän aikana muutamia jopa raskaitakin keskuteluita. Tästä Unelma itsestä -valmennuksen Tuulikin usein puhuu; tiedosta oma ympäristösi, tiedosta valintasi, tiedosta itsesi.


Junassa Turku-Tampere vieressäni istui nainen, joka paljastui psykologiksi. Puhuimme positiivisesta elämänasenteesta ja siitä kuinka omilla ajatuksillaan voi johdatella elämää suuntaan mihin haluaa sen menevän. On ihanaa, että on olemassa vielä ihmisiä, jotka pystyvät uskomaan siihen. En halua olla maailman ainoa optimisti!


Hassu käänne sattui seuraavassa junassa, mikä tietysti aiheutti särön positiivisuuskuplaani. Puhelimeni laturi lopetti toimintansa. Minulla oli muutenkin tiukka ja tarkka aikataulu junan ja hotellin välillä eikä siihen todellakaan olisi mahtunut mitään rikkinäistä appletuotetta. Otin kuitenkin hätäpuhelun Anttilaan, heiltä löytyi hyllystä jokin härpäke ja kerkesin sinne noin puoli tuntia ennen sulkemisaikaa. Sieltä kipitin täysiä kaupungin läpi vakiotapaamispaikkaan Coffariin, mihinkäs muuallekaan! Hannatic goes kynsitic hoidettiin mochaccinojen lomassa, hehe! En ehtinyt itse lakkaamaan kynsiäni, niin ajattelin laittaa ammattilaisen asialle.


Mochaccino oli hyvää kuten aina Seinäjoella. Turustahan Coffari lopetti keskustasta joten täällä "joutuu" vastaavat juomat hakea jatkossa Cafe Artista.


IMG_1919-1

Jännä juttu, että se laturi meni rikki?

IMG_1928-1

Tai siis sehän oli jo valmiiksi rikki kuten kuvasta näkyy, mutta johdot vain lopettivat yhdistämisen..


Olin etukäteen ajatellut, että varmaan vähän outoa lähteä työmatkalle entiseen kotikaupunkiin ja yöpyä melkein entisellä omalla takapihalla, mutta loppujen lopuksi oli niin kiire kaikkien aikataulujen kanssa etten montaakaan ajatusta ehtinyt asialle uhrata. Lähinnä mietin Fransmannissa syödessä illalla ja aamulla, että mikä hitto sen baarin nimi oli, mikä ennen siinä Fransmannin paikalla oli. Kun aamupalalla alkoi soimaan Jesse Kaikuranta, jäi googlettamiset kesken, koska oli vain pakko päästä ulos karkuun Jesseä. Ei puhuta nyt siitä sen enempää, mutta lopulta muistin ulkona, että Botton Clubihan se taisi olla. Ne kaikki parhaat opiskelijabileet.. Mr. Vain!


IMG_1955-1-2

Kotimatkallakaan ei onneksi tarvinnut yksin pönöttää. Oikeastaan keskusteluista päällimäisenä pyörii juuri nyt mielessä ohtatukka. Pitäisiköhän leikata sellainen?! Muistan, kun viimeksi olen kysynyt asiaa asiantuntija-kynsiticiltä, vastaus oli ei. Mutta mietin, että jos vaan vahingossa salaa kävisin hoitamassa homman. Etutukka. Eikö se nyt vaan olisi mageeeeeee? Sillä saisi vähän keveyttä tähän pitkään raskaaseen harjakseen näin kesää kohti! Ja sitten sen voisi vain laittaa pinneillä kiinni, kun rupeaa menemään hermo. Yksinkertaista! Eikö?


Tampere-Turku -välilä oli aikaa ottaa yksi pikainen taidekuva kynsiluomuksista:


IMG_1973-1

Siinä on Mavalaa alla ja hilsettä päällä.


Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan upea ja tästä on hienoa lähteä uutta viikkoa kohti!

2 kommenttia :

  1. Etutukka olis IHANA! Mäkin tahdon! Mut en ehkä vielä leikkaa kun on vasta tää mitta ollu vähän aikaa :D

    VastaaPoista
  2. Hihi! En oo vielä tehny mitään sen asian eteen, ehkä viikon tai parin päästä :) Toisaalta kyllä tykkään näistä näin, mutta silti kaipaan jotain pientä eloa..

    VastaaPoista