torstai 14. toukokuuta 2015

Kaikkeen on ratkaisu

Kun avasin twitterin tänä aamuna, silmilleni räpsähti iso annos positiivisuutta ja iloisuutta. Olin viime yönä vaihtanut taustakuvan ja "bannerin" iloisen kesäisiin viime viikolla otettuihin kirsikkakuviin. Nyt en pysty enää twiittaamaan kuin hyviä ajatuksia, koska ei tuollaisessa ympäristössä vain pysty muuhun. Puhelimella sentään pystyy vielä tekemään negailurikoksia, koska siellähän ei taustakuvat pahemmin näy.


IMG_2648-1

Kaikki alkoi siitä, kun törmäsin somessani negatiivisuuteen. Taas. Törmäsin jo aiemmin ja kysyinkin silloin ystävältäni valitinko minä vuosi sitten jotenkin erityisen paljon. En ilmeisesti, vaikka voin kertoa nyt tässä, että syytä kyllä olisi ollut! Tällä hetkellä, kun ajattelen vuotta taakse päin, näen vain pimeää. Silti painelin eteenpäin ja nyt olen tässä. Iloisten kirsikkapuiden ympäröimänä stressimäärä minimissä saarnaamassa muille kuinka ihan oikeasti jokainen voi itse vaikuttaa omaan elämäänsä.


Autoni esimerkiksi on tällä viikolla taas kenkkuillut, mutta en jaksa välittää. Tein taas samantien toimenpiteitä, joilla menen auton suhteen eteenpäin. Tänään odotan auton kestävän ihan hyvin ajomatkan Turusta Vimpeliin. Toinen vaihtoehto olisi ollut jäädä murehtimaan asiaa, valittaavalittaavalittaa ja sitten luultavasti jäädä välille sillä, koska odotin sen tekevän niin.


Juju koko hommassa on tämä: pessimisti tekee omista mahdollisuuksistaan vaikeita asioita, kun taas optimisti tekee vaikeista asioista mahdollisuuksia. Mitään sellaista asiaa ei ole olemassa, josta ei voisi selvitä. Ei mitään. Kaikkeen on olemassa ratkaisu. Kun kaksi vuotta sitten en ymmärtänyt mitä merkitystä kärsivällisyydellä on, nyt tiedän, että maailmaan täytyy osata luottaa. Se ratkaisee monia ongelmia ihan vain sillä, kun malttaa itse hetken odottaa ja katsoa kuinka käy.


Jos taas joku asia ei tunnu hyvältä, siitä pitää päästää irti. Jos on liian kiire, jostain on karsittava. Ei ihmisen ole tarkoituskaan revetä joka paikkaan. Keskity ja tee kunnolla ne asiat, joihin aikasi riittää. Minulla on tässä vielä vähän hiottavaa, koska tälläkään viikolla en ole ehtinyt lenkille, kun on ollut muuta ohjelmaa. Luultavasti pitää taas koittaa ottaa aamu-urheilu ohjelmaan.


Joka tapauksessa: kaikkeen on ratkaisu. Se löytyy joka kerta.


Näihin tunnelmiin; minä en jää tänne, minä lähden Järviseudulle. Kallaamaan vespotteja.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti