sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Voittajaluonne

Olen usein miettinyt omaa positiivisuuttani, koska onhan se nyt kuitenkin niin iso osa elämääni ja sellainen piirre, jonka toivoisin löytyvän jokaiselta. Ihailen heitä, jotka osaavat kirjoittaa blogeihinsa listoja ja muita juttuja siitä kuinka olla iloisempi, positiivinen tai suorastaan optimisti. Koen olevani yksi alan ammattilainen, mutta en useinkaan oikeastaan kirjoita siitä. Kerran kirjoitin postauksen takavuosina aiheesta, koska silloin olin itsekin herännyt uudelleen eloon ja löytänyt tien takaisin iloisuuteen. Lisäksi olin nuorempi ja sinisilmäisempi, sellainen, joka saattoi kirjoittaa ja ajatella todella mustavalkoisesti. Sittemmin olen tullut vanhemmaksi ja varovaisemmaksi, koska olen nähnyt, että asioilla on usein muitakin puolia kuin vain etu- ja takapuoli. Varovaisuuteni sitten taas vie pois kirjoitusinspiraation aiheista, joista moni bloggaaja on tehnyt oman bloginsa aiheen.


Siinä se ongelma ehkä onkin blogini aihealueen rajaamisessa! En voisi olla pelkkä treenibloggaaja, koska elämässä on muutakin. En voisi myöskään olla optimistibloggaaja, koska joskus autoni saattaa räjähtää ja viedä kaiken ilon elämästä. Jos osaisin tuoda blogiini vain etu- ja takapuolia elämän asioista välittämättä sivupuolista, minutkin voisi leimata jonkun tietyn aihealueen bloggariksi? Olisin sen aihealueen ammattilainen?


Oh boy, ylläolevat ajatukset tuntuvat hieman keskeneräisiltä vielä, en saa itsekään täysin kiinni ajatuksenvirrasta juuri nyt joten en pahastu, jos tekään ette saa. Heh.


Kuitenkin, erään oivalluksen tein tänään omaa vahvinta luonteenpiirrettäni koskien. Se oli huikea löytö kaikkien näiden vuosien jälkeen. Voisin väittää, että on helppoa olla perusiloinen luonne, nauttia elämän pienistä iloista ja hymyillä vastaantulijoille, mutta tiedättekö mikä tekee minusta ja teistä kaikista muista ilopillereistä voittajia? Se kuinka nopeasti käsittelette murheenne. Minä purin kärsimystäni tänne blogiin eilen kirjoittamalla, mökötin vielä hetken, kiukuttelin facebookissa omalla sarkastisella tavallani ja lopuksi etsin Spotifysta voimakkaan biisin, jonka lauloin läpi. Sitten tankkipeli tulille, loppuilta suorittamista ja nukkumaan. Tänään aamulla ensimmäisenä mutisin kadulla nököttävälle pösölle tarinoita siitä kuinka tiesin sen tienneen etten luota siihen, eheh.. Olin jo siihen mennessä keksinyt jonkinlaisen back-up planin millä hoidan itseni töihin, jos en saakkaan autoa korjaukseen heti maanantaina jne. Loput koko autonkorjaussuunnitelmasta keksin, kun lähdin päivällä lenkille ja nyt ei voi muuta kuin huomenna alkaa toteuttaa.


Olen ratkaisija. Kaikki asiat ratkeavat ennemmin tai myöhemmin. Mitä vähemmän aikaa kuluttaa asioiden murehtimiseen, sitä tehokkaampi pystyy olemaan.


IMG_1217-1

Noh, jotain tehokastakin olen tänään tehnyt. Kävin mukavalla päivälenkillä. Kävelin aina 10 minuuttia ja hölkkäsin toiset 10 minuuttia toistaen tätä 5 kilometrin verran. En ole varmaan vuosiin hölkännyt noin paljon saman lenkin aikana. Huomasin, että sykemittarin herättäminen eloon oli todella fiksu päätös. Seuraan siitä hölkätessä ettei syke nouse liikaa ja kunto pääsee paranemaan. Loppumatkasta tulikin sitten ongelma, kun vammajalkani sanoi sopimuksen irti ja nyt olenkin koittanut sitä parannella kylmägeelin kanssa. Pohkeeseen iski joku ihan jäätävä kipu, eww. En silti aio luovuttaa! Heti, kun kipu hellittää, lähden taas hölkkäilemään jonain päivänä.


IMG_1221-1

IMG_1247-1

Huomiselle jää nyt sitten ratkaistavaksi mille korjaamolle lopulta päädyn ja millä aikataululla. Joka tapauksessa minulla on vapaapäivä. Jos auto ei edisty, koitan saada jotain muuta aikaiseksi. Herätä joudun silti aikaisin, että pääsen soittelemaan eri korjaamoille heti, kun ne aukeavat. Wish me luck! Nyt pitää keskittyä tankkiajeluihin, niistä ei sentään oo turbot rikki..

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti