lauantai 6. kesäkuuta 2015

Futiskuvauksen oppitunti

Miten bloggaajat osaa päättää mistä ne postaa, kun olisi niin monta eri juttua postattavana? Onko ne kalenteroinu kaiken valmiiksi kuukausi kerrallaan ja pysyy siinä suunnitelmassa, vaikka miten mieli tekisi postata jonain päivänä jotain täysin muuta? Mun oli tarkoitus esitellä teille nyt heti LivBox, mutta samaan aikaan tekee mieli sanoa pari sanaa jalkapallon kuvaamisesta ja tunkea johonkin vielä ihania kukkakuvia, jotka eilen nappasin Kupittaalla. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada just samalla kertaa, joten taidan sanoa ne pari sanaa siitä futiskuvauksesta, koska oon miettiny sitä yöllä ja aamulla sängyssä. Jos se pyörii päässä noin paljon, sen täytyy olla tärkeää.


Sain eilen kesken työpäivän puhelun vanhalta tutulta, jonka olin houkutellut akkreditoitumaan yhteen jalkapallotapahtumaan valokuvaajaksi, koska hän on loistava valokuvaaja, mutta ei ole (vielä) laajentanut osaamistaan futiskentille asti. Minä kun olen höynähtänyt futiskuvaukseen täysin, suosittelen sitä tietysti aina kaikille harrastelijavalokuvaajille ja etenkin heille, jotka toivovat valokuvauksesta vielä joskus ammattia itselleen. Koen ainakin itse oppineeni valokuvauksesta aika paljon asioita juurikin futiskuvauksen ansiosta ja opin edelleen, koska saan aina hyviä vinkkejä muilta kuvaajilta.


Sovimme valokuvausreffit Veritaksen liepeille myöhemmin iltapäivällä, jotta ystävä voi tutustua ympäristöön ja kentän laitamiin sekä ottaa vähän tuntumaa lajin valokuvaamiseen. Veritas oli kiinni, mutta onneksi ympärillä olevilla kentillä oli eri ikäisiä poikalaumoja pelailemassa. Pystyin opettamaan pikkujuttuja, jotka eri tilanteista tulivat mieleen.


20150605-IMG_3857

20150605-IMG_3887

Yllätyin kuinka paljon niitä erilaisia asioita loppujen lopuksi oli, jotka koin hyväksi tietää alasta. Tässä muutamia:


1. Tutustuminen kuvausympäristöön ja paikkoihin, joihin saa mennä ja ei saa mennä, on ihan hyvä juttu ennen peliä. Aina se ei toki ole mahdollista, koska toissa kesänä pääsin mukaan Kloppien fanimatkalle Valkeakoskelle ja myöhemmin vielä Tammelaan, eikä tietenkään voinut muuta kuin hakea photoliivin päälle ja sitten kuvaamaan. Veritakseenkaan en käynyt etukäteen itse tutustumassa, mutta tämän eilisen oppitunnin jälkeen olen sitä mieltä, että ehkä se olisi ollut fiksua. Näkee mistä aurinko paistaa, missä joukkueiden kopit on ja pystyy testaamaan kameraa. Toinen vaihtoehto on vain mennä ajoissa vieraalle stadiolle ennen pelin alkua ja ottaa selvää näistä jutuista.


2. Veritaksella aurinko kääntyy iltaisin pääkatsomon taakse, jolloin puoli kenttää on varjossa. SJK:n käyttämällä Keskuskentällä aurinko tuo varjoja kentälle ihan samalla tavalla ainakin iltaisin. Se ei kuitenkaan ole mikään liian iso ongelma ainakaan omilla kameravälineilläni. Viimeksi sain ihan hyvää kuvaa varjoon pistemittauksella.


3. Veritaksella pääkatsomon ja kentän välissä on aidat, jotka estävät ottamasta kuvia istuvaltaan siltä laidalta. Niinpä en ikinä jaksa sijoittua sinne vaan otan jomman kumman päädyn tai sitten vastakkaiselta laidalta jonkun hyvän kohdan. Seinäjoella tilanne on parempi, siellä voi kiertää kenttää ihan rauhassa joka puolelta. Valkeakoskellakin tämä kiertely taisi olla ihan hyvin mahdollista, Tammelan päätyjä en enää muista, koska kuvaaminen siellä loppui jo ennen taukoa kamerarikon takia.


4. Minusta hyvä kuva tulee, kun on itse kuvattavan asian tasolla. En sano sitä etteikö poikkeuksiakin olisi, mutta kyllä omat kuvat vain onnistuvat parhaiten, kun istun. Ja vielä mieluiten ihan maassa asti. En ole tehnyt sitä pitkään aikaan, koska se ehkä Seinäjoella oli vähän hankalaa välillä. Veritaksella paljon helpompaa, joten nyt pitää taas opetella sihtaamaan oikein. Aika useista kuvista viimeksi jäi ukkelin pää pois, jos ukkeli tuli liian lähelle ja minä olin maassa. Lisäksi kuvasin vuoden verran monopodin kanssa, mutta otin mallia viime kerralla jostain ystävällisestä lehtikuvaajaherrasta ja jätin sen pois. Hihkuin pelin jälkeen hänelle kuinka oli paljon parempi ilman! Vapaalla kädellä mennään, pysyy paljon paremmin pallon ja äkkinäisten tilanteiden perässä.


5. Pyrin sijoittumaan aina kuvaamaan siihen päätyyn, johon kotijoukkue on hyökkäämässä. Haluan kuvia irvistelevistä lujaa juoksevista futismiehistä (Hannatic huom! Mä niin olisin halunnut kirjoittaa tähän kohtaan "liha"..), jotka välillä onnistuvat saattamaan pallon ihan maaliin asti. Jos käy niin, että vierasjoukkue hallinnoi peliä ja pallo on jatkuvasti ns. väärässä päässä kenttää, viihdytän itseäni kuvaamalla säärisuojia, nappiksia, maalivahtia ja sen hanskoja.


6. Pääpointti koko touhussa: seuraa palloa. Haluan kuvia, ja niin varmasti haluat sinäkin, joissa on sekä mies että pallo. Mies ilman palloa on usein aika turha kuva, ellei kuvassa anneta jonkun väristä korttia, suihkuteta maalia maahan, hörppäillä vettä, filmata tai mitä vaan muuta, mitä nyt futismatsissa voi ilman palloa tapahtua. Peruspallonseuraushommassa pitää osata arvioida kenelle pelaaja syöttää seuraavaksi/mihin päin pallo lähtee.


7. Tilannetaju: maalipotku, pallon puskeminen, kulmapotku, rangaistuspotku, rajaheitto.. mitä näitä nyt on.. Maalipotku: maalivahti potkaisee pallon useimmiten kauas pois, jolloin joukkueiden ukkelit yrittävät pyydystää sen päällään. Silloin yritän aina saada hienon ja hyvin onnistuneen puskukuvan, joka harvemmin on kuitenkaan onnistunut, koska olen jotenkin aina väärällä puolella kenttää. Kulmapotku on hyvä tilanne, josta voit saada pallotaistelukuvia tai maalikuvan! Itsestäsi kiinni mitä tavoittelet. Rangaistuspotkussa aika sama juttu.


8. Futiksen sääntöjä ei välttämättä tarvitse osata ulkoa, ne oppii kuvatessa. Kai. Vaikken olekaan futikseen syntynyt prinsessa, olin itse pelannut harrastelijajengissä jossakin vaiheessa joten tiesin sääntöhommat jo. Kävinhän kuvaamassa yhden matsin jenkkifutista viime kesänä ja sen lajin sääntöjä en todellakaan osaa vieläkään, mutta ihan hyviä kuvia sieltäkin tuli.


9. Pallonseuraamisjuttuihin yksi tärkeä pointti: minä en halua etkä sinäkään halua kuvia, joissa mies on selkä kameraan päin pallon kanssa. Sellainen on turha räpsy, ellei sitten halua tarkentaa siihen mieheen, joka on naama kameraan päin haastamassa sitä pallollista miestä.


10. Jos joukkue tekee maalin, siitä joukkuehalista ja muusta tuuletuksesta kannattaa myös yrittää saada kuva. Ilon hetkiä ja läpsyjä pyllylle sen ainaisen irvistelyn sijasta.


11. Kaikille naiskuvaajille tiedoksi: kesähelteillä tyypit kuivaa naamansa paitaan, silloin on hyvä hetki iskeä teräsmiesvatsiksiin. Siis jos nyt sattuu pyykkilaudat kiinnostamaan.


12. Kuvien käsittelyssä suosittelen huomioimaan horisontin. Minä etkä myöskään sinä halua kuvia, joissa kenttä on vinossa. Paitsi, jos tarkotuksella hakee sitä. Normaalissa futiskuvassa sitä tuskin kukaan hakee. En minä ainakaan. Suoristan kaikki kuvat Lightroomissa, tosin nykyään luotan aika paljon omaan silmääni. Siitä en tiedä kuinka vinossa se on, mutta sillä on silti menty tämä kevät ihan hyvin. Kuvaan kannattaa hakea suoruus joko horisontaalisesti tai vertikaalisesti. Ihan omasta silmästä kiinni kunkin kuvan suhteen, mitä kuvassa ja sen taustalla tapahtuu.


13. Manuaalin asetukset löytyy tiedolla, taidolla ja kokeilemalla. Itse olen tietysti käyttänyt kokeilutekniikkaa silloin joskus ja odotellut tiedon lisääntymistä. En sano asetuksista nyt mitään, koska haen itse edelleen sitä parasta tietoutta aiheesta. Jotkut kai kuvaa AV:lla, mutta itse en osaa muuta kuin manuaalin.


14. Miten peleihin sitten pääsee kuvaamaan? Itselläni on Veikkausliigan kuvauspassi, joten ei tarvitse hirveästi miettiä tuolla sarjatasolla kuinka pääsen sisälle jne. Maajoukkueen peleihin pitää akkreditoitua Palloliiton sivujen kautta. Noin muuten voi kokeilla onneaan ottamalla yhteyttä urheilujoukkueen toimistojengiin ja kysyä miten homma toimii ja päästävätkö he pönöttämään kentän laidalle.


20150605-IMG_3942

Huh! En tiedä unohdinko nyt jotain. Toivottavasti en. En nimittäin kirjannut näitä paperille eilen, vaikka olisi ehkä pitänyt. Yritin vain muistaa kaikki neuvot, jotka eilen sanoin ääneen. Tulihan tuohon toki sellaisiakin, joista ei puhetta ollut.


Tähän loppuun se kukkaiskevennys:


20150605-IMG_3968

20150605-IMG_3971-2

20150605-IMG_4007

70-200 mm/2.8

4 kommenttia :

  1. Moi!
    Tykkäsin tästä postauksesta paljon, vaikka en futista seuraakkaan. Ite oon enemmän lätkätyttöjä, ja sitä on tullut jonkun verran kuvattua. :) mites toi Veikkausliigan kuvauspassi, millä perustein sitä voi hakea? Ois kiva jos saisin vastauksen sähköpostiin tai blogiin!
    Upeita nuo kuvat, ihanan värikkäitä!


    www.tiia-valokuvaa.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. Heippa! :) Kiva, että tykkäsit! En ollut aiemmin edes ajatellut, että oppimaansa voisi jakaa tällä tavalla, koska en vain jotenkin huomannut mitä kaikkia pikkuseikkoja on olemassa tai että mitä osaan.

    Olen kerran ollut käymässä kameran kanssa jääkiekkokaukalon laidalla ja mielenkiintoiselta kuvattavalta sekin vaikutti. Aika ryminällä ne ukkelit tulee niihin laitoihin, mutta kai siihenkin tottuu?

    Laitoin sulle sähköpostia tuosta passiasiasta :)

    VastaaPoista
  3. Tosi mielenkiintoinen postaus ja varmasti hyviä vinkkejä! Nyt tekisi itsekin mieli päästä koittamaan futiskuvausta... :D

    VastaaPoista
  4. Hehe! :) Ei muuta kuin kyselemään paikalliselta futisjengiltä pääsyä kentän laidalle :)

    VastaaPoista