perjantai 31. heinäkuuta 2015

Morange

Aikoinaan, kun aloitin bloggaamisen, muotiblogit oli kova juttu! Kaikissa blogeissa, joita seurasin, esiteltiin päivän asuja ja mitäpä muuta sitten itsekään olisin kuin seurannut perässä. Niistä asukuvablogeista löytyi aina kaikkea hienoa ja vaatteista tuli fiilis "mäkin tahon". Juuri se, mitä kaupallinen maailma toivoikin.


Vaikka olen opiskellut elämäni aikana eniten kaupallista alaa ja osaan edelleen ulkoa kaikki kivat psykologiset markkinointikikat, olen silti lähes aina mainonnan uhri. Se on ärsyttävää, vaikka toisaalta ihan kivaa. Kun voi kaverin kanssa juoruta kahvilla "luitko siitä blogista, kun on sellanen ja tällanen uus tuote" ja sitten mennään kauppaan ostamaan se. Blogimainontaan luottaa jotenkin helpoiten, koska tuotteita esittelevät ihan tavalliset ihmiset. Me bloggaajat.


Ja jos näkee jonkun bloggaajan päällä kivan vaatteen, ei siitä ole edes pakko puhua kellekään vaan voi omaksi ilokseen mennä hypistelemään kauppaan kyseistä vaatetta ja miettiä sopisiko se itselle. Terapiashoppailua. Omaa kivaa. Omaa aikaa.


Jouduin tällä viikolla pitkästä aikaa tällaisen "mainonnan" uhriksi. Kyseessä ei ollut mikään oikea mainos, vaan ihan aito "ai hitto miten hyvän näköinen, mäkin tahon". Näitä sattuu nykypäivänä todella paljon vähemmän omalle kohdalle, koska ensinnäkään en seuraa enää asukuvablogeja kuin ihan muutamia ja toisaalta olen kasvanut ulos siitä vaatekoosta, jossa esimerkiksi napapaidat näyttävät hyvältä päällä. En jotenkin enää samaistu ehkä niihin kuviin samalla tavalla kuin silloin ennen.


Tämän viikon jostain toisesta blogista johtuva mielihalu ja siitä seurannut ostos:


IMG_6121IMG_6124


Kyseessä on MACin huulipuna sävyssä Morange, jonka bongasin Reetan kuvista tällä viikolla. Ihastuin siihen kuinka hyvin sävy sopii Reetalle, etenkin H&M:n oranssihtavan takin kanssa, jonka muuten bongasin eilen kaupassa, mutta sitä en sentään ostanut. Koska Reetta on yhtälailla vaalea kuten minäkin, pystyin kuvittelemaan huulipunasävyn sopivan itselleni myös ja siksi ostopäätöksen teko pelkästään blogikuvien perusteella onnistui täydellisen hyvin.


Ja kyllähän tuo meikäläiselle sopiikin. Puna on ihanan kirkas, joten sopii keskelle kesää todella hyvin. I love it!


Untitled

Tuossa kuvassa on mun DBTL-tiistain meikki. Räikeän huulipunan kanssa ei oikein sovi räikeä silmämeikki, joten yritin pitää sen hillittynä ruskeilla sävyillä. Jotain samantapaista aion meikkailla tänäänkin, kun alan kohta valmistautua omalta osaltani viikon viimeiseen DBTL-iltaan.

torstai 30. heinäkuuta 2015

DBTL: Paula Koivuniemi ja Jonne Aaron

Ollaan eletty jännittäviä aikoja täällä, kun ovesta puskee joka päivä jotain lippulappusta, jossa sanotaan, että vettä ja viemäreitä ei saa käyttää tiettyyn aikaan päivästä. Kuten tänään vaikka 8-16 ja huomenna 8-14. Nää on kai niitä päiviä, kun pitäisi olla jossain kesälomareissulla sen sijaan, että edelleen pönötetään onnellisesti täällä Turussa. Tänään selvittiin elämästä ilman vessaa lähtemällä heti aamukahvin jälkeen Skanssiin. Oikein luvan kanssa kiersin kaikki kivat kaupat oikein hitaasti, kun ei nyt sattunut olemaan mikään kiire kotiin. Käytiin tietysti syömässä myös erittäin hitaasti ennen kuin lähdettiin takaisin kotiin. Vesikielto oli loppunut jo ennen neljää, mutta huomenna taas sama juttu. Tänään pitäisi varmaan valvoa aamuun asti, jotta voi sitten herätä vasta siinä kahden pintaan ja olla kuin ei mitään vedenkäyttökieltoa olisi ollutkaan.


Viime yönäkin tuli valvottua ensin kuvien muokkaamisen takia ja sitten muuten vaan. Jonne Aaron olisi halunnut olla yhtä rakeinen kuin Samu Haber, joten yritin pelastaa tilanteen vielä tänään päivällä. Enempään en pysty nykyisillä kuvankäsittelytaidoillani, mutta nämä keikkakuvat ovat kyllä olleet pitkästä aikaa hyvää harjoitusta. Samu Haber -kuvat otin aika pienellä ISOlla, mutta eilen ennen Paula Koivuniemeä säädin ISOn suosiolla suuremmaksi, vaikka pelkään aina kuvalaadun kärsivän liikaa. 70D:llä pitäisi kuitenkin olla vähän varaa, mutta ehkä jatkossa yritän löytää silti sen pienimmän mahdollisen ISOn, hmph.


IMG_6339IMG_6350

DBTL:n sisäänkäynnin yläpuolella lukee "iloisten ihmisten juhla". Sitä se onkin ollut nämä pari päivää ainakin omalta osaltani. Järkkärit ovat olleet kivoja, kuvausolosuhteet paranevat päivä päivältä (tänään pitäisi kuulemma olla lavan eessä jo ihan tarpeeksi tilaa kuvaajille), korvatulppia saa festarialueelta, tarjolla on ilmaista kahvia ja aurinko on paistanut.


IMG_6363IMG_6366


Eksyin eilen Turun Sanomien sivuille lukemaan DBTL-uutisia, koska olisin halunnut nähdä millaisen kuvan he saivat Samu Haberista. Olen aina tykännyt verrata omia otoksiani lehtikuviin, jos se vain on ollut mahdollista. Netistä en kuitenkaan kuvaa löytänyt, mutta onneksi kävin eilen kahvilassa, jossa pääsin paperiversiota lehdestä tutkimaan. Joka tapauksessa, eksyn näköjään myös aina aiheesta, kun kirjoitan. DBTL-uutinen netissä oli kerännyt kaksi sivullista moittivia kommentteja ilmeisesti turkulaisilta. Heidän asenteensa tätä iloista kaupunkifestaria kohtaan oli aika pitkälti saman oloinen kuin itselläni pari edellistä kesää Seinäjoen keskustan festareita kohtaan. Kukaan tosin ei valittanut metelistä (se omassa elämässäni oli Seinäjoen keskustan festareiden ongelma, koska aikaiset työaamut) vaan turkulaisia ärsyttää kaiketi eniten yhden sillan puolitus. Puolet Teatterisillasta on festarin käytössä ja puolet tavallisten pulliaisten käytössä. Sillalta pääsee siis läpi niin itäiselle kuin läntiselle puolelle kävellen tai pyörällä, mutta autoiltahan tuo Itäinen Rantakatu toki on kiinni. Toisaalta, niin oli ja on Seinäjoellakin Kirkkokatu festariaikaan. Ylikova homma kiertää? Ei se Seinäjoella ainakaan ongelma ollut. Jos olisin DBTL:n aikaan töissä enkä lomalla, mielipiteeni saattaisi olla eri, en tiedä.


Näin ensikertalaisena ja lomalaisena tässä kaupungissa koen Down by the Laiturin sijainnin erinomaiseksi. Festarialueelta on lyhyt matka jatkoille keskustan baareihin, jokilaivoihin ja puistoihin. Jokiranta on ihan äärettömän kaunis niin päivä- kuin yöaikaan.


Festarialue itsessään on hassun pieni, siksi koko festari ehkä onkin niin kiva. Eilen ei ollut mitään hirveää ryysistä, joten tästäkin toki mielipiteeni saattaa muuttua perjantain jälkeen, kun voisi kuvitella, että paikalla on puolet enemmän väkeä.


Eilen mun valokuvauslistalle päätyi tosiaan Paula Koivuniemi ja Jonne Aaron.


IMG_6410IMG_6424IMG_6446IMG_6485IMG_6535IMG_6544


Eiks ollukin upeet korkkarit Paulalla?


Näistä kuvista huomaa kuinka paljon lähempänä lavaa olen ollut kameran kanssa, jos vertaa niihin edellisiin keikkakuviin. Molempi parempi. Ehkä valokuvaajan unelma olisi keikkalava, jonka edustalla olisi ainakin 5 metriä tilaa taaksepäin.. Voisi ottaa kuvia kauempaa ja lähempää.


Kun nyt kuitenkin pönöttää ihan lavassa kiinni ja oman naaman korkeudella lavalla on ihania kasoja johtoja ja muuta, mistä muustakaan sitä sitten inspiroituisi kuin..
IMG_6654IMG_6665

..kitaristin kamoista! No ehkä artistista itsestäänkin yksi kuva:

IMG_6717


Jotta sitten voi palata taas kuvaamaan sitä, mikä on itselleen musiikin kuvaamisessa se ns. luottojuttu ja nimikkoasia. Vähän kuin futiksessa nappis- ja säärisuojakuvat..


IMG_6731No okei okei, Jonne Aaron:

IMG_6742IMG_6794IMG_6909


Miltä nää kuvat teidän silmiin näyttää? Rakeita, liikaa, etkö huomaa mitään rakeisuutta? Tunnelma? Jonne Aaron läheltä ja kaukaa? Paula ja sata kesää? Tell me, niin ehkäpä Hynysestä saadaan huomenna koko mun DBTL-putken parhaat kuvat!


Mikä on sun lemppari näistä kuvista?

Jonne Aaron ja invisibobble

Mikä helmi tulikaan vastaan illan kuvien seasta, Jonne Aaron ja invisibobble!

IMG_6746

Koska en osannut käsitellä kuvan värejä yhtään, kuva on taiteellisesti mustavalkoinen.

Ei mulla muuta, jatkan Jonne-kuvien läpikäyntiä..

Ps. invisibobblet on oikeesti hyviä!

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

DBTL: Sunrise Avenue

Noniin, yhtäkkiä olenkin onnistunut tukkimaan kalenterin täyteen ohjelmaa tälle viikolle. Eilinen oli sellainen entisaikojen vanha kunnon kireän aikataulun päivä, sillä piti keretä käymään kaupungilla ennen Kupittaan puistojoogaa ja koko illan kruunasi Sunrise Avenuen keikka DBTL:ssä.


Itse asiassa luulin koko eilisen, että mullon kahvitreffit Maaritin kanssa, mutta ne onkin vasta tänään! Käytiin sitten miehen kanssa syömässä El Namissa ennen joogailuja. Oli kyllä todella nam ruokailut.


IMG_6105//embedr.flickr.com/assets/client-code.jsIMG_6108 DBTL on sellainen festari, jonne olisin halunnut jo tyyliin teininä. En tiedä miksi, mutta siltä vain tuntui. Ehkä festarin nimi on tarpeeksi houkutteleva tai jotain. Näin kauan kuitenkin meni, että tuli tämäkin asia toteutettua. Siitä on kai 2 vuotta, kun olen viimeksi käynyt kuvaamassa festarikeikkoja. Vuosi, kun olen ylipäätään kuvannut mitään keikkaa. En mitään työtä tehdessäni ole kokenut samanlaista fiilistä siitä, että olen tekemässä jotain oikeaa, kuin kamera roikkumassa kaulasta ennen kuvaamisen aloittamista. Se fiilis tulee yleensä futiskentän laidalla ennen kuin matsi alkaa ja näköjään myös ennen keikan alkamista lavan edustalla. Hymyilen yleensä typeränä itsekseni siinä kohdassa ja elän vain sitä hetkeä. Siinä hetkessä ei ole mitään muuta kuin minä ja kamerani. Ja sitten kuvattava kohde saapuu lavalle: IMG_6156//embedr.flickr.com/assets/client-code.js


IMG_6256//embedr.flickr.com/assets/client-code.jsIMG_6302-2//embedr.flickr.com/assets/client-code.js

Se on Samu Haber sivulta, edestä ja toiselta sivulta. Soitti siinä bändissä pari muutakin, mutta pienten kuvausteknisten seikkojen vuoksi en päässyt tarpeeksi lähelle, jotta olisin myös heitä voinut kuvata.


IMG_6305//embedr.flickr.com/assets/client-code.jsIMG_6322 Eka Samu on aika rakeinen, I know. Oli muutenkin aika haastavat kuvankäsittelyt, koska tosiaan, ketään sinisen ja violetin värisiä ukkeleita tai akkaleita en ole käynyt kuvailemassa hetkeen. Lisäksi kuvausolosuhteet eivät näillä festareilla ole ne parhaat, kun täytyy varoa iskemästä yleisön ihmisiä päähän objektiivilla. Saa nähdä kuinka paljon tänään saa huitoa ihmisiä pois edestään, kun lavalle astelee Paula Koivuniemi. Silti, keikkakuvaaminen on ihan parasta futiskuvaamisen lisäksi!! Jos kukaan tietää ketään bändejä, jotka tarvii kuvaajaa, niin meitsi on hetivalmis! Itse festareista muutama sana jossain seuraavassa jaksossa, nyt pitää kipittää seuraavaan kohteeseen. Tämäkin päivä on lastattu aikatauluilla.//embedr.flickr.com/assets/client-code.js

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Motivaatio liikuntaan

Alan tosissaan muistuttaa true lomalaista. Aika kuluu, mutta minä en. Tänään tehtävien asioiden listalla on ollut päättä mennäänkö mökille vai ei, yhden yhdistyksen kirjanpito, Läntisellä Rantakadulla hihhulointi ja bloggaaminen. No mitä olen saanut aikaiseksi? Kukaan ei vieläkään tiedä mennäänkö mökille huomenna vai joskus (koska tänään ei menty), kirjanpito on edistynyt 7 kirjauksen verran (lupasin, että huomenna on valmis), hihhuloin joen molemilla puolilla ihan onnessani ja nyt ajattelin postata.


Näin maanantai-iltaan sopii hyvin muutama pointti siitä kuinka motivoida itsensä sohvalta ylös ja ulos.


1. Määrittele tavoite. Miksi pitäisi tehdä yhtään mitään? Joka puolella ylistetään liikunnan tuomaa hyvää oloa ja tietysti terveysvaikutuksia. Itse kuulun niihin onnekkaisiin, joille liikunnasta tosiaan tulee hyvä olo, mutta olenpa joskus kuullut jonkun sanovan, ettei tiedä mitä se tarkoittaa. Tavoite voi olla ihan vaan se hyvä olo, useimmilla meistä ehkä laihtuminen tai sitten jaksaa juosta 10 kilsaa. Itselläni ne ovat nuo kaikki tällä hetkellä. Haluan välillä unohtaa koko laihtumisen ja vain keskittyä siihen mahtavaan fiilikseen, mikä liikkumisesta ja lihasten kasvamisesta tulee. Uusien hölkkäysennätysten tekeminen on myös täysin ensisijaista verrattuna siihen montako grammaa painoni on liikkunut johonkin suuntaan. Kunnon parantuessa motivaatiokin paranee.


2. Etene hitaasti. Joskus tuntuu, että otan välillä liiankin varovaisesti liikunnan suhteen nykyään. Joitakin vuosia sitten rääkkäsin itseäni salilla siihen päälle, että olin jo valmiiksi väsynyt. Nyt en halua toistaa samaa virhettä, vaan lepään, kun tarvitsee. Liikunta ei ole yhtä kuin raskas rääkki, vaan liikuntaa on myös leppoisat iltakävelyt. Tai mitkä vaan kävelyt. Jopa siivoaminen. Ja jooga! Esimerkiksi viime viikolla vedin pari vähän pitempää lenkkiä, kunnon joogasessiot yms joten eilen yhden päivän levon jälkeen päätin uida ihan vaan puolisen tuntia. Tänään kävin puolen tunnin kävelyllä. Huomenna ehkä voisi olla taas virtaa tehdä jotain enemmän.


3. Ilahduta itseäsi uusilla lajeilla. Saleille ja eri lajien studioille pystyy usein maksamaan pelkästä yhdestä kerrastakin, eikä tarvitse sitoutua 2 vuodeksi. Kannattaa välillä käydä kokeilemassa edes yhden kerran jotain aivan uutta lajia. Eri joogat, tanssit (ei zumbaa, vaan oikeaa tanssia!), sirkus, uiminen, vesijumppa, vesijuoksu, kiipeily.. Maailma on täynnä lajeja! Mihinkään ei tarvitse sitoutua eikä kuntosaliharrastus loukkaannu, vaikka kävisit välillä jossain muualla. Eri lihakset haluaa eri lajeja.


4. Ne uudet urheiluvaatteet. Niistä saa mukavasti motivaatiota, mutta muistathan lunastaa motivaation myös teoiksi asti. Ettei kohta ole vaatekaappi täynnä urheilutoppeja ja -housuja, mutta niiden käyttäjää ei näy missään.


Omat suosikit urheiluvaatteista:

IMG_5978//embedr.flickr.com/assets/client-code.jsIMG_6031 Pitkähihainen: New Balancen hupullinen paita, jonka tilasin joskus Zalandolta alesta. Nyt noita ei ole tullut vastaan missään, sen sijaan Zalandolla ja esimerkiksi Nellyn sivuita löytyy tällainen versio.


Toppi: mahtava löytö materiaalinsa puolesta! Nike dri-fit, aah!! Niitä saa ainakin täältä.


Kuvan pöksyt on H&M:ltä, itse asiassa ei oo ne mun lemppareimmat, mutta ihan ok.


Kenkiä en voi varmaan ylistää tarpeeksi koskaan, ne on vaan parhaat. New Balancen 890. Niistä on tullut uusi versio taas tänä vuonna, pinkit nekin.


IMG_6090
5. Sovi kahvitreffien sijasta liikuntatreffit. Urheilin kevään ajan Katin kanssa, tehtiin oikeastaan kaikkea mitä Kati yksinäänkin tekee. Rääkkäsimme itseämme erittäin paljon. Eheheh, näin lämmöllä muistelen Katia ja yhteisiä urheilutuokioitamme. Meidän lajeja oli toiminnallinen treeni (mikä vihdoin sai tajuamaan kuinka väärin on käydä vaan salilla eikä tehdä mitään muuta), mehtälenkit ja normaalit lenkit. Duussin kanssa sen sijaan olen käynyt uimassa ja joogaamassa. Jos olet herkästi aikatauluista ahdistuvaa sorttia, älä sovi liikuntatreffejä liian usein kenenkään kanssa vaan silleen sopivasti, että teet edes joskus jotain. Jos ongelmasi taas on sellainen, ettet oikein yksin pääse lähtemään mihinkään suuntaan, koita päästä yli siitä. Sinun oma laiskamatoutesi ei ole kenenkään muun kuin sinun oma ongelmasi.


6. Jos väsyttää, googleta ja katso mitä se sanoo. Se sanoo nimittäin, että lähde ulos ja jos ekan 5-15 min päästä väsyttää silti liikaa, mene takaisin kotiin. Jos ei, jatka lenkkiä. Näin ei pääse käymään mitään vahinkoa. (Ymmärrän, että tämä saattaa kuulostaa jonkun mielestä aika älyttömältä, mutta kyllä, laiska ihminen voi keksiä mitä tahansa tekosyyksi ja yleisin niistä on "väsyttää".)


7. Ota kuvia edistymisestä. Jo viikon lenkkeilyn jälkeen olo voi olla maailman laihoin ja upein. Itselleni kävi näin ja sitten menin ottamaan tänään nuo asukuvat. Totuus ryöpsähti päin näköä ja nyt motivaationi juoksemaan on entistä suurempi. (En tietenkään laittanut tähän postaukseen esille kuvia, joista tämä mun fiilis tuli, hehe..)


8. Mittaaminen. Hanki sykemittari, jonka avulla kunnon kohottaminen on mukavaa. Itselläni tahtoo syke nousta liian helposti korkealle, joten sykemittarin kanssa osaan pitää sitä aisoissa. Toinen motivaattorimittausasia on tietysti Heiaheia, johon kirjaan kaikki liikunnat. Sieltä on mukava katsella vanhoja tilastoja ja verrata esimerkiksi niitä vanhoja keskisykkeitä nykyisiin.


..ja sitten näitä samoja asioita ilmeisesti vain toistetaan. Tavoitteet muuttuvat kehityksen mukana, kauppoihin tulee uusia kivoja vaatteita, vanhat lenkkarit kuluu ja sykemittariin pitää vaihtaa patterit. Urheiluvammat tulee ja menee kuin myös flunssat. Pääasia kaiken tämän elämän keskellä on se, ettet luovuta. Jos pidät pari lepopäivää, pidä ne, mutta sen jälkeen palaa taas liikunnan pariin. Siitä tulee edelleen ihan paras olo!


Jos olet hieman ylipainoinen, miksi olisit pelkästään ylipainoinen, kun voit olla liikkuva ylipainoinen?
* postaus sisältää kaupallisia linkkejä

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Räyh!

Hur mår du?


Mä täällä mussutan piirakkaa, jonka kuvittelin olevan aivan liian ärhäkkää, koska siinä on karpaloa, puolukkaa, pari tyrniä ja mustikoita. Oli pakko edetä seuraavalle tasolle pakastimen tyhjäyksen kanssa. Nyt siellä ei enää ole kuin yksi Kingis, jonka syöminen tuskin tulee olemaan ongelma ja jotain pyttipannun jämiä. Huomenna voisi siis hyvinkin olla sulatuksen vuoro.


Tällasta piirakkaa voisi joskus tehdä jostain hieman makeammastakin setistä, sen verran hyvää tuo vaniljamössö siinä päällä kuitenkin on. Piirakan päällykseen repäisin ohjeen täältä ja pohjan on tehnyt Myllyn Paras.


Untitled

Kollaasin ekassa kuvassa mahtava lohis Emberclaw uusimmasta mobiilipelistä, jota on tässä tullut pelailtua pari päivää. Kollaasin tokasta kuvasta nähdään, ettei minulle silti ole vieläkään kasvanut haltiakorvia.


Kävin uimassa tänään Samppalinnassa, nams! Just hyvä uintikeli enkä taaskaan saanut vallata maauimalaa yksin vaan täytyi pysyä radalla muiden ihmisten kanssa. Yks jätkä räpiköi siellä jollain kummallisella tekniikalla, joka toisen potkun se nimittäin hakkasi veden pinnalla just silleen ärsyttävästi miten ehkä tenavana tehtiin uimarannassa, kun vedeltiin käsipohjaa. Se onneksi katosi johonkin niiden 300 metrin ajaksi, jotka itse yritin nautiskellen suorittaa. Tyyppi palasi, kun sain kaikki metrimääräni kasaan. Karkasin äkkiä suihkuun ja pois.


Nyt en tiiä mitä seuraavaksi tekis! Mies pelaa, meillä on tankkipelissä matseja varmaan vasta joskus puolelta ja Netflixikin on aika hyvin koluttu läpi. Joku murhatutkijasarja me sieltä löydettiin, mutta ääääääh. Yöks vois koittaa ettiä jonkun leffan tms.

Ens viikollakaan ei vissiin oo lomasäät tulossa, mutta mullon sentään ohjelmaa tiedossa. Vi ses!

//embedr.flickr.com/assets/client-code.js

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Perusperjantai

Perjantai! Oon aika pettynyt, kun oon koko loman tähän asti pysynyt kartalla siitä mikä viikonpäivä on. Ennen lomaa olin koko ajan viikkovillissä, joten tää ei nyt jotenkin täsmää. Lomalla kuuluu unohtaa viikonpäivät ja salasanat. Jotakin mä kuitenkin oon onnistunu unohtamaan! Kävin tiistaina yhdessä parturiliikkeessä ja tyttylöinen kysyi minä päivänä mä oon viimeks pessyt hiukset. En muistanut. Ainakin lauantaina olin. Ei mitään muistikuvaa sen jälkeen mitä oon duunaillut tukkani kans. En vissiin mitään. Sitten pesin ne tiistaina. Nyt oon kartalla siitäkin.


Tää päivä on kyllä ollut niin perus kuin olla ja voi. Alunperin melkein suunniteltiin, että lähettäis mökille, mutta siirrettiin sitä ensi viikkoon. Haluaisin ihan hirveästi nurmikolle makaamaan epäilyttävien juomien kanssa (ei ainakaan vettä eikä edes cokista). Toisaalta nää Turun kesäkelit ei hirveästi innosta kuitenkaan mihinkään mökkihommiin, joten sama virua vielä yks viikonloppu täällä kaupungissa. Huomenna meidän tv:stä kuitenkin tulee jotain formuloita ja mun pitäs duunata yhen yhdistyksen kirjanpito viimestä kertaa valmiiks.


IMG_5951//embedr.flickr.com/assets/client-code.js

Oon koko vuoden tähän asti kuullut juttuja siitä kuinka joku mies ratsastaa täällä jollain hevosella keskellä kylää. Siis kuulemma ihan tästä meidänkin ohi vähän väliä. En vissiin oo koskaan oikeaan aikaan ulkona, koska mä en oo vielä kertaakaan törmännyt tuohon ratsukkoon. Tänään pääsin sentään lukemaan tyypeistä jotain paikallisesta ilmaisjakelulehdestä ja selvisi, että hepan iskä on jopa Viesker. Toivottavasti Kullannuppu tulee vastaan vielä joku päivä! (Tajusin myöhemmin tänään, etten ole käynyt tallilla ehkä vuoteen, mikä on kyllä aivan samperin väärin.)

IMG_5954//embedr.flickr.com/assets/client-code.js

IMG_5961//embedr.flickr.com/assets/client-code.js

Päivällä käytiin kaupassa ja ostettiin joku kilon mötikkä lihaa, jotta edes joku korvaa sen mökkiajatuksen. Ajattelin, että me syödään sitä mötikkää koko viikonloppu, mutta tuolla se nyt on puoliks syötynä. Eli huomenna se on jo kadonnut kokonaan. Ostin myös mystistä havupuu-uutetta, kun googlettelin eilen psoriasis-ruokavalioita. Törmäsin aika moneen linkkiin, joiden takana olisi haluttu hirveästi kertoa kuinka tuo litku tehoaa myös syöpään, mutta en mä nyt ihan kaikkea halua internetistä lukea.

IMG_5966//embedr.flickr.com/assets/client-code.js

Ruuan jälkeen sammuin sohvalle ja hitaan heräämisen jälkeen ennen ysiä illalla keksin, että kyllä mä nyt vaan menen sinne lenkille kuten olin suunnitellut. Oon harrastanut tällä viikolla vähän liikkuvampaa liikuntaa kuin yleensä ja vielä enemmän kuin yleensä. 3 lenkkiä ja 2 joogaa. Ei huono! Oon yllättynyt kuinka nopeasti nyt yhtäkkiä mun hölkkäkunto on parantunut. Tänään hölköttelin jonkun 20 minuuttia putkeen, mutta olisin mä pitemmästikin jaksanut. Vauhti ei kyllä päätä huimaa, mutta tässä onkin kyse kunnon parantamisesta.


IMG_5974//embedr.flickr.com/assets/client-code.js

Seuraavaksi olisi kai ohjelmassa vähän tankkipeliä, kun sitäkään ei ole tullut viikkoon pelailtua. Ugh!

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Kaunis maailma

Oon ihan pihalla tästä maailmasta, kun tulin just ilmajoogasta. Huh! Päässä kiertää veri kunnolla ja kotimatkallakin vain hymyilin ilta-aurinkoa päin kuin mikäkin pöyröö.


Koko päivä on tänään ollut aika kaunis.


IMG_5829//embedr.flickr.com/assets/client-code.jsIMG_5838IMG_5847//embedr.flickr.com/assets/client-code.jsIMG_5853//embedr.flickr.com/assets/client-code.jsIMG_5856//embedr.flickr.com/assets/client-code.jsIMG_5858//embedr.flickr.com/assets/client-code.jsIMG_5860//embedr.flickr.com/assets/client-code.jsIMG_5886//embedr.flickr.com/assets/client-code.jsIMG_5888//embedr.flickr.com/assets/client-code.jsIMG_5902//embedr.flickr.com/assets/client-code.jsIMG_5918//embedr.flickr.com/assets/client-code.jsIMG_5920//embedr.flickr.com/assets/client-code.jsIMG_5930//embedr.flickr.com/assets/client-code.jsIMG_5942//embedr.flickr.com/assets/client-code.jsIMG_5947//embedr.flickr.com/assets/client-code.js

Käytiin moikkaamassa päivällä Ransua ja Kamua sekä niiden perheen ihmiseläimiä. Tuossa yhdessä kuvassa yritetään havainnollistaa miltä näyttää suomalaisen herkästi palavan naisen käsivarsi juuri Kreikassa käyneen helposti ruskettuvan naisen ihoon verrattuna. Aika aavemaiselta. En taida enempää vertailla vaan hymyilen käsivarsieni pisamille ja jatkan karoteenin nappailua.


Aika ihania kukkaiskuvia vai mitä?


Täällä Varsinaisessa Suomessa alkaa viinimarjatkin pian olla valmiita, mutta minä en ole vieläkään. Ehkä viikonloppuna se pakastin.


Ps. ilmajooga on kyllä hassua. Menkää kokeilemaan! Pääsin käsilläseisontaankin jopa, vaikka oli vasta toinen kerta tuota lajia.