keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

DBTL: Sunrise Avenue

Noniin, yhtäkkiä olenkin onnistunut tukkimaan kalenterin täyteen ohjelmaa tälle viikolle. Eilinen oli sellainen entisaikojen vanha kunnon kireän aikataulun päivä, sillä piti keretä käymään kaupungilla ennen Kupittaan puistojoogaa ja koko illan kruunasi Sunrise Avenuen keikka DBTL:ssä.


Itse asiassa luulin koko eilisen, että mullon kahvitreffit Maaritin kanssa, mutta ne onkin vasta tänään! Käytiin sitten miehen kanssa syömässä El Namissa ennen joogailuja. Oli kyllä todella nam ruokailut.


IMG_6105//embedr.flickr.com/assets/client-code.jsIMG_6108 DBTL on sellainen festari, jonne olisin halunnut jo tyyliin teininä. En tiedä miksi, mutta siltä vain tuntui. Ehkä festarin nimi on tarpeeksi houkutteleva tai jotain. Näin kauan kuitenkin meni, että tuli tämäkin asia toteutettua. Siitä on kai 2 vuotta, kun olen viimeksi käynyt kuvaamassa festarikeikkoja. Vuosi, kun olen ylipäätään kuvannut mitään keikkaa. En mitään työtä tehdessäni ole kokenut samanlaista fiilistä siitä, että olen tekemässä jotain oikeaa, kuin kamera roikkumassa kaulasta ennen kuvaamisen aloittamista. Se fiilis tulee yleensä futiskentän laidalla ennen kuin matsi alkaa ja näköjään myös ennen keikan alkamista lavan edustalla. Hymyilen yleensä typeränä itsekseni siinä kohdassa ja elän vain sitä hetkeä. Siinä hetkessä ei ole mitään muuta kuin minä ja kamerani. Ja sitten kuvattava kohde saapuu lavalle: IMG_6156//embedr.flickr.com/assets/client-code.js


IMG_6256//embedr.flickr.com/assets/client-code.jsIMG_6302-2//embedr.flickr.com/assets/client-code.js

Se on Samu Haber sivulta, edestä ja toiselta sivulta. Soitti siinä bändissä pari muutakin, mutta pienten kuvausteknisten seikkojen vuoksi en päässyt tarpeeksi lähelle, jotta olisin myös heitä voinut kuvata.


IMG_6305//embedr.flickr.com/assets/client-code.jsIMG_6322 Eka Samu on aika rakeinen, I know. Oli muutenkin aika haastavat kuvankäsittelyt, koska tosiaan, ketään sinisen ja violetin värisiä ukkeleita tai akkaleita en ole käynyt kuvailemassa hetkeen. Lisäksi kuvausolosuhteet eivät näillä festareilla ole ne parhaat, kun täytyy varoa iskemästä yleisön ihmisiä päähän objektiivilla. Saa nähdä kuinka paljon tänään saa huitoa ihmisiä pois edestään, kun lavalle astelee Paula Koivuniemi. Silti, keikkakuvaaminen on ihan parasta futiskuvaamisen lisäksi!! Jos kukaan tietää ketään bändejä, jotka tarvii kuvaajaa, niin meitsi on hetivalmis! Itse festareista muutama sana jossain seuraavassa jaksossa, nyt pitää kipittää seuraavaan kohteeseen. Tämäkin päivä on lastattu aikatauluilla.//embedr.flickr.com/assets/client-code.js

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti