sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Ilo johtaa iloon

Mikä ihana blogiaamu! Kun joskus keväällä tuntui kaikki blogit niin tosi tylsiltä, tänään olen availlut selaimen välilehtiin toinen toistaan parempia blogipostauksia ja nauttinut niiden lukemisesta ja ennen kaikkea siitä kaikesta inspiraatiosta, minkä ne ovat tuottaneet. Aaaah! Toivon tietysti aina, että osaisin itsekin toimia yhtä inspiroivasti omassa blogissani, koska muutenhan tää on nyt on vähän tällaista tasapaksua "tossa teille kuva, ei mulla mitään asiaa oo" -touhua, heh.. Mä kerron sitten, kun keksin sen jonkun tietyn aihealueen, josta mä osaan kertoa juttuja yhtä hyvin kuin futiksen valokuvaamisesta!


Koen sellaisen aiheen löytämisen jotenkin tosi vaikeaksi, koska vuosien saatossa musta on jotenkin tullut tällainen, noh, tasapaksu. Ainakin fyysisesti ja blogihenkisesti. Oikeastihan olen edelleen blogin taustalla sellainen samanlainen adhd ja Pelle Peloton kuin aina ennenkin, hyvä ettei pahene vaan, koska ympäristöni ruokkii todella hyvin luovaa hulluutta juuri nyt, tässä elämässäni täällä krokotiilejä vilisevän Aurajoen varrella. Saisin paljon enemmän irti kaikesta, kun ryhtyisin vaan tavoitteelliseksi videobloggaajaksi. Kun ennen vanhaan olin joka paikassa kamera kädessä, miksen voisi tehdä sitä nykyään ottamalla vain videota? Esimerkiksi tänä aamuna olisi ollut ihan hyvä ikuistaa se hetki, kun nousin sängystä ja huutelin viereiseen huoneeseen poikaystävälleni haluavani muuttaa Espanjaan, koska siellä voisin olla sombrero päässä ja mulla olis aina siesta.


Luova hulluus - voisinko tehdä tästä jonkun sellaisen lifestyleblogin? Luova hulluushan on kuitenkin taidetta ihan parhaimmillaan.


Olen lukenut viime aikoina Rhonda Byrnen Sankari-kirjaa. Saan siitä kaikkia ihania vaikutteita. Eilen mieleeni jäi tämä lause kummittelemaan: "Kun teet mitä rakastat, sinusta säteilee jotain vastustamatonta ja voimakasta, ja tuo voima vetää puoleesi lisää iloa." ..minusta tuo lause on kertakaikkiaan paras ja ihanin. Mikään ei ole niin ihanaa elämässä kuin olla iloinen, tehdä asioita, joista tulee iloiseksi ja vielä ilahduttaa omaa ympäristöään olemalla iloinen.


Tänään blogini olkoot iloisuusblogi, sillä eilen tein seuraavia ilahduttavia asioita:


IMG_5647-2//embedr.flickr.com/assets/client-code.js

IMG_5687//embedr.flickr.com/assets/client-code.js

IMG_5689//embedr.flickr.com/assets/client-code.js

Kävin lenkillä, jossa hölkkäsin 2 x 10 minuuttia. Jaksoin hyvin, vaikka sykkeet olivatkin kumman korkeat. Hyvä lenkki! Lenkin jälkeen googletin netistä Adidaksen Rita Ora -kamoja, koska se lohikäärmekuosi jostain syystä on hieno. Oletteko törmänneet siihen?

Suihkun jälkeen meikkitouhuja ja liian paljon suolasuihketta tukkaan. Elän vaarallista elämää muutenkin tällä hetkellä hiusteni kanssa; olen pessyt viime aikoina tukkani sulfaatillisella shampoolla.

Sitten lähdimme Naantaliin. Bussilla.

Mentiin syömään ihan kreisiin ravintolaan, Luostarin Puutarhaan. Puutarha se tosiaan olikin!! Orava pomppi baarijakkaralla, kun odotimme tarjoilijaa baaritiskille ja variksilla on vissiin pesä jossain siellä katon ja omenapuiden lähellä.

 //embedr.flickr.com/assets/client-code.js

Ruokailun jälkeen käytiin istumassa joku tunti rannasssa. Sinnittelin ilman takkia, vaikka oikeasti se oli vähän tyhmää ja toisaalta olisi lapasetkin pitänyt pakata mukaan. Ristuksen kylmä oli! Heinäkuun puolivälissä!


 //embedr.flickr.com/assets/client-code.js

Noh, myöhemmin päästiin lämpimään. Kaivohuoneella oli stand upia ja kivasti törmättiin Zaaniin ennen esitystä.

Yöllä löydettiin jopa oikea bussipysäkki ja päästiin pois kylmästä Naantalista tänne lämpimään Turkuun. Kun tässä on viime aikoina tullut koettua hieman huonoja asiakaspalvelujuttuja, niin kebabbilan setä kyllä pelasti turkulaisen asiakaspalvelun maineen. Oltiin tilattu ja meidän jälkeen eräs nainen myös, kun paikalle tormasi ovesta joku jätkä, joka vaati jonkun pitsan vaan nopeesti. Ihan mikä vaan, kunhan se on heti. Nopeasti, heti, nopeasti, ooooooh onpa sulla nopeat kädet se tuumaili tiskillä. En kääntynyt katsomaan, kuuntelin vaan. Hetken päästä jätkä kiljahti "no se oli vitun nopee" ja lähti. Hänen mentyään kebabbilan setä pyysi anteeksi meiltä muilta, kun palveli välissä etuillutta asiakasta. En voinut muuta kuin revetä nauramaan ja joku totesi "ei se mitään". Saimme kuitenkin heti tämän jälkeen omat tilauksemme.

 //embedr.flickr.com/assets/client-code.js

"Sinussa on jotakin erityistä, taito tai kyky, joka on sinulle ainutlaatuinen, ja olet elämällesi velkaa, että käytät sitä."


Eniten haluaisin nyt lottovoittajan kyvyn ja toisena heti ihmisten naurattajan kyvyn. Olisi mahtavaa olla stand up -koomikko! (Ihmettelin tänä aamuna miten voi olla vatsalihakset kipeet, mutta sitten tajusin, että nauroin eilen jonkun 2 tuntia putkeen.. kai ne vähemmästäkin..)


Ps. Hannatic - elämäni valo (ja järjen ääni), IKÄVÄ MURRRRRRRRRRRRRR!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti