keskiviikko 5. elokuuta 2015

Asiakaspalvelun taso Turku vs. Seinäjoki

Tänään on ollut hieno päivä. Ei pelkästään siksi, että olen saanut viilettää kylillä Hannaticin kanssa vaan myös siksi, että saimme kokea loistavaa asiakaspalvelua kaikissa paikoissa, joissa kävimme. Vaikka kerroinkin Amarillon tarjoilijalle ilmeisesti hyvin kuluneen jutun hänen sheriffin tähdestään, hän jaksoi silti palvella meitä iloisesti eikä esimerkiksi lyönyt haarukkaa otsaani. Lindexissä ylistimme myyjän puheliaisuutta ja hän kehui puolestaan seinäjokisia oikein mukaviksi asiakkaiksi juuri siksi, että he puhuvat. Vilassa koko homma sitten räjähti käsiin ihanalla tavalla ja nyt on pakko kertoa muutama sana asiakaspalvelusta.


En oikeastaan olisi uskonut, että jossain vaiheessa elämää otan kantaa tällaiseen asiaan. Hyvä asiakaspalvelu on minusta asia, joka joillakin henkilöillä synnynnäisenä taitona joko on tai ei ole. Niillä kellä sitä ei ole, kannattaisi ehkä kehittää taitoa tai sitten vaan pysyä ammatissa, jossa sitä ei tarvitse. Jos sellaista vaan millään on olemassa. Koska mikään liiketoiminta ei kannata ilman laadukasta asiakaspalvelua.


Olen puolen vuoden aikana miettinyt sitä, että anonyymit shoppailijahaahuilijat eivät suurimmaksi osaksi varmaan jää kaipaamaan minkäänlaista kontaktia vaateliikkeen myyjältä, koska niin usea vaateketju Suomessa porskuttelee menemään. Tai voi myös olla toki niin, että suurimmassa osassa vaateliikkeistä ihmiset saavat hyvää asiakaspalvelua.


Niin minäkin olen saanut siihen asti, kunnes muutin Turkuun.


Toivoisin ihan hirveästi olevani Turku-yhteensopiva, mutta kertakaikkiaan minä ja turkulainen asiakaspalvelu emme vain sovi samaan paikkaan. En tiedä johtuuko tämä siitä, että olin kuullut juttuja jo ennen Turkuun muuttoa siitä kuinka yrmyjä turkulaiset ovat.. Toisaalta en ole puhunut vaatekaupoissa asioidessani puoleen vuoteen niin paljon kuin tänään Seinäjoella.


Photo 4.8.2015 17.10.07

Tutkimukseni turkulaisesta asiakaspalvelusta on alkanut jo joulukuussa vai olikohan peräti viime kesänä, kun kävin keskustassa apteekissa. Höpötin ummet ja lammet farmaseutille, mutta hän tuskin vastasi minulle mitään. Sen jälkeen jäi jo vähän sellainen mieli, että aha enpä sitten enää puhu teille kellekään ikinä mitään. Muistan kuitenkin sen reissun jälkeen, kun tulin takaisin Seinäjoelle ja kävin yllättävän lähellä Siwassa. Vuodatin kassaneidille jotain joutavaa ja olin niin ikionnellinen, kun hän puhui minulle takaisin.


Kai ihmiselle on luontaista olla onnellinen vuorovaikutuksesta? Siihen nämä blogitkin kai perustuvat?


Tässä nyt sitten kevään aikana olen shoppaillut Hansassa, Myllyssä ja Skanssissa. Uutuudenviehätys on alkanut kadota ja omaan nykyään muitakin Turku-harrastuksia kuin vaatekaupoissa viilettämisen. Uskon, että yksi syy tällaiseen on se, ettei minua huvita mennä koko Hansaan, kun ei siellä voi edes puhua kellekään. Ehkä pitäisi palkata joku turkulainen shoppailukaveri ja ottaa Hansa haltuun. Ehkä pitäisi vaan puhua niille siellä niin kauan, että ne lakkaa ihan tosissaan vastaamasta tai ehkä jopa lämpenisivät lopulta?


Photo 4.8.2015 18.00.37

Parasta asiakaspalvelua tänä vuonna olen ehdottomasti saanut Seinäjoen Vilasta, jossa tänäänkin oli hääräämässä tyttö, jolta yksikään asiakas ei jää huomaamatta. Hän pystyy multitaskaamaan monen asiakkaan kanssa yhtä aikaa. Hän kommentoi, antaa positiivista palautetta ja myy tuotteita, kuten hyvän myyjän kuuluukin. Vielä kassallakin hän jaksaa kysyä haluaisinko jotain pientä vielä lisäksi, esimerkiksi jonkun huivin tai tarvisinko alustoppeja tai mitä vaan siitä lähistöltä. Hän teki meidän olostamme kaupassa niin kotoista, että huutelimme jo toisillemmekin Hannaticin kanssa sopisiko tämä tai tämä paita sulle tai mulle.. Kaiken lisäksi löysin Vilasta tänään maailman ihanimman neulepuseron, sellaisen jota olen etsinyt jo monta vuotta. Tuollaisia myyjiä pitäisi kaikkien vaatekauppojen myyjien olla. Hän on paras!


Sitä paitsi hän muisti meidät puolen vuoden takaa, kun kävin ostamassa häneltä pari vaatekappaletta tulevaan työhaastatteluun. Kävin nyt kertomassa samalla, että sain muuten sen työn silloin. Olisittepa nähneet sen ilon ja onnen toivotukset :) Aito ilo, paras ilo.


On Turussa onneksi yksi paikka, jossa saa normaalia asiakaspalvelua ja se on Skanssi. Viimeksi, kun kävin siellä, pistin tämän merkille, koska juuri aiemmin olin käynyt Hansassa, mikä muistutti eräistä tilanteista, joissa palvelua en saanut.


Jos pohjalaiselta viedään puhumisen ilo, tulee hänestä katkera ja ärsyttävä. Siksi en taida antaa turkulaisen perusluonteen hämmentää liikaa jatkossakaan, mutta jos oikein huonoksi menee, lähden shoppailemaan Seinäjoelle. Ja kiitos Vila, jaksan tällä kokemuksella taas hetken :)


Jos turkulaisia eksyy lukemaan, haluaisin kuulla kuinka teitä kuuluu lähestyä? Onko vaatekaupassa ok höpöttää vai suoritetaanko ostos vaan näyttämällä korttia maksupäätteelle ja sanotaan heihei myyjälle? Miten muualla päin Suomessa? Oletteko joutuneet koskaan vastaavasti ihan eri kulttuurin keskelle? Missä te olette saaneet loistavaa asiakaspalvelua ja kuinka mittaatte sen?

10 kommenttia :

  1. Heh nauratti tätä lukiessa, kosk kun muutin Turkuun ni ihan säikähdin ku ihmiset puhuu jotai kaupoissa ja tullaa kysymää tarviinko apua. Nyt oon ehkä itsekki alkanu tottuu tähän puhumisee ja oppinu kiittämää. Vanhassa kotikaupungissa vaan hymyiltii jäykästi ja nyökättii kiitokseks, jos sitäkää. Ihme juttu mite kulttuuri voiki ol nii eri vaik samas maas asutaa. Mua varmaa ahdistais siel seinäjoel ja tuntuis et myyjät on päällekäyvii, mut kai siihenki tottuis.

    VastaaPoista
  2. :)

    Varmaan Turussakin riippuu paljon kaupasta saako palvelua vai ei. Kun puhuin tässä Hansasta, niin kyllä kai sielläkin jossain joku puhuu, mutta ihan joka paikassa ei.

    Alajärvellä oli aikoinaan yksi liike, joka oli tunnettu siitä, että myyjä oli heti kimpussa, kun sinne meni. Varmaan sen takia onkin tottunut niihin "kuinka voin palvella" -kyselyihin eikä pidä sitä niin pahana. Mieluummin kuitenkin kysyttäisiin kuin se, että täytyy yrittää pyydystää myyjän katsekontaktia ennen kuin noteerataan.

    VastaaPoista
  3. Hauskaa sinänsä, että heti palautui mieleen muisto hyvästä palvelusta Turun Hansa-korttelin Vilasta. Siellä oli ainakin joskus viime vuonna nuori nainen, joka iloisesti kyseli mitä tarvitsin ja auttoi sopivan löytämisessä. Sellainen iloisuus ja välittömyys tuntui kieltämättä poikkeukselliselta. Itse kaupoissa käydessäni katselen usein mielelläni rauhassa enkä välttämättä halua palvelua, koska sitten tuntuu epämukavalta lähteä ostamatta jos ja kun sopivaa (saati sopivanhintaista) ei löydy. Mutta toisaalta jos asiakaspalvelija on riittävän välitön ja mukava, epämukavaa fiilistäkään ei pääse syntymään siinäkään tilanteessa, ettei osta mitään. Valitettavan usein kyllä törmää siihen, että kauppaan saapuvaa asiakasta ei huomioida mitenkään, mutta tällaisia paikkoja olen tavannut eri puolilla Suomea ja ulkomaillakin.

    VastaaPoista
  4. Hahaa, myös Turun Vilasta saa ihan loistavaa asiakaspalvelua! Siellä on yksi naismyyjä, joka on niin rento ja hauska, että saa mut aina iloiseksi. Tällä viikolla kävin ostamassa mekon ja myyjä kauppasi mulle legginsejä lauseella "nää ei oo mitkään pieruverkkarit". Se oli hienosti sanottu.

    VastaaPoista
  5. Juu useinhan toki pitää saada rauhassa vain katsella, mutta silloinkin tervehtiminen ja se "kuinka voin palvella" saa kuulua asiaan :)

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa ihanalta! :D Pakko kyllä mennä sit käymään useammin täälläkin (=Turku, kiva ku oon kirjottanu postausta Vimpelissä, shoppailu Seinäjoella ja nyt oon taas jo Turussa..) Vilassa, jos on tarjolla rempseää palvelua :)

    VastaaPoista
  7. Mä kans aikoinaan kirjottelin aspasta kaupoissa ylipäätään, silloin raivo kohdistui erääseen turkulaisliikkeeseen joka ylläri on nykyään jo nurin. Mä olen saanut Turun Stockalla usein hyvää palvelua (myös huonoa) ja mieleen tuli myös toi Vila Hansadsa. Luulis että näinä aikoina kivijalkaliikkeeiden jihto ymmärtäis teroittaa näifen asioiden tärkeyttä:sse hyvä asiakaspalveluhan on yks kärkisyistä miks ylipäätään mennä oikeaan kauppaan nettikauoan sijaan.

    VastaaPoista
  8. Hehe. Otin tuon Hansan tuohon juuri siksi, koska Stocka ja sen sisällä tapahtuvat asiat, mutta ei se Wikke sen paremmin aina loista. Kerran oltiin Maaritin kans kassajonos ja nähtiin tapahtumaketju, jota kenenkään myyjän ei pitäisi koskaan asiakkaille näyttää. Toinen myyjätyttö kysyi toiselta jotain jonkun tuotteen hinnasta, että tuleeko siihen vielä joku alennus lisäksi. Tää keltä se (hän, koska ollaan Turussa) kysy, mulkaisi pahasti ja mutisi jotain. Tää kysyvä myyjä jäi pyörittelee asiaa vielä ja todella nihkeästi se selkeesti kauemmin töissä ollut tyttö jaksoi antaa jonkunlaisen vastauksen, jotta päästiin kassajonossakin vähän eteenpäin. Miten voi kukaan käyttäytyä tuolla tavalla ensinnäkin kollegaansa kohtaan ja toisekseen vielä meidän ihmisten edessä?

    VastaaPoista
  9. Kuvaamas asiakaspalvelutilanne oli niin pahasti myötähäpeää herättävä, että toivoisi voivansa unohtaa autuaallisesti koko tapahtuman. Toisaalta siinäpä tiivistyy välillä vähä nihkeä turkulainen meininki - ainaki ulkopaikkakuntalaisen näkökulmasta turkulaiset voipi olla välillä aika hankalasti lähestyttäviä ihmisiä. AInaki, jos on tottunu joko pohjalaiseen tai vaikka lappilaiseen käyttäytymismalliin, joista kumpainenkin on pykälää välittömämpi.

    Mutta ei ny hyvänen aika missään tilanteessa saa ilvehtiä kollegan kustannuksella ja etenkään asiakaspalvelussa!

    VastaaPoista
  10. No niinpä!! Vaikka kuinka pännisi oma kollega, niin ei sitä kyllä tarvi työpaikalla puhista. Ei missään tilanteessa.

    VastaaPoista