maanantai 9. marraskuuta 2015

Jippikayjei

IMG_6490-001

Eilen tuli tv:stä dokumentti Jare vs. Cheek. En katsonut sitä silloin, kun se varsinaisesti tuli vaan oli twitterin perusteella pakko etsiä dokkari Areenasta vielä samana iltana. Siksi olen tänään ollut ihan maanantaikoomassa, kun valvoin yli yhteentoista ja varmaan vielä alitajuisestikin yöllä koittanut työstää ajatuksia, jotka tuo dokumentti herätti.

IMG_6207-001

Tosin en oikein vieläkään osaa pukea sanoiksi kaikkea..

Ihan alkuun tuumasin, että haluan kans tehä musiikkia, jos se on noin taiteellista. Kun tyypit mietti ihan tosissaan sanoituksia. Harmi, ettei se nyt taida silti olla ihan meikäläisen taiteenlaji vaan ennemmin työstän taiteeksi sen mitä näen.

Sitten tuli perfektionismi-kohta ja järjestelmällisyys. Se kuinka vaatimalla itseltään parasta, saa parasta. Tämän minä haluaisin osata.

En vain kertakaikkiaan osaa. Mun ADHD-piirteeni on aivan liian vahvana valloillaan tällä hetkellä, ollut jo vuosia. "Miksi tekisin jotain epämukavaa ja ylipäätään yhtään mitään, koska olen aikuinen ja voin vain maata tässä sohvalla kaiket päivät töiden jälkeen"? En vain saa yliotetta tuosta saaterin laiskasta paskasta puolesta ja pysty lakaisemaan sitä ulos tästä talosta. Sen lisäksi, että pitää aloittaa sokerilakko, pitää jotenkin opetella ihan erilainen kotielämä. Että sohva on palkinto, joka ansaitaan tekemällä asioita eikä niin, että sohva sopii perseelleni 24/7.

Perfektionismi + asioiden tekeminen = menestys. Minun silmissäni. En tiedä onko se oikeasti niin, mutta ainakin Jaren kohdalla se toimii.

IMG_6256-001

IMG_6343-001

Jare/Cheek osaa myös hymyillä. Sen mäkin osaan. Osaan myös kiroilla ihan liikaa. Sekin pitäisi lopettaa.

Katoitteko te tuon dokkarin? Ajatuksia? Mitä tiedätte perfektionismista? Voiko sitä oppia? Kannattaako sitä oppia?

Mun ehkä pakko mennä nyt tekemään edes jotain ns. kotitöitä, jotta voin elää itteni kanssa. Sitten Jethron pariin, joka taitaa olla yhtä mukavuudenhaluinen reppana kuin minäkin, mutta menestynyt kuitenkin. Ehkä menestyksen reseptiin ei aina tarvita ihan totaalista täydellisyyttä vaan asioiden tekemistä.

Ainiin, nää kuvat otin Provinssista 2o13. Cheekin hymy todella tarttui sinä päivänä, muistan sen ikuisesti. Olin kuumeessa töissä, mutta silti onnellinen.

4 kommenttia :

  1. Musta tää dokkari oli aivan mahtava ja avas cheekkiä aivan uudella tavallla.. Musta on vaan ärsyttävää ku koko some on tänään pursunnut kommenteista: "koko ajan vittu sitä, kiroili liikaa, älytöntä kielenkäyttöä" jne. Ehkä voima sanoja käytetään jos likeesti turhauttaa ku tuntuu et haluu tehä jtn mut tuntuu et tästä ei tuu yhtään mitään, onhan se aikamoinen ärsyke tuol pään sisält. Oon ite aika vaativa myös itteeni kohtaa ja kyl se loppu peleis on aika raskasta ku sä joka päivä aattelet tää ei riitä, pitää tehä paremmin ja täysillä, mut jotenki toi Jaren asenne ja periksiantamattomuus on niin sairaan ihailtavaa et rakastan <3 ps. Hyvä postaus ! :)

    VastaaPoista
  2. Oi, kiitos kommentista! :)

    Joo, twitterissäkin puolet palautteesta oli just tohon kiroiluun liittyvää, vaikka moni takuulla kiroaa yhtä paljon ellei enemmänkin. Ja dokkarissa ne hetket oli just niitä, missä oli eniten painetta.. sen biisin tekeminen, hyvän selfien saaminen, paluu lavalle, aikataulut..

    Jaressa ehkä näky just se turhautuminen omaan tekemiseen, mikä on väistämätöntä kaikilla meillä, jotka tietyissä asioissa halutaan itestämme enemmän. Mä tosiaan muuten oon laiska paska, mutta valokuvaukseen en ole koskaan tyytyväinen. Aina on parantamisen varaa, mutta silti osaan iloita hyvistä kuvista. Joka kerta vaan tiedän, että ensi kerralla ne on vielä parempia.

    Yllätyin dokkarissa ehkä eniten siitä, että Cheekin takana on joku ihan oikea ihminen :D

    VastaaPoista
  3. Musta sillä oli aika omituinen asenne musiikin tekemiseen. Tuntui, että se teki sitä siksi, että voisi saavuttaa mahdollisimman paljon. Sitten kun ei oo enää mitään vielä suurempaa saavutettavaa, voi lopettaa. Ihan kuin sillä ei olisi ollut mitään intohimoa itse siihen musiikiin.

    VastaaPoista
  4. Aijaa :D Ehkä se on vaan erilainen? Kuitenkin tyyppi on yhtä hymyä lavalla, joten täytyyhän sillä kuitenkin joku intohimo siihen kokonaisuuteen olla, johon nyt sit kuuluu musiikki myös.

    VastaaPoista