tiistai 10. marraskuuta 2015

Kiirettä pitää ennen joulukuuta

Iltaa jälleen. Nautin täällä juuri teetä ja haaveilen sänkyyn sujahtamisesta. Heräsin tänään noin 5:22 eikä unta enää sen jälkeen. En ymmärrä. Sängystä nousin kyllä vasta kuuden jälkeen, koska eihän sitä nyt töihin liian aikaisin voi mennä ;) Mietin siinä puoli kasilta toimiston ovella, että jos olisin ollut puolikin tuntia aiemmin, olisin voinut suorittaa päivän salin jo heti aamusta. Ehkä vielä joskus? Vaikka se ja sama nykyään suoritanko sen töiden jälkeen ja olen kotona vasta lähempänä kuutta illalla. Jotenkin on nykyään vähän rauhallisempi olo siitä, että pääsee kotiin myöhemmin, kun sitä ei kuitenkaan enää tapahdu ihan joka päivä. Yritän ainakin hoitaa lukujärjestykseni just niin.

En oikein tiedä mitä olen tehnyt koko syksyn, kun nykyään kotiviikonloput tuntuvat jotenkin äärimmäisen harvinaisilta. Ehkä siitä on edelleen joku stressi takaraivossa, kun viime vuosi oli yhtä matkustamista ja epävakaata elämää.

Toisaalta - on mulla taas pari seuraavaa viikonloppua ohjelmaa täynnä, koska lauantaina menen Espooseen ja sitä seuraavana viikonloppuna hulluttelen yhden blondin kanssa. Sitä seuraava viikonloppu saattaa olla työntäyteinen syistä, jotka kerron myöhemmin. Sitten taitaakin jo olla itsenäisyyspäiväviikonloppu, jonka toivottavasti olen vapaalla ohjelmasta, kun sitten taas sitä seuraavana on bileet luvassa..

Nää on just näitä juttuja, joita ei saa ajatella etukäteen. Nyt ihan rauhassa vaan päivä kerrallaan tämä viikko ja lauantaina Espooseen. Sunnuntaina huilaan. Ja sama alusta, mutta vaan ensi viikon lauantaina ei tarvitse ajaa Raisiota kauemmaksi.

Kamu

Tuikku

Edellisenä sunnuntaina käytiin moikkaamassa Kamua ja Ransua :)

Ransu

Ransu on mun lemppari! Se ei vaan halunnut, että siitä otetaan kuvia ja saalis jäi vähän huonoksi.

Päästään taas joulun jälkeen noita kahta karvaista vahtimaan, jos suunnitelmat vaan pitää. Jee! Yleensä viikko kahden koiran kanssa riittää siihen, ettei tarvitse haaveilla omasta. En ikipäivänä jaksaisi nousta joka päivä aamulenkille.

Tuntuu, että tähän syksyyn on kuulunut Helsingin reissujakin jo vaikka kuinka monta eikä loppua näy. Lauantaisen Espoon lisäksi ensi viikon keskiviikkona olen mukana Pelaava kansa -verkkolähetyksessä. Voisin veikata, että ensi viikolla jännittää, koska a) en ole yhtään luonnostellut kommenttejani, b) en tiedä mitä puen päälleni ja c) en osaa mennä metrolla Sörnäisiin. Lisäjännityksiä: kiroilu, muistanko lakata kynnet ja miten pääsen Sörnäisistä pois keskustaan ajoissa, ettei juna jätä. Kohta d voisi olla tämä: en ole muistanut pyydystää Gnomusta intternetistä, jonka kanssa voisin vaihtaa pari sanaa tuosta koko esports-hässäkästä. Murmurmur. Voisiko joku nyt vaan lahjoittaa mulle emolevyn, jotta pääsen geimeihin mukaan ihan tosissaan? Voisinkohan itse vaikka hankkia sen emon tässä joskus?

Ehkä nyt vaan unohdan kaikki tuollaiset stressitekijät ja keskityn tähän hetkeen.

Onko teillä ollut stressaava elämä viime aikoina? Minkä kaiken keskellä tasapainottelet?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti