torstai 12. marraskuuta 2015

Valokuvaaminen blogiin

Julistin jo blogin facesivulla kuinka en varmaan postaa tänään mitään, kun ei oikeen sytytä ja että luen vaan muiden blogei teekupposen kera. Kunhan ensin käyn suihkussa. Noh, tuli siinä mieleen, että tarttis yks lasku maksaa ja ajattelin et paree tehdä se nyt heti, niin sitten suihkun jälkeen on vaan mukavia asioita ja saan rentoutua. Laskun maksamisen jälkeen tsekkasin bloglovinista mielenkiintosimmat postaukset välilehtiin, jotka sitten vahingossa luin läpi jo ennen suihkua.

Suihkun jälkeen menin keitteleen teetä ja mietin, että no vois kai tästä nyt sitten jonkun kuvan ottaa ja kirjottaa pari sanaa. Että täs ny teille mun nipsumuki ja kofeiiniton tee.

IMG_1368

Tän kuvan ottaminen muistutti mua yhdestä aiheesta, josta on pitänytkin blogata, mutta se on vaan aina unohtunut. Bloggers Inspiration Dayn jälkeen tuli sellainen olo nimittäin, että olisi sen toki voinut kameran kanssa paremminkin suorittaa. Että olisi voinut ihan tosissaan miettiä mitä kuvia ottaa, mistä ja miten päin. Mikä etäisyys ja kuvakulma. Vaan kun en miettinyt. Mä vaan räpsin. Otin kuvia, koska "kai tästä ny pari pitää olla, en mä tiedä mitenä tällaisista messujen kaltaisista tilaisuuksista blogataan".

Sitten, kun näin muiden blogeissa hienoja Fresitat jäissä -kuvia, iski hirveä häpeä omaa työnjälkeä kohtaan ja just sitä, että "olis nyt voinut tosiaan vähän paremminkin tehdä".

Mut tää onkin valokuvaajan yks pahimmista ammattitaudeista. Sen lisäksi, ettei aina vapaalla ollessaan jaksaisi keskittyä kohteisiin, jotka ei liiku. Eli ehkä siis urheilukuvaajan ammattitaudit kyseessä.. Mutta siis se, että kun näkee jonkun toisen ottamia kuvia samasta tilaisuudesta, iskee hirveä "ei hitto miks mun kuvat ei oo noin hyviä" -kateus. Vaikka onhan ne kuitenkin ihan hyviä tai ok-kamaa?

Erityisesti kuitenkin urheilukuvissa kohtaan tän jutun joka ainoan kuvaamani matsin jälkeen. Tai jos näen Rikun ottamia kuvia mun Flickr-feedissä. Tavallaan se on kuin kateutta toisen työtä kohtaan kuinka sen toisen kuvissa on jotenkin mieletttömän hyvä laatu (pikselit, tarkennus) ja kuvan rajaus on tiukempi kuin mun kuvissa. Aivan yliusein ihmettelen kuinka esim. Riku voi saada niin "lähikuvia", kun tyyppi kuitenkin kuvaa mun käsittääkseni samoilla millimetreillä kuin mäkin. Oon lopulta päätellyt, että mä en vaan osaa cropata kuviani tai sit siinä on joku ihan muu osaamattomuus taustalla.

Ei mun pitäny urheilukuvaamisesta saarnaa pitää nyt, vaan ihan näistä tavallisista blogikuvista. Siis se, että kaiken urheilukuvaamisen ulkopuolella mä en jaksa keskittyä omaan kuvaamiseen. Mä vaan pistän nipsut tuolille, katon ettei mun varjo osu siihen päälle ja tarkennan. Usein blogeja selatessa tulee olo, että muut jaksaa vähän miettiä enemmänkin kuinka kuvan kohde on aseteltu ja mikä se oikea kuvakulma on.

Tän täytyy olla joku urheilukuvausjuttu silti. Kentän laidalla annan kaikkeni, kuten ne urheilijat siellä kentällä ja sitten, kun kuvailen teemukeja blogiin, otan vaan jotain nopeaa, koska pystyn siihen.

Tehän sen toki parhaiten tiedätte välittyykö se mun kuvista, ettei niitä oikein ole jaksettu harkita vai oonko mä nyt taas vähän liian ankara itselleni tässä valokuvausasiassa?

Valokuvauksessa kuitenkin tärkeintä on pysytellä siinä ajatuksessa, että koskaan ei ole valmis. Vähän kuin pomokaan ei tule koskaan olemaan kaiken oppinut. Aina tulee olemaan kehittämistä. Olen jo ymmärtänyt, etten välttämättä koskaan tule valokuvausurani aikana saamaan the täydellistä kuvaa. Maailmankaikkeuden hienointa kuvaa. Koska onko kukaan valokuvaaja koskaan ottanut sellaista?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti