keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Humputtelupäivä

Terveisiä kaaoksen keskeltä! Pari kertaa käynyt mielessä kuinka sitä tälleen vapaaehtoisesti lupautuikin muuttamaan. Ja vaikka vuosi sitten mun kamoista on karsiutunut silloisen muuton yhteydessä varmaan puolet kamoista, silti tuota tavaraa vaan riittää ja riittää. Kuinka kellään voi olla astioita niin paljon kuin mulla? Kosmetiikat sentään mahtui kahteen pahvilaatikkoon. Vaatteita, petivaatteita ja muita kankaita en ole vielä edes pakannut. En halua tietää. Eikä sekään, että pakattavaa riittää vaan ahdistus siitä, että mihin nämä kamat sitten laitetaan siellä uudessa kodissa. Lohduttaudun sillä, että siellä on neliöitä enemmän kuin täällä, joten kaiken järjen mukaan ne vaan mahtuu sinne.

Tänään saatiin aika hyvin aikaiseksi siivoustouhuja onneksi. Keittiö on melkeen pakattu jopa ja huomenna taidan saattaa sen projektin loppuun. Muutenkin pitää taas kantaa kamaa täältä pois, niin alkaa edes vähän näkyä jossain tämä puuhastelu.

Eilinen oli aika laiskan nihkeä, eikä tullut edes postattua. Kävin yhden kuorman heittämässä uuteen kotiin ja loppuilta makoiltiin sohvalla katsellen Netflixistä Jessica Jonesia. Päänsärky vaan koveni iltaa kohden ja unilääkkeeksi olikin pakko napata buranaa. Harvinaista, en muista edes koska viimeksi olisi pitänyt särkylääkettä ottaa.

Mulla on ollut tässä yks hammascase, josta luulen ton eilisen päänsäryn johtuneen. Tänään vastaavasti päivällä oli ihan järkyttävä väsymys enkä olisi millään jaksanut vääntäytyä kaupungille kahvitreffeille Maaritin kanssa, mutta vääntäydyin silti. Se oli ihan hyvä ratkaisu. Raitis ilma piristi ja muuton ulkopuolinen tekeminen myös. Sitä paitsi oli ihanaa kiertää kauppoja etsimässä bilevaatteita ja toisaalta katselemassa sisustuskamaa mitä kaikkee sitä tarvisikaan uuteen kotiin (=ei mitään).

Untitled

Untitled

Muuttamisen hyviä puolia (sen lisäksi, että uusi koti on upea): saattaa tehdä löytöjä omista kamoistaa, kuten mä eilen löysin Maybellinen rajausaineen, en tiedä miksi niitä sanotaan, sellaisen mönjän purkissa! Mietin mistä löytäisin tarpeeksi ohuen siveltimen, jotta voisi testata, mutta kuin Hannu Hanhen elämässä, sieltähän se löytyi yhden kaapin peränurkasta. Aamulla avasin siveltimen paketistaan ja siinä sattuikin lukemaan Joe Blasco :D Ihmettelin noin sekunnin mistä olen senkin siveltimen mahtanut kaappiini saada, mutta luultavasti mulla joskus oli Joe Blascon jokin luomiväri, jolla pystyi myös rajata silmiä..

Rajauksista tuli aika kivat :)

Kuvista oikeanpuolimmaisessa siintää horisontissa tumma tuomiokirkko vasten pastellista taivasta. Tämä on tuttu näky joiltakin illoilta. Aikamoisen hieno sellainen..

Untitled

Käytiin Cafe Artissa mochaccinoilla. Kerroin Maaritille tuon mun rajaustarinan ja juuri kun pääsin siihen kaapin peränurkka -kohtaan, huomasin mun tarjottimella lyllertävän leppäkertun! Keskellä joulukuuta! Sanoin pois lähtiessämme tarjoilijalle, jotta tarjottimellani on leppäkerttu, niin hän tuumasi ääneen "on tämä ihme päivä" ja meni näyttämään kesäkauteen kuuluvaa hyönteistä keittiöön. Jäi mietityttämään mitähän kaikkea kummaa tänään oli tämän lisäksi tapahtunut. Paitsi se, että koko Turkuhan oli pimeänä aamulla, kun Naantalissa oli kaatunut nosturi sähkölinjan päälle.

En millään malttais odottaa, että me oltais jo muutettu. Ai että! (Tiedän, että tulevaisuudessa tapahtuvien asioiden odottaminen on vähän tyhmää, koska kaikki päivät ovat arvokkaita ja eläminen päivä kerrallaan on kaikista parasta :))

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti