torstai 31. joulukuuta 2015

Vuosi 2015 pistetään pakettiin

Juokseminen ja kampaajalla käyminen kannattaa. Nämä ovat ajatukseni päivän asukuvia katsellessa.

Hei, tää vuosi 2015 alkaa vetelemään viimesiään ja olisihan tämä hyvä vetää pakettiin jossain vaiheessa. Olin alkuviikosta vielä sitä mieltä, ettei tämän vuoden tarvitse vielä loppua, kun tämä on ollut niin hyvä. Kuten joka vuosi, paljon on taas tapahtunut.

Alkuvuodesta olin tosi ahdistunut fyysisen olemukseni takia ja rehellisyyden nimissä: en minä kunnossakaan ollut. Selittämättömiä vatsavaivoja (kuten aika monella ilmeisesti nykypäivänä), paisunut ja tukkoinen olo sekä kramppaavat pohkeet. Hyi että!! Never again sanos turkkulainen.

Muistan ikuisesti sen tammikuisen päivän, kun kävin Ginan pukukopissa ja totesin mahani olevan sairaalloisen turvoksissa. Menin kotiin ja päätin, että nyt saa riittää ja että lenkille.. Vaikka kyse olikin erinäisten ruoka-aineiden aiheuttamasta ärsytyksestä ja sen myötä turvotuksesta, alkoi siitä aika kohti parantumista. En vieläkään tiedä mikä kaikki oli vikana, mutta epäilen kaikenlaista d-vitamiinin puutoksesta kaikkien muiden vitamiinien puutokseen, hormonisekoiluun (koska vitunmoinen stressi) ja ehkä jotain rasva-aineenvaihdunta -asiaa, josta en tiedä tarpeeksi, koska en ole lääkäri. Jos olisin lääkäri, tutkisin sisäelinten kykyä suodattaa rasvaa.

IMG_5507

Toisaalta, olen oppinut hyvinvoinnin meissä jokaisessa olevan kokonaisuus. Kaiken pahan alku ja juuri on työperäinen stressi. Sen täytyy loppua, jotta voi päästä elämässään eteenpäin. Ei jokaisen päivän ole tarkoitus tuntua vanteena pään ympärillä.

Tänä vuonna olen ollut aivan hemmetin kiitollinen työtehtävien sekä -ympäristön muutoksesta. Olen päässyt tekemään töitä enemmän ja vähemmän turkulaisten kanssa, mikä on kaikella tavalla piristävää. Joka päivä ei tarvitse puhua, ellei kiinnosta, mutta jos kiinnostaa, aina on nurkan takana joku, jonka kanssa chattailla.

Lisäksi työympäristössäni on sellainen hauska juttu kuin ruokala. Ei tarvitse miettiä eväitä ikinä. Paitsi silloin, jos koko ammattikunta päättää mennä lakkoon. Silloin ei ruokalan täti tule töihin.

Alkuvuodesta emme saaneet itse annostella ruokiamme lautaselle. Kun kesän jälkeen tämä asia vapautui, tuntui se tukevan painonpudotustani. Olen pitkästä aikaa annostellut lautaseni kuin aikoinaan yläasteella ja muissa kouluissa.

En muuten tiedä mistä se tuli tenavana, mutta koulussa pistin lautaselle aina puolet salaattia ja loput sitä varsinaista ruokaa. Nyt, kun saan tehdä sitä aikuisena lounasaikaan, tuntuu todella hyvältä!! Tuntuu, että vihdoin saan kiinni oikeanlaisesta syömisestä. Myös iltaisin. Kotona kaikkia salaattiruokia arvostetaan suuresti.

IMG_5516

Juoksemisen aloitin kesälomaharrastuksena monen vuoden tauon jälkeen.

Mulla jouksuharrastus on vähän sellainen, että mun täytyy keksiä jotain tavoitteita siihen jatkuvasti, jotta se pysyy. Tietysti rapakuntoisena eka tavoite oli pystyä hölkätä 10 minuuttia putkeen. Kun tavoitin sen, seuraava oli 20 minuuttia, sitten 30 jne.. Kesä huipentui tunnin juoksemiseen ja sitten tulikin syksy, kiireet ja koko homma jäi. Muutaman kerran olen käynyt ravaamassa vähän, jotta jonkunlainen pohjakunto pysyisi yllä. Sitten tuli pimeä marraskuu ja muutto, joten eipä hirveästi ole lenkkeilemään ehtinyt. Eilen otin ja ponkaisin ulos. Juoksin 15 minuuttia putkeen ilman sykemittaria ja tietysti tästä seurasi hyvä fiilis.

Ensi vuoteen lähden siis vielä parempaa juoksukuntoa hakemaan. Juokseminen on hyvä. Se pitää ihmisen elävänä.

IMG_5530 paita - Nike
housut - Cubus
kengät - DinSkosta jotkut..



Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, se kampaajaosuus. Kävin tänään kampaajalla taas. Pyysin kevennystä tukkaani ja sen sain. Nämä on ihanan kevyet kantaa nyt :) Hiukseni ovat lähes kokonaan nykyään omaa väriä eikä se ole yhtään huono. Odotan, että ne viimeisetkin värjätyt osiot katoavat ja saan hiukseni kukoistamaan omassa punapigmentissään.

Vuosi 2016, olen valmis! Lisää skumppaa!! Hyvää uutta vuotta ihmiset!!

2 kommenttia :

  1. "Pimeä marraskuu ja muutto" - kuulostaa just siltä, miltä munkin selitykset siihen, että sokeri maistuu vähän liikaa.. u____U Uh-oh.

    Mutta kaiken kaikkiaan hyvää pohdiskelua, ei pelkästään seurauksia, vaan myös syitä. Ilman niitähän ei osaisi korjata tekemisiään. :)

    Tsemppiä meijän uudelle vuodelle!

    VastaaPoista
  2. Ainoa positiivinen juttu tos syksys oli se, että se ei väsyttäny mua aivan kuten aiempina vuosina. Ilmeisesti sain hyvin d-vitamiinia kesällä lenkkeillessä ja oon mä toki sitä nyt sitten syöny purkistakin.

    Mä yleensä yritän etsiä vähän kaikkeen sitä syytä eikä vaan jumittaa seurauksessa. Elämä on mielenkiintosta silleen :) Tykkään ongelmanratkaisusta :D

    Tsemppiä joo! Pus!

    VastaaPoista