lauantai 31. joulukuuta 2016

Kevyempänä kohti uutta vuotta

Historiani pitkätukkaisena: mulla on aina ollut pitkät hiukset lukuun ottamatta yhtä kertaa lapsena. Olin silloin neljännellä luokalla, kun vinguin äitille niin kauan, että hän kyllästyi ja sain käydä leikkauttamassa polkkatukan. Oi sitä riemua! Minusta polkkatukka sopi mulle hyvin, mutta sen jälkeen en enää jaksanut käydä uudestaan samaa taistelua ja vuodesta 1994 mulla on ollut enemmän tai vähemmän pitkät hiukset.

Ne olivat silloin aikoinaan suorat, sileät, kiiltävät ja erittäin paksut. Sellaiset, että naureskelin shampoomainoksille päin naamaa, koska eihän millään pesuaineella saa täydellisiä hiuksia (jos joku maahantuoja on tästä eri mieltä, otan toki vastaan tuotenäytteitä).

2000-luvun alkupuoliskolla jonain kesänä olin käynyt juuri kastautumassa kuumana kesäpäivänä Lappajärvessä. Kävelin heinikkoista kinttupolkua takaisin sivistykseen Lypsinmaassa ja ihmettelin kuinka mun etutukka oli märkänä alkanut kihartumaan yhtäkkiä. Silloin ymmärsin saaneeni jostain syystä ne aina lapsena himoitsemani luonnonkiharat. En vieläkään oikein tajua miten luonnonkiharat voivat tulla vasta aikuisiällä, kun kaikilla lapsena tuntemillani ihmisillä ne olivat heti.

Kesällä 2005 hiukseni olivat kauhean pitkät, painavat, kärsineet lukuisista värjäyksistä ja muutenkin todella ruman punertavat. Punainen väri haalistuu aina rumaksi. En enää naureskellut shampoomainoksille, mutta en myöskään edelleenkään uskonut niihin. Olin kesätöissä Alajärvellä postinjakelussa ja erään työpäivän päätteeksi kävelin postia vastapäähän sijainneeseen kampaamoon. Istuin tuoliin ja pyysin leikkaamaan lyhyemmäksi. Edellinen asiakas kauhistui ovella "mä en ikinä leikkaisi, jos mulla olisi tuollaiset hiukset". Joo etpä ajattelin ja annoin mennä. Sinä kesänä mun hiukset olivat ihanan kevyet ja melkein jopa kiharat. Ne jaksoivat lainehtia, koska eivät painaneet enää tonnia.

Nyt 10 vuotta myöhemmin olin onnistunut kasvattamaan taas ihan yhtä painavat, paljon kärsineet ja haalistuneet punaiset hiukset. Päänahkani on ollut ärsyttävä jo pitemmän aikaa, mutta syksyn värjäykset paransivat sitä, kun se nosti hiusta vähän. Jo joulukuun alkupuolella mietin, että ei hitto, pitäisköhän leikata. Unohdin ajatuksen kuitenkin silloin. Kun ajatus tuli uudestaan päähäni jouluaattona, tiesin, että niin on tehtävä. Varasin heti tiistaina ajan ja torstaina istahdin pinkkitukkaisen Petran tuoliin.

Ilmoitin Petralle ilouutisen: saat leikata nämä ja keksi joku väri.

IMG_5418

Näin siinä sitten kävi. Näyttävät kuvassa aika punaisilta ja kyllähän se sieltä läpi vähän puskeekin, mutta enemmän ruskea se on kuitenkin.

IMG_5573

Pääni on ihanan kevyt nyt. Olen ihan varma, että kaikki niskajumitkin katosi hiusten lähtemisen myötä. Tän kanssa on niin helppo olla.

En ole koskaan ajatellut pitkien hiusten olevan vaikeat, mutta nämä ei jää kainaloihin kiinni, niitä ei tarvitse onkia takin sisältä ja jos laittaa pään alaspäin, näkee varpaansa heti. Lisäksi sellainen lyhyt ponnari on mun mielestä ihan ylisiistin näköinen. Enkä malta oottaa millaiset kikkarat tulee, kun pesen nämä ja ne saavat kuivaa itsekseen.

Näinpä siis taas lähdetään uudella tukalla uuteen vuoteen!

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Kohti uutta vuotta

Käpälä ylös sinä siellä, jos olet yhtä hämmentynyt kuin minä siitä, kun tämä vuosi 2016 alkaa vähitellen olla ohi! Miten sitä osaa raapustaa kaikkialle yhtäkkiä 2017?

Yritin eilen ajatella tulevaa vuotta ja mitä siltä oikeastaan haluan. Masennuin ja lannistuin vähän, kun en vain pysty näkemään kuinka vuosi voisi millään olla uskomattomampi ja huikeampi kuin tämä vuosi 2016 on ollut. En myöskään osannut koota pääni sisältöä välittömästi sen suhteen, mitä mä haluan ensi vuodelta ja ylipäätään koko vuonna.

Kai mä haluaisin olla upea kissimirri, juosta vihdoin sen 10 kilsaa, ottaa saaterin upeita futiskuvia, bilettää futisihmisten kanssa, valvoa kesäöitä Turussa ja saada kuvauskeikkoja. Haluaisin, ettei elämä muuttuisi hirveästi suuntaan eikä toiseen, vaikka toisaalta mua ei yhtään haittaisi, jos vuosi toisi tullessaan jotain ulkomaan reissuja.

En nimittäin kestä enää hetkeäkään tätä pimeyttä. Olen tiedostanut vitamiinivarastojeni olevan todella vähissä ja mua ärsyttää tosi paljon se, etten näe aurinkoa päiväsaikaan. Olen tämän viikon töissä niin, ettei aurinko ole vielä noussut aamulla ja illalla se on jo laskenut. Mä niin aion mennä lauantaina ja sunnuntaina ulos.

IMG_5357

Teen vuodesta 2016 perinteisen koosteen heti ensi vuoden alussa, mutta ehkä pakko jo nyt käydä vähän läpi mitä kaikkea onkaan tapahtunut. En ensinnäkään odottanut tältä vuodelta mitään sen erikoisempaa. Odotin vain Veikkausliiga-kauden alkamista, bloggailin ja sain kannustavia kommentteja kuvistani.

Siitä se sitten jotenkin lähti ihan käsistä Matsipäivän tekemisen myötä. Lumipallo vyöryi keskellä kesää ja kaikenlaisia "pikkujuttuja" sateli sieltä täältä. Tutustuin myös tepsiläisiin ihminen kerrallaan. Ensin taustoihin, sitten pelaajiin.

Mun kuvia oli Rajalan vinkkivideossa, päästiin Matsipäivän kanssa ehdolle Urheilugaalaan vuoden urheilukulttuuritekona ja sain futiskuvakisassa toisen kunniamaininnan. Ja ihan alunperin: tehtiin kirja! Ei vissiin tarvitse sanoa enempää siitä kuinka huikea tämä vuosi on tosissaan ollut.

IMG_5367

Olen niin kiitollinen kaikesta mitä futiskuvaaminen on tuonut elämääni ♥ Siksi toivon todella, että kaikki tämä hyvä fiilis säilyy läpi vuoden 2017 ja vuosi olisi vähintään yhtä hyvä kuin tämäkin.

Onko sulla jotain odotuksia vuodelle 2017?

maanantai 26. joulukuuta 2016

Joulu

Hyvää iltaa! Olen tässä tunnin sisään kotiutunut joulun vietosta Etelä-Pohjanmaalta ja nyt luonnollisesti vähän väsyttää. Oli pitkät ajelut, kun käytiin Tampereella ensin Verkkokaupassa ja sitten Marian luona kahvittelemassa. Sittenkään ei vielä voinut ajaa suoraan Turkuun vaan täytyi vielä tehdä pieni mutka Lempäälässä. Yhtään hirviötä ei nähty mennessä eikä tullessa ja uudet talvirenkaat oli kyllä nappihankinta tähän talveen, sen verran paska keli tänään tuolla Etelä-Pohjanmaan puolella oli. Satoi ainakin Esterin perän kokoisia lumihiutaleita, jotka Alavuden kohdalla olivat ennemminkin räntäpalloja.

Noh, se siitä sääpäivittelystä. Perjantaina mennessä keli oli superhyvä ja ilman suurta tuskaa ajeltiin Seinäjoen kautta Vimpeliin. Siitä jo kirjoittelinkin kuinka etevästi rikoin puhelimeni näyttölasin Parkanon Shellin pihassa. Jotenkin tuntuu sitä katsellessa, että tää joulu oli aika kallis, mutta siitä lisää myöhemmin, katsotaanko ensin kuvat?

IMG_5995

IMG_6008

Vimpelissä oli lunta jopa vähän. Sitä satoi lisää jouluaatosta alkaen ja tänään alkoi jo vähän näyttääkin talvelta.

Mukanani olleen turkulaisen vuoden kohokohta on aina äitin keittämä riisipuuro, johon ne (äiti ja se turkulainen) sekaavat kinkkua! Kuulemma parasta sörsseliä, jota ovat koskaan syöneet. Tämä on puhtaasti alajärveläinen juttu. Aikoinaan äitinäitinäiti oli tehnyt lihapullia ja niitä sitten seattiin riisipuuroon. Itsehän nautin riisipuuroni kanelin kanssa.

IMG_6030

IMG_6032

IMG_6083

IMG_6087

IMG_6109

IMG_6114

IMG_6123

Trio Aivohalvaus muisti mua meikin fiksausaineella. Tää tuli tarpeeseen, sillä futiskuvaamiset vaatii meikiltä aika paljon ja minähän en ilman meikkiä kykene tallustamaan kentän reunalle! Ehkä pääsen jo tammikuussa testaamaan, mikäli nyt talvella jaksaa kriiseillä meikkijutuista.

IMG_6126

IMG_6132

Mähän olen urheilukuvaaja, mutta mun pikkuveli on äärettömän kiinnostunut tähtien ja revontulien kuvaamisesta. Hän hankki just hetki sitten uuden kameran ja onkin nyt päässyt leikkimään maaseudun pimeyteen välillä. Meillä kävi hyvä tuuri perjantaina, kun oli upeat revontulet.

Tänään kerkesin ajaa Virroille asti, kun muistin jättäneeni mun kamerajalustan Vimpeliin. Onneksi oltiin suunniteltu Verkkokaupassa käymistä ja niinpä ostin sieltä uuden vekottimen. Marialta taas nappasin hänen vanhat kamerasysteemit mukaani, joista tärkein itselleni on runko eli 5D Mark 2. En voi uskoa, että nyt vihdoin omistan täyskennon!! Tätä siis meinaisn sillä, että joulusta tuli aika kallis sen lisäksi, että se puhelin..

Joulu itse oli hyvin perinteinen vimpeläisittäin.. Syötiin kinkkua ja suklaata vuorotellen, käytiin Hallapurolla ja vietettiin aikaa. Kunnon miniloma. Huomenna taas töihin. En oo moneen vuoteen ollut töissä välipäiviä, mutta nyt halusin kerrankin olla. Kai mä sit joskus ens vuonna pääsen pitämään lomaa.

Toivottavasti joulut on sujuneet hyvin ruudun sillä puolen! Nyt kohti uutta vuotta! Enää 3 viikkoa ja sitten on futista!

lauantai 24. joulukuuta 2016

Matkapäiväkirja

Kauas on sen verran pitkä matka, että koko eilisilta kului matkustamiseen. Ajoin 4 tunnissa Turusta Seinäjoelle ja matka sujui liikenteen kannalta erittäin hyvin. En yhtään tiedä oliko liukasta, sillä mulla on ihan tuliterät talvirenkaat ja oli hyvä ajaa!

Parkanon Shellin pihassa tein tyhmyyksiä ja pudotin mun puhelimen vahingossa asfalttiin. Ärsyttää. Siitä on nyt lasi rikki enkä mä osaa päättää pitäskö tuon kanssa vaan elää vai kenties korjauttaa se. En halua edes tietää mitä se korjaus maksaa.. Olinhan ehtinyt omistamaan ton nykysen 6S:n ainakin 2 kuukautta.

Seinäjoella pysähdyttiin kahville Hannaticin luo ja sielläkin tiputin ryminällä kynsiakan kynslakat lattialle, eeeeh. Mietin kuinka ihmeessä olen selviytynyt liikenteessä ilman suurempia ongelmia, kun kaikkialla muualla olen täystuho.

Upeat revontulet ilahduttivat heti Parkanon jälkeen ja onnekseni ne olivat olemassa vielä myöhään illalla, kun viimein päädyimme Vimpeliin asti. Otin välittömästi jalustan ja muut värkit kantoon pellolle..

IMG_5958-2

On siitä nyt taas kuitenkin pari vuotta, kun olin viimeksi revontulet nähnyt. Nämä oli vielä paremmat kuin ne edelliset.

Arvoin kuvaamiseen 24 mm/2.8 linssin, vaikka olisi ehkä vain pitänyt rohkeasti testata kittilinssiä. Jotenkin kummitteli tuo aukko kuitenkin päässä ja yritin vetää varman päälle. En silti tiedä oliko oikea valinta vai ei. Odotan lähinnä sitä päivää, kun omistan täyskennoisen rungon ja jonkun siihen sopivan valovoimaisen laajakulman.

Uskomatonta kuinka hyvin tähdetkin näkyy täällä maalla. Hienoa seutua. Täällä joulukin tuntuu joululta, kun on jopa ihan vähän lunta.

Rauhallista ja lämmintä joulua! ♥

torstai 22. joulukuuta 2016

Toinen kunniamaininta

Huikeita juttuja taas tänään valokuvaamiseen liittyen!! Ensinnäkin meidän Matsipäivä oli arvosteltu hollantilaisessa futislehdessä ja myöhemmin iltapäivällä huomasin Veikkausliigan tiedotteen sähköpostissa. Rajalan ja Veikkausliigan syksyisen kuvakisan voittaja oli valittu. Tiesin heti, etten itse ainakaan ole sitä kisaa voittanut, kun ei pahemmin ole kukaan soitellut, höhö! Voittajaksi oli valikoitunut Jarno Vuorinen.

Kun selasin viestiä alemmas, huomasin oman nimeni mainittuna kuitenkin. Sain 2. kunniamaininnan!! Raati arvioi kuvaani Matej Hradeckysta ja Roope Riskistä näin: "vahvaa tunnepitoista ilmaisua jalkapallon syvimmästä olemuksesta".

Kuvakisan aiheena oli sykähdyttävä futishetki tai jotain sinne päin, sykähdyttävä kuva kuitenkin. Mietin pitkään mikä sykähdyttää ja tulkitsin asian niin, että nyt tarvitaan tunteita, syvältä. Olin juuri aikaisemmin jäänyt tuijottamaan twitterissä ollutta bannerikuvaani, jossa Matej ja Roope olivat maalin jälkeen ja tajunnut, että se kuva on oikeasti aika herkkä. Siinä oli sitä kuuluisaa tunnetta, jota kuvissani kuulemma usein on. Se kuva kuvastaa myös vähän sitä, mikä minä pohjimmiltani olen silloin, kun taiteilijana uin jossain syvissä vesissä (vähän kuin tuossa marraskuun lopulla tuli tehtyä).

Koska ajattelen julkaistavia kuvia usein blogipostauksen kannalta, multa jää tosi paljon julkaisematta perushyviä kuvia. Urheilukuvaamiseen kuuluu myös sarjatulitus, joten mä valitsen aina tietyistä tilanteista sen parhaan kuvan, vaikka sarjan joku toinen kuva voisi olla ihan yhtä paras. Niinpä tämän kunniamaininnan innoittamana kävin kaivamassa sen kuvasarjan, johon tuo kisakuva kuuluu ja tein siitä sarjasta pari muutakin nyt näkemään päivänvalon (jota siis oikeasti ei ole olemassa näin vuoden pimeimmän päivän jälkeisenä päivänä).

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Kuvakisan kuva on siis tämä viimeinen näistä. Siinä jotenkin vain aika pysähtyy ja siksi se päätyi nettiin näistä vaihtoehdoista.

Voin muuten kertoa, että futiskuvaamista on ihan superikävä!! Ei auta, että on nähnyt jalkapalloilijoita juuri livenä, se vaan oikeastaan pahentaa ikävää. Se sen sijaan auttaa, että ekaan matsiin on enää 3 viikkoa. Kolome!

Kiitos superpaljon kuvakisan raadille, Veikkausliigalle, Rajalalle ja kuvan jalkapallomalleille! Terkkui myös SJK:lle, sillä ilman teitä en olisi koskaan alkanut kuvata jalkapalloa. Pus! Kyllä nyt kelpaa huomenna ajella Seinäjoen läpi.

tiistai 20. joulukuuta 2016

Joulukuun parhaita

Tulin just kotiin kahvittelemasta ja mun aivoissa virtaa pelkästään sokeri. Huh huh. Ajattelin kuitenkin yrittää raapia kasaan viimepäivien touhuja, koska tällä viikolla joutuu keskittyä joulun tulemiseen vähän normaalia enemmän enkä todennäköisesti ehdi oikein harrastamaan bloggaamista, mikä sekin on ihan tervettä välillä.

Tän postauksen kuvat alkavat reilun viikon takaa, päivää ennen mun synttäreitä..

Untitled

Eka kerta, kun olin kahvilla jalkapalloilijan kanssa! Haastattelin Jakoa ja postaus, joka siltä pohjalta syntyi, on luettavissa täältä. Oli todella mielenkiintoista toteuttaa tuollainen juttu ja nyt olenkin miettinyt kestä voisin tehdä seuraavaksi jotain vastaavaa. // Keskustan jouluvaloi. Noi on jotenkin tosi kuvaukselliset. Kävin Jakon haastattelun jälkeen Wikkellä etsimässä kosmetiikkaa, jotta rauhoittuisin, mutta en mä nyt oikein tiedä auttoiko se. Lähdin lopulta kotiin tärisemään.

Untitled

Synttärilauantaina hain Asoksen paketin, jossa oli mm. mustavalkoraitainen huppari Wildfoxilta. Olen himoinnut kyseisen merkin vaatteita koko bloggaajaurani ajan ja nyt vihdoin löysin juttuja aleosaston puolelta. Nams! Siinä on ensi kesäksi kuvaushuppari, mikäli kehtaan lipua paikalle noin pahasti mustavalkoisena. // Teatterisillalla joutuu nykyään joka kerta pysähtyä kuvaamaan/snäppäämään.

Untitled

Kaivelin itestäni vanhoja kuvia ja törmäsin tällaiseen. Entisessä elämässäni olen pessyt pelivaatteita ja löytänyt näköjään myös keskeltä eteisen lattiaa tuollaisen röykkiön. Silloin, kun en vielä kuvannut moisia kasoja intohimoisesti. Tuolloin lähinnä meinasin vain kompastua niihin. Eikä pelipaitaa käsitellessä käynyt mielessäkään, että siinä olevasta logosta saisi muuten hienon taidekuvan. Nyt jos tunkisin nenäni jonkun pelipaitaan kiinni, olisin ensimmäisenä ottamassa siitä kuvaa. Joskus sitä käy mielessä, jotta on tämä elämä ihmeellinen juttu ja mulla toisaalta aivan hemmetin ihmeelliset mieliteot, mutta niinhän sitä sanotaan, että me valokuvaajat olemme ristuksen outoja. // Synttäri-illan pitsahommia työjengillä.

Untitled

Synttäri-illan viinilasillinen. Eka kerta, kun sain viiniä baarissa sen sijaan, että olisin tilannut lonkeron. Se oli outoa, mutta kuitenkin aika jees. Ja siis tämä ei ollut oma idea vaan kerkesin seisoa keskellä Koulua 1-2 sekuntia, kun mut vietiin baaritiskille. Eipä siinä. // Viime viikolla myin yhden kirjan jollekin forumistille. Forumistien tapaaminen on aina hauskaa. He todella ovat olemassa eivätkä vain huutele internetissä.

Untitled

Pimeässä loistavaa taidetta. // Jouluvaloi.

Untitled

Kun on mahis ottaa selfie Tixun kans, täytyyhän se tilaisuus käyttää hyväkseen. Luulen, että Tixu on meistä se söpömpi. // Perinteinen tässä-olen-valokuvaamassa-urheilua -kuva.

Untitled

Todistettavasti mulla oli joulukukka, joka kukki ja tuoksui niin paljon, että mun piti siirtää se jäähylle kaapin päälle ja nyt olen unohtanut kastella sitä. Mitä luulette kukkiiko vielä.. // Perjantai-iltainen odottavan pitkä aika.

Untitled

Sama perjantai-ilta, kun en tiennyt ketä olisin voinut pyytää kylille yksille ennen kuin tapaan Ellun. Onneksi työkaveri pelasti! // Ja taas, Teatterisilta.

Untitled

Perjantaiset bileet johtivat siihen, että piti käydä eilen töiden jälkeen Tepsin toimistolla palauttamassa sinne jonkun toisen TPS-logoista omaisuutta, höhö! // Turku tänään!

Untitled

Ajatukseni, kun olen tässä pari iltaa lukenut Zlatan-kirjaa. Hän oli niin vihainen, että päätti olla paras ja nyt hänen nimensä varmaan tietävät kaikki nekin, jotka eivät jalkapalloa edes seuraa. Hyvin mielenkiintoinen opus, suosittelen jalkapallosta huolimatta! // Tän illan rairalliset Gaggui Kaffelas, voi hyvänen aika, jotta edelleen ällöttää. Niin hyvää, mutta aikamoisen iso pala! Kävin kertomassa Duussille millaista elämää mä elän just nyt. Just loistava irtiotto meille molemmille tän viikon arjesta, ai että.

Nyt mä aion jatkaa Zlatanin lukemista jonkun luvun verran, mitä tässä nyt kerkeää ennen kuin pitää taas nukahtaa. En tosiaan pysty lupaamaan yhtään postausta ennen lauantaita, kun tässä on paljon juttuja hoidettavana ja sitten vielä reissaamista. Jos haluaa seurata tiiviimmin meikäläisen juttuja, suosittelen kanavaksi snäppiä: marihietala. En snäppää keikkoja, en käytä sitä vitun (anteeksi) koirankielifiltteriä enkä puhu siitä miksi just mä oon niin saaterin mahtava tyyppi (krhm, eipä vähä oo menny hermot ;)).

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Miehen kuumuus on jokaisen omassa päässä

Jokainen ihminen on yksilö ja me koetaan tämä elämä omalla tavallamme. Tästä syystä me myös koetaan kohtaamamme ihmiset jokainen omalla tavallamme. Se on äärettömän suuri rikkaus.

Trio Aivohalvauksen (= minä, Maarit ja Hannatic) whatsappissa on syksyn aikana näkynyt niin paljon Gareth Balen persettä, että olen yrittänyt kovasti tasapainottaa tilannetta Tepsihöpinöillä. Olen alakynnessä, sillä Trio Aivohalvauksen kielinaiset ovat ihan lääpällään Baleen ja minä pyörittelen silmiäni kuinka kestään jalkapalloilijasta voi edes julkaista sellaisia kuvia. (Esimerkki.) Kun mä taas mainitsen jonkun nuoren Tepsijätkän, nuo 2 muuta whatsappryhmän osapuolta pyörittelevät silmiään ja siirtyvät seuraavaan aiheeseen.

IMG_5911

Jokainen varmasti tietää miten ihanalta tuntuu ihastua toiseen ihmiseen? Sitten siitä ihmisestä haluaa vain jauhaa koko ajan jollekin kaverilleen, eikö niin? Silläkin uhalla, ettei kaveria oikeastaan kiinnosta kovin paljon kuinka söpöt varvaskarvat sillä unelmien kesähääehdokkaalla on. Vai kiinnostaako?

Itse ymmärrän, ettei ketään kiinnosta mitä minä näen omassa miehessäni eikä mun myöskään tarvitse päästä yhtä syvälle jonkun toisen ihastuksessa. On hyvä pystyä olemaan onnellinen ystävän todellisesta ja oikeasta onnesta, jota hän käy läpi, mutta ei ole tarkoituskaan nähdä sitä samaa siinä ihastuksen kohteessa kuin hän itse. Muutenhan tilanne olisi aika hirveä?

IMG_5913

IMG_5914

Kaikesta huolimatta on tärkeää saada puhua niistä söpöistä varvaskarvoista ja maailman ihanimmista rintalihaksista, koska sitähän varten ystävät ovat. Ei kaiken tarvitse aina kiinnostaa niin paljon ja tilanteen voi ottaa oman kuuntelutaitonsa kehittämisen kannalta, sillä sekin on arvokas taito. Toisaalta ihminen kyllä löytää aina jonkun, ketä kiinnostaa joku tietty aihe, kuten Maarit ja Hannatic voivat yhdessä pohtia Balen täydellisesti muodostuneita reisipaloja. Mää ja eräs tepsiläinen taas puhutaan yhteistä kieltä siitä millaisia reisipaloja meidän kentillä liikkuu.

IMG_5916

Postauksen kuvissa vilahtaa henkilö, josta en kai puhu paljon juuri siksi, etten oikeastaan usko siitä olevan kellekään toiselle niin suurta iloa kuin minulle itselleni. Ei kenenkään tarvitse ymmärtää miksi hiljainen koodari toimii loistavasti toiseksi osapuoleksi meikäläiselle jakamaan arkea, jossa käydään töissä ja vapaa-ajalla harrastetaan omia juttujamme. Koodari atk-juttuja ja minä futisjuttuja. Ollaan molemmat oman elämämme taiteilijoita, toinen musiikillisesti ja kielellisesti älykäs ja toinen taas valokuvauksellisesti. Toista kiinnostaa avaruus ja toisella on avaruusäly (tästä lukemaan eri älykkyystyyppejä). Täydennämme toisiamme.

Nyt arvon naiset (miksei miehetkin), kertokaapa mitä kaikkea ihanaa teidän elämänne rakkaudessa on? Oletko juuri nyt äärettömän ihastunut?

lauantai 17. joulukuuta 2016

TPS - LASB 15.12.2016

Tein torstaina syrjähypyn. Kävin kuvaamassa salibandya.

Idea ei ollut oma, en nimittäin ollut ajatellut mennä kuvaamaan salibandya tai jääkiekkoa tänä vuonna. Tässä on jatkuvasti riittänyt muutenkin tekemistä. Kun futistepsin maskotti Tixu pyysi mua lähtemään hänen mukaansa torstaina, lupasin tietysti. Salibandya on kuitenkin tullut kuvattua joka talvi edes kerran. Pääsipähän taas kokeilemaan miltä se tällä kertaa tuntuu.

Luonnollisesti stressasin tietysti etukäteen miten se menee ja osaanko kuvata salibandytepsejä, koska mulla on tässäkin lajissa pieni pohjalainen esto vielä päällä. SPV on salibandyssa aiemmin ollut se mun kuvauskohde, mutta nyt tosiaan täytyi tyytyä mustavalkoisiin.

Salibandya ei myöskään tule pahemmin seurattua, mutta tiesin sentään Suomen voittaneen juuri MM-kultaa lajissa. Nää kuvat on siis otettu hyvin puolueettomasti, koska en todellakaan tiedä ketä kaikkia olen edes ollut kuvaamassa. Tavallaan kaikki tietämättömyys oli ehkä hyvä tähän väliin, kun futistepsin kanssa tulee ensi kaudella olemaan aivan erilainen tilanne.

Kuitenkin sitten torstaina päivällä tuli muutaman kerran ajateltua kuinka ihanaa päästä kuvaamaan urheilutapahtumaa, koska kuvatessa ei tarvitse ajatella mitään muuta kuin sitä mitä on tekemässä. Saa olla läsnä siinä hetkessä ja se on mulle elämässä yksi tärkeimmistä jutuista. Kun astelin pimeään halliin musiikin pauhatessa, tuli vaan taas niin hyvä fiilis. Mikään ei voita liveurheilutapahtumaa! Vaikka laji olikin mulle vieraampi, olin silti aika innoissani lopulta.

tpslasb

tpslasb-2

tpslasb-3

tpslasb-5

tpslasb-6

tpslasb-7

tpslasb-8

Eikä se kuvaaminen nyt niin vaikeaa kuitenkaan sitten ollut. Taisin tehdä koko homman aika samalla idealla kuin miten kuvaan futistakin. Seurasin palloa minkä pystyin ja painoin nappulaa.

tpslasb-9

tpslasb-10

Näiden kuvien tekeminen sitten ei ollutkaan aivan niin helppoa. Olin ekojen pelitilannekuvien kohdalla ihan pihalla minkä mukaan mun kuuluu ne suoristaa, kun taustan penkkirivistöistä ei saanut mitään järkeä ja pystysuunta ei ainakaan toiminut. Ihan sopivaa jumppaa aivoille, kun vähän erilaista ärsytystä välillä. Kun mikään ns. sääntö ei saanut kuvaa näyttämään hyvältä, jouduin tukeutumaan silmääni ja vain testaamaan niin kauan, että osui kohdalleen.

tpslasb-11

tpslasb-12

tpslasb-13

Kun tää maalihali lävähti nenän eteen, tuntui erittäin kotoisalta. TPS-paidat samassa kasassa, siitä tulee aina hyvä mieli. Ei lajil välii sanois joku tepsiläinen varmasti tähän.

tpslasb-14

Ennen matsia Tixu laittoi viestiä missä menee ja repesin nauramaan, kun hän luetteli.. "Täällä on Mehukatti, Harri Hylje ja joulupukki.."

Tauolla keskellä kenttää esiintyi paikallinen Kodols ja veti Turku-biisiä, josta minäkin valitettavasti jo osaan pari sanaa. Turku tarttuu, ei voi mitään.

tpslasb-15

tpslasb-16

tpslasb-17

tpslasb-18

tpslasb-19

tpslasb-21

tpslasb-22

tpslasb-23

tpslasb-24

tpslasb-25

tpslasb-26

tpslasb-27

Kuten näkyy, loppua kohti ei taas montaa pelitilannekuvaa. Kyllähän niitä siis tuli otettua, mutta kuvia tehdessä silmä aina turtuu enkä vain pysty tekemään samanlaisia kuvia montaa samaan settiin.

Mitään salibandyanalyysia en tarjoile todellakaan, koska en osaa sanoa lajista oikein yhtään mitään. Pitäisi kai hommata tähänkin lajiin joku assari viereen selittämään mitä tapahtuu ja miksi. Vai onko kuvat parempia, kun kuvaaja on ihan pihalla?

Mitä tykkäätte näistä otoksista? Toimiiko tämä futisbloggaaja goes salibandy yhtään? Pahoittelen kuvien laatua, en nimittäin pääse vieläkään karkuun sitä koko syksyn jatkunutta ISO 6400 -juttua.

TPS-LASB 6-4.