torstai 28. tammikuuta 2016

Liikuntaa tällä viikolla: 0 tuntia

Tämä viikko vaatii turhautumispostauksen osa 2. Mietin vieläkin tuota eilistä ja sitä, etten ymmärrä miksi turhaudun, kun mun taidot ei ole samat kuin jonkun toisen. Mulla on omat osaamisalueeni ja muilla sitten jotkut muut, kuten sisustaminen ja aikakauslehtitasoiset inspiraatiokuvat. Sitä paitsi, voisinhan vaan pitää pääni kiinni aiheesta ja opetella ottamaan niitä kuvia. Ei ne itsestään sinne kameraan tuu, vaan kyllä sitä pitää lähteä ulos pyydystämään vastavaloa tai käyttää viikonloput luonnonvalossa hienojen asetelmien kuvaamiseen.

Noh, tämän päivän turhautumisaiheena on liikunta ja sen puute. Minulla on ainakin 3 tekosyytä miksi tämän viikon liikunnat ovat menneet ihan plörinäksi. Alkuviikostahan olin toisen ihmisen armoilla töihin kulkemisessa (vaikka bussejakin olisi voinut käyttää) ja unirytmiäni piti aikaistaa reilulla tunnilla. Mitä luulette liikkuvan ihmisen päässä, joka herää 5:30? No päiväunet, makaaminen, kahvisanko, rasva.. Eli siis ihan kaikki muu paitsi ulos liukastelemaan lähteminen. Älkääkä viitsikö edes puhua jostain kotijumpasta, onko se jotain syötävää?

Tuossa kappaleessa oli siis ainakin 2 tekosyytä alkuviikon saamattomuudelle. Noh! Tämä päivä! En osannut ottaa salikamoja mukaan töihin, koska jotenkin ei nyt vaan huvittanut, kun alkuviikko jäi välistä. Ajattelin pyhästi meneväni lenkille, mikä nyt vesittyi viimeistään siinä vaiheessa, kun tupakkakauppakierroksen (en tupakoi!) jälkeen päätin käydä ruokakaupassa.

Ei se nyt varmaan maailmanloppu ole, jos yksi viikko on vähän tällainen lusmuviikko. Se sen sijaan oli maailmanloppu, kun mahani alkoi paisua ja muistuttamaan sitä vuodentakaista kummallisesti käyttäytyvää ruumiinosaa. Sille pistin stopin eilen, kun jätin meidän pastasörsselit välistä ja panostin kuituun. Miehen tekemä pastamömmö on niin hyvää, että varmaan olen taas niellyt kaiken kokonaisena purematta yhtään.

Kevyempi syöminen toi täksi päiväksi paljon ryhdikkäämmän olon (voi olla, että se johtui myös korkkareista) ja nyt taas ymmärrän olla syömättä liikaa. Vaikka liikunnalla saakin erityisen hyvän olon, tykkään melkein enemmän hyvin syömisen tuomasta "nyt olen oikealla tiellä" -olosta. Kun syö sopivan kevyesti, laihis voi jatkua rauhassa, vaikka liikunta jäisikin välistä. Hyvä näin!

Lisäksi tykkäsin tänään jotenkin mun väreistä. En tiedä mistä se johtuu, olenko muka osannut meikata niin oikeilla väreillä vai oliko se seinäjokinen optikkoliikkeen muija muka oikeassa siitä, että mulle sopisi violetti. Ei jee! (Tossa mun Lindexin paidassa on siis tummaa violettia vihreän lisäksi..)

IMG_7026

IMG_7061

Vähän mua jäi kuitenkin vielä vaivaamaan toi sali kokonaisuudessaan. Törmäsin eilen taas illalla ajatukseen "en minä halua isoja hauviksia, en minä tarvitse niitä". Tekee mieli ennemmin nyt nostaa aerobisen liikunnan kertoja viikossa ja alkaa valmistautua tulevaan juoksukauteen. Itseni tuntien mun kannattaisi kuitenkin mennä suorittamaan ne aerobiset sinne salille, koska tällaiset sade- ja liukkauskelit nyt vaan ei hirveästi houkuttele.

IMG_7115

Sitä luulee löytäneensä tasapainon elämään, mutta yhtäkkiä haluaakin romuttaa kaiken ja aloittaa alusta eri tavalla. Virkistävää, vaikkakin alkureaktio onkin turhautuminen.

Kiitos, kun kuuntelitte ♥ (Pahoittelen myös kuvien väriongelmia, en vain kertakaikkiaan saa valkotasapainoa menemään oikein. Jos kuva ei ole liian punainen, niin hiukseni ovat ihan kummallisen väriset.. Voi myös olla, että olen liian kriittinen tässä asiassa. Jos hermot menee lopullisesti, ehkä otan kaikista kuvista värit kokonaan pois. Siinäpähän ovat sitten!)

Nyt tilanne vaatii ruutuun ylikuuman Matt Bomerin sarjassa White Collar ja kasilta tvof..

2 kommenttia :

  1. Oh dear, I hear you… Mulla iski koko syksyn sinnittelyn jälkeen nyt vihdoin ja viimein flunssa. Se tunne, kun joutuu makaamaan sängynpohjalla! Vaikka välillä sekin on ihan toivottua, viime viikko oli aika stressaava töissä. Mut voi jumaliste ku ahistaa se, miten jää ainakin viikon ajalta kaikki urheilut tekemättä. Suorittamatta. Niinku se viikko mitään merkkais!!!

    Ehkä meiän pitäis vähän opetella armollisuutta itseämme kohtaan. <3

    (Mutta niin, toi kaiken romuttaminen ja ravisteleminen tekee sekin hyvää joskus! Ei oo mitään järkeä raahautua salille, jos siitä ei saa mitään irti. Jos jokin muu laji kiinnostaa enemmän, kandee ehdottomasti satsata siihen. :))

    VastaaPoista
  2. Joo, ei viikko tai edes 3 oo vielä mikään, kun kuitenkin pari askelta tulee päivässä otettua muutenkin.

    Jotenkin se vaan vaikuttaa niimpal henkisesti, kun ei oo liikkunu. Sanoin tänään just Marialle, että joka asia on varmaan kriisi tällä viikolla, kun en oo ehtiny lenkille..

    Toisaalta se on tietty hyvä et edes joku ajatus ajaa liikkumaan :)

    Flunssas ei kyl voi ku hyväksyä et täytyy maata.

    VastaaPoista