lauantai 16. tammikuuta 2016

Siivous ajatuksen asteella

Oon kehitellyt mielettömän laiskanlinnan mun (meidän) terapiasohvan nurkkaukseen. Kaikki sohvan koristetyynyt löytyy mun selän takaa ja paljaita sääripalojani suojaa iki-ihana ponipeitto. En pääse näistä poneista koskaan irti, en varmaan edes nelikymppisenä.

Oon ollut jokseenkin levoton tänään eikä tilannetta kyllä parantanut yhtään suklaalla kuorrutettujen pähkinöiden mättäminen. Tänään oli saatava vihdoin jotain sokerisuklaata ja päädyin kaupassa pähkinähyllylle - että olisi edes vähän ns. terveellisempää. Hyi hitto, kun pitikin syödä liikaa (koko pussi). Vannoin taas kautta kiven ja kannon, etten enää osta moisia ällötyksiä. Miksei voisi vaan tyytyä vaikka klementiineihin?

Ainoa rauhoittava ajatus tässä sokerihumalassa on se, että huomenna pääsen hiihtämään ja hikoilen nämä kaikki myrkyt ulos. Ja tästäpä tuli mieleeni, että olisi varmaan ihan hyvä tässä vaiheessa etsiä monot ja muut suojatamineet. Kalsarit ja sen sellaiset..

Tiedättehän, kun mun yksi perisynti on laiskuus. Siis sillä tavalla siivouksellisesti. Mua ei haittaa miten päin mun keittiössä on tuolit pöydän ympärillä eikä tyhjät maitopurkit tiskipöydällä. Tunnen yhden tytsin, joka on varmaan mun täys vastakohta tässä asiassa. Olisi aivan järjettömän hienoa saada jostain se naksahdus tuonne päänuppiin, ettei pystykään linnottautumaan terapiasohvan nurkkaan, kun toisessa päässä sohvaa on valtava vaatemytty ja kuivat vaatteet saisi jo viikata kaappiin muutenkin tuolta roikkumasta.

Olen varmaan joskus nuorempana kehittänyt jonkun selviytymismallin tästä itselleni? Kun on ollut stressiä jostain muusta asiasta, olen laistanut siivoamisesta ja se on varmaan vähän jäänyt päälle. Elän siinä harhakuvitelmassa, että voin aivan hyvin poistua ulos, vaikken olekaan pyyhkinyt pölyjä.

IMG_6444

Pystyisiköhän sitä jotenkin oppimaan takaisin tai jopa paremmaksi kuin koskaan on ollut? Että tosissaan vaivaantuisi kaikesta epämääräisestä sotkusta siellä sun täällä.

Huomaa varmaan, että ihannoin sellaista elämää, jossa tulee ensin siivoaminen ja sitten huvit. Olen viime aikoina huomannut kuitenkin nauttivani järjestelystä, kun laitan hyvää musiikkia soimaan. Musiikki vain jotenkin vie aina mukanaan. Jos tulee erityisen hyvä biisi, saatan tanssia sen ajan ja sitten taas jatkan siivoustouhuja. Ennen imuroin laulaen. Nykyään täytyy keskittyä näkeekö lattiaan asti (joudun imuroida lasit päässä!!), joten ei ehdi laulaa. Multitasking ei ole hyvästä.

Viime viikonloppuna olin aika tuottava jopa ja tänäkin viikonloppuna on tarkoitus taas jatkaa järjestelyhommia. Konmari-hommissa on kyllä ideaa, koska huomasin omistavani aivan tarpeeksi monta toppia ja t-paitaa, kun kokosin ne kaikki samaan paikkaan. Lisäksi omistan yhtäkkiä 5-6 talvitakkia, vaikka luulin, ettei mulla ole kuin yksi johon mahdun.

Kun saan perusasiat takaisin kohdilleen täällä, aloitan vaatekaappini läpikäynnin karsimismielessä. Sen jälkeen käyn läpi kosmetiikan. Niin ja nuo kaikki kengätkin.. Oh my..

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti