sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Talviasu ja superkahvia

Enpä muista milloin viimeksi olisin käynyt kaupungilla kahvittelemassa ja kiertelemässä kauppoja niin rauhassa kuin tänään. Kun käy harvemmin, jaksaa kiertää ja olla hartaudella. Se oli ihanaa.



Sovimme Maaritin kansssa treffit Ginan eteen, koska mun oli saatava tää paita. Paidan teksti osuu kohdilleen paremmin kuin hyvin ja harmaus sopii huppareihin. Tuli jotenkin pidettyä älämölöä kaupassa ihan kuin olisi ollut Seinäjoella, missä mikään älämölö ei koskaan häiritse. Turussa moinen käytös ei ole suotavaa, mutta me pohjosen likat oltiinkin aika vapautuneita heti aamusta.



Käytiin heti alkumetreillä nappaamassa asukuvat jokirannassa, kun kerrankin mullakin oli mahdollisuus sellaiseen. Oon ottanut hävyttömän vähän asukuvia Aurajoen rannalla ja se on kyllä asia, joka täytyy korjata. Tällä kertaa Aurajoki on lumipeitteessä - näinpä jonkun hiihtävän sitä pitkin luistelutyylillä ja mietin missä on lähin pelastusrengas. Itse en menisi joen jäälle, ellei ole ollut kuukausi pakkasta, mutta olenkin hieman hysteeristä ihmistyyppiä.



IMG_6196

Nää on nyt talviasukuvia. En edes ajatellut ennen kuin näin nämä kuvat, että määhän oon ollut aika värikkäänä liikenteessä. Punaiset pipot on mun ja Maaritin juttu selkeesti.



IMG_6202

IMG_6214pipo - Luhta
takki - Vero Moda
neule - Noisy May
laukku - Friis & Company
lapaset - Pieces
housut - Cubus
kengät - Even&Odd



Jokirannassa sai taas reisipalat kivasti jäähän, joten lompsoteltiin suorinta tietä Pureen raakakakulle ja kahville. Kävi niin, että tilasimme molemmat superkahvit ja palan vadelmasuklaakakkua. Enkä oikeasti voi edes keksiä tähän tarpeeksi ylisanoja, niin hyvää nuo molemmat olivat. Ihan järjettömän hyvää. Superkahvissa on mm. macaa ja raakakaakaojauhetta, joten se oli vähän kuin raakaversio sokeri-mochaccinosta. Voinko vielä sanoa, että ylihyvää?! Vadelmasuklaakakku oli sekin tosissaan maukasta. Siinä maistui vadelma just oikealla tavalla. Noiden herkkujen äärellä kyllä kelpasi jutella ja lämmitellä.



Hauskinta niissä oli se, että kahvi tuntui piristävän aidosti ja siitä sai energiaa ihan eri tavalla kuin sokerisista vastaavista. Olihan tuossakin kahvissa toki palmusokeria, mutta kuitenkin. Tuon koko setin voimalla me kiersimme kaupunkia varmaan melkein neljään asti. Ei tuottanut ongelmaa poiketa kävelykadulta vähän kauemmas ja toisaalta Hansan kiertämisen jälkeen käydä Clasulla ja sitten vielä kerran takaisin Hansaan. Vasta kotona ehkä kuuden jälkeen alkoi nälkä muistuttelemaan itsestään.



IMG_6220

Superkahvia sen olla pitää tästä lähtien! Ja voisihan sitä ripauttaa kotonakin raakakaakaojauhetta kahvin sekaan, onko kukaan kokeillut?



Paidan lisäksi ostin kynsilakkaa, nippusiteitä ja lamppuja. Nippusiteitä tarvin lisää, kun piti vähän tuunata vielä sitä auton maskin viimasuojaa parempaan kohtaan. Huomasinpa vaan, että auton alta on valunut jotain nestettä, joka ei ole jäässä. Ilmeisesti se on jäädytinnestettä ja huomiselle pukkaa huoltokeikkaa jälleen. Voitte kuvitella mun olevan hyvin innoissaan tästä. Olen jo miettinyt kuinka näppärästi tästä voisi alkaa pyöräillä tuomiokirkolle, josta lähtee bussi työpaikan eteen. Että siitä vaan pösö, pidä tunkkis, mää meen jollain muulla, jos ei kerran kiinnosta elää mun palvelijana.



Jotenkin tää autojuttu ei yhtään yllätä tänä viikonloppuna. Kun perjantaina listasin mitä kaikkea möhlin täällä kotona, juttu jatkui eilen ja myös tänään. Eilen tein pitsaa, enkä muistanut sitä perjantai-illan leipäsekoilua vasta ennen kuin alkoi haista rapsakan palaneelta. Uunissa oli muutama juttu, joka ehkä olisi täytynyt putsata ennen seuraavaa käyttökertaa, mutta meikäläisen aivoissa ei kyllä ekana aamuisin muistu mitkään siivoushommat mieleen. Siinä jauhelihaa paistaessa poltin ranteeseeni pienen viirun myös. Yhtään ei myöskään yllättänyt, etten voittanut edes lotossa.



Tänään siellä Ginassa päätin tomauttaa laukun sisältöineen täysiä lattiaan. Kamera kolahti ja kylmää hikeä pukkasi. Ulos lähtiessä vedin laukusta pipon ja samalla tippui lattialle huulirasvan osia. Ilahduin tajutessani sen huulirasvan uhrautuneen Canonin puolesta. Sitten vielä tää autohomma. Toivottavasti nää sähläykset olis ihan vaan tässä. Haluan palata seesteiseen elämääni ilman tällaisia pikkuvikoja.



Mutta ainahan sitä kai on jotain..? Paljon pientä tai sitten jotain kunnolla isoa. Päähäni on nimittäin syöpynyt exäni letkautus: ongelmien määrä on vakio. Yritän olla ajattelematta sitä, mutta tottahan tuo taitaa olla. Vai onko?

2 kommenttia :

  1. Haa! Nyt mie rupean kommentoimaan ihan urakalla!

    Mie mietin kans jälkikäteen, ettei meän resuamista oikein Turussa hyvällä silmällä katota. Välillä on olo ku norsulla posliinikaupassa, kun sivistyneiden, hillittyjen ja hallittujen turkulaisten kanssa päivät pitkät ahertaa. Onneksi juntteuden määrä ei ole vakio, vaikka ongelmien kohilla taitaa aatos pitää paikkansa. :D

    VastaaPoista
  2. No niin sitä pitää!!

    Me ei edes remuttu vielä kunnolla ja silti tosiaan tuntui siellä Ginassa hirveeltä kailottamiselta. Ens kerralla sitte vielä paljon isommin! ;D

    Junttius on ihanan rentoa :)

    VastaaPoista