torstai 11. helmikuuta 2016

Helmikuun laihtumiskatsaus

* sisältää mainoslinkin



Joskus vuosia sitten olin aika väsynyt miettimään laihduttamista. Kituutin aina viikon, sitten luovutin ja ajattelin harrastavani liikuntaa ja siinä samalla toivottavasti pudottavani kiloja. Noh, kuten arvata saattaa, eipä se oikein tainnut toimia.

Pari vuotta sitten mua ärsytti, kun "joka paikassa" sanottiin laihduttamisen olevan suurimmaksi osaksi kiinni ruokavaliosta ja vähän vähemmän siitä liikunnasta. Kun en kuitenkaan saanut tuloksia aikaiseksi, oli vähitellen pakko alkaa uskoa syöväni jotenkin väärin. Ja niinhän mä söinkin. Lounaalla joka päivä samaa salaattia ja muilla aterioilla liian vähän kuituja. Lisäksi liian useana iltana punaista lihaa, kun vähemmälläkin olisi pärjännyt.

Sitten on ihmisiä, jotka pysyvät laihoina, vaikka syövät mitä ja niitä toisia, jotka jo nähdessään sokeria, lihovat hieman. Väitän kuuluneeni molempiin ihmistyyppeihin. Ne, jotka pysyvät laihoina, pysyvät kohtuudessa, vaikka herkuttelisivatkin. Lisäksi he syövät lounaalla monipuolisesti kaikkea, ainakin todennäköisesti.

Fyysisten asioiden lisäksi uskon kyseen olevan myös siitä kuuluisasta kokonaisuudesta muutenkin. Jos ihmisen hormonitasapaino on kohdillaan, tuskin sokeri jämähtää täysillä heti kiinni kroppaan rasvana? Itselläni on olleet kaikki hormonit ihan uskomattoman sekaisin 1-2 vuotta sitten eikä sitä asiaa helpottanut yhtään liikkumattomuus eikä huono ravinto. Söin suklaata ja ihmettelin, kun lihoin melkein kuin silmissä, vaikka ei niin aiemmin ollut koskaan käynyt.

Nyt myöhemmin, kun tasapaino on alkanut löytyä, tilanne on aivan toinen. Pystyn herkuttelemaan, mutta sokeri ei iske kiinni kuin iilimato. Suhteeni ruokaankin on aivan eri. En mieti sitä enää pakkomielteisesti. Lähinnä odotan aina lounasta kuin kuuta nousevaa, mutta iltaisin syöminen ei ole enää mikään juttu. Syön mitä syön, jotta nälkä lähtee ja tietysti pyrin siihen, että joka ilta tulisi syötyä kasviksia ja/tai hedelmiä. Olen tiedostanut sen, että kroppani ei tykkää samojen asioiden syömisestä päivästä toiseen. Täytyy keksiä eri kasviksia ja eri proteiininlähteitä. Siitä proteiinistakaan en ole enää niin hysteerinen. Melkein on kevyempi olo, jos sitä ei oikeastaan edes ole iltaruuassa hirveästi. Lounaalla tulee kuitenkin syötyä joko kanaa tai kalaa.

Nyt olen päässyt siihen flow-tilaan, jossa minun ei tarvitse kriiseillä, panikoida ja kituuttaa, jotta laihtuisin. Mun tarvii vaan huolehtia monipuolisesta ravinnosta, vihanneksista ja öljyistä. Liikunta on tärkeä osa tätä tasapainoa myös. Se pitää hormonit aisoissa, synnyttää lisää hermosoluja ja sallii lakupussin ostamisen silloin tällöin.

Tästä kaikesta päästään siihen, että mulla on tavoitehame tälle vuodelle. Se on Soyaconceptin Gullfrid-hame. Siksi se on tavoitehamekokoa, koska missasin mun mahiksen tilata tuon upean kukonaskelhameen oikeassa koossa vitkuttelemalla. Missasin myös toisenkin vaatteen samalla tavalla ja kaiken kaikkiaan tää oli nyt jo kolmas kerta tällaisia emämunauksia. Jatkossa varmaan sit hankin haluamani vaatteet heti enkä jää ihmettelemään tai käy just näin.

hame3

hame2

Tässä kukonaskel-asiassa hauskaa on se, että vielä pari vuotta sitten silmiini sattui koko kuosi. Sattuu se vieläkin paidoissa, mutta hame laskee jo ja eilen Vilassa näin aika hienon saman kuvion huivin. Se kieltämättä jäi vähän mietityttämään myös, mutta en halunnut villiintyä vielä ihan liikaa tämän jutun suhteen. (Varmaan parin päivän päästä olen jo sitä mieltä, että olin tyhmä, kun en ostanut.)

Uudet farkut sen sijaan joudun pian laittaa tilaukseen H&M:ltä, koska ne mun mustat korkeavyötäröiset tuntuvat jo aika väljiltä. Pysyvät jalassa hyvin korkean vyötärön ansiosta, mutta silti yksi koko vähemmän voisi istua vähän paremmin.

Minulle sopii kaikista parhaiten laihduttaminen, jossa mun pää pysyy mukana. Välillä mennään vähän hitaammin, koska suklaa on hyvää, mutta sitten taas parin pitkän lenkin jälkeen tuntuu isolta voitolta. Etenkin, jos syömiset ovat samaan aikaan pysyneet järkevissä rajoissa. Täysin ilman sokeria en ole osannut olla, mutta onneksi pääsin jo pahimmasta aallosta yli. Just nyt on tosi hyvä meininki tällä saralla :)

Yhteenvetona sanoisin, että tärkeintä koko projektissa on voittaa omat pelot, jos kaipaa kehoon ja mieleen tasapainoa:


  1. Suklaa ei maailmasta lopu syömällä. Kuten ei viina juomalla. (Tosin suklaa ihan oikeasti loppuu kuulemma joku päivä, mutta sittenhän voi vaihtaa vaikka siihen viinaan? ;D)

  2. Jos sun täytyy mennä töistä suoraan kauppaan/kaupungille/salille, ota hedelmä mukaan, jotta voit syödä sen 3-4 tunnin päästä lounaan jälkeen. Voit myös suunnitella sen välipalahetken kaupungille johonkin kahvilaan. Jos sen sijaan kerkeät töistä kotiin neljässä tunnissa lounaan jälkeen, voit syödä välipalan vasta sitten eikä maailma romahda niskaasi. (Hedelmä = fruktoosia, mutta maailma ei silti romahda sun päälle, vaikka syöt sellaisen.)

  3. Vaikket olisi syönyt itseäsi ähkyyn ennen kuin menet nukkumaan, saat unta ihan hyvin eikä maailma romahda. Jos epäilyttää, voit syödä satsuman iltapalaksi. Tai jotain muuta sopivan kevyttä.

  4. Nälän tunne on terveen merkki. Jos et tunne nälkää, hoida aineenvaihduntasi siihen malliin, että tunnet. Älä siis ahmi aterioilla liikaa vaan anna nälän tulla jo 3-4 tunnin päästä syömisestä, kuten luonto on tarkoittanut. (En ole aivan varma onko luonto tarkoittanut ihmisen syövän 3-4 tunnin välein, mutta nykymaailmassa niin halutaan uskotella ainakin ja kyllä se ihan toimii. Kannattaa kokeilla.)

  5. Peruna on ihan ok.

8 kommenttia :

  1. Ihana postaus! Tai siis ennen kaikkea ihanaa kuulla sun positiivisia ajatuksia aiheesta. Kuulostaa todella siltä, että oot löytänyt tasapainon hommaan. :)

    Mut tiiän mistä puhut. Toistan ehkä nyt itseäni (sori siis jos selitän näitä asioita tsiljoonatta kertaa), mutta mulla kaikki kilot vaan jä-mäh-tää, kiitos lääkkeiden. Tiedän, että lääkkeet on mulle hyvästä muiden asioiden takia, mutta hormonitasapainoa ne järkyttää karmealla tavalla. Keskivartalo paisuu, kun vain katsonkin sitä suklaata. Turhauttaa, kun mikään ruokavalio tai liikunta ei saa tuloksia aikaan. Jos puolessa vuodessa tippuu 2 kiloa personal trainerin kanssa, niin joku mättää! Ja en usko sen olevan PTn ohjeet, koska kokeiltiin useita erilaisia lautasmalleja, ja treenasin monipuolisesti 5-6 kertaa viikossa (välillä kevyitä viikkoja). Ihan sama mitä teen, niin lihon. Tossa puolessa vuodessa (viime keväänä) mulla kasvoi kyllä lihasmassa ja kapeni vyötärö ja lantio, mutta rasvaprosentti säilyi samana, samoin paino lähestulkoon. Mä en ymmärrä miten toi on matemaattisesti edes mahdollista. :D

    Tällä hetkellä yritän ajatella, että mulla on nyt massakausi. Treenaan, että saan lihaksia. Sitten, kun toivottavasti vuoden päästä saisin jättää noi paskalääkkeet, alkaa se rasvanpolttokausi, ja lihakset saataisiin esiinkin sieltä.

    Vielä kun oppis ton, että suklaa ei tosiaan lopu syömällä. :')

    VastaaPoista
  2. Hihi :)

    Äh, tunnistan puolestaan tuon lääke-turhaumus-ajatuksen ja just sen hormonisotkun, jolle ei oikeasti vaan voi mitään nopeasti. Hormonitkin tasautuu vähitellen sitten, kun alkaa palaset loksahdella oikein. Ihana kuitenkin kuulla, että sunkaan ei tarvi syödä niitä lääkkeitä ikuisesti vaan pääset sitten viimein elämään vapaasti. Ehkä se lopetuskin vie stressiä pois sitten :)

    Mulla juokseminen tuo aina toivoa. Se sulattaa rasvaa ja parantaa kuntoa :)

    VastaaPoista
  3. Hih kiitti! :) Vielä kun pääsis käyttämään.. :)

    VastaaPoista
  4. Tervejärkisen ihmisen juttuja. On ihan älytöntä, kuinka nykyajan ihmiset jättävät lautaselta hyvät hiilihydraatin lähteet, kuten potun tai hedelmät, pois lihomisen pelossa. Energiaa kuitenkin jokainen tyyppi telluksella kaipaa, jotta jaksaa liikkua ja ylipäätään ihan elääkseen. Ei pelkällä proteiinin kittaamisella pitkälle pötki, vaan kohtuullisesti ja sopivasti kaikkea pötsille sopivaa purtavaa, niin elämä helpottuu. Ei liiallisia kieltoja, ehtoja, saneluja, mutta kohtuun puitteissa myös herkkujen sallimista ja hyvää sapuskaa sopivasti, niin hyvää oloa pukkaa ainakin jossaki vaiheessa. :D

    (Mie ryöstän tuon sinun hameen, ihan tiedokses vaan. :P)

    VastaaPoista
  5. Vaik tän on kuullu niin monesta eri tuutista ni totta se vaan on: ne pienet annoskoot. Ei ähkyjä, vain pientä mättöä sen verran kuin tarvii :) Ja ravintoaineet merkkaa, ei se onko kyse hiilarista vai protskusta.

    Hahaa Booztilla oli vielä eilen ässää jälellä, että eikun tilaamaan vaan oma hame ;)

    VastaaPoista
  6. Samassa veneessä mennään kohti hoikempaa olemusta. :) Ja on muuten upea hame!

    VastaaPoista