maanantai 1. helmikuuta 2016

Urheiluseurat, markkinointi, valokuvaus

Sitähän sanotaan, että juokseminen auttaa ärsytykseen, eikö niin? Noh, silloin se ei ilmeisesti auta, kun siinä lenkkeillessä kadottaa plussakortin ja kotiin tullessa ovikoodi ei toimi.

Ajattelin kokeilla viimeistä oljenkortta, mikä yleensä on auttanut kaikkeen eli kirjoittaa koko asia auki. Tällä kertaa aihe on itselleni sen verran arka, etten tiedä onko tämä kovin hyvä idea ja hävittävänä mulla on todennäköisesti koko tulevaisuus, mutta mun on nyt vaan pakko saada tuulettaa pääni tästä. Toivon toki kommentteja, jos millään pystytte auttamaan mua selkiyttämään ajatuksiani?

20150609-IMG_4065

Kuten tiedätte varmasti hyvin, olen hurahtanut vuosia sitten jalkapallon valokuvaamiseen. Siitä lähtien, kun ekat kuvani otin, olen saanut positiivista palautetta, mikä on tietysti auttanut jaksamaan jatkamisen suhteen. Koska se on ainoa kannustin, joka minulla on koskaan ollut oman intohimoni lisäksi. Voisi kuvitella, että kuvia voisi myydä tai niitä voisi joku jopa haluta ostaa, mutta kerron teille tässä kohtaa; paskan marjat. (Jos niitä erehtyy yrittämään myydä suomalaisten kuvapankkien kautta, yritys on täysin turha, koska kuvapankeilla on järjettömiä sääntöjä ja jossakin jopa muut käyttäjät saavat kommentoida mikä kaikki kuvissa on väärin..)

Kukaan ei halua maksaa valokuvista. Oli ne sitten heinänkorsia vastavaloon meren rannalla tai hikipisaroita futiskentällä; ketään ei kiinnosta maksaa. Yksityiset ihmiset teettävät toisten ottamista kuvista mielellään tauluja seinilleen toki ilmaiseksi ja mikä vielä pahempaa: yhtäkään urheiluseuraa ei kiinnosta maksaa valokuvaajalle yhdestäkään kuvasta.

Tässä kohtaa sanon: ymmärrän toki, että urheiluseura on urheilua varten. He pyörittävät urheilua, eivät valokuvausta. MUTTA. Nykypäivänä urheiluseurojenkin markkinointi ja julkisuuskuva on siirtynyt internettiin. Ja mikäpä on parempaa markkinointia kuin urheiluseuran facesivu täynnä kuvakansioita? Ikävän moni urheiluseura vain haluaa nekin kuvat ilmaiseksi, rakkaudesta lajiin.

Toivon todella, ettei sellaisia höppänöitä valokuvaajia olisi, ketkä suostuvat siihen. Koko urheilukuvaamisen ala on kuin villi länsi, jossa ei ole sääntöjä. Joku tekee aina ilmaiseksi, kukaan ei tule ikinä saamaan rahaa alalta paitsi ne 2-3 eri nimeä Suomessa, joilla on diili Palloliiton, Veikkausliigan ja/tai lehtitalojen kanssa (olin kauhistunut, kun kuulin, että jatkoaika.com on myös hyväntekeväisyyttä).

IMG_0081

Olenkin yrittänyt lähinnä hyväksyä tämän kuvion ja uskotella itsellenikin, että kuvaan vain omaksi ilokseni tätä blogia varten. Sillä tavalla pysyn järjissäni enkä koe pettymyksiä kauden aikana.

Eilen multa pyydettiin kuvaa yhteen ulkomaisen seuran uutiseen. Selvisi, että ulkomailla urheiluseurat ovat ihan samanlaisia luonteeltaan kuin suomalaisetkin ja viimeinen niitti oli kai se, kun koko tarjoamaani kuvaa ei edes käytetty. En oikein tiedä mikä kohta mua ärsyttää tässä eniten; se, että käytin kuvan kaivamiseen aikaa eilen ja sitten sitä ei edes käytetty vai se, että koko lystin ei olisi saanut maksaa mitään.

IMG_0415

Jotenkin lapsellisesti haluaisin uskoa siihen, että urheilukuvaajienkin arvostus joskus nousisi urheiluseurojen silmissä, mutta en mä tiedä tuleeko sitä aikaa ikinä? Etenkin, kun nykypäivänä urheilukuvat voi ottaa vaikka toimittaja ohimennen juttua tehdessään (sarkasmi!!).

En ole katkera, mutta olisi tämän vuoden futiskauden voinut aloittaa riemulla. Futiskuviini kuuluu hyväntuulisuus, mutta sen säilyttäminen on välillä hieman vaikeaa tällaisten asioiden keskellä.

Onko olemassa jotain toista alaa, jossa harrastelijat polkevat ammattilaisten hintoja tällä tavalla tai jossa alun alkaenkin TYÖ oletetaan tehtävän palkatta?

IMG_5503

Haluaisin muuttaa omaakin asennettani vähäsen ja antaa urheiluseuroille mahdollisuus. Lisäksi mulla olisi vielä paljon työtä tehtävänä, jos haluaisin myydä kuviani, joten osaksi tämä koko tilitys oli ihan turhaa ja joutavaa, mutta halusin nyt silti avautua. Jos haluaisin olla oikea valokuvaaja, se vaatisi työtä ihan järjettömät määrät enkä tiedä onko se kaiken sen työn väärti, kun liiketalouskin on ihan kivaa. Olen ymmärtänyt, että nykypäivän Suomessa yrittäjyys on aika kallista, joten tykkään tukea omalla osaamisellani muiden yrityksiä enkä pyörittää omaa.

Silti, kun teen taidetta, toivoisin sille arvostusta. Ei kai kukaan musiikkiakaan ilmaiseksi halua tehdä. Tai maalaa tauluja "rakkaudesta lajiin".

Äh, vaikea aihe. Ihan oikeasti olen todella tyytyväinen siihen, että voin mennä futiskentän laidalle ja sitten blogata siitä. Kuitenkin niitä kuvia käy täällä katsomassa todella moni ja uskon niistä olevan iloakin sillä tavalla ihmisille enemmän. Kai se vaan pännii, jos on melkein saamassa jotain hyvää ja sitten joutuukin pettyä. Alkaneen vuoden aikana on ehtinyt olemaan jo niin monta pettymystä, etten osaa käsitellä näitä, koska olen tottunut olemaan Hannu Hanhi. :D Jos ette siis muuta osaa aiheesta sanoa, voisitte ainakin kommentoida "kuule akka, pettymykset kuuluu elämään, koita oppia kestämään niitä niinku me kaikki muutkin tehään" :D

10 kommenttia :

  1. Voitas varmaan yhden Duussin kans kertoa sulle 1-2 asiaa aiheesta käännösalan palkkataistelut ja harrastelijatyöt... ja se on kuitenkin meidän leipätyö.

    VastaaPoista
  2. Noniin just. Arvasin, että vastaavia on muitakin kuin vaan tää valokuvaushomma.. Perseestä :(

    VastaaPoista
  3. Pettymykset kuuluu elämään joo, mutta älä vaan rupea pessimistiksi. Koska jos sie rupeat pessimistiksi, keltä me tavalliset pettyjäpessimistit otamma mallia, hä? Sitä paitsi jossaki Aku Ankassa noin kakskymmentä vuotta sitte Hannu Hanhen onni oli hetken aikaa hukassa, mutta se palas takasin muutamassa päivässä. ;)

    VastaaPoista
  4. Mut ku mää elin tän saman just tammikuus :D sillonkin onni katos, mutta toki se tuli takasin tietty. Oot silti oikeessa, mun täytyy nyt vaihtaa kurssi ja alkaa elää taas vetovoiman lain mukaisesti!!

    VastaaPoista
  5. Yllättävän moni tekee jotain luovaa hommaa ihan vaan rakkaudesta lajiin. Ero tulee siinä kohtaa että teetkö sä jotain harrastuksena vai haluatko sä tehdä siitä ammattimaista ja hankkia siitä elannon. Suomessa on esimerkiksi tuhansia valmentajia, jotka eivät saa työstään mitään korvausta. En sano että kuvia pitäisi saada käyttää täysin ilman korvausta, ei tietenkään.

    VastaaPoista
  6. Jotenkin hassua, että se on ihmisistä ihan ok esim. valmentaa ilmaiseksi? Onko palkkio se, jos saa joukkueensa menestymään?

    Itselläni meni niin pahasti yli ensimmäisen kuvausvuoden jälkeen tämä, koska homma todella tuntui työltä. Kuvaamiseen reilu 2 h per matsi, kuvankäsittelyyn toiset reilu 2 h per matsi. Tokihan lopulta lopetin hyväntekeväisyyden, mutta sittenpä ei ole tarvinut pahemmin kuvata kenenkään muun kuin itsensä piikkiin.

    Kaippa valmennustouhuihin täytyy ihan samalla tavalla tehdä taustatyötä, mitä kaikki ei edes tajua välttämättä? Jolloin siis kokonaisuutena yhteen valmennuskeikkaan käyttää oikeasti työpäivän verran aikaa.

    VastaaPoista
  7. Joskus ihan vaan se valmennuskin on harrastus itsessään. Ei kaikki valmentajat oo mitään sellaisia jotka haluis valmentaa menestymisen takia. Joskus siitä valmennuksesta saa sellasen nimellisen korvauksen että se teoriassa kustantaa sun bensat mitä kuluu ku meet valmentamaan.

    Mutta tottakai siinäkin tehään taustatyötä, suunnitellaan tunti jne. Ammatikseen valmentavat on sitten ryhmä erikseen, se on päivätyö ja siitä maksetaan liksaa niin että sillä voi elää.

    VastaaPoista
  8. Niin, kyllähän tietysti valokuvaamistakin jotkut vain harrastaa omaksi ilokseen. Mulla menee puurot ja vellit sekasin siinä, kun kuvien perään kysellään, mutta sitten niiden ei kuitenkaan saisi oikeastaan maksaa. Sit taas tiedän, että jos annan niitä ilmaseksi, se mun teko polkee koko alaa. Ehkä koutsausalalla se ei ole niin tarkkaa tai keltään muulta pois? :)

    VastaaPoista
  9. Jep, kyllä mun mielestä valmentaminen on _kivaa_. Se on niin lähellä tanssinopettajuutta tai personal traineriutta, kuin mihin tässä elämässä taidan kyetä. Suurin rakkaus on suunnitella koreografioita. Ja valmentamisessakin kehittyy, kokoajan. :)

    Mitä tulee kuviin, joista ei makseta, niin yksi kans itelle tärkeistä asioista eli keikkakuvaus, kuuluu tähän kategoriaan… Toki on keikoilla kuvaavia, jotka on esim. festarin palkkalistoilla, tai ovat toimittajia, mutta itsehän kuvaan vaan, koska tykkään siitä. Turha niitä kuvia on bändeille tarjota, tai ei siitä ainakaan rahaa saa. Mielelläni kuitenkin tarjoan, koska saa sillä yleensä ainakin nimensä johonkin näkyviin.

    Ja mitä nyt oon ton toisen osapuolen matkaa harrastelijavalokuvaajasta itsenäiseksi itsekoulutetuksi ammattivalokuvaajaksi, niin alkuun tärkeintä on kuitenkin se nimen ja positiivisten vibojen luominen. Vaikka rahan kustannuksella.

    VastaaPoista
  10. Ymmärrän kyl ton ajatuksen et nimen näkyminen on tietty aina hyvä, mutta vuodesta toiseen siinä on vaan tullu raja vastaan.

    Mun täytyy vaan päättää joskus mitä haluan ja sit elää sen mukaan. Jos en koskaan aio valokuvata ammatikseni, niin sit varmaan täytyy tyytyä vallitseviin olosuhteisiin. :)

    VastaaPoista