lauantai 30. huhtikuuta 2016

Muutama futiskuva lisää

Alan olla ihan valmista kamaa nukkumaan, mikä on mielestäni aika noloa ysin pintaan perjantai-iltana. Näin nyt vaan on näppylät. Kirjoitan tämän postauksen ja sitten käännän kylkeä sohvalla.



Väsyneenä on vaikea luoda yhtään mitään ja siksi esimerkiksi viime viikon futispeli oli vaikea kuvattava, kun oloni ei ollut kovin luova. Eilen oli helpompaa siinä mielessä, että intoa piisasi räpsiä kuvia lähes kaikesta. Onnistumisia tuli taas enemmän kuin mitä pelipäivän blogikoosteeseen lopulta otin mukaan, joten päätinkin nyt illalla tehdä toisen kierroksen Lightroomissa. Itse asiassa kierroksen nimi oli tiukka kierros, sillä muiden kuvaajien kuvissa jään aina ihailemaan tiukkoja teräviä kuvia ja koitin nyt tehdä pari kuvaa sillä silmällä.



20160428-813A3882

20160428-813A3914

20160428-813A3925

20160428-813A3963

Tämä seuraava kuva on mukana vain siksi, että sen näkeminen naurattaa mua yhä.

20160428-813A4105

Tässä pallokuvassa on paljon kivoja juttuja, mutta mua vaivaa se, ettei pallo pomppinut kultaiseen leikkaukseen mitenkään päin. Vaikka kuinka yritin rajata.

20160428-813A4439

20160428-813A4453

Ja lopuksi vielä meikäläinen itse. Nakitin taas Jonnan ottamaan pari kuvaa ennen peliä.

20160428-IMG_5791

Toivon, että seuraavaan peliin ei tarvisi laittaa enää toppatakkia. Tänään ainakin oli jo melkein kesä ja pian on muutenkin jo toukokuu :)

perjantai 29. huhtikuuta 2016

FC Inter - RoPS 28.4.2016

* postaus toteutettu yhteistyössä FC Interin kanssa



Hyvän urheilutapahtuman ainekset meikäläisen nykyelämässä koostuvat pyhästä kolminaisuudesta, kuten tietysti missä tahansa elämän osa-alueella. Nämä kolme asiaa nimenomaan tässä tilanteessa ovat seuraavat: keksit pressissä, spontaanit kuvakehut 10 minuuttia ennen peliä (kiitos!!) ja jalkapallopeli, joka näyttää ihan jalkapallopeliltä.



Käyn nykyään aina syömässä tuntia ennen peliä stadionin yläkerrassa ja sinnehän toki on muillakin kansalaisilla pääsy rahaa vastaan. Joka kerta olen kuvannut ruokani, kuten kunnollisen bloggaajan ohjekirjassa neuvotaan, mutta juuri nyt on eka kerta, kun kuva pääsee julkisuuteen. Ceasarsalaatti oli ihan ylihyvää ja melkein kävin hakemassa sitä lisää, mutta unohdin asian, kun näin kaljatuopin. En siksi, että mieleni tekisi kaljaa vaan halusin siitä kuvan.



20160428-IMG_5824

20160428-IMG_5843

Alan joka kerta olla vain röyhkeämpi, kun stadion ja sen työntekijät rupeavat käymään tutummaksi, mutta niin röyhkeä en vielä kehdannut olla, että olisin ketään täysin tuntematonta viitsinyt ruokailun lomassa häiritä kaljatuoppikuvan takia. Sen sijaan huomattuani keksien loppuneen pressistä jo kuuden jälkeen päästin röyhkeyteni valloilleen ja hälytin heti paikalle emännän, joka haki meille jälkiruuan nälkäisille (= minulle) kuvaajaressukoille keksejä.



20160428-IMG_5859

20160428-IMG_5862

20160428-IMG_5871

20160428-IMG_5886

Jos joskus olette miettineet miksi valokuvaajat miettivät jatkuvasti paremman kaluston hankkimista, se johtuu vaan siitä, että aina on joku, jolla on paremmat kamat. Tämä on sellainen pohjalaisten "naapurilla on isompi traktori" -syndrooma. Nyt, kun mulla oli 2 runkoa mukana, olin ihan solmussa niiden kanssa ja päätin etten oikeastaan ehkä tarvikaan kahta runkoa. Tosin pelin aikana muistin sitten, että toisaalta se toinen olisi ihan näppärä, kun ei tarvisi vaihdella objektiiveja ja kameran sisus pysyisi ehkä jopa puhtaana pölystä. En tiedä mitä langanpätkiä etsimessä jo näkyy, mutta JAS Tekniikka, I really need you!!



20160428-813A3882

20160428-813A3906

20160428-813A3933

20160428-813A3944

20160428-813A3949

20160428-813A4010

20160428-813A4072

20160428-813A4112

20160428-813A4162

Kun Inter lämpeni ekalla puoliajalla, he pelasit ihan oikeaa jalkapalloa. Hurjasti yritystä ja toimintaa, ei mitään laiskaa läpsyttelyä!! Ja niinhän se kantoi hedelmääkin ja tekivät jopa yhden maalin.



Olivat myös päättäneet, että pelaavat aina siellä missä minäkin ja yllätyin itsekin, kun en pelännyt niin paljon kuin joskus aiemmin jonkun pojan juoksevan syliin kentältä. En tiedä johtuiko siitä, että käsissäni oli Canonilta lainassa oleva 7D Mark 2 vai siitä, ettei ne pojat kyllä kovin usein taida kuvaajan päälle syöksyä vahingossa? En oikein usko, että Valpuri olisi arvostanut, jos olisin pistänyt lainakameran säpäleiksi. Ja olihan mulla kuitenkin oma putki siinä kiinni, joten ehkä olen vain rohkaistunut enkä enää säiky niin paljon, vaikka tyypit tappelee pallosta ihan mun nenän eessä.



Aina nimittäin aiemmin olen lamaantunut täysin ja kaikki hyvät kuvat on jäänyt saamatta, kun on ollut pakko seurata mihin päin tilanne kehittyy. Pysyykö miehet ja pallot kentällä vai ei.. Tähän mennessä ne on aina pysyneet valkoisten rajojen sillä puolen, mitä nyt pari kertaa on palloa täytynyt väistää, mutta yleensä sekin on tullut päin vähän kauempaa.



20160428-813A4268

20160428-IMG_5895

20160428-IMG_5910

Toisella puoliajalla asetuin päätyyn istumaan ja huomasin välittömästi taustalla tivolin valot. Sytyin välittömästi ajatukselle siitä kuinka tarkennan Interin mieheen ja taustalla näkyy vilkkuvalot. Ai että!! Ainoa vaan, ettei peli enää ollutkaan yhtä kiihkeä eikä keskikentällä juossut ketään juuri sellaisella oikealla tavalla. Täytyi tyytyä siihen mitä tuli..



20160428-813A4289

20160428-813A4311

Sen lisäksi, ettei toinen puoliaika oikein lähtenyt pelillisesti, taivaalta tuli alas kunnolla kamaa. En oikein innostu koskaan noista vesihommista silloin, kun olen kuvaamassa. Onneksi oli twitterissä puhetta ennen peliä näistä jutuista ja olin pakannut sadeviitan mukaan. Lauantailta mulla oli jo muutenkin repussa pari muovipussia, joista toisen laitoin varalta objektiivin ympärille ja päästäni otin vielä pampulan, jolla köytin pussin pysymään paikoillaan. Näppärää!



20160428-813A4379

20160428-813A4436

20160428-IMG_5917

..tarttis varmaan jaksaa tilata joskus myös piilareita. Onhan tuo noiden lasien kans vähän tuollasta..



Sitäkin kerkesin miettiä, että minkähän milliset mun silmät on, kun ne ei tarkentanu linsseissä olleisiin vesipisaroihin. Kunnon etubokeh.



Ruohikon väri näissä kuvissa jaksaa aina mietityttää. Tuntuu, että ruoho vaan on jotenkin vaaleampaa ja erilaista näin keväällä. Luulen, etten oikein tykkää siitä. Kunnon kesävihreä on paljon helpompi käsitellä ja syksyllä mieli on hyväksynyt sen, että ruoho on menossa talvilevolle ja on sen väristäkin. Ehkä olen taas jälleen ainoa, joka kiinnittää huomiota tällaiseen sivuseikkaan?

torstai 28. huhtikuuta 2016

Vaaleanpunainen paita

Vaikka sosiaalinen media onkin helpottanut ihmisten kanssa kommunikointia, ei mikään media maailmassa voi korvata hyvän ystävän kanssa livenä juoruamista kahvikupposen äärellä (ja vähän huonosti tulee tsättäiltyä oikeastaan huvikseen kenenkään kanssa nykyään). Sen sain taas todeta tänään, kun kävin Maaritin kanssa kahvittelemassa.



Kahvittelujen jälkeen etsimme asukuvauspaikan lähistöltä. Kovasti mietimme taustahässäköitä, kirkasta valoa, puiden kasvualustoja ja asentoja.



20160427-IMG_5706

Ei se kyllä taas helppoa ollut. Piti jännittää pakarat, vetää maha sisään ja olla hengittämättä. Nämä kaikki samaan aikaan tietysti.



20160427-IMG_5729neuletakki Mango // paita Zara // housut Cubus // kengät ehkä Nelly?



20160427-IMG_5746

Kirkon takapiha taisi pariin otteeseen raikua kovasta naurusta. Lappilaisen kanssa käkättäessä tulee aina unohdettua niin aika kuin paikkakin.



20160427-IMG_5754

20160427-IMG_5763

Seuraavassa kuvassa tarkoitus oli poseerata viehkeästi. Poseerasin silleen miten osaan.



20160427-IMG_5774

Onneksi tuomiokirkolle posehommat on helpompia. Siinä se pönöttää keskellä kylää ja näyttää joka kerta yhtä hienolta.



20160427-IMG_5777

Upean kuvaajani ilme jo ennen näitä kuvauksia kruunatkoon tämän postauksen:



20160427-IMG_5669

Näihin tunnelmiin!

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Eniten ärsyttää sokeririippuvuus

Laivareissun jälkeen tuntui hyvältä idealta korkata hieno suklaalevy, jonka kannessa komeili Titanicin näköinen laiva ja sisällä syöjäänsä odotteli belgialainen maitosuklaa. Ai että se oli hyvää.



Loppuviikosta aloin miettiä mahtaako mun verisuonissa kohta edes virrata veri vaan olenko kenties tällä loputtomalla suklaan mussutuksella alkanut tukkia niitä. En oikeastaan edes halua tietää mitä kaikkea raukat sisäelimeni joutuvat käymään läpi, kun meikäläisen nyt vaan vähän tekee mieli suklaata.



Sitten päätin jälleen kerran, että nyt loppuu. Loput belgialaisesta maitosuklaasta lojuvat olohuoneen pöydän alla ja minä yritän kovasti unohtaa sen. Hohhoijaa.



En muista söinkö lauantaina suklaata, mutta sunnuntaina en ainakaan syönyt. Silti sunnuntaina ei ollut kovin vaikeaa olla ilman. Eilen sen sijaan oli. Marmatin miehelle kuinka elämässäni on suuri aukko ilman suklaata. Tänään tsättäsin kiivaasti facessa hänelle elimistöni tarvitsevan just nyt karusellikeksejä. Sittemmin ihmettelin mitäköhän osaa karusellikekseistä mun elimistö muka tarvii? Varmaan väriaineita?



Kävin hölkkäämässä puoli tuntia ja mietin vielä sillonkin mikä mahtaa olla mun ja karusellikeksien yhteisen elämän kohtalo - onko sitä. Loppujen lopuksi tein asian itselleni helpoksi. Asetin tavoitteeksi hölkätä puoli tuntia, joten juoksentelin kaupan ohi siinä 26 minuutin kohdalla. Ei kauppaa, ei keksejä.



Olen jälleen kerran jokseenkin kauhuissani kuinka koukussa ihminen voi olla johonkin, mikä menee kurkusta alas. Se on ihan sairasta! Ja joka kerta, kun onnistuu vieroittamaan itsensä, tulee se joku perjantai, kun "minä vähän nyt ostan tästä näitä tarjouslevyjä" ja sitten menee taas puoli vuotta ennen kuin julistan blogissani touhun loppuvan justiin tähän. Vaikka eipä siinä, onpahan teillekin sentään jotain viihdettä tästä?



20160426-IMG_5567

Ei mutta voisiko tämä armon vuosi 2016 olla vaikka järjen vuosi. Lihasten ja paremman ravinnon vuosi.



Kun kirjoitin tässä joku viikko sitten, ettei aina välttämättä tule syötyä kunnon päivällistä, muutamat kauhistuivat. Olen edelleen samaa mieltä siitä, etten koe tarvitsevani 20 % aktiivisuuspäivinä mitään isoja mättöjä vaan vähempikin riittää. Ymmärrän toki, että kehoni kaipaa myös niinä päivinä esimerkiksi kasviksia. Siihen aionkin kiinnittää nyt huomiota, sillä muutoin terveellisesti syövän ihmisen elämässä ei välttämättä arkisin ole sijaa suklaalle. Tai jos on, se ei varmaan lähde lapasesta. Minulla se on jokotai. Mustaa tai valkoista. Joko syön suklaata tai sitten en syö sitä ollenkaan. Minun elämässäni ei ole välimaastoa suklaan suhteen. Toivottavasti joskus vielä olisi. Ehkä opin sen sinä päivänä, kun suklaa loppuu maailmasta kokonaan. "Noniin nyt olisin valmis naukkaamaan vain yhden palan päivässä.. aijaa siis kaakao on loppu? Kokonaan? Okei."



20160426-IMG_5608

Onneksi olen kuitenkin tehnyt taas vaihteeksi tälle asialle kokonaisuudessaan jotain. Kävin eilen salilla tekemässä kunnon jalkarääkin, sillä tulin kateelliseksi miehelle sunnuntaina hänen reisipalajumistaan. Hän käveli niin vaikean näköisesti, että mun oli vaan päästävä salille hankkimaan samanlainen jalkajumi. Reeni oli hyvä, mutta en tiedä millainen tapporeeni mun pitäisi tehdä, etten pystyisi istua ollenkaan. Ehkä ihan hyvä sekin, että lihakseni osaavat palautua suhteellisen hyvin, mutta toisaalta pitäisikö reenissäni olla enemmän haastetta? Ehkä tässä vaiheessa hyvä, että on ylipäätään joku reeni.



Jotenkin sekopää ihmisen täytyy olla, kun ikävöi lihasjumioloa? Olen kuitenkin sitä mieltä, että mikä vaan syy, mikä saa liikkumaan, on ihan tarpeeksi hyvä syy.



Kuinkahan moni muu aloittaa suklaalakon  ja salilla käymisen aina uudestaan? Vähintäänkin kuukauden välein..

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Laiva rannassa

Jotkut maanantait ovat erityisiä. Juuri ne, jolloin tulee tosissaan ajateltua miten maanantaisin voikin tapahtua niin paljon kaikkea maanantaihin sopivaa. Kuten aamulla tietysti jo tiedossa ollut asia eli takatalvi sai minut nyrpistämään nenääni, vaikka toisaalta mitäpä siitä, kun kuitenkin se kaikki lumi sulaa pois ja onkin itse asiassa nyt jo sulanut.



Noh, työmaalla tuli säädettyä siihen malliin, että tiesi tosiaan olevan just maanantai. Kun tulin kotipihaan tänään, auton etupenkillä oli vieras vesipullo. Pullossa luki kissan kokoisilla kirjaimilla toisen naisen nimi enkä voi ymmärtää missä välissä mä muka kerkesin nyysiä sen pullon kollegan pöydältä töistä lähtiessäni?!



Kotipihaan ajaessa huomasin jonkun repineen roskapussin pitkin pihaa, mutta luonnollisesti en välittänyt asiasta. Kun nousin autosta ja selasin puhelinta kävellessäni, tokaisin yhtäkkiä ääneen "mikä sinä oot" ihan saaterin isolle lokille. Siinä se käpsytteli haaskalla, hassu eläin. Huomasin sen melkein vasta kohdalla, koska somen selaaminen oli toki oleellista tekemistä siinä kävellessä. Snäppiin totesin linnun olleen ristuksen iso, mutta ei se nyt normaalia lokkia isompi ollut. Lokit vaan näyttää kauempaa pieniltä, vähän silleen miten määkin näytän biletopissa isolta, kun kuva on otettu läheltä.



Tuohon rantaan parkkeerattua laivaa en saanut kyllä näyttämään isolta, vaikka kuinka yritin ottaa kuvia ihan sen vierestä. Mikähän ihme noissa entisajan merirosvolaivoissa ja mastoissa naruineen niin kiinnostaa hurjasti?



20160425-IMG_5456

20160425-IMG_5483

20160425-IMG_5491

Nää oli mun kuvankäsittelytestailuja edelleen. Jotenkin jäin pahasti koukkuun tuohon tuunaamiseen, mutta jostain pitäisi saada kasa kuvia, jotta riittäisi pitemmäksi aikaa. Vähän nuo narut meinasi palaa puhki tällä käsittelyllä, mutta olkoot näin tällä kertaa. Ehkä voimme todeta tästä, että samat säädöt ei välttämättä toimi kaikkiin kuviin.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Blogipalkinto

bloggerrec_award

Ooh, Mielekäs Miellekartta lahjoi blogipalkinnolla. Viimeksi, kun olen saanut jonkun tällaisen tunnustuksen, unohdin postata siitä. Hupsis! Tähän palkintoon liittyy pari kysymystä ja sitten se täytyy antaa eteenpäin 10 muulle ilahduttavalle blogimaailman hahmolle.



1. Kuinka aloitin bloggaamisen? Oli tarve kirjoittaa päiväkirjaa, mutta vuonna 2008 oli nykyaikaisempaa harjoittaa sitä internetissä. Niinpä aloitin blogin. Huomasin pian asukuvien olevan kuuminta hottia ja yritin päästä itsekin mukaan siihen skeneen, mutta hemmetti olin ihan paska!! Kamera ei ollut mikään paras mahdollinen eikä ollut ketään kelle nakittaa kuvaaminen. Itselaukaisin oli silloin ihan ok, mutta mulla oli tosi huonot viritykset silti.



2. Mitä vinkkejä antaisin aloitteleville bloggaajille? Onkohan musta ketään neuvomaan? Olkaa aitoja, kirjoittakaa siitä mikä on teidän intohimonne, älkää olko toistenne kopioita (ellei se ole luontaista), opetelkaa hieman atk:ta ulkoasun luomisen takia ja opiskelkaa kuvankäsittelyä. Valokuvia voi ottaa miljoonalla eri tavalla, mutta kuvankäsittelyllä pystyy tekemään vaikka mitä taikoja. Luulen, että verkostoituminen muiden bloggaajien kanssa on myös hyvä juttu.



Voisinkin tässä samalla sanoa pari sanaa siitä miksi koen kuvankäsittelytaitojen olevan ihan terveitä. Aina ei tarvitse kalliita värkkejä, jos tietää mitä nappuloita painella Lightroomissa. Ja kunhan kuvaa RAWina.



Ei tosin haittaa, jos ei tiedä etukäteen mitä nappuloita painella vaan on vaikka jokin visuaalinen tavoite. Esimerkiksi olen itse aika ihastunut vähän väliä Rikun tekemiin kuviin ja mulla oli eilen selkeästi mielessä millasia futiskuvia haluaisin tehdä. Niinpä testasin mistä nappuloista pitää väännellä ja kyllähän se sieltä sitten löytyi.



Tänään kävin kuvaamassa Ruissalossa ja kotona tein taas taidetta. Nämä kuvat ovat alkujaan ihan tavallisia "laitan kameran tähän maahan melkein, tarkennan sinivuokkoon ja otan kuvan". Kotona leikkasin ja liimasin. No okei, leikkasin. Liimasin niihin värejä sekä terävöintiä parilla eri tavalla ja lopputulos on tässä:



20160424-IMG_5375

20160424-IMG_5380

20160424-IMG_5383

Myönnän toki, että olihan mulla välineet, jotka ehkä maksavat keskivertoa enemmän, mutta eivät silti yhtään enempää mihin joku muu ei voisi sijottaa. Runkoni on maailman ihanin 70D ja linssinä oli melkein blogitaipaleeni alkuajoilta mukana menossa ollut 50 mm/1.4.



Monella bloggaajalla on heittämällä meikäläisen kalustoa paremmat värkit, täyskennoiset kamerat ja kunnon ammattilaislinssit, mutta eipä niillä mitään tee, jos niitä ei osaa käyttää. En tarkoita etteikö bloggaajat osaisi käyttää vaan lähinnä vinkkinä aloitteleville bloggaajille, että oma kalusto pitää tuntea, sitä pitää osata käyttää kuin myös käsitellä kuvia. Ei siis ensimmäisenä kannata juosta kamerakauppaan parempien kuvien toivossa vaan harjoitella sillä kalustolla mikä just nyt on.



20160424-IMG_5418

20160424-IMG_5423

Tää mun kuvausreissu oli täys fiasko siinä mielessä, että melkein rantaan päästessäni alkoi mieletön raekuuro. Odotin ukkosen jyrisevän ja salaman iskevän lähimpään puuhun, mutta ei sentään. Hanhet vain lentelivät laumoittain paikasta a paikkaan b ja kamera kastui.



Kävelin takaisin autolle, jolloin sade jo vähän lakkasi ja ajattelin, että no eipä siinä, jos se loppuu nyt, niin käväsempä vielä tossa lähipusikossa.. Kun pääsin metikköön ja löysin valkoisia kukkasia, sade alkoi taas. Tuli mieleen, että jokin ukkosenjumalanpoika ei varmaan halunnut mun kuvaavan luontoa. Annoin periksi ja lähdin kotiin.



20160424-IMG_5440

Mitäs tykkäätte kuvista? 

Mää ajattelin haastaa seuraavat 10 sankaria palkitsemaan itsensä ja muut:

Hannatic
Jenna ja Riikka
Siiri
Reetta
Susanna
Maria
Ansku
Noora
Riikka
Iina

Ja säännöthän kuuluu näin:


  1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen

  2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen

  3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille

  4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi

  5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi