tiistai 12. huhtikuuta 2016

Vertauskuva

Joulun sokerikoukun jälkeen piti ryhdistäytyä ja laihduttaa, kuten varmaan monen muunkin. Ainoa vika koko touhussa oli ja on edelleen se, etten jaksa laihduttaa.



Olen uuvuttanut itseni vuosia jatkuneella "laihduttamisella" ja nyt mitta vaan on täysi. Ennen vanhaan toivoin laihtuvani lähes vahingossa ja huomaamatta, silleen kivasti tekemättä yhtään mitään, koska ketä oikeasti kiinnostaa kytätä omia syömisiään jatkuvasti? Kyttäyskulttuuri vain ajoi siihen, että söin suklaata kaiket illat tai vaikken syönytkään, ei paino mennyt suuntaan eikä toiseen. Paitsi pari vuotta sitten, kun elämä oli vääränlaista ja nyt sitten on tarkoitus päästä joskus normaalipainoisten kerhoon, koska painohan toki määrittelee ihmisen terveyden? (Sivulauseessa sarkasmia, toimittaja huomauttaa.)



Noh, nykyään olen oikein onnellinen vahingossa laihduttaja, vaikka olenkin todella pahassa suklaakoukussa edelleen. Yritän nyt kuitenkin parhaani mukaan työstää asiaa ja lopettaa tämän arki-iltoina mussuttamisen tai ainakin vähentää sitä rajusti. Tilanteeseen auttoi jonkin verran se, kun boyfriend luki viime viikolla ääneen uutista, jossa kerrottiin amerikkalaisten testanneen lapsilla 9 päivän sokerittomuutta. Testi sisälsi siis kaiken ylimääräisen sokerin, kuten limsat, karkit ja suklaat. Ruokavaliossa sai edelleen olla kaikki ns. roskaruoka eli pizzat yms ja muutenkin hiilareita saman verran kuin ennen, mutta vain eri muodossa. Testin tulos = verenpaine, kolestori ja verensokeri laskivat.



20160412-IMG_4263

Syön säännöllisesti, pieniä aterioita. Näin iltasin kyllä tuppaa välillä lähtemään lapasesta. Esimerkiksi äsken mässytin 4 ruisleipää naamariin, kun leipä nyt vaan on niin hyvää.



Mietin usein sitä kuinka söin yläasteikäisenä ja olen pyrkinyt nykytavoissani samaan. Yritän tosin jakaa iltasyömisiä hieman useampaan osaan, kun silloin teininä tuli syötyä päivän aikana vain 2 kertaa. Lounas koulussa ja illalla kotona iso kasa ruisleipää. Joka tapauksessa lautasmallini lounaalla lähentelee nykyään samaa kuin silloin ennen; salaattia puoli lautasta, mielellään vain 1 peruna ja soosia vähän. Jos soosina on jauhelihaa, sitä otan ämpärillisen. Lasagnen kohdalla sama. Muina aikoina pyrin pieniin lounasannoksiin. Kotona iltaisin tulee syötyä hyvin vaihtelevasti. Laiskoina päivinä leipää, ahkerina jotain oikeaa ruokaa, mutta harvemmin nykyään, kun vähemmälläkin pärjää. Välillä yritän keksiä vaihtelua, koska huomaan kehoni huutelevan, jottei nyt taas jaksaisi sitä samaa ruispuikulaa. Jännä, että Fazerin sininen kyllä menisi kaikkina päivinä.



Mun oli tarkoitus ottaa jotain väliaikavertailukuvia, mutta just nyt ei huvita verrata mihinkään alkuvuoteen, kun mulla on olemassa sellainen noin 11 kk väliä -kuva. Ero kuvien välillä ei kyllä ole kovin huima, mitä nyt toisessa on vihreä nurmikko ja toisessa kulotusta vaille valmis ruohikko.



vertaus.jpg

Vihreän nurmikon kuvan otti Kati the fyssari viime keväänä meidän viimeisellä ristiretkellä kukkulalla, jossa risti on. Hän antoi ohjeet kuinka seisoa suorassa ja ryhtini onkin aika esimerkillinen? Harmi, että tuo oli viime vuoden ainoa kerta, kun seisoin suorassa.



Kulotusta kaipaavan ruohikon kuvassa olen viime viikolla samalla kukkulalla kuin tuossa vuodenkin takaisessa kuvassa. Kuvan otti Maarit, jolle en nyt keksi mitään lisänimeä, vaikka haluaisin. Sivuprofiilini on kovin paljon suurempi kuin miltä musta tuntuu kaikkina päivinä nykyään. Etenkin koipiani olen tässä tuijotellut ja miettinyt ihan kuin niille olisi tapahtunut jotain. Se on hassu fiilis.



Suorassa ryhdissä olen tänä vuonna ollut pari kertaa, kun olen huomannut lenkkeileväni lytyssä ja kerran huomasin asukuvissani pääni olevan kovin edessä. Huonoja piirteitä ihmisessä huono ryhti, sillä se vaikeuttaa liikkumista.



Reseptini vahingossa laihduttamiseen kaiken muun elämän sivussa juuri nyt: lenkkeily mielellään vähintään 3 kertaa viikossa ja suklaan ostamisen vähentäminen.

6 kommenttia :

  1. Nyt Mari mun on pakko kommentoida kyllä noita sun ruokamääriä! Siis ymmärsinkö oikeen että syöt lounaalla salaattia, perunan (:D) ja kastiketta? Siis suunnillen? Se kuulostaa mun korvaan melko vähältä! Siis varsinkin jos salaatti on sellasta lounasruokaloiden raaste/kurkku/salaatti tyylinen.

    Mutta se mistä eniten kauhistuin on se, että et syö päivällistä kotona? Siis lämmintä ruokaa. Ei leipä korvaa oikeaa päivällistä! Ei ihme, että tekee illalla mieli napostella, jos skippaa kokonaan päivällisen ja lounas on pienehkö. Sehän on ihan faktaa, että jos aamulla ja lounaalla syö huonosti ja jättää terveelliset välipalat välistä, riistäytyy homma helposti käsistä illalla. Ja sillä käsistä riistäytymisellä tarkoitan nyt sitä suklaan syöntiä. Leipää voi syödä palan tai pari vaikka sitten iltapalaksi, mutta jos lounaan syö siinä puolen päivän paikkeilla, niin suosittelisin kyllä klo 17 aikoihin ihan viimeistään syömään kunnon ruokaa, jotain missä on paljon kasviksia, hyvää proteiinia ja täysjyvähiilihydraattia.

    Tee vaikka täysjyvämakaroonista ja naudan (tai broilerin) jauhelihasta iso laatikko - siitä riittää moneksi päiväksi! Tai mun perinteinen "nälkä ja kiire" ruoka on ihan vaan sellanen, että paistan maustamattomat kanasuikaleet, heitän wokkivihannekset (ja joskus nuudelia) sekaan ja maustan sweetchilikastikkeella. Siinä menee alle 15min kun on jo valmista. Näitä helppoja ja nopeita ruokia voin joskus jakaa lisääkin, ne on mun erikoisalaa kun arkisin harvemmin ehtii/jaksaa kokata. Olen huomannut, että kun syö arkisin töiden jälkeen esim. klo 16.30 lämpimän ruoan, jaksaa siinä 18.30-19 aikoihin vetästä hyvän treenin. Tai sitten jos haluaa treenata heti töiden jälkeen, niin kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että lounas on tarpeeksi ravitseva (myös jokin hh-lähde) ja sitten välipalaa n. tunti ennen treeniä.

    Huh, nyt lopetan ;)

    VastaaPoista
  2. Iik apua :D

    Niin siis soosi = liha-asia, jota sattuu olemaan. Joskus siis ihan jotain kiinteää pihviä tai kastike, esim. tänään oli kalkkunakastiketta. Välillä joudun syömään jopa kalaa myös :D Salaatit on kyllä ihan oikeita salatteja ja vaihtoehtoja piisaa.

    Päivällinen ei oo koskaan ollu mun vahvuus. Se on jopa ongelma, jos siitä haluaa sellaisen tehä. Koska en oppinut siihen aikojen alussa, siihen ei ole luontaista osaamista nytkään. Tarkoitan, että mun elämässä 1 lämmin ruoka on aina ollut ok. Joskus yritin kahta, mutta se nosti verenpainetta ja toi harmaita hiuksia, kun piti osata suunnitella.

    Ruokarytmini on kyllä aivan esimerkillinen, kun syön aamupalan, lounaan, jonkun välipalan, päivällisen/illallisen (joka aika usein kyllä on sitä leipää :D) ja sitten iltapalaks jotain, jos tarvii.

    Tuntuu, että jos syön illalla vielä jotain lihaa, se on liikaa. Ollaan kyllä aika usein tässä kevättalvella syöty salaattejakin. Välillä tuon tiskiltä valmista ceasaria tai sit tehään kotona ite. Unohtui sanoa, kun leipä on mun polttoaine :D

    Sen allekirjoitan, että päivällisen täytyisi olla jotain eri juttuja kuin mitä lounaalla on tullut syötyä ja mielellään vielä eri joka päivä, jotta syömisessä toteutuisi monipuolisuus. Kaikki nopeat ruokavinkit kelpaa kyllä aina! :)

    VastaaPoista
  3. Mulle se taikasana oli muuttaa laihduttaminen-sana pois sanavarastosta. Ja niin kauan kun sai pidettyä ajatukset elämäntaparemontissa kaikki meni putkeen. Sitten se laihdutus vaan tunki jostakin takasin. Iski paineet, pitää _laihtua_, KOSKA MUUT odottaa tuloksia. Samalla lähti itsetunto. Seisoin peilin edessä nätissä mekossa ja etsin vaan kaikkia möykkyjäni ja samalla tiedostin, että mulla on blogin bannerikuvassa sama mekko ja kiloja 20 enemmän ja mä näytän siinä kuvassa hemmetin hyvältä. Miksi en laihempana näytä paremmalta? Hyvä itsetunto on ollut lähes aina mun kaveri, se oli poissa, mä olin poissa. Sain sanottua asian ekaa kertaa ääneen elokuussa (yli puol vuotta ton peiliepisodin jälkeen) ja siitä se itsensä ehjääminen sitten lähti.

    Ja nyt alkaa olemaan ihan hyvä tilanne. Kiloja on tullu takas, mutta myös vanha iloinen Noora on tullut takas. Peilin edessä löytyy ne hyvät puolet, eikä tuu kaiveltua niitä huonoja. Sit voikin hyvillä mielin mennä mussuttamaan burgeria :D Mun koko ei määritä mua. Mun luonne määrittää mut. Mä haluan olla iloinen ja onnellinen liikkuva ihminen. Enkä mä koe, että mun elämäntaparemontti olis ihan perseelleen menny, ainakin mä löysin liikunnan mun elämään. Jos sitten kesällä yrittäis löytää uudelleen terveellisen ruuankin (tekosyitä Ausseissa mm. täällä ei oo rahkaa, jos on niin se maksaa törkeesti, meillä ei oo uunii, meillä ei oo salaattilinkoo tai siivilää, kurkku maistuu täällä perseelle, porkkanat ja paprika homehtuu kahdessa päivässä jääkaappiin... :D).

    Ei nyt ihan olennaisesti ehkä liittynyt, mutta perkele ku tekee hyvää kirjoittaa asia vihdoinkin johonkin julkisesti.

    Pointtina kuitenkin omat sanavalinnat. Laihduttaminen on mulle liikaa paineita tuottava sana. Elämäntaparemontti paljon enemmän anteeksi antava. En tiiä voisko se toimia jollakin muullakin. Molemmissa saattaa olla sama lopputavoite, mutta ihmismieli nyt vaan on saakelin kiero, ainakin mun kohdalla :D

    VastaaPoista
  4. Joo, tiedän tunteen! En myöskään ajattele enää laihduttavani päivittäin vaan minä nyt vaan elän niin kuin elän. Kunhan harrastaa liikuntaa, se on tärkeintä.

    Hienoa, että sääkin oot päässy työstämään näitä juttuja ja uskaltanu myöntää asioita itelles. Mahtavaa myös se, että oot löytäny liikunnan, sillä sehän niitä terveyshyötyjä kuitenkin tuo eikä mikään kituuttaminen. Toki parasta laihtumista olisi se, kun söisi esimerkillisesti, mutta.. oma ruokavalioni tuskin koskaan tulee olemaan joku prikulleen puhdas tai muutakaan. Haluan vaan sellaisen ruokavalion, jonka kanssa mä pystyn elämään (ja rahka ei muuten kuulu siihen, en syö jogurtteja ja rahkoja kuin harvoin).

    Ja kyllä, ihmismieli on kiero :)

    VastaaPoista
  5. Pakko sanoa, että oon kyllä aika lailla samaa mieltä kuin ensimmäinen kommentoija. Eikä varmasti tarvitse tehdä joka illalle eri ruokaa, ihan hyvin voi syödä samaa 2-3 päivänä. Vähän suunnitelmallisuutta ja vähän enemmän viitseliäisyyttä, niillä pääsee jo pitkälle näissä ruokahommeleissa.
    Mulla auttoi karkki/suklaahimoon se, että jätin ne kokonaan pois. Ei ollut helppoa, mutta nyt parin vuoden jälkeen oon tosi iloinen että se tuli tehtyä. Syön niitä vaan muutaman kerran vuodessa, esim. jouluna. Muina aikoina on sitten helppo olla kun tiedän että en vaan "saa" niitä syödä. Ja tää ei sitten tarkoita etten ikinä mitään herkkuja söisi. Todellakin syön, mutta mihinkään muuhun ei oo niin kovaa himoa kuin karkkeihin/suklaaseen.

    VastaaPoista
  6. Viitseliäisyys :D Joo, tiedän :) Sitä se vaatii.

    Mun elämässä on kerran ollut sellainen vaihe, että oli luonnollista syödä päivällinen. Silloin nimittäin jaoin postia työkseni ja postinjakajat eivät harrasta lounaita. Kotiin tullessa oli aina ihan hillitön nälkä ja sitten tarvitsi oikeaa ruokaa.

    Suklaanhimokierre on ihan kamala. Tekisi mieli käydä lenkillä niin, että vahingossa takaisin tullessa olisi kauppa matkan varrella. Jos tänään nyt jätän suklaa-annoksen ottamatta, huomenna on päänsärky. Se tosin ei enää haittaa tässä konkurssissa (paska päivä tänään), joten saattaa olla, että otan sen riskin.

    VastaaPoista