torstai 5. toukokuuta 2016

Kaikki löytyy, mikä ei oo hukassa

Voi huhhuh mitä touhua taas. Suoritin sellaisen pienen iltamaratonin 76 neliön suuruisella alueella, kun muistin yhtäkkiä joku tunti sitten, että vois kai sitä nyt vihdoin ja viimein ottaa yhden lyhytaikaisen työpaikkani avaimet mukaan Seinäjoelle, kun olen sinne kerrankin menossa lähes arkena. Yleensä olen vieraillut Seinäjoella kaikkien pyhien aikaan, mutta nyt tulen olemaan siellä myös jopa yhden normaalien ihmisten päivän eli perjantain ja pääsen palauttamaan avaimet, joiden tallessa pysymistä olen varjellut kaikin tavoin. Tai niin ainakin luulin. Mitä nyt mylläsin koko asunnon kaikki reput, matkalaukut ja laatikot läpi. Olin jopa niin epätoivoinen, että jouduin kysymään veljeltäni olisinko vahingossa unohtanut avainnauhan hänelle, mutta se nyt oli muutenkin vähän huono idea, koska veljelläni nauha olisi ihan yhtä hukassa. Olemmehan sukua.



Löysin avaimet niin viimeisestä paikasta kuin vain ikinä pystyi. Se oli näitä "jos nyt vielä tämä laatikko, vaikka miksi ne täällä olisi" ja sitten ne oli siellä. Seuraavaksi aloin miettiä mihin ihmeeseen hukkasin eilen auton avaimet, koska muistan heilutelleeni niitä hississä sormen ympäri. Kaiken hukassa olevan löytäminen elämässäni perustuu näkömuistiin, jos kyse on ihan fyysisestä asiasta. Henkiset hommat onkin vähän eri juttuja. Jouduin lopulta käydä läpi koko tapahtumaketjun mitä tein, kun tulin kotiin ja lopulta löysin avaimet taas paikasta, johon en niitä normaalisti ikinä laittaisi. Satuin vaan puhumaan puhelimessa juuri ja tuntia aikasemmin olin saanut kutsun työhaastatteluun. Olin ehkä hieman hämilläni.



Kutsu tuli hyvin yllättäen sekä äkkiä, sillä haastattelu oli jo tänään. Eilisen suurin huoli oli vaatepuoli ja huomasin taas kuinka epätäydellinen mun vaatekaapin sisältö vaan on. Sieltä joutuu hakemalla hakea jotain työhaastatteluun sopivaa kolttua ja sitä paitsi mieskin melkein nauroi sohvalla, kun seurasi puuhasteluani hameiden kanssa, jotka eivät nousseet reisiä ylemmäksi. Krhm. Tarttis varmaan tehrä jotakin.



Tänään mulla oli niin kiire töissä, etten todellakaan ehtinyt miettiä mitä vastaisin johonkin "miksi mun pitäs valita sut" -kysymyksiin. Siinä on muuten työhaastattelukysymys, jota vihaan yli kaiken, koska se on vaikea silloin, jos sitä ei ole ehtinyt ajatella. Ehkä työhaastatteluun ei pitäisi mennä ihan lonkalta, mutta usein niihin onkin aikaa valmistautua enemmän kuin yksi yö.



20160412-IMG_4102

Työpaikassa oli kyse esimieshommista. Olen ollut aikoinaan esimies, mutta en 1,5 vuoteen kohta. Olen kyllä miettinyt usein paljonkin kuinka hoitaisin minkäkin tilanteen, kuinka suhtautuisin, kuinka sitä ja tätä. Olen käytännössä kai käynyt hiljaa mielessäni läpi kaiken mikä esimiehenä toimimiseen liittyy ja tietysti yrittänyt ajatella koko olemustani olenko nyt jotenkin erilainen kuin aiemmin. Se taitaa kyllä olla asia, jonka näkee vain kokeilemalla. En pääse siihen muuten käsiksi.



Tässä parin viikon sisällä olen kyllä huomannut, että omistan tiettyjä piirteitä työhön liittyen, jotka sopisivat hyvin organisoimaan työtä, hiomaan toimivia kokonaisuuksia sekä jossain määrin jopa kouluttamaan. En tiedä onko kyse suoranaisesti juuri esimiestyöstä, johon nämä asiat sopivat vai kenties jostain aivan muusta.



Tärkeintä on kuitenkin ollut huomata se, että en pistä pahakseni, vaikka työpäivässäni on kuhinaa. Hengittää jos ehtisi välillä, olisi ihan kiva.



20160412-IMG_4105



Suorittavasta työstä suunnitteluun voisin palata sen verran, että olen pitkään ollut kiinnostunut yritysten toiminnasta sosiaalisessa mediassa ja suorastaan janoan päästä kehittämään sellaista touhua! En ole kuitenkaan kovin montaa tikkua vielä laittanut ristiin sen asian suhteen, vaikka tietysti ehkä vähän olenkin koittanut edes niitä tikkuja etsiä..



Yhdessä sen suuntaisessa keskustelussa/haastattelussa kävin myös tässä aiemmin ja silloin päälläni oli ihana vaaleansininen bleiseri. Kuten aiemmin lupasin laittavani sen päälleni, jos satun johonkin työhaastatteluun päätymään. Tämän postauksen kuvat ovat siltä päivältä.



20160412-IMG_4107
bleiseri Gustav (saatu blogin kautta) // paita Gina Tricot // hame H&M // kengät Vagabond



Tänään vuorillinen bleiseri tuntui liian tukalalta, kun täällä on ollut 20 astetta lämmintä. Oikeastaan kaikki pitkähihaiset olivat liikaa.



Olen erittäin tyytyväinen tähän päivään. Sain vihdoin puhua ääneen joitakin sellaisia asioita työstä, sen tekemisestä sekä johtamisesta, joista en ole hurjan paljon puhunut aiemmin kellekään. Hassu fiilis. Nyt mietin miksi en ole puhunut? En ole edes twiitannut puoliakaan niistä asioista, joita ajattelen johtamisesta, vaikka twitter on juuri oikea kanava sellaiselle. Tai LinkedIn. Tämän koko postauksen olisi voinut kirjoittaa vaikka sinne, mutta ajattelin purkaa silti tänne.



Tässä sivussa olen koittanut kasata kamoja olkkarin lattialle, kun olisi vielä kaikki pakattava reissua varten. Kameran akku näyttää juuri tulleen täyteen, joten voisikin tästä mennä pakkaushommiin sitten. Mitähän vaatteita Seinäjoella tarvii? Kai siellä tarkenee jo kevättakilla? Pitääkö tarkistaa blogin historiasta? :D (Hyvin on tarennu ainakin 2013..)



Ps. olinko edes kertonu lähteväni Seinäjoelle? En varmaan :D No meen kuitenkin huomenna. Tuun takas joskus. ..en btw myöskään ehkä haluaisi palauttaa niitä entisen keikkatyöpaikkani avaimia, koska se on ollut ainoa työpaikka, joka koko urani aikana on liittynyt valokuvaamiseen! Tulen mököttämään varmaan ikuisesti sen jälkeen, kun luovutan avaimet, vaikka vähän vaikeahan sitä on Turusta käydä Seinäjoella mitään keikkaa heittämässä.. Paitsi hei huomennahan olisin huudeilla, kun SJK kohtaa FC Interin ;)

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti