maanantai 16. toukokuuta 2016

Pesistä Turussa

Tänään tein jotain aivan uutta. Kävin katsomassa paikallista pesistä Kupittaalla.

20160515-IMG_8778

Olin jo viime vuonna törmännyt netissä joukkueeseen nimeltä Kupittaan Karjut, mutta jotenkin sitä ei vaan ottanut asiakseen lähteä pesispeliin koko kesänä. Ehkä suurin vika oli siinä, etten tiennyt lähipiiristäni oikein ketään kuka lähtisi mun kans fanittamaan pesistä, kun pesis ei näillä leveyspiireillä tunnu olevan kovin seksikäs laji.



Nyt keväällä keksin, että Maarithan mun kans lähtee, kun määkin kerran kävin lätkämatsissa! Mun piti selittää Maaritille sääntöjä samoin kuin hän selitti mulle jääkiekosta, mutta musta tuntuu, että se taisi osittain unohtua hieman.. Tilanteet vei mukanaan ja toisaalta höpöteltiin ihan kaikesta muusta.



20160515-IMG_8783

20160515-IMG_8795

20160515-IMG_8799

20160515-IMG_8810

Havaintoja pelistä: turkulaisten räpylät oli kovin kummalliset, kun pallo ei oikein tahtonut pysyä niissä.. sisävuorossa turkulaiset loistivat enemmän kuin ulkona, heillä oli nimittäin hyviä lyöjiä jengissään.. vastapuolella pelasi joku Pajala ja olin varma, että tyyppi on Vimpelistä.. kotiyleisöllä olisi parantamisen varaa taputtamiskulttuurissa sekä muussa peliin sekaantumisessa huutelun muodossa..



Pääsinpäs kuitenkin itse taputtamaan pitkästä aikaa sekä tietysti huutamaan, kun kotijoukkue taituroi kunnareita! Vaikka tietyissä asioissa oli nähtävissä paljon räpeltämistä, peli oli kuitenkin viihdyttävä. Pesiksessä JOUKKUElaji välittyy yleisölle välittömästi, koska joukkueen yhtenäiset väärä-huutelut kuuluvat katsomoon. Yleisö elää mukana kaikissa tilanteissa, joissa on myös jännitystä, kun ulkovuorossa olevan pelaajan heittokäsi kilpailee kotiutuvaa juoksijaa vastaan. Esimerkiksi.



Aikataulut painoivat vastaan meillä, joten poistuimme paikalta tauon jälkeen emmekä nähneet toista jaksoa. Katsoin netistä Järvenpään lopulta vieneen voiton. Eka jakso näytti hieman heikolta heti ekan vuoroparin jälkeen, kun vierasjoukkue johti 10 juoksulla. Niin vaan Karjut kuroi välimatkan umpeen rakentamalla hienosti ajolähtöjä viimeisessä sisävuorossaan.



Näkisin tämän lyhyen tutustumisen perusteella Karjuilla olevan mahdollisuuksia, kunhan vain treenaavat hieman pallon näpelöintiä sekä reagointia ulkopelissään. Lukkarilla ei pesisjoukkueessa ole varaa yhteenkään virheeseen.



Kaiken kaikkiaan tämä oli todella ihana piristyshommeli tähän väliin. Ehdotin jo Maaritille, että hommattais räpylät ja mentäis kopittelemaan :D Hän vastasi räkänauruhymiöillä. Pääsin kyllä jo kopitteluajatuksesta eteenpäin: haluaisin lyödä. Haluaisin tietää vieläkö osun. Sikäli mikäli olen nyt koskaan edes osunutkaan.. Kuulun siihen ihmisryhmään, joka näkee miten pitää tehdä, mutta ei itse osaisi fyysisesti sitäkään vähää.



Eniten mua silti kopitteluajatuksessa alkoi naurattaa minkälaisen järkytyksen mun hyvin treenattu toimistohiirikäsi saisi. Siinä voitaisiin puhua jo ihan slaagista. Lyöminen toki toinen. Sellaisiakin kiertoliikkeitä, että kylkeni olisivat kovinkin ihmeissään. Ai että!



Pesiksestä takaisin omalle turva-alueelle eli valokuvaamiseen. Tässä päivän taidekuva:

20160515-IMG_8840

Vaikka vesisade ei aina tunnu hyvältä, tänään se oli ihan kivaa. On ollut ihanan raikasta ja hyvä päivä. Jes!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti