keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

FC Inter - SJK 28.6.2016

Kuinka moni katsoi maanantai-illan futishuipennuksen, kun Islanti voitti Englannin? Kuinka moni nukahti hymyillen? Voitto itsessään oli kaunista katseltavaa, mutta täydellinen onnellisuus seurasi, kun islantilaiset esittivät sotahuutonsa joukkueen johdolla pelin päätteeksi. Ai että! Tämän kaiken jäljiltä nyt enää päässä pyörii kysymys milloin Suomessa?!? Milloin te ihmiset valtaatte suomalaiset jalkapallostadionit ja alatte elää yksilöiden tunteiden mukana, joista muodostuu koko joukkue?



On toki ilahduttavaa, että meillä on jo hyvä alku. On jalkapallostadioneita ja kannattajaryhmiä. Tarvitaan kuitenkin paljon enemmän! Tarvitaan kulttuuria, joka houkuttelee kansalaisia paikalle kokemaan voitot ja tappiot yhdessä muun yleisön sekä joukkueen kanssa. Kulttuurin luomisessa kätevää on se, että jokainen pystyy olemaan mukana omalta osaltaan luomassa sitä. Esimerkiksi minun kulttuuritekoni olkoon lajin valokuvaus ja siitä bloggaaminen, kun taas penkkiurheilijan tarvitsee vain vaivautua nauttimaan ihanista kesäilloista stadionille kaveri(e)n kanssa.



Ymmärrän, että paskaa jalkapalloa ei kukaan jaksa katsella, mutta siksipä meidän suomalaisten kuuluisi vaatia parempaa! Parempaa valmennusta, parempaa taustaorganisaatiota ja parempaa yhteistyötä seuran sekä kannattajien välillä. Välillä on toki hyvä antaa myös tilaa, mutta Huuhkajia ei tulla koskaan näkemään arvokisoissa, mikäli suomalaisten teot ovat yhtä kuin somessa arvostelu.



Jos siis Islannin voitto teki sinusta onnellisen, voisitko mennä kannattamaan paikallista futisseuraa ja kokea saman onnen joukkueen mukana? Kokeile! Ei ne liput nyt niin kalliit ole, eihän? Urheilun katsominen livenä on hieno kokemus, etenkin jos kotijoukkue voittaa.



Eilen Turussa vastakkain pelasivat FC Inter ja SJK. Turkulaiset eivät päässeet kokemaan onnea ja autuutta Interin mukana, mutta minä poistuin paikalta tyytyväisenä. Pöttiä, Simoa, Kloppeja ja SJK:n pelaajia on aina mukava nähdä, mutta kaikista hienointa on päästä kuvaamaan jalkapalloa, jossa on meininkiä. Kuten ehkä tiedätte, koska toistan tämän varmaan jokaisessa postauksessa.



IMG_8506

IMG_8528

IMG_8562

IMG_8565

Sebun pörröinen takatukka hymyilyttää myös aina. Niin kentällä kuin täällä kotonakin kuvia selatessa. Hänen tukkansa toimii jotenkin ihan samalla tavalla kuin meitsin boyfriendin kampaamaton viikonlopputukka.



IMG_8605

IMG_8656

IMG_8718

IMG_8752"Se kala oli ainakin näääääin iso".. eiku?



IMG_8883Maalihali!



IMG_8912

IMG_8931

Näissä kuvissa kävi sillä tavalla hassusti, että minähän kuvasin eilen siinä päädyssä, johon SJK hyökkäsi. Kuitenkin tänään näitä kuvia tehdessä valikoin aika paljon otoksia Interin värit silmissä. Johtuu edelleen siitä, että osittain SJK on tuntunut kovin vieraalta näillä uusilla miehillä, vaikka kuitenkin tykkään joukkueesta. Eilen kuvatessa ei tuntunut enää vaikealta seurata palloa ja SJK:n miehiä, mutta se ei näköjään riittänyt tänne kuvankäsittelylaboratorioon asti.



IMG_8939

IMG_8958

IMG_8966

IMG_8977

IMG_9005

IMG_9038

IMG_9043

IMG_9084

IMG_9131

IMG_9179

IMG_9217

IMG_9221

IMG_9246-Edit

Alan päästä jyvälle koko ajan paremmin tuosta mun uudesta objektiivista. Löysin autosta myös mun retkijakkaran ja otin sen tällä kertaa mukaan. Viime futiskuvaushommien perusteella päättelin maassa istumisen olevan välillä jopa huonompi ratkaisu, koska maapallo on pyöreä. Minusta pelitilanteet toimivat tältäkin korkeudelta ihan hyvin. Vai huomasitteko jotain eroa entiseen?



Jos fanitatte futiskuvien katselua, erääseen kulttuuritekoon saa ottaa osaa laittamalla futiskuvakirjan tilaukseen Mesenaatin kautta. Otattehan huomioon, että tuota kirjaa ei mesenaattikamppiksen päättymisen jälkeen saa mistään.

Pari kohtaa illasta

Kun käyn kuvaamassa jalkapalloa..


  • järjestysmies ilmoittaa ensimmäisenä paikalle saapuessani onko pressissä keksejä vai ei (tänään oli)

  • halailen vierasjoukkueen joukkueenjohtajaa

  • juon pressissä limesitruunavettä ja mietin voisiko joku välittää kiitokset limesitruunaveden järkkääjälle, että se on loistavin juttu ikinä (kiitos!!)

  • pyörin ympyrää, kun en tiedä mihin menisin kuvaamaan pelaajia, jotka tulevat kentälle vai kuvaisinko kuitenkaan just tällä kertaa

  • olen päättänyt etukäteen kumpaa hyökkäyspäätyä kuvaan

  • hymyilen auringossa, kun laitoin aurinkorasvaa ennen lähtöäni

  • mietin joka kerta samat asetukset uusiksi ja suoritan arvonnan pistemittausten ynnä muiden välillä (joskus menee oikeinkin)

  • yritän pysyä hereillä pallon seuraamisessa, koska joka kerta sitä joutuu väistämään (tänään kolahti monopodin jalkaan)

  • mietin kuinka voisin huomaamattomasti kuvata nenän eessä juoksevia vaihtomiehiä (en mitenkään, ne huomaa aina..)

  • hämmästelen tauolla pressitilassa puhuvia ihmisiä (ei niitä viime kaudella ollut yhtään)

  • saan 1-2 kertaa kaudessa joltain läpsyn perseelle (miksi?!)

  • pyydän tuomaria antamaan punaisen vierasjoukkueen joukkueenjohtajalle

  • räplään puhelinta ja sillä aikaa tulee maali

  • innostun hyvästä jalkapallosta, jota kentällä pelataan

  • otan pelaajista paljon naamakuvia

  • mietin mistä saisin päivän nappiskuvan

  • päätän etten tee kuvia arki-iltana väkisin vaan vasta seuraavana päivänä paremmalla ajalla (hyvää yötä!)



[caption id="attachment_10517" align="aligncenter" width="1286"]Näyttökuva 2016-06-28 kello 22.03.45 kopio.png Veikkausliigan kuvagalleriasta löytyy yksi aww-reaktion aiheuttanut otos, huomenna lisää!![/caption]

 

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Viikko kuvina

Mites on viikko alkanut? Joko olette lomalla?



Itsehän olisin jo ihan valmis lomalle, mutta täytyy vielä tämä ja ensi viikko kärvistellä. Juhannuksena pääsi jo mukavasti loman makuun ja viime yö menikin hyvin pyöriessä ja heräillessä. Piti vaihtaa lakanatkin, josko saisi ensi yönä vähän paremmin unta.



Taiteilin tänään taas kuvia puhelimesta, joten palataan viikon takaisiin tunnelmiin vielä. Nää mun puhelinviikot on aika epäsäännöllisen säännöllisiä ja tämäkin setti taitaa nyt alkaa reilun viikon takaa sunnuntaista.



Untitled

Viikko sitten sunnuntaina kävin kuvaamassa Crocodilesia Urheilupuiston yläkentällä. // Tauolla huomasin pelissä olevan kahvin kanssa tarjolla Arnoldsin donitseja enkä pystynyt viimeisillä minuuteilla enää vastustamaan kiusausta. Oli pakko saada oma donitsi. Ja olihan se nyt hyvää!! Milloinhan viimeksi olin syönyt tuollaisen?!



Untitled

Jonain iltana soi puhelin ja puhelu alkoi kutakuinkin näin: "sää ku oot tollanen futiskuvausammattilainen, niin mites toi histogrammi" ja puhelu loppui aikalailla siihen, kun humanistihenkinen ihminen oli vahvasti eri mieltä insinöörihenkisen ihmisen kanssa siitä voiko histogrammia tuijottaa eri olosuhteissa. Jos haluatte tietää vastauksen, voin kertoa, ettei tähän taida olla oikeaa vastausta. Jos haluaa, voi valotuksen katsoa histogrammista, mutta jos väittää pystyvänsä katsomaan kuvasta onko kuva oikeanlainen, senkun katsoo sitten (en puhu nyt sinulle insinöörihenkinen ihminen vaan luin yhdestä blogista aiemmin samasta asiasta, että mieluummin katsoo siitä näytöltä..). Itse seuraan mieluiten histogrammia ja tuolikuva oli yksi esimerkki siitä insinöörihenkiselle ihmiselle miltä valkoinen asia näyttää valkoista taustaa vasten. (Pitäisikö minun kirjoittaa histogrammista ihan oma postaus joskus?) // Ria Öling on TPS naisten sekä Helmareiden pelaaja. Lainasin hänelle kuvaa ja hän taas kertoi miten saa mahtavan lettinsä pysymään kiinni peleissä :D Kyllä. Kun tsättään maajoukkuenaisen kanssa, kysyn tietysti ensimmäisenä kuumimmat kampausvinkit.



Untitled

Keskiviikkona taisin vääntäytyä taas lenkille. Olihan siinä taas ollut viikon tauko. Kuva on todiste tuosta meikäläisen erehtymättömän kovasta värisilmästä. Pinkkiä ja neonvihreää, nams! Nuo New Balancet on mun varakengät. Käytän niitä lähinnä kävelylenkeillä. // Urheilupuisto on hieno paikka, vaikkakin harmittavan "lyhyt". Kun kunto paranee, joutuu kiertää monta kierrosta tai vaihtoehtoisesti keksiä jonkun toisen paikan.



Untitled

Näin kesällä ei pysty käyttämään vahvoja hajuvesiä, joten kaivoin jostain varastoista vähän pehmeämmän tuoksuisen Victoria's Secretin. Oli hyvä valinta! // Ihan kuin tää olis ollut torstainaama, kun niin hymyilytti.



Untitled

Boyfriend toi kesäkassin :) // Naantalia. Ymmärtääköhän näiden seutujen ihmiset kuinka upeissa maisemissa elävät?



Untitled

Venesatamassa turkoosien vesien äärellä odottamassa venekyytiä. // Juhannusselfie! Yritin jäljitellä futislettiä, mutta mun hiukset loppui kesken eikä mulla ole edes oikeanlaisia pampuloita. Muutaman päivän meikittömyys myös teki tosi hyvää!! Lomaa odotellessa!!



Untitled

Eilinen pyörälenkki Myllyyn ja takas. Huh! // Ja siinä se kenkärakkaus. Ah!!



Untitled

Aamunaama tänään! // Pösö huollon jälkeen. Oli ahdistavin maanantai auton huoltamisen takia, mutta onneksi se on nyt ohi. Onneksi ei myöskään tullut mitään yllätyksiä.



Asioita, joita tässä varmaan tarttis tehrä ihan lähiaikoina: tilata piilareita lomaksi ja muutenkin, koska oon nyt käyttänyt pelkkiä laseja varmaan vuoden tai pari. Tarttis myös ostaa miehelle vaatekaappi, konehuoneeseen joku hyllyhomma, sänky, yöpöydät, uusi konepöytä (koska mies aikoo rakentaa kokonaan uuden tietokoneen jollain ihmeen vesijäähdytysjutuilla ja se projekti vaatii kuulemma tilaa?!), uusi tv.. että tiedän aika hyvin mitä tulen tekemään lomalla (= sisustaminen, raivaus, siivous ja hävitys)!



Nyt menen metsästämään vielä iltapalaa ja sitten pyörimään sänkyyn. Huomenna on luvassa futiskuvausta taas pitkästä aikaa!! Kuvat ja postaus tulee varmaan vasta keskiviikkona, kun ei tämä arki kestä valvomista.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Hyötypyöräilyä uusien juoksukenkien takia

* postaus sisältää mainoslinkkejä



Meillä kaikilla on varmaan oma suosikkimme urheiluvaatemerkeistä. Itse fanitan aika tasaisesti Nikea ja Adidasta, vaikka viime aikoina olenkin ajatellut, että voisihan sitä vaikka joskus hieman miettiä miten noita värejä (ja merkkejä) lenkille oikein yhdistää. En siis muuten lähtisi oikein hifistelemään tässä, mutta keskiviikkona mulla oli erittäin punaiset kengännauhat sekä erittäin neonvihreät sukat. Kävi vaan mielessä, että olishan tuon voinut paremminkin hoitaa...



Samaiselle lenkille vaatteita etsiessäni en millään voinut yhdistää Adidaksen shortseja ja Reebokin paitaa. Siitä siis tämä ajatus, että voishan nuo urheiluvaatekaappikin olla jonkinlaisessa tasapainossa. Että Reebokin paidalle löytyisi joku muu alaosa kuin Adidas ja taas Adidaksen alaosalle Adidaksen yläosa.



Meneekö tällainen ajattelu teidän mielestä vähän liian pitkälle?



Minusta tästä tulee ihan hauska projekti. Etenkin, kun minusta merkki New Balance on ihan paras kaikista ja mulla kuuluisi olla muitakin New Balancen vermeitä kuin vain kenkiä. Tässä hommassa ei ole muuta vikaa kuin se, että New Balancen vaatepuoli on aika huonosti saatavilla. Suomessa XXL taitaa olla melkein ainoa kauppa, jossa New Balancen kamoja myydään ihan livenä.



Netissä New Balancea on satunnaisia eriä mm. Nellyllä, Booztilla, Sportamorella ja Zalandolla. Mieleisensä vaatekappaleen löytämisen jälkeen ongelmaksi jää enää oikea koko. Esimerkiksi haluaisin yhdet shortsit, mutta Booztilla ja Sportamorella niitä on jäljellä vain koossa XS. Minun pyllyni ei välttämättä enää ikinä tässä elämässä tule mahtumaan kokoon XS.



Varhain keväällä kävin sattumalta Skanssin XXL:ssä etsimässä juoksukenkiä ja törmäsin siellä New Balancen ns. olympiakenkään. Oi että se oli hyvä jalassa! En kuitenkaan malttanut vielä ostaa sitä. Tässä kesän edetessä torstaina tuli vähän sellainen olo, että olympiakengän varmistaminen alkaisi olla ajankohtainen asia, sillä netistä sitä ei löydy. XXL:n nettisivujen mukaan Myllyssä oli vielä jäljellä kokoa 37 ja soitinkin sinne sitten varatakseni kengät. Myyjä löysi yhden parin ja laittoi ne odottamaan juhannuksen yli.



Oli tarkoitus hakea ne maanantaina, mutta keksin eilen, että Myllyhän on varmaan auki jo aiemmin, koska juhannusalennukset. Auton tiivisteongelmasta johtuen pohdin tänä aamuna vakavasti vaihtoehtoa pyöräillä Myllyyn. 9 kilsaa yhteen suuntaan.



Päivällä ajatusleikki kääntyi niin päin, että jos en mene pyörällä, jaksanko lähteä lenkille sitten vielä erikseen. Niinpä otin itseäni niskasta ja lähdin pyöräretkelle. Olen kuitenkin jakanut postia joskus pyörällä, joten miksi en jaksaisi pyöräillä Raisioon?



Kyllähän siellä ylämäkiä ja vastatuulta oli, mutta selvisin helposti. Reisipaloissa ei valitettavasti ole sitä voimaa kuin parhaimpina nuoruusvuosina, mutta äkkiäkös sen niihin takaisin saa, kun vaan tekee. Reisipalat on siitä hauska lihasryhmä, että ne vahvistuu tosi nopeasti.



20160626-IMG_847820160626-IMG_848720160626-IMG_8493

Sain kengät, muuta en ostanut. Alinta kuvaa katsoessa tulee mieleen, että uusi reppu ei olisi mikään hassumpi ajatus sekään.



Olympiakenkä on siis oikeasti malli Vazee Pace, mutta siinä sattuu lukemaan "Finland" ja Suomen lippukin löytyy. Kenkä on ihanan kevyt ja istuu kuin sukka meikäläiselle ainakin. Vazee Pacea kyllä myydään netissä, esim. Sportamorelta löytyy muutamia kokoja siitä, mutta halusin nimenomaan tuon olympiaversion.



Alunperin aikoinaan rakastuin New Balancen malliin 890, mutta se on jo poistunut markkinoilta. Ainoastaan Nellyltä löytyy vielä pientä kokoa joku erä alen puolelta.



Vaikka autoa pitääkin huomenna kiikuttaa huoltoon, nyt on hyvä mieli, kun tuli pyöräiltyä 18 km ja omistan ihanat juoksukengät!



 

Juhannus 2016

Kun tekee mieli löytää uusia blogeja lukulistalle, linkkaa blogisi -postaukset toimivat hyvin. On my way -blogin Jutta pyysi linkkailemaan blogeja tuossa joku päivä ja nyt Jutta olikin nostanut meikäläisen yhdeksi suosikeistaan! Jei! Kiitos kovasti vielä!



Me palattiin jo tänään takaisin kaupunkiin juhannuksen vietosta, vaikka tänään olikin hieno kesäpäivä, jonka olisi yhtä hyvin voinut vielä viettää saaristossa. Lähdettiin eilen liikenteeseen puolilta päivin ja jossain Naantalista 3 saarta johonkin ilmansuuntaan (veikkaan länteä tai sen läheisiä väli-ilmansuuntia) oltiin ihan hyvissä ajoin. Osuttiin venesatamaan ruuhka-aikaan enkä meinannut löytää pösölle mistään yöpymispaikkaa. Sydämentykytyksiä ja suurta stressiä pukkasi, kun piti ahtaissa paikoissa peruutella merelle päin, pohja otti maahan ja kaikkea kivaa. Kyllä olisi jo laiturilla seuraavaa kyytiä odotellessa joku hermodrinksu maistunut.



Seuraava kyyti oli vene. Onkohan nyt sanomattakin selvää, etten ole kovin tottunut veneisiin ja mereen? Kun oli vastaantulevaa liikennettä, tuli luonnollisesti aaltoja ja koko pieni koppero pomppi kovaa vettä vasten ja pelkäsin, että jos upotaan, mun koko Canon-omaisuus menee rikki. Muuten ei olisi hirveästi ärsyttänyt.



Tietenkään sillä 10 minuutin meriosuudella mitään erikoista ei sattunut ja rantaa lähestyessä meillä oli jo vastaanottokomitea vastassa. Hauhau ne sanos!



IMG_7763

IMG_7782

Sakoluoto oli paikka, johon menimme. Saari oli hyvin kallioinen, mikä ihan ekana yllätti tällaisen pohjalaisiin pehmeisiin peltomaisemiin tottuneen vimpeliläisen. Olenhan minä kalliota nähnyt ehkä Kaartusella ja Pyhävuorella, mutta ei minun ole tarvinnut hirveästi kallioilla koskaan vaeltaa. Nyt kuitenkin tarvitsi.



Seuraavaksi pohjalaisten pehmeiden peltomaisemien eliöstöstä vienosti vieraantuneen entisen maalaisen ja nykyisen kaupunkilaisen yllättivät muurahaiset ja muut pienet vilisevät. Elukoita oli joka paikassa! Jaksoin miettiä punkkeja ensimmäisen puoli tuntia, mutta esimerkiksi tänään olen makoillut selälläni kalliolla jäkälän raapiessa ihoa tuosta noin vaan! Kuulemma punkit ei oikein edes viihdy kallioilla. Hyvä niin.



Voisin sanoa ylipäätään kaiken luonnon yllättäneen kaupunkilaistuneen maalaisen. On se vaan niin hienoa! Koko Suomi ja sen luonto, kesä ja juhannus!



IMG_7814

IMG_7799

IMG_7933

Jo pitempään blogiani seuranneet varmaan tunnistavat edellisten kuvien 3 eläinotusta? Muistin virkistämiseksi kerron heidän olevan luolaterrieri Ransu (joka luonnostaan haluaisi syödä pupun, koska kyllähän se nyt rottaa muistuttaa kovin), pupu nimeltä Frodo (jonka Ransu haluaisi joskus syödä) ja laiskan letkeä labradori Kamu (joka pyydystää merestä puoliksi syötyä rantasandaalia hyvin mielellään).



Näiden lisäksi meillä oli joukossa mukana 2 muutakin koiraa, joista toisen rotua en tiedä ja joista toinen oli samaa rotua kuin Ransu ja joka ihan oikeasti yritti syödä pupun. Välikohtauksen jälkeen pupu meni häkkiin.



IMG_8134

IMG_7831

IMG_8142

IMG_8145

Tein pari kuvaa ulkoilmaolosuhteissa aikani kuluksi, kun paljussa oli sen verran täyttä. Kyllä! Mökkitontin yleellisyyksiin kuuluu tosiaan palju! Minä en edes osannut odottaa mitään sellaista! Luulin, että meillä on vaan meri. Pääsin minäkin lopulta testaamaan H&M:ltä keväällä tilattua hienoa uimapukua vihdoin.



Yöllä huomasin juhannuskokot sitten, kun ne oli jo melkein poltettu kaikki. Täytyy kyllä nyt sanoa tässä kohtaa, että jos joku miettinyt onko siellä Pohjanmaalla nyt ihan tosissaan kaikki vähän isompaa kuin muualla, niin vastaus on kyllä. Kyllä siellä on. Juhannuskokot ovat vähän kuin pohjalaisten norminuotio ;)



IMG_8160

Pääsinpähän kuitenkin testaamaan normaalista poikkeavia kuvausasetuksia, sillä yllä olevassa kuva on otettu kaukolaukaisimella, jottei kuva tärähtäisi, kun valotusaika oli sen verran pidempi. Se harmittaa, etten eilen päässyt kuvaamaan auringonlaskutaivasta. Olisin halunnut värikkään kuvan enkä pelkkää sinistä.



Heräsin yöllä monta kertaa ja kuuden pintaan kävinkin ulkosalla. Kömmin takaisin sänkyyn, vaikka katselin kyllä kaihoisasti meren suuntaan ja mietin mahtaisiko saada hienoja sumukuvia siihen aikaan. En yksinkertaisesti jaksanut lähteä ottamaan selvää ja nukuin parhaiden kuvausaikojen ohi sen pienen päätöksen saattelemana.



Aamupäivällä olikin jo sitten aurinkokin kuoriutunut esiin pilvien takaa ja sain juoda aamukahvia kalliolla. En enää jaksanut välittää muurahaisista hirveästi, siinä niitä vilisi varpaissa jatkuvasti.



IMG_8177

IMG_8184

IMG_8214

Sitten olikin seuraavan seikkailun aika. Mulla oli mun koko Canon-setti mukana siksi, kun lupasin ottaa eräästä viulistista kuvan, jota voi käyttää myöhemmin tänä kesänä profiilikuvana tms. yksiin festareihin liittyen.



Viulisti johdatteli mut kalliolle, jonka päältä näkisi meren. Kuulosti hienolta, mutta kiipeäminen tuotti tällaiselle lyllerölle päänvaivaa. Seinämä vaikutti hitusen jyrkältä. Joogaa harrastava muusikko pinkoi kalliota ylös kuin jaloissaan olisi imukupit (no varvassandaalit, ihan hyvät kiipeilykengät?) ja ajattelin, että pakkohan mun on tuohon pystyä kans. Liukastuin, objektiivin vastavalonsuoja ja mun kyynerpää ottivat vastaan ja taas eka reaktio: mitenhän kameran kävi. Sitten vasta omat ruhjeet..



Jooga-viulusti neuvoi mulle paremman tien huipulle ja opetti kalliokiipeilytekniikaa. Nämä turkulaiset ovat ilmeisesti tottuneet kallioihin ja heillä on veressään taito kulkea tuollaisessa maastossa, toisin kuin minulla pehmeiden peltojen kultakutrilla. Tiedän miltä lehmä haisee, mutta kalliot yhdistän lähinnä päivää paistatteleviin käärmeisiin.



Pääsin ylös ja voi vitsi mikä maisema. Turkoosilta näyttävä meri aukeni eteemme vastarannan siintäessä vielä turkoosimpana hieman kauempana. Viulisti ja minä menimme asemiin ja teimme molemmat omaa taidettamme. Minä otin kuvia kuunnellen omaa yksityistä viulukonserttoa. Täytyy sanoa, että tulen muistamaan tämän kyllä ikuisesti. En ymmärrä musiikista sinänsä mitään, mutta livemusiikki on vaan aina parasta. Oli se sitten festareilla, konserttisalissa tai yksityisesti Saaristomerellä. Nauroin ääneen, kun kuvasin.



Lopuksi viulu ripustettiin puuhun ja jooga-viulisti joutui kameran taakse. Halusin itsestäni kuvan samoissa maisemissa, vaikken nyt mikään erikoinen näky ehkä ollutkaan punaisen naaman ja 15 vuotta vanhojen shortsien kanssa.



IMG_8333

IMG_8335

Kalliolta poistuminen ei sekään mikään helppo suoritus ollut vaan täytyi varovaisesti testailla mihin voi astua. Pääsin alas kuitenkin onneksi ja ihmettelin kuinka koko kiipeily tuntui melkein kuin urheilusuoritukselta. Muutenkin 3 eri rakennuksen välillä kulkeminen oli aikamoista urheilua, kun joka paikkaan piti aina kiivetä :D Tuli ihan mieleen omakotitalossa asuminen, kun vähän joutui aina kävellä, jotta pääsi paikasta a paikkaan b. Muutenkin maalaismaisemissa on aina paljon enemmän tehtävää luontaisesti kuin kerrostalossa. Olen edelleen sitä mieltä, että kerrostaloasuminen passivoi, kun ei tarvitse tehdä pihatöitä.



IMG_8346

IMG_8352

IMG_8374

IMG_8471

Kun tultiin takaisin, kotona oli ihanan viileää, vaan ei ole enää. Olen ihmetellyt täällä hieman punertavia koipiani. 4-5 tuntia aurinkoa tarvivat näköjään, jotta joku väri edes vähän ottaa niihin. En edes muista milloin viimeksi mulla on ollut jaloissa edes rusketusrajat. Eipä sillä, että niitä nytkään olisi, mutta punaista sentään edes vähän joissain kohdissa. Eivät siis ole palaneet silti, siitä pidän aina auringossa huolen.



Meinasin huomenna mennä käymään Myllyssä, mutta joudunkin jättämään välistä, kun kotiin tullessa kurkkasin konepellin alle ja sieltä olikin yksi tiiviste halki. En yhtään tiedä kuinka tärkeästä tiivisteestä on kyse, joten on varmaan parempi vältellä turhia ajoja. Veikkaan, että kyse on taas auton elämästä ja kuolemasta, puuh. Miksiköhän nää jutut pitää huomata aina silloin, kun on viikonloppu? Onneksi nykyään töihin pääsee myös julkisilla, ettei tämä elämä ole yhdestä autosta kiinni, mutta toimisi nyt edes vielä 3 vuotta. Muuta en autoltani pyydä.



Yritän nyt kuitenkin kääntää kaiken iloksi ja ajatella vaikka tätä muuten tosi loistavaa juhannusta, jos tuota autoa ei lasketa. Hienoja ihmisiä, eläimiä ja mökkirakennuksia - parhautta :) Toivottavasti teilläkin oli kiva juhannus!! (Eikä yhtäkään rikkonaista autoa tai muuta tekniikkaa.)