sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Juhannus 2016

Kun tekee mieli löytää uusia blogeja lukulistalle, linkkaa blogisi -postaukset toimivat hyvin. On my way -blogin Jutta pyysi linkkailemaan blogeja tuossa joku päivä ja nyt Jutta olikin nostanut meikäläisen yhdeksi suosikeistaan! Jei! Kiitos kovasti vielä!



Me palattiin jo tänään takaisin kaupunkiin juhannuksen vietosta, vaikka tänään olikin hieno kesäpäivä, jonka olisi yhtä hyvin voinut vielä viettää saaristossa. Lähdettiin eilen liikenteeseen puolilta päivin ja jossain Naantalista 3 saarta johonkin ilmansuuntaan (veikkaan länteä tai sen läheisiä väli-ilmansuuntia) oltiin ihan hyvissä ajoin. Osuttiin venesatamaan ruuhka-aikaan enkä meinannut löytää pösölle mistään yöpymispaikkaa. Sydämentykytyksiä ja suurta stressiä pukkasi, kun piti ahtaissa paikoissa peruutella merelle päin, pohja otti maahan ja kaikkea kivaa. Kyllä olisi jo laiturilla seuraavaa kyytiä odotellessa joku hermodrinksu maistunut.



Seuraava kyyti oli vene. Onkohan nyt sanomattakin selvää, etten ole kovin tottunut veneisiin ja mereen? Kun oli vastaantulevaa liikennettä, tuli luonnollisesti aaltoja ja koko pieni koppero pomppi kovaa vettä vasten ja pelkäsin, että jos upotaan, mun koko Canon-omaisuus menee rikki. Muuten ei olisi hirveästi ärsyttänyt.



Tietenkään sillä 10 minuutin meriosuudella mitään erikoista ei sattunut ja rantaa lähestyessä meillä oli jo vastaanottokomitea vastassa. Hauhau ne sanos!



IMG_7763

IMG_7782

Sakoluoto oli paikka, johon menimme. Saari oli hyvin kallioinen, mikä ihan ekana yllätti tällaisen pohjalaisiin pehmeisiin peltomaisemiin tottuneen vimpeliläisen. Olenhan minä kalliota nähnyt ehkä Kaartusella ja Pyhävuorella, mutta ei minun ole tarvinnut hirveästi kallioilla koskaan vaeltaa. Nyt kuitenkin tarvitsi.



Seuraavaksi pohjalaisten pehmeiden peltomaisemien eliöstöstä vienosti vieraantuneen entisen maalaisen ja nykyisen kaupunkilaisen yllättivät muurahaiset ja muut pienet vilisevät. Elukoita oli joka paikassa! Jaksoin miettiä punkkeja ensimmäisen puoli tuntia, mutta esimerkiksi tänään olen makoillut selälläni kalliolla jäkälän raapiessa ihoa tuosta noin vaan! Kuulemma punkit ei oikein edes viihdy kallioilla. Hyvä niin.



Voisin sanoa ylipäätään kaiken luonnon yllättäneen kaupunkilaistuneen maalaisen. On se vaan niin hienoa! Koko Suomi ja sen luonto, kesä ja juhannus!



IMG_7814

IMG_7799

IMG_7933

Jo pitempään blogiani seuranneet varmaan tunnistavat edellisten kuvien 3 eläinotusta? Muistin virkistämiseksi kerron heidän olevan luolaterrieri Ransu (joka luonnostaan haluaisi syödä pupun, koska kyllähän se nyt rottaa muistuttaa kovin), pupu nimeltä Frodo (jonka Ransu haluaisi joskus syödä) ja laiskan letkeä labradori Kamu (joka pyydystää merestä puoliksi syötyä rantasandaalia hyvin mielellään).



Näiden lisäksi meillä oli joukossa mukana 2 muutakin koiraa, joista toisen rotua en tiedä ja joista toinen oli samaa rotua kuin Ransu ja joka ihan oikeasti yritti syödä pupun. Välikohtauksen jälkeen pupu meni häkkiin.



IMG_8134

IMG_7831

IMG_8142

IMG_8145

Tein pari kuvaa ulkoilmaolosuhteissa aikani kuluksi, kun paljussa oli sen verran täyttä. Kyllä! Mökkitontin yleellisyyksiin kuuluu tosiaan palju! Minä en edes osannut odottaa mitään sellaista! Luulin, että meillä on vaan meri. Pääsin minäkin lopulta testaamaan H&M:ltä keväällä tilattua hienoa uimapukua vihdoin.



Yöllä huomasin juhannuskokot sitten, kun ne oli jo melkein poltettu kaikki. Täytyy kyllä nyt sanoa tässä kohtaa, että jos joku miettinyt onko siellä Pohjanmaalla nyt ihan tosissaan kaikki vähän isompaa kuin muualla, niin vastaus on kyllä. Kyllä siellä on. Juhannuskokot ovat vähän kuin pohjalaisten norminuotio ;)



IMG_8160

Pääsinpähän kuitenkin testaamaan normaalista poikkeavia kuvausasetuksia, sillä yllä olevassa kuva on otettu kaukolaukaisimella, jottei kuva tärähtäisi, kun valotusaika oli sen verran pidempi. Se harmittaa, etten eilen päässyt kuvaamaan auringonlaskutaivasta. Olisin halunnut värikkään kuvan enkä pelkkää sinistä.



Heräsin yöllä monta kertaa ja kuuden pintaan kävinkin ulkosalla. Kömmin takaisin sänkyyn, vaikka katselin kyllä kaihoisasti meren suuntaan ja mietin mahtaisiko saada hienoja sumukuvia siihen aikaan. En yksinkertaisesti jaksanut lähteä ottamaan selvää ja nukuin parhaiden kuvausaikojen ohi sen pienen päätöksen saattelemana.



Aamupäivällä olikin jo sitten aurinkokin kuoriutunut esiin pilvien takaa ja sain juoda aamukahvia kalliolla. En enää jaksanut välittää muurahaisista hirveästi, siinä niitä vilisi varpaissa jatkuvasti.



IMG_8177

IMG_8184

IMG_8214

Sitten olikin seuraavan seikkailun aika. Mulla oli mun koko Canon-setti mukana siksi, kun lupasin ottaa eräästä viulistista kuvan, jota voi käyttää myöhemmin tänä kesänä profiilikuvana tms. yksiin festareihin liittyen.



Viulisti johdatteli mut kalliolle, jonka päältä näkisi meren. Kuulosti hienolta, mutta kiipeäminen tuotti tällaiselle lyllerölle päänvaivaa. Seinämä vaikutti hitusen jyrkältä. Joogaa harrastava muusikko pinkoi kalliota ylös kuin jaloissaan olisi imukupit (no varvassandaalit, ihan hyvät kiipeilykengät?) ja ajattelin, että pakkohan mun on tuohon pystyä kans. Liukastuin, objektiivin vastavalonsuoja ja mun kyynerpää ottivat vastaan ja taas eka reaktio: mitenhän kameran kävi. Sitten vasta omat ruhjeet..



Jooga-viulusti neuvoi mulle paremman tien huipulle ja opetti kalliokiipeilytekniikaa. Nämä turkulaiset ovat ilmeisesti tottuneet kallioihin ja heillä on veressään taito kulkea tuollaisessa maastossa, toisin kuin minulla pehmeiden peltojen kultakutrilla. Tiedän miltä lehmä haisee, mutta kalliot yhdistän lähinnä päivää paistatteleviin käärmeisiin.



Pääsin ylös ja voi vitsi mikä maisema. Turkoosilta näyttävä meri aukeni eteemme vastarannan siintäessä vielä turkoosimpana hieman kauempana. Viulisti ja minä menimme asemiin ja teimme molemmat omaa taidettamme. Minä otin kuvia kuunnellen omaa yksityistä viulukonserttoa. Täytyy sanoa, että tulen muistamaan tämän kyllä ikuisesti. En ymmärrä musiikista sinänsä mitään, mutta livemusiikki on vaan aina parasta. Oli se sitten festareilla, konserttisalissa tai yksityisesti Saaristomerellä. Nauroin ääneen, kun kuvasin.



Lopuksi viulu ripustettiin puuhun ja jooga-viulisti joutui kameran taakse. Halusin itsestäni kuvan samoissa maisemissa, vaikken nyt mikään erikoinen näky ehkä ollutkaan punaisen naaman ja 15 vuotta vanhojen shortsien kanssa.



IMG_8333

IMG_8335

Kalliolta poistuminen ei sekään mikään helppo suoritus ollut vaan täytyi varovaisesti testailla mihin voi astua. Pääsin alas kuitenkin onneksi ja ihmettelin kuinka koko kiipeily tuntui melkein kuin urheilusuoritukselta. Muutenkin 3 eri rakennuksen välillä kulkeminen oli aikamoista urheilua, kun joka paikkaan piti aina kiivetä :D Tuli ihan mieleen omakotitalossa asuminen, kun vähän joutui aina kävellä, jotta pääsi paikasta a paikkaan b. Muutenkin maalaismaisemissa on aina paljon enemmän tehtävää luontaisesti kuin kerrostalossa. Olen edelleen sitä mieltä, että kerrostaloasuminen passivoi, kun ei tarvitse tehdä pihatöitä.



IMG_8346

IMG_8352

IMG_8374

IMG_8471

Kun tultiin takaisin, kotona oli ihanan viileää, vaan ei ole enää. Olen ihmetellyt täällä hieman punertavia koipiani. 4-5 tuntia aurinkoa tarvivat näköjään, jotta joku väri edes vähän ottaa niihin. En edes muista milloin viimeksi mulla on ollut jaloissa edes rusketusrajat. Eipä sillä, että niitä nytkään olisi, mutta punaista sentään edes vähän joissain kohdissa. Eivät siis ole palaneet silti, siitä pidän aina auringossa huolen.



Meinasin huomenna mennä käymään Myllyssä, mutta joudunkin jättämään välistä, kun kotiin tullessa kurkkasin konepellin alle ja sieltä olikin yksi tiiviste halki. En yhtään tiedä kuinka tärkeästä tiivisteestä on kyse, joten on varmaan parempi vältellä turhia ajoja. Veikkaan, että kyse on taas auton elämästä ja kuolemasta, puuh. Miksiköhän nää jutut pitää huomata aina silloin, kun on viikonloppu? Onneksi nykyään töihin pääsee myös julkisilla, ettei tämä elämä ole yhdestä autosta kiinni, mutta toimisi nyt edes vielä 3 vuotta. Muuta en autoltani pyydä.



Yritän nyt kuitenkin kääntää kaiken iloksi ja ajatella vaikka tätä muuten tosi loistavaa juhannusta, jos tuota autoa ei lasketa. Hienoja ihmisiä, eläimiä ja mökkirakennuksia - parhautta :) Toivottavasti teilläkin oli kiva juhannus!! (Eikä yhtäkään rikkonaista autoa tai muuta tekniikkaa.)

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti