sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Ilves - Valencia CF 30.7.2016

Jos osaisin espanjaa, puhuisin sitä nyt ääneen. Mulla soi espanja päässä. Kuulin sitä tänään jalkapallotapahtumassa enemmän kuin suomea.



Tampereella pelattiin tänään Ilveksen juhlaottelu. 85-vuotias Ilves sai vastaansa espanjalaisen Valencia Club de Fútbolin. Synttäribileiden lisäksi kyseessä oli minun kanssani samaa ikäluokkaa edustavan Jussi Kujalan jäähyväisottelu.



Vaikken mitenkään suuremmin ole (vielä) seurannut ulkomaailman jalkapalloa, päätin akkreta tähän tapahtumaan oitis siitä kuultuani. Olen avoin vieraille seuroille, koska ne tarjoavat aina erilaista jalkapalloa sekä tietysti kuvattavaa. Lisäksi minua kiinnostaa minkä hiton takia suomalaiset jaksavat ylistää muiden maiden futista ja antavat ymmärtää kuinka meillä Suomessa tehdään asioita niin päin persettä.



Noh, tulihan se tänään nähtyä. Ainakin Valencian jalkapallossa oli paljonkin eroja Suomen versioon samasta lajista. Avaan havaintojani kuvien kera myöhemmin tässä postauksessa ja annan tilaa tähän alkuun iloisille asioille, kuten vuoden parhaalle nappiskuvalleni:



20160730-IMG_3450-Edit

Isn't it beautiful?

20160730-IMG_3468-Edit

20160730-IMG_3488-Edit

Ennen peliä satoi ja sitten taas paistoi..

20160730-IMG_3539-Edit

20160730-IMG_3553-Edit

Pelin ensiminuuteilla tuli jo ensimmäinen maali. Se oli jotenkin todella sulava, melkein jopa kaunis. Hyökkäys ja keskitys. Maali.



20160730-IMG_3578-Edit

20160730-IMG_3630-Edit

Ja sitten taas..

20160730-IMG_3675-Edit

20160730-IMG_3679-Edit

20160730-IMG_3690-Edit

..kunnon hali se pitää olla..!

20160730-IMG_3741-Edit

Voitaisiin ehkä pysähtyä tähän hetkeksi. Ensimmäinen havainto kuvia tehdessä oli näiden espanjalaisten reisipalat. Aika harvoin näin naisena tulee hirveästi vaanittua miesten reisipaloja, mutta nyt tiedän syyn siihen. Koska niitä ei taida oikein olla?! En ole voinut kiinnittää niihin aiemmin huomiota, kun en ole nähnyt niitä (muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta).



Vahvat reisipalat taitavat taata sen, että futismies jaksaa pinkaista kovaan vauhtiin hyökätessä voittaen helposti vastustajan puolustuksen. Futiksessa ei olekaan kyse siitä kuka jaksaa juosta 90 minuuttia vaan siitä kellä on räjähtävin lihaskunto? Toinen asia mihin tietysti liittyy tämä sama asia ainakin luultavasti eli se millaisella taidolla nuo jätkät pysyivät pystyssä tilanteissa, joissa itse olisin varmaan murtanut omat nilkkani. Suomalaisessa futiksessa kaadutaan paljon.



20160730-IMG_3764-Edit

20160730-IMG_3772-Edit

20160730-IMG_3790-Edit

20160730-IMG_3817-Edit

20160730-IMG_3846-Edit

20160730-IMG_3866-Edit

20160730-IMG_3873-Edit

20160730-IMG_3895-Edit

20160730-IMG_3912-Edit

20160730-IMG_3953-Edit

Espanjalaiset eivät antaneet kuvaajankaan laiskotella. Yleensä, kun pallo potkaistaan puolustajalle, olen tottunut laskemaan kameran alas ja huiluuttamaan vasenta kättäni, joka ei ole tottunut Sigman painoon. Tänään, kun pallo meni puolustukseen ja minä laskin kameran alas, huomasin sen olevan ison luokan virhe, sillä puolustus oikeastaan pelasi aika ylhäällä ja pallo oli jo tulossa meikäläistä kohti mieheltä miehelle. Kun laitahyökkääjä tuli pallon kanssa päätyyn asti ja keskitti, oli se keskimmäinen mies melkein jo itsekin maalissa asti. Kai nyt niin läheltä onkin helppo tehdä se maali.



20160730-IMG_3963-Edit

20160730-IMG_3967-Edit

20160730-IMG_3972-Edit

20160730-IMG_3974-Edit

Toisella puoliajalla näin jännän muodostelman erikoistilanteessa. Valencian miehet menivät jonoon muuriksi. Eivät sekalaiseen riviin, kuten näillä seuduin usein nähdään vaan jonoon juuri sillä tavalla, että kun Ilvekset olisivat halunneet rynniä maalia kohti pallon lähtiessä lentoon, olivat Valenciat edessä. Se muuri ei sortunut. Olenko nukkunut kaikki futismatsit tähän asti vai miksi en ole nähnyt tällaista aiemmin? Oletteko te?



20160730-IMG_3994-Edit

20160730-IMG_4018-Edit

20160730-IMG_4037-Edit

20160730-IMG_4040-Edit

20160730-IMG_4055-Edit

20160730-IMG_4079-Edit

20160730-IMG_4094-Edit

20160730-IMG_4101-Edit

20160730-IMG_4102-Edit

20160730-IMG_4118-Edit

20160730-IMG_4142-Edit

20160730-IMG_4167-Edit

20160730-IMG_4172-Edit

Minä silti tykkään suomalaisesta jalkapallosta. Meillä on paljon pelaajia, jotka haluavat pelata ja mielellään hyvin. Paljon paremmin kuin ketkään muut. Ja niin he pelaavatkin.



Suomalaisessa futiksessa on tämän kauden aikana tapahtunut paljon valmentajavaihdoksia, mikä kertoo siitä, että parempaan pitää pystyä sillä saralla. Se on erittäin hyvä asia. Suomalaisten seurojen valmentajien pitää ohjata omaa joukkoaan eteenpäin omilla nerokkailla kuvioillaan ja suuremmilla reisipaloilla. Ei riitä, että läpsytellään ja puolustellaan. Pallon pitää liikkua, pelissä pitää olla nopeaa reagointia ja 90 % vähemmän kaatumisia.



Toki nämä Valenciat olivat meikäläisellekin hieman turhan nopeita. Jotain superlyhyitä syöttöjä mieheltä toiselle keskellä kenttää. Kyllä kuulkaa Hietalan zoomiputki jäi monttu auki ihmettelemään mihin se meni. Tässä se pallo just oli ja nyt se onkin ihan eri miehellä.



Pelaako joku suomalainen seura lyhyitä syöttöjä? Haluan omaa kuvauspeliäni treenaamaan, sillä en todellakaan halua jäädä kakkoseksi näissä hommissa. Tarvitsen toisen silmän peliin ja toisen etsimeen.



Pelistä noin muuten mulla ei ole oikeastaan mitään kokonaiskuvaa, koska keskityin yksityiskohtiin niin paljon. Päällimmäisenä jäi olo tasoerosta ja siitä, että sen myötä peli ei ollut kovin jännittävä. Toisaalta jouduin samalla jännittämään kuvausolosuhteita, sillä toisella puoliajalla satoi vettä kuin Esterin pyllystä ja siksi kuvasaaliskin jäi aika vähäiseksi, kun jouduin säätää sadeviitan kanssa. Siksi myös missasin Ilveksen ainoan maalihalin.



Kokemuksena tämä oli mahtava. Niin erilaista jalkapalloa kuin mihin olen tottunut. Ei ne espanjalaismiehetkään itsessään mitään vaan se futis. ♥ (Aika paljon sanottu tämä kyllä..)



Ps. Se vielä pitää sanoa, että olen äärimmäisen kateellinen siitä millaisia mediatiimejä maailmalla on rakennettu seuroihin. Valencian VCFplay-hässäkkä teki videoita jatkuvalla syötöllä nettiin, twitteristä löytyy linkit kaikkiin (olin vieressä, kun tämä tapahtui :P). Heidän kuvaajamies pommitti kuvia minkä kerkesi twitteriin myös. Haluan uskoa, että näille seuran verkkareissa kulkeneille tyypeille maksetaan palkkaa mukanaolosta, mutta mistäs näistä aina tietää.. Valencia löytyy myös snäpistä, mutta ilmeisesti snäppityyppi ei kulje kiertueella mukana.






Samma på engelska:



Photographing Ilves - Valencia CF was fun today!

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Pelipäivän valmisteluja

Mä olen koko päivän ollut ihan täpinöissäni aivan kuin olisin lähdössä johonkin vähän pitemmällekin reissulle! Mutta ei! Minä en jää tänne, minä lähden Tampereelle!



Olen jo päivällä pakannut reppuun molemmat zoomiputkeni, ladannut akun, etsinyt toisen muistikortin, tarkistanut muovipussitilanteen (jos sataa), siirtänyt pari huulipunaa toisesta laukusta ja koittanut muistaa mitä muuta tarpeellista kuuluu jokaisen jalkapallovalokuvaajan varustuksiin. Läppäri ja sen laturi ainakin puuttuu vielä sekä itse kamera. Ehkä sekin pitäisi jo laittaa reppuun, ettei vaan unohdu. Olisi kovin ikävää muuten huomenna.



Ai mihin olen menossa?



IMG_1711-Edit

No kuvaamaan tietysti Ilveksen juhlaottelua, jossa Ilvestä vastaan asettuu Valencia CF! Peli pelataan Ratinan stadionilla, jossa en ole vielä koskaan käynyt.



Taas uusi stadion ja vastakkain itselleni hieman vieraammat joukkueet kuvata. Ilves on osunut kuviini vain vastustajana pari kertaa kaudessa ja Valenciasta nyt ei varmaan kannata mitään edes sanoa.



Pakkaamisen lisäksi yksi suurimmista ongelmistani on kovin naiselliseen tyyliin ollut pukeutuminen. Mitä päälle?! Ei ole nimittäin ihan helppoa pukeutua peliolosuhteisiin, kun säätiedotuksesta ei ota selvää sataako vai paistaako. Seinäjoella mulla oli pitkä hame, jonka kanssa voi huoletta istua vaikka haara-asennossa maassa, jos niikseen on. Hellepäivinä suosin kentän laidalla farkkushortseja.



Pukeutumisongelma taitaa siirtyä aamuun. Varmistan sään ja katson miltä tuntuu. Nyt täytyy vielä kerran käydä läpi mielessä, että mulla on varmasti kaikki ja sitten pakkaan vielä tuon kamerankin mukaan.



Kuinkahan moni lukijoistani on huomenna Tampereella katsomossa?

Tarina punaisesta tukasta

Kasiluokan luokkakuvassa minulla on punaiset hiukset. En tiedä mistä tuli idea vetää punaiseksi, mutta niin kuitenkin kävi. Sittemmin olen vuorotellen värjännyt punaiseksi, ottanut sen jälkeen vaaleita raitoja ja lopulta kasvattanut takaisin oman värin. Ekakerralla näin pitkään tukkaan oman värin kasvatus kesti 3 vuotta.



Oman värin kanssa pystyy elämään, mutta jotenkin siitä välillä tuntuu puuttuvan jotain. Tietty kirkkaus ainakin.



2012 taisin pistellä edelliskerran punaista. Seuraavana keväänä vaalennusjuttuja. Sen jälkeen olenkin antanut värjäyshommien olla.



Tänä vuonna aina välillä olen nostanut päätäni sohvan uumenista ja pohtinut pitäisikö värjätå punaiseksi. Samaan hengenvetoon olen nojannut selkäni takaisin tuoliin ja antanut asian olla. Mitä sitä nyt lähteä taas tuohon kierteeseen ja onko ne tukkaväritkään nyt niin terveitä ihmiselle.



Sitten viime viikolla yhtäkkiä olohuoneen lattialla istuessani surffasin facessa turkulaisen luottokampaamoni sivuille tarkistamaan olisiko mitään tarjouksia näin keskellä kesää. Päätin, että nyt on aika sille "asteen punaisempi kuin oma väri".



Ei ollut tarjouksia, mutta varasin ajan silti.



tukka2

Ohjeeni kampaajalle: "haluan kirkkautta, asteen punaisempi kuin oma väri ja tavallaan ehkä jopa tummempikin".



tukka1

Neuvottelimme kampaajan kanssa väreistä. Luonnollisilla sävyillä ruvettiin läträämään.



Kun istuin pesun jälkeen takaisin penkkiin ja näin itseni peilistä, en voinut olla ajattelematta kuinka paremman väriseltä naamani näyttää nyt punaisen tukan myötä. Märkä hius näytti todella punaiselta nimittäin.



Kuivattuna näin millaisen taikatempun kampaaja oli tehnyt enkä voinut kuin ihmetellä. Kuinka taitava joku voi olla? Juuressa on siis hieman punaisempaa ja pituuksissa sitten sitä "asteen punaisempi kuin oma" kirkkauden kera. Ai vitsit!



Sain lopuksi vielä lettikampauksen, kun sellainen nyt niin kovasti on muotia. En ikinä osaisi tehdä itse tuollaisia.



tukka

Tuo punainen tuo silmät aivan eri tavalla esiin ja muutenkin olo on totaalisen kotoisa tämän värisellä tukalla. Olen onnellinen!



Kuvat meitsistä nappasi jänkäkieliopin puolesta saarnaava kettupaitainen Maarit.

torstai 28. heinäkuuta 2016

Aurinkoihottuma, jota ei enää ole

* postaus sisältää mainoslinkkejä



Vuosi sitten tähän aikaan olin aika tuskastunut auringon takia. En siksi, kun oli kuuma yhtälailla kuin nytkin vaan siksi, ettei ihoni oikein pärjännyt sen kanssa. Jo aika monena vuonna olen kamppaillut auringon aiheuttaman kutkutuksen kanssa, mikä onkin yksi hyvä syy lisää vältellä kuumaa keskipäivän aurinkoa ja pysytellä visusti verhot kiinni kotona.



Viime vuonna sain neuvon syödä karoteenia, koska se kuulemma auttaa. Ostin putelin ja noin viikossa ihoni alkoi kestämään aurinkoa. Loppukesä oli hienoa aikaa, kun pystyi elämään kuin normaali ihminen.



Tänä vuonna aloitin karoteenin nappailun jo ajoissa, mutta arvatkaa mitä! Ei se mitään auttanut!



20160727-IMG_3276

Aurinkorasvoina käytin vaihtelevasti kuvassa näkyvää Puhdas+-ainetta tai sitten jotain toista voidemaista mömmöä. Enemmän alkuun sitä jotain toista, joka ei kyllä auttanut kuin suojautumaan palamiselta. Kynsitys oli iltaisin valtava.



Luin joitain blogikirjoituksia aurinkorasvoista ja auringolta suojautumisesta ja samalla mietin mitä jos ihoni sittenkin kestää aurinkoa, mutta ei vain tykkää kemikaaleista. Samaan aikaan kesäkuussa popsin joitakin ihotabuja kuurin. Niissä tabuissa oli vähän kaikkia vitamiineja, ainakin luonnollisesti eetä ja olisiko voinut olla myös aata?



20160727-IMG_3367

Juhannuksen aikaan läträsin taas Puhdas+-aineella ja selvisin illoista aika pitkälti ilman pahoja raavintakohtauksia. Seuraavaan futismatsiin valmistautuessani totesin etten tarvitse ehkä aivan niin paljon suojakertoimia, kun oli ilta eikä ollut edes kovin kuuma. Yritin etsiä jonkun öljyn varastoistani, jossa ei olisi kovat suojakertoimet, mutta kuitenkin enemmän kuin 2. Löysin lopulta yhden vanhan, jossa kertoimia oli kyllä 20, mutta siihen oli tyydyttävä.



Havainto illan päätteeksi: ei oireita.



Niinpä kävin ostamassa hieman uudemman öljyn (Nivea), jota en ole kyllä ehtinyt vielä edes korkata, kun pitää ensin käyttää se vanha loppuun. Olinkin kovin tehokas sen suhteen sunnuntaina ja valelin mönjää pitkin pesuhuonetta.. Se purkki vähän lipesi..



20160727-IMG_3386

Johtopäätökset: joko ne kesäkuussa syömäni ihotabut vaikuttavat yhä/viiveellä tai sitten aurinkoöljy on iholleni voidetta parempaa. Tai ehkä molemmat.



Tänäänkin olen huidellut kylillä ilman aurinkomönjiä eikä tässä ole tarvinut raapia käsiä verille. En tiedä olisiko aurinkosuojaa pitänyt olla, mutta en ole palanut ja haluan, että ihoni vastaanottaa deetä. En toisaalta ole myöskään istunut auringossa varta vasten vaan ainoastaan siirtynyt paikasta toiseen joko pyörällä tai kävellen.



Sitä en silti ymmärrä miksei keväällä popsitut karoteenit toimineet, vaikka söin niitä kuitenkin useamman kuukauden. Siksi ajattelin öljyn toimivan iholleni paremmin kuin voiteen.



Noin muuten viime vuoteen verrattuna ruokavalioni saattaa olla ihan hitusen parempi, mutta ei todellakaan täydellinen. Ikuisuusprojekti. Aion silti ensi keväänä kiinnittää huomiota esimerkiksi omegakolmosiin ja sen a-vitamiinin saamiseen ihan ravinnosta. Katsotaan sitten mitä käteni tuumaavat kevätauringosta. Tämän kesän yritän saattaa loppuun juuri näin, ilman ongelmia. Toivottavasti onnistuu.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Kuvankäsittelyä: vibrance ja saturaatio

Olen tähän mennessä saanut vain livepalautetta siitä millaisia kuvankäsittelypostauksia mun pitäisi tehdä ja tämä ei kyllä yhtään vastaa siihen palautteeseen, sillä päätin tehdä tän Lightroom-asian loppuun ensin ennen kuin pomppaan seuraavaan ohjelmaan. Joku roti ja järjestys!



Kun viimeksi kerroin vähän alkusäädöistä, nyt mennään pintaa raapaisten väreihin. Tuntuuko teistä joskus, että kuvanne jäävät jotenkin vaisuiksi väreiltään? Joihinkin kuviin riittää vallan hyvin pelkkä valoisuuden ja kontrastin säätäminen, mutta minä olen kyllä ollut aina vähän koukussa väreihin. Vai eikö olekin postauksen eka kuva aikamoisen tylsä suorastaan, kun se on kuitenkin raaka (RAW, ei .jpg)?



Näyttökuva 2016-07-26 kello 21.23.38

Näyttökuva 2016-07-26 kello 21.25.03

Säädin yllä olevaan kuvaan vähän rajummalla kädellä kontrastia ja ihan esimerkin vuoksi claritya. Clarity tuo kuvaan ns. selkeyttä, mutta kuitenkin liikaa käytettynä saattaa tehdä kuvasta sotkuisen. Make sense? En suosittele käyttämään sitä ihmisten naamoihin oikeastaan ollenkaan.



Seuraavassa kuvassa olen vetänyt myös vibrancen eli jonkun sortin värieloisuuden (yritin kysellä suomennosta kahdelta kieli-ihmiseltä ja kolmantena koodarilta, jonka salainen kyky on osata photari ulkoa) tappiin ja kuten huomaatte, kuvassa on väriä ja eloa. Tälläkin kerralla liikaa, sillä pallon varjopuoli on totaalisen sininen.



Näyttökuva 2016-07-26 kello 21.27.10

Seuraavassa kuvassa esimerkin vuoksi vibrance nollassa, mutta saturaatio eli värikylläisyys sadassa. Kuvassa on edelleen väriä ja Tepsin kapteenimiehen nappikset ovat kovin "palaneet puhki", jos nyt näin voi keltaisesta sanoa. Pallokin on edelleen sininen, mutta ei enää niin rajusti.



Näyttökuva 2016-07-26 kello 21.27.25

Tässä lopullinen versio, jonka minä olisin tästä kuvasta tehnyt:

Näyttökuva 2016-07-26 kello 21.28.14

Jätin kontrastin 80, mikä on kyllä aika paljon, mutta on mukavaa hassutella välillä. Clarity nollaan, jolloin kuvasta tulee hieman pehmeämpi eikä nurmikko hyppää silmille. Vibrancea sen verran mikä vaikuttaa sopivalta. Pallon varjopuoli näytti vähän siniseltä, joten säädin viimeisenä valkotasapainoa ihan hitusen keltaseen päin.



Sama ihmiseen:



Näyttökuva 2016-07-26 kello 21.32.11Näyttökuva 2016-07-26 kello 21.36.53

Valkotasapainolla valkoisesta valkoista (TPS:n peliasusta näkee), exposurella valoa kuvaan, kontrastia vähän ja silaus vibrancea.



Tällä tavalla pääsee jo hyvin pitkälle kuvien kanssa. Vibrancen ja saturaation kanssa kannattaa olla varovainen siinä mielessä, ettei värit mene ihan överiksi. Värejähän voi säätää myös yksitellen, mutta jätän sen asian johonkin myöhempään jaksoon.