tiistai 5. heinäkuuta 2016

FC Inter - VPS 4.7.2016

Se aikaisempi jalkapallohuuma laski kuin lehmän häntä eilen viimeisillä minuuteilla Interin pelissä Vepsua vastaan. Olin vielä päivällä ihan innoissani menossa kuvaamaan ja koko homma olikin hauskaa muutamien henkilökohtaisten tavoitteiden ollessa kirkkaana mielessä, mutta viimeiset huudot katsomosta kentälle saivat mut kiroamaan ääneen. Pressin edessä seisoskelin vielä hetken pelin jälkeen, mutta kun järkkäri kysyi miksi olen niin vihaisen näköinen, päätin paeta autoon. Kotiin ajaessa huomasin itsekin todella olevani ihan aidosti vihainen. Puristin rattia ja mietin milloinkahan viimeksi on tullut oltua vastaavassa mielentilassa. Ei kyllä tullut ihan heti mieleen.



Jalkapallo. Kyllähän se tunteisiin menee. Minulla on ollut tapana esiintyä kentän laidalla iloisena omana itsenäni ja kuviin on tullut poimittua kentän tunnelmia perinteisten pelitilannekuvien lisäksi. EM-futiksen aikana mulle on tullut koko ajan selvemmäksi futisromantiikka ja siitä inspiroituneena olen halunnut pyydystää kuviin entistä enemmän suoraan sanottuna tunteita.



Harmi vaan, että pelattu peli kentällä ei aina sykähdytä yleisöä. Harmittaa kuulla kuinka sieltä huudellaan kaikenlaista muutakin pelaajille kuin kannustusta. Onneksi Litmaselta kysyttiin studiossa tässä yksi ilta kuuleeko pelaajat yleisön huudon ja hän selitti vähän siihen tapaan, että olisi hyvä keskittyä kuulemaan mitä valmentaja huutelee..



Mulla menee vähän tunteisiin aina sellaiset yleiset ilmapiirit, tunnelmat sekä positiivisen ja negatiivisen kannustuksen erot. Jos yleinen ilmapiiri ja tunnelma on salliva, lopputulos on todennäköisesti hyvä, kun taas negailulla ei tule kuin lisää negaa.



Kun siis katsomosta joku huusi "et sä mitään vettä tarvi, ettehän te ole edes hikisiä, olisitte ny vähän juosseet", meni meikäläiseltä kuppi nurin. Tarviiko tätä reaktiota edes selittää? Niinpä päätin eilen illalla lepuutella hermoja ja palautua yön yli normaaliin mielentilaan, jotta voisin tehdä hienoja kuvia. Ei se kuvausmielentilakaan aina ole niin tärkeä kuin kuvankäsittelymielentila. Jälkikäsittely on omassa työskentelyssäni nykyään melkein tärkein osa valokuvaamista.



Nämä kuvat on siis tehty ilolla ja kontrastilla, olkaa hyvät:



20160704-IMG_9521

20160704-IMG_9524

20160704-IMG_9543

Alkumatsista menin taas vastavaloon istumaan. Olisin kyllä muuten ehkä saanut niistä alun pelitilanteista jotain, jos tarkennus olisi osunut miehiä päähän eikä jonnekin taakse. Varsinaiset pelikuvat alkavat nyt sitten vepsulaisten ekasta maalitanssista.



20160704-IMG_9599

20160704-IMG_9620

20160704-IMG_9645

20160704-IMG_9655

Puolivälissä ekaa puoliaikaa vaihdoin toiseen päätyyn, koska halusin vihdoin peliluvan FIFAlta saaneesta Sebastian Strandvallista jotain painokelpoista kuvaa. Lähteen Juho oli toinen kuvauskohteistani.



20160704-IMG_9724

20160704-IMG_9731

20160704-IMG_9784

20160704-IMG_9793

20160704-IMG_9847

20160704-IMG_9872

20160704-IMG_9887

Tauolla vaihdeltiin Vaasa-Seinäjoki-Turku -kuulumisia ihmisten kanssa pressissä. Kuulemma turkulainen lähtee aina mieluummin rannikolle, jos valita pitää, kun taas minä nyt en niin kauhean innoissani Vaasasta ole koskaan ollut. Siellä tuulee aina. En tosin tiedä miten tän Turun tuulen jälkeen, tuntuisiko vaasalaisten merituulet enää missään?



20160704-IMG_9906

20160704-IMG_9950

20160704-IMG_0004-2

20160704-IMG_0051

20160704-IMG_0068

Näissä kuvissa tuo Strandvalli sitten oli kaikissa väärin päin aurinkoon nähden enkä saanut aivan sellaisia silmiä näihin kuin toivoin. Olenkin sitä mieltä, että eilinen peli voitaisiin pelata uudestaan, jotta voin ottaa kuvatkin uusiksi ;) Jos olisin enemmän henkilökuvausihminen kuin futiskuvausihminen, kuvaisin ihmisiä pelkästään silmien takia. Jalkapallossa voi ihanasti yhdistää kaikki hienot asiat, kuten ihmisten silmät, kasvonpiirteet, vauhdin, liikkuvat asiat (ihmiset, vesi, hiki, ruoho, lokit) sekä jutut, joita en tunnusta ääneen (..urheilijan koko olemus.. :D).



20160704-IMG_0095

20160704-IMG_0104

20160704-IMG_0161

20160704-IMG_0191

20160704-IMG_0229

20160704-IMG_0318

Kuten näkyy, Interin fiilikset olivat täysin päinvastaiset kuin vaasalaisten. Näin se menee. Toinen voittaa ja toinen häviää.



Mun ei pitänyt kirjoittaa oikeastaan ollenkaan mitään mielensäpahoitusjuttuja tähän postaukseen, sillä todellisuudessa urheilutapahtumat ja live-joukkueurheilu on aina parasta paikan päällä! Aina! Haluan edelleen kannustaa ihmisiä lähtemään kotikylän stadionille. Joskus on vähän huonompia pelejä, se vain kuuluu elämän kiertokulkuun. Kyse onkin siitä kuinka hyvin joukkue, valmentaja, yleisö, me kaikki ihmiset yksilöinä reagoimme siihen. Asenne huonompien hetkien keskellä määrittelee sen kuka sieltä tuhkasta nousee voittajana vai lyödäänkö vaan lappu luukulle. Eikö olisi hienoa taistella ja nähdä vaivaa kaiken hyvän eteen?






Samma på engelska:



Yesterday was matchday! I was taking photos of FC Inter - VPS here in Turku, Veritas Stadion. VPS won.

2 kommenttia :

  1. Hyvä, että joku nostaa kissan pöydälle. Olen lätkämatseissa huomannut, että yleisö vislaa ja buuaa vastustajille, mikä minun mielestä on ihan älyvapaata ja lapsellista touhua. On kuitenkin vielä nolompaa huudella oman joukkueen pelaajille. Mikä ihme ihmisiä vaivaa? Harmillista, että aikuiset ihmiset viitsivät olla törppöjä. Onko vaikeaa olla asiallinen? :D

    VastaaPoista
  2. Jooh. Minusta se tunnelma tapahtumassa on kuitenkin oikeasti todella tärkeä osa kokonaisuutta. Se määrittelee niin paljon. Siihen eivät ilmeisesti kaikki usko, mikä on kovin valitettavaa, sillä erilaisella suhtautumisella saa aikaiseksi erilaisia tuloksia.

    Ja kyllä, on vaikeaa olla asiallinen. Se vaivaa ihmisiä muuallakin kuin vain urheilutapahtumissa. Vitsaus, josta ei ikinä päästä.

    VastaaPoista