perjantai 29. heinäkuuta 2016

Tarina punaisesta tukasta

Kasiluokan luokkakuvassa minulla on punaiset hiukset. En tiedä mistä tuli idea vetää punaiseksi, mutta niin kuitenkin kävi. Sittemmin olen vuorotellen värjännyt punaiseksi, ottanut sen jälkeen vaaleita raitoja ja lopulta kasvattanut takaisin oman värin. Ekakerralla näin pitkään tukkaan oman värin kasvatus kesti 3 vuotta.



Oman värin kanssa pystyy elämään, mutta jotenkin siitä välillä tuntuu puuttuvan jotain. Tietty kirkkaus ainakin.



2012 taisin pistellä edelliskerran punaista. Seuraavana keväänä vaalennusjuttuja. Sen jälkeen olenkin antanut värjäyshommien olla.



Tänä vuonna aina välillä olen nostanut päätäni sohvan uumenista ja pohtinut pitäisikö värjätå punaiseksi. Samaan hengenvetoon olen nojannut selkäni takaisin tuoliin ja antanut asian olla. Mitä sitä nyt lähteä taas tuohon kierteeseen ja onko ne tukkaväritkään nyt niin terveitä ihmiselle.



Sitten viime viikolla yhtäkkiä olohuoneen lattialla istuessani surffasin facessa turkulaisen luottokampaamoni sivuille tarkistamaan olisiko mitään tarjouksia näin keskellä kesää. Päätin, että nyt on aika sille "asteen punaisempi kuin oma väri".



Ei ollut tarjouksia, mutta varasin ajan silti.



tukka2

Ohjeeni kampaajalle: "haluan kirkkautta, asteen punaisempi kuin oma väri ja tavallaan ehkä jopa tummempikin".



tukka1

Neuvottelimme kampaajan kanssa väreistä. Luonnollisilla sävyillä ruvettiin läträämään.



Kun istuin pesun jälkeen takaisin penkkiin ja näin itseni peilistä, en voinut olla ajattelematta kuinka paremman väriseltä naamani näyttää nyt punaisen tukan myötä. Märkä hius näytti todella punaiselta nimittäin.



Kuivattuna näin millaisen taikatempun kampaaja oli tehnyt enkä voinut kuin ihmetellä. Kuinka taitava joku voi olla? Juuressa on siis hieman punaisempaa ja pituuksissa sitten sitä "asteen punaisempi kuin oma" kirkkauden kera. Ai vitsit!



Sain lopuksi vielä lettikampauksen, kun sellainen nyt niin kovasti on muotia. En ikinä osaisi tehdä itse tuollaisia.



tukka

Tuo punainen tuo silmät aivan eri tavalla esiin ja muutenkin olo on totaalisen kotoisa tämän värisellä tukalla. Olen onnellinen!



Kuvat meitsistä nappasi jänkäkieliopin puolesta saarnaava kettupaitainen Maarit.

2 kommenttia :