perjantai 26. elokuuta 2016

#firstsevenjobs

Twitterissä kiersi tuossa joku viikko hauska #firstsevenjobs-homma, johon itsekin listasin mun ekat 7 työtä. Twitteriin vaan ei mahdu hirveästi selittelemään, joten ajattelin tehdä tän myös täällä blogissa. Työ on nimittäin juttu, joka mua on aina kiinnostanut puheenaiheena aika paljon.



1. En enää muista vuotta enkä ikääni, kun ekan kerran kesätöihin pääsin, mutta olin Rannilassa 2 viikkoa tonnilla kaverini kanssa. Me pestiin lätkiä eli siis jotain kattopellin palasia, joista tehtiin sellaisia "näytejuttupakkauksia" maailmalle. Kun ei pesty lätkiä, ajeltiin maitokärryillä pitkin jotain toista hallia.



Seuraavana kesänä olin taas 2 viikkoa tonnilla Rannilassa, mutta tällä kertaa sain toisen tyypin kanssa projektiksi arkiston siivouksen. Oltiin aivan liian tehokkaita ja nopeita, joten otettiin loppuaika siitä parista viikosta aurinkoa lätkähallin seinään nojaten.



20160803-IMG_6990

2. Keväällä 2002 kävin näyttäytymässä eräässä vimpeliläisessä ilmastointialan firmassa ja poistuttuani sieltä olin niin innoissani, että ajoin koko Rannilan mäen käsijarru päällä. Hups! Mutta kun sain kesätöitä!! Olen nykytyössäni aika paljon muistellut sitä mitä siellä Ventlandialla teinkään, koska siellä olen ekaa kertaa soitellut kuljetusfirmoihin tai ainakin yhden muistan ikuisesti hyvin elävästi, sillä toisesta päästä sanottiin mulla olevan sellainen ääni, että mun on pakko olla nätti.



Olin Ventlandialla toimistotyöläisenä. Paljon pyöriteltiin paperia ja pelattiin yhden tilausjärjestelmän kanssa. Meille soiteltiin sinne myös aika paljon ja koska Ventlandia kuului ruotsalaiseen Lindabiin, soittelijat saattoivat puhua mitä kieltä vain. Kuuntelin vierestä kateellisena, kun työkaverini puhui täydellistä ruotsia. Ja englantia myös tietysti.



3. Huhti-toukokuussa 2003 sain puhelun Alajärven Nordeasta pankinjohtajalta, joka halusi nähdä minut ennen kuin aloittaisin kesätyöt Vimpelin Nordeassa. Menin paikalle mustassa perintöbleiserissä ja silloiset parhaat farkut jalassa.



Minulle ilmoitettiin milloin aloitan ja että pankissa ei olla farkut jalassa töissä. Ok. Myöskään olkapäät eivät saaneet näkyä. Siinäpä oli pukukoodia nuorelle tytölle ihan hyvin ja näillä ohjeilla olenkin mennyt aika pitkään paitsi nykyään, kun muutkin ihmiset ovat töissä shortseissa ja hihattomissa, on itselläkin tuo homma karannut käsistä.



Pankkityö oli parasta ikinä. Opin käsittelemään rahaa työvälineenä, laskemaan sitä sekä palvelemaan asiakkaita hyvin. Opin vaatimaan nimenselvennöksiä ja tekemään töitä yhteisillä säännöillä.



Kesän 2004 olin samassa paikassa istuen aika usein pääkassan paikalla.



Pankkityö on työ, jota tulen kaipaamaan ikuisesti. ♥ (Jos huomenna joku soittaisi jostain pankista, että tuuppa Hietala tänne meille töihin, pyörtyisin. Ja sen jälkeen hävittäisin kaikki farkkuni. Ja ostaisin kaapin täyteen korrekteja hihallisia paitoja.)



4. Joulukuussa 2003 minut istutettiin auton rattiin ja pääsin opiskelemaan sanomalehtien lauantaijakelua. Ajoin autoa 4 tuntia joka lauantai laulaen mennessäni.



Oikea olkapäälihas kasvoi, siinä missä vasen hauvis, kun tein aina ennätyksiä montako lehteä voin pinota käteni päälle ottaessa alas hyllystä niitä. Tämä liittyy siis lajitteluvaiheeseen.



Opin olemaan röyhkeä oma itseni, kun yhdenkin lumipyry-yön jälkeen ajoin täysiä lumikinokseen ja jouduin mennä lähimmästä talosta kysymään onkos isännällä traktoria tallissa. Kerran myös joku random mies joutui vaihtamaan mulle renkaan autoon. Ojaan en koskaan ajanut, vaikka välillä sain etuvetoisen auton heittämään perää jäisellä tiellä.. ;)



20160803-IMG_7002

5. Kesällä 2005 ja ainakin vuodesta 2006 eteenpäin olen jakanut postia ihan perusjakelussa. 2005 Alajärvellä ja 2006 Seinäjoella.



Mitä opin? Että postilaiset tykkäävät naljailla toisilleen työnteon lomassa ja että pyöräreitti yhdistettynä kerrostaloihin vaatii fyysistä jaksamista aika paljon. Joskus oli vähän myös henkisesti raskasta, mutta helevetti, kaikesta on selvitty.



6. Syksyllä 2008 hain esimiespaikkaa eräästä toisesta jakelutoimipaikasta ja sain paikan lopulta. Alkoi uusi erikoinen elämä.



Tämä on edelleen työ, josta en mielelläni oikeastaan puhu. En tiedä onko se hyvä vai huono, että tiedän mitä on olla esimies, koska raahaan koko ajan sitä osaa minusta mukanani. Suhtaudun eri tavalla joihinkin juttuihin nykyään ja aina en oikein tiedä onko mun jossain tietyssä työluonteenpiirteessä kyse entisestä esimieheydestä vai siitä, että oon vaan just tällanen. En tiedä. Olisi kiva tietää, vaikka toisaalta haluan vain olla hyvä työntekijä.



Esimieheys opetti: ihmiset on erilaisia, ihmiset kuulee asiat eri tavalla, ihmiset suhtautuu kaikkeen eri tavalla, ihmisillä on omat motiivit toimia, ihmistä ei voi pakottaa, ihminen tarvii esimiestään, ihminen, ihminen, ihminen..



20160803-IMG_7026

7. 2015 tuotantosihteeri. Tein viime vuonna eri juttuja töissä kuin nyt, vaikka nimike on sama. Viime vuonna tein työsoppareita, tänä vuonna olen rahtiterminaalin tiskissä ja palvelen ihmisiä.



Palvelen ulkoisia asiakkaita kuin myös meidän kuskeja sekä selvittelen juttuja. Puhun yllättävän usein englantia ja tänään ymmärsin ruotsinkielisestä lauseesta "andra sidan".



Nauran töissä joka päivä. Jos en muiden jutuille, niin vähintäänkin omille. Niin hauskaa mulla on!



Näiden eri tuotantosihteerihommien myötä osaan käyttää miljoonaa eri järjestelmää, mutta tän nykyisen työn ansiosta olen oppinut paljon sosiaalisia taitoja. Se on kätevää. Ihminen on sosiaalinen eläin. Mari tykkää ♥



20160803-IMG_7028

Postauksen kuvat eivät mitenkään liity aiheeseen, halusin vain julkaista nämä nyt. Käytiin alkukuusta kuvaamassa Susannalle jotain blogiin ja pyysin päästä itsekin kuvattavaksi, koska oltiin mun lemppariapajilla eli keskellä futiskenttää. Toki sillä tavalla kuvat liittyvät aiheeseen, että jalkapallon valokuvaaminen on asia, jota voisin tehdä vaikka työnä. Kokopäiväisesti. Sitä tehdessä ei tule naurettua niin paljon, mutta olen onnellinen aina, kun saan kuvata sekä käsitellä kuvia.



Heräsikö historiastani ajatuksia tai kysymyksiä?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti