tiistai 6. syyskuuta 2016

Finland - Kosovo 5.9.2016

20160905-IMG_5674

20160905-IMG_5684

Pimeässä kuvaamisen lisäksi vaikeaa aina silloin tällöin on postausten otsikointi. Mietin jo monta päivää sitten tuleeko tästä Suomi-Kosovo vai Finland-Kosovo ja päädyin nyt kuitenkin tuohon FINKOS-vaihtoehtoon, kun se kaulanauhan päässä roikkuneessa pahvin palasessakin luki.



Olin hyvin kiitollinen ja onnessani, kun sain taas akkreluvan Huuhkajapeliin. Maajoukkueen kuvaaminen on ajatuksenakin aika hieno, mutta kyllä unohtumaan oli päässyt kaikki muukin hienous mikä Huuhkajien peleihin liittyy. Olen koko päivän hokenut vain "täysi stadion, täysi stadion, täysi stadion" ja salaa hymyillyt jalkapallon tasolle, vaikkakin tiedän koko muun Suomen taas pettyneen syvästi.



En sitä kiellä etteikö tasapeli olisi ollut itsellekin pieni pettymys, etenkin kun Kosovo juhli sitä kuin olisivat voittaneet. Silti omissa pienissä kuvaajan silmissäni suomalaisten peli ekalla puoliajalla oli niin erilaista kuin fanittamani Veikkausliiga, että melkein mieluummin olisin katsonut peliä enkä vain kuvannut. Ja se on paljon se. Hymyilin aika paljon kameran takana ensimmäiset 40 minuuttia.



20160905-IMG_5720

20160905-IMG_5730

20160905-IMG_5743

20160905-IMG_5745

20160905-IMG_5774

20160905-IMG_5783

20160905-IMG_5795

20160905-IMG_5802

20160905-IMG_5811

20160905-IMG_5826

20160905-IMG_5842

Vaikka kuvasin ennen peliä kalustovalikoimani valovoimaisimmalla linssillä eli 50 mm:llä, ei kuvalaatu taida mikään kovin erikoinen olla. Värit ovat kyllä hyvin edustettuina, mutta mitään muuta eroa en muihin kuviin näitä tehdessä huomannut. Kuvatessa oli henkisesti helpompaa, koska luottamus lasiin oli suuri.



Kun nuo alkuseremoniat oli taputeltu ja katsomossa oli järjetön meininki, hymyillen kävelin kohti päätyä ja mietin kuinka hieno harrastus mulla kyllä on. Sitä tunnelmaa ei oikein voi edes pullottaa, se vain on siinä hetkessä ja jos sen haluaa elää uudelleen, on pakko palata juuri siihen kohtaan muistoissaan tai ehkä saada akkrelupa uudestaan johonkin vastaavaan matsiin.



Tässä kohtaa haluan myös huomauttaa, että se tunnelma ei tartu tv:n välityksellä koskaan. Vaikka kuinka joku penkkiurheilija haluaisi, sohvalle se ei vain tule. Jos sen haluaa tietää ja kokea, täytyy olla läsnä fyysisesti.



Samoin kuin jokainen futari luultavasti haluaisi pelata vain täysillä stadioneilla, minä haluaisin kuvata pelkästään niillä.



20160905-IMG_5937

20160905-IMG_5966

20160906-IMG_6001

20160906-IMG_6040

20160906-IMG_6063

20160906-IMG_6071

20160906-IMG_6082

20160906-IMG_6158

Tiesin nukkumaan mennessäni yöllä laukoneeni filmin täyteen kuvia Pukista ja Pohjanpalosta. Päivällä oli kuitenkin yllätys, että olin oikeasti tehnyt sen ihan ekalta puoliajalta lähtien. Mulla olisi ollut yksi ihan hyvä pelitilannekuva joistakin muistakin, mutta yllättäen Pohjanpalon keskivartalo oli sopivasti edessä..



20160906-IMG_6177

Toisella puoliajalla en nähnyt Huuhkajien futista enää niin ylivertaisen hienona kuin pelin alussa. Kosovo vei pallon jatkuvasti eikä suomalaiset taistelleet sitä itselleen välittömästi. Eremenko veteli aivan liian kaukaa pari kokeilevaa potkua maalia kohti (puhuin tänään töissä aiheesta asiantuntevasti sanoin "miksei voinut pelata loppuun asti") ja minä kuuntelin erään tunnetun valokuvaajan sadattelua vierestä.



Pelistä katosi hyökkäyspään kova tahti niin pahoin, että Matsipäivä-kuvakirjan kuvaajat toisella puolellani ehtivät vaihtaa kuulumisia useaan otteeseen ja minä taas miettimään mistä saisi kymppitonnin, jotta voisi ostaa jonkun tarpeeksi valovoimaisen linssin pimeisiin syysiltoihin. Surullisena ajattelin, että autoni myymisestä ei saisi kuin vajaan puolet siitä hinnasta, jonka kunnon kuvausvälineisiin tarvisi.



Toisen puoliajan fiiliksen viimeisteli se, kun meidän kuvaajien päätyyn kuului parhaiten kosovolaisten mylvintä. Suomalaisten kannatus kuului vain pari kertaa, kun he koittivat huutaa Suomi-juttuja. Alkoi tuntua siltä, että olin Suomen Turussa kuvaamassa Kosovon kotipeliä. Tuli kovin neutraali olo.



20160906-IMG_6363

20160906-IMG_6411

20160906-IMG_6436

20160906-IMG_6465

20160906-IMG_6491

20160906-IMG_6545

20160906-IMG_6561

20160906-IMG_6594

20160906-IMG_6604

20160906-IMG_6625

20160906-IMG_6637

Ainiin! Maalivahtihehkutus: Hradecký on kovis!! Aika monta kertaa hän joutui torjumaan. Onneksi torjui, muuten pelin lopputulos olisi ollut aika hirvittävä.



Loppuun vielä pari sanaa kuvaamisesta itsestään. Niin että pimeää oli. Ja kalusto vajavaista tilanteeseen nähden. No okei, sain kasaan reilut 30 julkaistavaa kuvaa, mutta kyllä mua ISO 6400 silti kauhistutti ja kauhistuttaa edelleen. Ensi vuonna on hankittava joku hyvin pimeää kestävä runko. Sen jälkeen voi taas joskus keskittyä sitten linssivalikoimaan.



Jalkapallostadion iltavalaistuksessa on aikamoista rakkautta, kun tosiaan vaan vielä saisi sieltä yhtä hyvää taidetta kuin päiväsaikaan. Olen aika tyytyväinen tähän saaliiseen, vaikka pelitilannekuvia olisi voinut olla enemmänkin. Iskeekö teihin vai kohiseeko liikaa?

2 kommenttia :