sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Ajatuksia ihmisistä

Enää kuukausi jäljellä futiskautta. Minulle se tarkoittaa parhaan vapaa-ajan tekemiseni eli jalkapallon valokuvaamisen menemistä talvitauolle. Muistan vieläkin kuinka syvältä se otti, kun vuosi sitten Veikkausliiga loppui. Samaan aikaan normaaliin positiiviseen tyyliini mietin, että eihän se nyt ole kuin pari kuukautta, kun harkkapelit taas alkavat.



Lajin valokuvaaminen on tärkeää, mutta futiskauden loppuminen merkitsee myös sitä, etten näe niitä seurojen ja tapahtumien taustahenkilöitä sekä kollegoitani välttämättä ollenkaan ennen kuin seuraava kausi taas alkaa. Ihmiset ovat tärkeitä!



IMG_3128

Olen se henkilö meidän pyhästä trio Aivohalvauksesta (= Maarit, Hannatic), joka aina puhuu jostain ihmisestä ja kukaan ei tiedä kestä puhun. Ja aina, kun saan selvitettyä kestä puhun, mulla saattaa olla seuraavana päivänä jo joku uusi tyyppi kenet mainitsen. Minusta se on ihan ok, Maarit ja Hannatic taas ehkä haluaisivat pysyä kärryillä..



Nopeat käänteet johtuvat siitä, että minulla on taipumus tutustua ihmisiin aika helposti. Voin puhua kelle vaan, missä vaan. Perjantaina en meinannut päästä kaupasta ulos, kun joka nurkan takana odotti joku. Ihan ekana superfood-osastolla joku nainen kyseli multa mitä tiedän guaranajauheesta enkä meinannut päästä ollenkaan eteenpäin, kun sitten piti kysellä puolin ja toisin asioita niistä jauheista. Seuraavaksi vastaan tuli eräs turkulainen jalkapalloilija ja lopuksi uskaltauduin jopa puhumaan kassaneidille, vaikka heitä kyllä vähän välttelen näillä leveyspiireillä aiempien kokemusten takia.



IMG_3141

Random-kohtaamisiakin parempia melkein ovat ne paikat, joissa tiedän olevan tiettyjä tutuiksi tulleita ihmisiä. Etenkin ne jäävät mieleen, jotka hymyilevät ja osaavat heittää läppää. Se on kovin piristävää vastapainona kaikelle näyttöruudun takana elämiselle.



IMG_3146

Vielä vuosi sitten saatoin olla sitä mieltä, että mitäpä noilla ihmisillä, kun nyt ittensä kanssa tulee toimeen. Tänä päivänä vähän eri ajatukset kuin aiemmin. Tämä suuri muutos tuli yksinkertaisesti siitä, kun työnkuvani muuttui toimiston pimeästä nurkasta keskelle hulinaa. Olen päivittäin tekemisissä niin monen ihmisen kanssa, etten ehdi edes ahdistua.



IMG_3153

Jos tästä postauksesta ei muuta jää käteen, sanonpa vain sen, että uskaltakaa jutella tuntemattomille! Siitä tulee aika usein hyvä mieli ja jonain päivänä työpaikalla joka päivä yksin syömässä olevasta siivooja-heppatytöstä saattaakin tulla uusi tuttavuus! Viimeksi mainittu on muuten tositarina ;)

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti