tiistai 11. lokakuuta 2016

Ekstrovertin puolustuspuhe

Kun kesällä kävin bloggaajakollegani kanssa kehityskeskustelua maittavan lounaan äärellä mitä bloggaamiseen tulee, yritin miettiä mistä asioista puhun paljon ääneen. En osaa vieläkään oikein vastata. En taida puhua oikein mistään, vaikka puhunkin esimerkiksi töissä paljon ihmisille. Puhun eri ihmisille eri asioista. Heppatyttösiivoojan kanssa voin puhua hevosista ja miesten kanssa jalkapallosta. Noin muuten mut saa puhumaan, kun heittää jonkun täkyn. Yleensä innostun ehkä eniten aiheesta ihmisen käyttäytyminen. Mulla on paljon omia teorioita, jotka perustuu vain ja ainoastaan mun omaan logiikkaan.



Parin kuukauden aikana olen törmännyt eri someissa introverttien "ylistykseen". Useinhan heistä kirjoitetaan myös artikkeileita. Lisäksi hiljainen introvertti koetaan työpaikalla erinomaiseksi työntekijäksi, mikä on tietysti hyvä suomalaisen työmaailman kannalta.



Poltin kuitenkin päreeni pari kertaa, mutta viimeinen tikki oli twiitti, jossa loppulausahdus introvertin puolesta ekstroverttejä vastaan oli jotenkin näin: "..eikä sellaisia jokaisen perhosen perässä liihottelijoita". Voi luoja kuinka mulla edelleen kohisee päässä. Voi toki johtua aamukahvista, jonka äsken itselleni keitin tai..



vaahtera-1

Tässä teille pari faktaa omasta ekstroverttielämästäni perhosten pyydystäjänä.



Kuten jo sanoin, tykkään puhua, mutta aiheet vain vaihtuvat sen hetkisen mielialan mukaan. Eri ihmisiä kiinnostavat eri aiheet ja esimerkiksi heppatyttösiivoojaa tuskin kiinnostaa jalkapallo. Elän siis smalltalkissani kuulijan mukaan. Ystävilleni koen voivani puhua mistä haluan, mutta viikko takaperin nenän rutina ja korvamömmöt menivät kuulemma liian pitkälle. Introvertit saattavat olla tässä itseäni parempia, sillä en osaa sitoutua mihinkään tiettyyn aihealueeseen.



On myös aikoja, jolloin en puhu mitään kellekään. Väsyneenä en jaksa loksutella leukojani turhaan, sillä energia täytyy kohdistaa sinne missä sitä oikeasti tarvitaan. Koko eilisen illan kotona olin vain hiljaa, sillä yritin miettiä tätä postausta varten mistä mä haluan puhua. Tai ylipäätään koko blogissa. Luin myös Cheek-kirjaa ja mietin Jaren luonnetta.



Jos jonkun introvertin mielestä ekstrovertti on ns. liihottelemassa jokaisen perhosen perässä, mitä sitten? Onko se jotenkin väärin innostua asioista aivan helvetisti? Innostuminen on maailman paras tunnetila. Se on parempaa kuin tasainen onnellisuus. Se on iloinen piikki! Innostuminen ajaa onnistumaan!



Luultavasti sekä introvertin että ekstrovertin molempien mielestä nauraminen on kivaa. On vain eri asia missä sitä suoritetaan. Ekstroverttinä minä itse nauran ihan missä vain ja se jos mikä saa turkulaisten päät kääntymään. Lisäksi minusta on tosi hauskaa, jos saan jonkun toisen nauramaan. Siksi ystäväni taas repivät tukkaa päästään. Tätä hekään eivät ehkä tienneet minusta: teen sen joskus tahallani! Leikin idioottia, jotta he nauraisivat. Usein se kyllä menee pieleen ja he vain facepalmaavaat sekä minä elän ikuisesti idiootin leiman alla. Noh, kannatti kai yrittää..



Ekstrovertti ei ole yhtä kuin huomion keskipiste. Se voi olla sitä välillä, mutta ei aina. Mitä isompi porukka, sitä enemmän itse ainakin pyrin pysymään hiljaa. Tietty varovaisuus on joskus hyvästä.



Minusta introverttien pitäisi lopettaa ekstroverttien dissaaminen, sillä molempien ihmistyyppien äly ja lahjakkuus kulkevat eri alueilla. Toinen ei sulje toista pois vaan ennemmin kannattaisi hyödyntää molemmat ruokkimaan toinen toistaan.



Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Ettäs tiiätte.

6 kommenttia :

  1. Hyviä pointteja sulla! Täytyy kuitenkin muistaa, että jokainen introvertti ja ja ekstrovertti on oma yksilönsä. Itse olen mitä suurimmassa määrin introvertti, mutta siitä huolimatta liihottelen jokaisen perhosen perässä ja innostun helposti joka asiasta. Ei introvertti tarkoita synkkyyttä ja pessimistisyyttä. Eikä ekstrovertti ole välttämättä iloista ihmistyyppiä. Itse olen vain erittäin varovainen muiden ihmisten kanssa, etenkin tuntemattomien, mutta se ei tarkoita, etten tahtoisi puhua ihmisille. Kestää vain vähän aikaa päästä oikealle taajuudelle. On hyvä, että on molempia. Minusta ainakin on mukavaa kun joku puhelias tyyppi tulee juttelemaan ja saa minut avautumaan nopeammin. Olen saanut monta ystävää niin, että joku rohkea on vain höpöttänyt minulle puuta heinää ja olen itsekkin tajunnut, ettei aina tarvi miettiä niin kovasti mitä sanoo. Joten kiitos teille ekstroverteille!

    VastaaPoista
  2. Tämähän kertoo vain siitä, että näitä termejä käytetään huolimattomasti. Ymmärtääkseni ekstrovertti tarkoittaa sitä, että saa energiaa sosiaalisesta kanssakäymisestä, kun taas introvertti rasittuu siitä. Ei ole kysymys siitä, onko puhelias vai ei, vaikka ymmärrettävästi jonkinlainen riippuvuus näiden asioiden väillä on. Sitä paitsi tällä ei ole mitään tekemistä sosiaalisten taitojen kanssa. Molemmilla ne voivat olla hyvät tai sitten ei (eli osaako ottaa toiset huomioon esimerkiksi puheenaiheissaan, kuten kerrot). Introverttien puolustelu kaiketi johtuu siitä, että maailmassa arvostetaan niin paljon sosiaalisuutta ja verkostoitumista jne., mikä mitä ilmeisimmin on ekstroverteille helpompaa kuin introverteille, jotka puolestaan kokevat tällaiset vaatimukset raskaiksi.

    Mutta ehdottomasti on hyvä, että meitä on monenlaisia!

    T: Pienessä porukassa puhelias introvertti, joka pystyy (ja joutuu) tarvittaessa vetämään myös ekstrovertin roolia, mutta tarvitsee sen jälkeen aikaa yksin neljän seinän sisällä omien juttujen parissa. (ja blogisi hiljainen seuraaja)

    VastaaPoista
  3. Joo niinhän tietysti on :) Nää on jotenkin niin hankaliakin välillä, lokeroida ny ketään mihinkään. Moni asia vaikuttaa, kuten itselläni esimerkiksi vähän adhd:maiset piirteet..

    Introja ja ekstroja on pakko olla ihan vaan yleisen tasapainon vuoksi :) Onkin tyhmää dissata jompaa kumpaa ihmisryhmää, kun molempia kuitenkin tarvitaan.

    Kiitos kommentista!

    VastaaPoista
  4. Joo totta :) Hyvä kommentti!! Huomaa taas etten ole mikään journalisti, kun en ehkä ajatellut noita termejä täysin oikealla tavalla. Mietin vaan hiljaisuutta/perhosten perässä liihottelua äänekkäästi.

    Välillä olen itsekin ajatellut olevani ns. ekstrovertti introvertti, mutta nyt en enää loppujen lopuksi tiedä mikä olen. Olen vain hyväntuulisena puhelias ja tänään ärsyyntynyt kaikesta, jolloin on paree vetäytyä sohvan nurkkaan lukemaan kirjaa ja olla hiljaa.

    :)

    VastaaPoista
  5. Ai miten nautin tästä postauksesta. Asiaa ja analyysia, sopivan mittainen sisältö. Tykkään. Lisää tätä kiitos?

    Mulla vaihtelee ihan hirveästi intro- ja ekstroverttiys, joten olen kai sitten ambivertti.

    VastaaPoista
  6. Hehe! Ihan kuulla! Eilen jossain vaiheessa päivää nimittäin pänni hieman, että edes kirjoitin tästä. Kai mä sit voin taas joskus avautua jostain vastaavasta, kun tulee eteen jotain :)

    Mäkin oon epäilly, että olisin joku tuollainen risteytys, mutta nykytyön perusteella taidan taipua enemmän sen ekstron suuntaan kuitenkin.

    VastaaPoista