keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Tepsijätkiä

Tuli aika vahvasti sellainen olo, että tänään on se päivä, kun saatan loppuun yhden vanhoihin kuviin liittyvän projektin siltä osin kuin se on mahdollista. Olen raahannut pöytäkoneelle TPS:n alkukauden pelien kuvia ja poiminut niistä joitakin parhaita otoksia, jotka ovat jääneet syystä tai toisesta julkaisematta silloin aikoinaan.

IMG_9290

IMG_9599

Kauden kaksi ekaa matsia olin kuvannut lähinnä vain Jakosta vahingossa. Voin vilpittömästi sanoa tätä vahingoksi, sillä en tuolloin todellakaan tietänyt kuka Jakonen tai kukaan Tepsijätkistä on. Tajusin Jakosen kai vasta sitten kunnolla, kun olin ottanut hänestä yhden kuvan, jossa hänen silmänsä loistivat hyvin vaaleina. En voi sanoa minkä värisinä vaaleina, sillä sitä ei kukaan tiedä. Jos katsoo kauempaa, voi luulla niitä sinisiksi ja jos taas tunkee nenänsä Jakon naamaan kiinni, hänen silmänsä vaikuttavat pohjimmiltaan ehkä vihreiltä.

IMG_2810

Maalihalikuva! Näistä tuli heti kauden alusta jo pakollisia. Tänäänkin on esimerkiksi ollut hieman kiukkuinen päivä mulla, mutta kun näin ton kuvan, en vain voi olla enää huonolla tuulella yhtään. Blomqvistin pojan hymy yhdessä Abun kanssa.. Noh, näette itse kyllä!!

IMG_2926

Ite Hyyrynen, josta olen kai julkaissut aika huonosti kuvia koko kauden ajan. En tiedä miksi! Julkaisen nuorista kolleista enemmän kuvia kuin kauden parhaasta knallitemppujen tekijästä. Hyyrynen oli varmaan ekoja Tepsijätkiä kenen nimi jäi muistiin kauden alussa.

IMG_4046

Mettälä oli sitten niistä nuorista kolleista varmaan eka kenen nimi jäi päähän. Mahtaako johtua kyvystä tehdä maaleja aika usein vai siitä, että jätkä on muita 1-2 päätä pidempi vai mistä, mutta näin kuitenkin kävi. Iletsu on livenä tosi kiva ja arvostan muutenkin, koska tykkää esimerkiksi lätyistä.

IMG_4190

Pitäisiköhän Iletsusta tehdä joskus joku ihan oma postaus haastattelun kera? Mitä sanotte?

IMG_0439

Lisää leveästi hymyileviä jätkiä, jes! Waltsu taisi potkaista pallon maaliin tässä ja sai välittömästi Luken mukaansa..

IMG_0452

Sitten seuraa tunnustus, mikä kyllä itseäni oikeastaan hävettää, koska muistan W. Peltolan katseen ikuisesti, kun hän tenttasi minulta nimeään kannattajaristeilyllä. Krhm. Enhän minä näistä vaaleista pörröpäistä oikeastaan ennen sitä laivareissua hahmottanut kuka on kuka! Koko asia aukesi varmaan sillä hetkellä, kun omaan tapaani tuumasin Waltsulle "omenabanaanipoika" ja jouduin kaivamaan oikean nimen jostain muististani (kuten olen varmaan pari kertaa jo aiemmissa postauksissa maininnut). Waltsun ilme oli niin jäätävä, että uskoin putoavani laivalta ellen muista sitä nimeä.. Eipä sillä, kuka nyt haluaisi itsensä muistettavan jätkänä, joka kantaa ennen matseja 2 omenaa ja 2 banaania evääksi vaihtopenkille.

Olen satavarmasti käynyt joskus keskustelun jonkun kanssa kenelle ne omenat ja banaanit menee, mutta tieto on valunut aivoistani johonkin. Waltsu on joka tapauksessa aika hauskan olonen tyyppi. Silmissä loistaa usein pilke, josta tulee hyvälle tuulelle.

IMG_2921

Sitten vielä tää Blomqvistin jätkä. Kysyin laivalla yhdessä pöytäseurueessa mm. kuka on joukkueen taitavin pallon kanssa ja sain heti vastaukseksi, jotta Nikke. En kuitenkaan laivalla jostain syystä päässyt haastattelemaan itse pallotaituria, mutta heti laivareissun jälkeen pääsin näkemään kuinka sitä palloa pompotetaan. Sen jälkeen kauden viimeisissä peleissä osasin kiinnittää asiaan huomiota ja hypnotisoiduin, kun tuijotin pallon kanssa leikkimistä.

Nikke on kaikissa pelikuvissa tosi vakavan näköinen, mutta kukapa ei olisi. Katse on niin kova, että jopa minä, rääväsuinen pohjalainen, menisin hiljaiseksi tuollaisesta. Jotenkin mulla ei ole tarjota Nikestä mitään hassun hauskaa juttua tähän, vaikka luulisi nyt jotain edes irtoavan? No okei, jätkä on aika kovis jalkapallokentän lisäksi tanssilattialla ja hänen kanssaan on kiva höpötellä mistä vaan.

Huh, näitä kuvia katsellessa tuli kyllä vähän ikävä kesää ja huomenna on kuitenkin joulukuu. Miten oikeasti tää vuosi voi olla kuukautta vaille valmis? Tulee kiire käydä huollattamassa Sigmakin ennen ekoja pelejä!

tiistai 29. marraskuuta 2016

Vinkki siihen kuinka päätyä sohvalta lenkille

Tiedän millaista on olla just se tyyppi, joka jämähtää työpäivän jälkeen mieluummin sohvalle kuin lähtee ulos lenkille. Nyt olen kuitenkin keksinyt jutun, johon olen ehkä jopa vähän koukussa ja minkä myötä joudun huomaamattani lenkille silloin tällöin.

IMG_3555

Housut!!

Vaikka sohva on kiva, melkein vielä kivempaa on vetää juoksuhousut jalkaan, koska jo pelkästään ne päällä sitä vain tuntee itsensä hieman urheilullisemmaksi. Ja kun asentaa juoksuhousut, on pakko asentaa myös loput lenkkikamat ja sitten sitä jo suhaakin Aurajoen rantaa tai Urheilupuistoa ympäri.

Okei, ei se ehkä ihan niin helppoa aina ole, mutta olen vain huomannut, että ajatus mukavista venyvistä housuista tuo hyvän mielen. Sitten, kun ne laittaa vielä jalkaan, tulee vielä parempi mieli. Sitä paitsi pieni ulkoilu raikkaassa kelissä piristää aina mukavasti.

Jos et ole siis vielä testannut tällaista itsesi huijaamista, suosittelen kokeilemaan! Sarjassamme "kun kaikki muut keinot on käytetty" ;)

maanantai 28. marraskuuta 2016

Cyber Mondayn himotukset

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Mites teidän Black Friday, Black Weekend, Cyber Weekend ja Cyber Monday?

Mulla meni toi perjantai aika hyvin ohi, kun päivä kului matkustamiseen ja loppuillan makoilin lähinnä sohvalla silmät puoliksi auki. Vähän yritin johonkin päin nettiä surffata, mutta ei silleen ollut mielessä mitään erityistä. Lauantaina sitten innostuin jo vähän enemmän ja täysi kiukku päällä yritin löytää eilen kivoja kotihousuja eikä olisi ollut pahitteeksi, jos ne olisivat myös sellaiset, joilla voi hiippailla ulkona edes vähän.

Kolusin taas kaikki muut kaupat, kunnes tajusin klikkailla itseni Asokselle. Muistatteko te käydä ikinä siellä?

Mun syksyn ja ehkä jo kesän suurin himotus on ollut musta Adidas-huppari, mutta en ole vain saanut aikaiseksi pyydystää sitä.


Kun sitä ei kuitenkaan kovin halpaan hintaan tahdo löytää, muistin Asoksen yli-isot hupparit..


Sitten välillä vaihdoin housujen puolelle. Jostain jännästä syystä Puma on alkanut kiinnostaa..


..mutta joku muistijälki sanoi, että olen nähnyt nuo ennenkin. Livenä. Olen joskus asunut taloudessa, jossa tuollaiset housut olivat päivittäisessä käytössä. En ehkä ole valmis hankkimaan samanlaisia eikä se muutenkaan olisi ollut mahdollista, koska noita mustia pöksyjä ei ole kuin koossa XS.

Outletin puolelta löysin Wildfoxin siniset housut alessa ja oli vain pakko lyödä ne ostoskoriin! Olen fanittanut Wildfoxia niin kauan, kun olen blogannut, mutta kuteet ovat sen hintaisia, ettei ihan pysty..


Asos on ihanan monipuolinen nettikauppa, kun siellä voi laittaa hakuun niin My Little Ponyt kuin Star Warsitkin. Poikaystävälle joululahja?


Levis-paita pitäisi myös saada.


Parasta tässä on se, että Asos tarjoaa 20 % alennusta kaikesta vielä tänään. Koodi näkyy noissa kuvissa. Se koodi toimii myös aletuotteisiin!

Vielä on pari tuntia tehokasta nettishoppailuaikaa! Eikö näin maanantai-iltana vähän jo jaksa surffata, jos viikonloppuna ei ole ehtinyt?

lauantai 26. marraskuuta 2016

Pakahdun

Tätä vuotta on jäljellä vielä kuukausi, mutta sanon jo nyt tän olleen mulle henkilökohtaisesti erittäin suuri vuosi. Etenkin nyt loppuvuodesta olen havahtunut vähän väliä niin suureen onnen tunteeseen, etten oikein osaa edes käsitellä sitä. Luulen kyseen olevan loppujen lopuksi siitä kuuluisasta kiitollisuudesta.

Tunnen kiitollisuutta kaikkea sitä kohtaan mitä elämä on eteeni tuonut tänä vuonna. Ei ne asiat tietenkään aina ole mitään hyviä olleet ja paljon on täytynyt työstää juttuja, mutta lopulta päädyn aina siihen samaan fiilikseen; kun kaikki on vaan tosi hyvin.

teatterisilta

Saan palata reissuiltani kotiin samaan sohvan nurkkaan, josta olin lähtenyt ja sitten vain keskittyä omiin juttuihin. Saan työstää rauhassa kaikkea kokemaani, ajatella uusia tuttavuuksia ja pohtia mitä pitikään seuraavaksi tehdä.

teatterisilta-2

Olen mielettömän kiitollinen siitä millaisia ihmisiä olen onnistunut keräämään ympärilleni. En muista tällaista vastaavaa vuotta, että olisin tutustunut niin moneen oman alansa ammattilaiseen kuin tänä vuonna. Kaikki valokuvaajakollegat, kenen kanssa tehtiin kesällä kirja (!!!!), ne jalkapalloilijat, ketä kuvaan, jalkapallo-organisaation taustaihmiset, ihmiset mun päivätyöstä ja nyt vielä nämä SJTM-alan eri henkilöt.

teatterisilta-3

Mun kotijoukot on myös ihan mielettömät, kun koskaan ei tule valitusta siitä, että olen niin vähän kotona. Voisi olla varmaan huonomminkin? Niin monta kertaa olen ilmoittanut ehkä edellisenä iltana meneväni seuraavana päivänä kuvaamaan, mikä käytännössä tarkoittaa siis sitä, että näen miestä seuraavan kerran vasta myöhään illalla. Kun kuvasi sekä Veikkausliigaa että Ykköstä, pelejä oli enemmän kuin 1 viikossa parhaimpaan aikaan. Sitten vielä loppukaudesta kaikki biletykset päälle, joten olen ollut tosissaan aika vähän kotona. "Hei kulta, saattaa olla, että tulen vasta huomenna kotiin." on myös ihan ok lause nykyään.

Kaikki meneminen on kuitenkin ollut jokaisen hetken arvoista. Hienoja kokemuksia ja ehkä voisin sanoa jopa ärsykkeitä, jotka ovat saaneet mietteliääksi. Juuri sellaisia kohtaamisia, joita taiteilijasieluni janoaa. Ettei kaikki ole aina niin selvää, että joutuu vähän jopa upota omaan itseensä, jotta tietäisi mistä missäkin kohtaamisessa on kyse.

teatterisilta-4

Nyt vielä, kun en pääse ns. karkuun kaikkea maallista futiskentän laidalle, on ollut hienoa möllöttää yksin ja ehkä kirjoittaa ihan perinteisesti tunteita ylös paperille. Tunteita!! Olen jollakin tavalla ymmärtänyt mun futiskuvissakin kyseen olevan tunteista. Ei aina mun omista, mutta ehkä joskus silti vähän. Riippuu siitä kuka kuvassa on.

Valokuvaus on taidetta, joten miksi mun taiteessa ei näkyisi mun tunteet? Tietysti näkyy. Pitää näkyä.

Elämässä yksi mahtavimmista asioista ovat eri tunteet ja erityisesti tunteet jotain toista ihmistä kohtaan. Sitten on myös kaikki ulkoinen kauneus mitä kenessäkin näen. Esimerkiksi tuolla meidän laivareissulla oli yksi nainen, jolla oli ihan uskomaton hymy ja se säteili hänen silmiinsä asti. En ole koskaan ennen nähnyt vastaavaa, mutta nyt ymmärrän kai mitä se tarkoittaa, kun mulle sanotaan mun silmien loistavan? Oletteko te koskaan nähneet sellaista yhdistelmää kellään, kaunis hymy + silmät, jotka säteilevät mukana? En ole kellään miehelläkään nähnyt sellaista, vaikka aika monella futarillakin on upea hymy + kauniit silmät.

teatterisilta-5

Niin, näin mulle aina käy. Kaikki fyysinen vaikuttaa henkisesti tosi paljon. Kaikki mitä näen ja kun saan ottaa kuvan siitä mitä näen, kaikki mitä tunnen.

Olen aina ajatellut huonona asiana sitä, kun elän niin vahvasti tunteiden mukaan, mutta nyt tiedän, ettei se ole huono. Se on juuri hyvä tässä maailmassa, jossa me juuri nyt elämme. Moni asia kaipaa pehmeyttä ja positiiviset tunteet ovat juuri sitä. Se empatia, se todella on tärkeää.

teatterisilta-6

Tämän postauksen kuvat on otettu tänään väsyneenä, mutta onnellisena. Uteliaalla silmällä miettien näkisinkö uudelleen sisustetussa Turun Teatterisillassa jotain kuvan arvoista. Harmittelin vähän, kun kokonaisuutena sillan sisuksista en nähnyt kuvaan asti oikein mitään erityistä. Otin silti muutaman otoksen ja taiteilin niihin jälkikäteen värejä. Jotta niissä näkyisi teille jotain?

Joku poika Sambiasta alkoi puhua mulle siinä sillalla ja halusi kuvan itsestään mun kanssa. Hänen aasialaistaustainen ystävänsä otti sen, enkä todellakaan tiedä mihin se kuva on päätynyt. Olin meikitön, uusi hieno Helsingin Monkista ostettu pipo päässäni. Tukassa letti, jonka tein torstai-illan buffetissa laivalla, jotta sain syötyä kinkkua ilman hiuksiani. Todennäköisesti näytin juuri siltä miltä pitääkin siinä hetkessä, kun sambialaispoika huudahti onnellisena ennen kuvaa "Finland!". Näytin nestehukkaiselta suomalaiselta.

Muistakaa ihmiset olla onnellisia hetkistä, joita koette ja jos ette ole, uskaltakaa hypätä ♥ Kun joku asia jää pois elämästä, aina tulee jotain muuta tilalle! Jotain parempaa! Kiitollisuus kaikesta - se on tavoittelemisen arvoinen olotila eikä sen saavuttaminen edes ole kovin vaikeaa. ♥

perjantai 25. marraskuuta 2016

Foorumiristeilyllä

Tulikin tällainen pieni parin päivän blogitauko, kun en lopulta ajastanut postauksia poissaoloni ajaksi enkä toisaalta sitten viitsinyt kesken laivareissun mitään höpöhöpöä ruveta postailemaan, kun voin nyt kirjata vähän enemmänkin ajatuksia ylös. Kerroinko mä edes missä mä olin? Ne, jotka seuraa mua twitterissä ja snäpissä, tietävät.

Olin siis Sponsorointi & Tapahtumamarkkinointi ry:n Foorumiristeilyllä, jossa palkittiin esimerkiksi Vuoden Sponsorointiteko. Olin mukana valokuvaajana, mutta kyllähän mä tietysti kuuntelin kaikki puhujat läpi niin tarkasti kuin pystyin. Välillä piti nimittäin ottaa kuviakin ja touhuta kaikkea sitä miksi oikeasti olin mukana.

laivalla

Pölähdin laivaan jo monta tuntia ennen sen lähtöä, mikä oli ihan fiksua, sillä piti tietää missä valossa kuvaan ja vähän ajatella mikä objektiivi sekä tietysti ottaa selvää mitä tapahtuu. Lisäksi kerkesin hyvin ottamaan selfieitä lavan reunalla. Keskiviikko olikin ainoa päivä, kun näytin ihmiseltä ja kehtasin kertoa muille kuka olen ja missä olen töissä.

Eilinen oli pitkä päivä kuvaamisen kannalta, sillä seminaari alkoi kymmenen jälkeen aamulla ja loppui joskus neljän pintaan. Puhujia oli eri aloilta ja jokainen esitys mielenkiintoisia, mutta itselleni parhaiten jäivät mieleen Tubeconin Pauli Kopu, kognitiivisen neurotieteen tutkija Katri Saarikivi sekä lumilautailija Eero Ettala.

Tubetus ja vlogit ovat sellainen asia intternetissä, jota arvostan suuresti. Itse en osaa, enkä myöskään ole äärettömän kiinnostunut videokuvaamisen tekniikasta ja aionkin pysyä ihan vain täällä perinteisen bloggaamisen parissa. Tubecon tapahtumana on nerokas idea. Meiltä täältä perinteisen bloggaamisen puolelta puuttuu kokonaan vastaava tapahtuma, mikä on kyllä aika sääli. Onhan toki gaaloja, mutta ne ovat rajatulle porukalle, kun Tubeconiin taas voi lähteä kuka haluaa. Avoimuus on takuuvarmasti yksi alan valttikortti. Jos joskus valitan tylsyyttä, muistuttakaa, että täytyy perustaa Blogicon?

laivalla-2

Sitten tapaus Katri. Jos joskus olen ajatellut jostain naisesta, että onpa ihana, niin nytpä kyllä löytyi voittaja. Tää Katri on ihan paras..! Upea tutkijanainen, joka sanoi esityksessään empatiakyvyn olevan supervoima. Koska olen empaattinen, olen siis supersankari? Höhö!

Mä en ole koskaan aiemmin ajatellut empatian olevan jotenkin erityisen tärkeä taito (eloonjäämistaito), kun taas Katri kertoi esityksessään sen olevan yksi tärkeimmistä ihmistaidoista. Sen avulla ihmiset ovat selvinneet menneisyydessä, sen avulla on voitu saavuttaa isoja asioita ja tulevaisuudessa se tulee olemaan yksi tärkeimmistä työelämätaidoista.

Kyllä mä sen olen tiennyt, että ihminen, joka osaa asettua toisen saappaisiin, on lähtökohtaisesti kaikista mukavin ihminen seuralaisena. Sellaiseen ihmiseen voi luottaa ja on helppo tehdä yhteistyötä.

Katrin jotain aiempaa esitystä samasta aiheesta voi katsella vaikka täältä.

laivalla-3

Tiedättekö te Eero Ettalan? Mun täytyy myöntää, että mä olen aika huonosti perillä tämän alan urheilijoista, vaikka harrastamistani talvilajeista lumilautailu on ollut ylivoimaisesti siistein laji. Eilisen jälkeen minäkin tiedän nyt kuitenkin kuka Eero on. Hän sai mut myös jälleen ajattelemaan henkilöbrändäystä ja ylipäätään yhteistyöjuttuja, koska kyllähän kumpikin on tärkeä asia bloggaamista ajatellen.

Itsehän en tee vakituisesti yhteistyötä minkään organisaation kanssa bloggaajana, mutta tietysti mielelläni tekisin, jos vain keksisin aiheeseen sopivia kuvioita. Tai oikeastaan mikä tärkeämpää; mistä olisi blogini kohderyhmälle eniten hyötyä.

laivalla-4

Vuoden Sponsorointiteko oli Veikkauksen ja Apulannan kumppanuus. Odotin jo keskiviikkona Veikkauksen ihmisten palkitsemisen jälkeen milloin Apulanta hyökkää lavalle, mutta se hetki tuli vasta eilen seminaarin lopussa, kun lavalle asteli joukko ihmisiä Sipe kärjessä. Skumpat juotiin Apulanta-mukeista, josta muuten täytyy sanoa, että varmaan mun paras tuleva kahvimuki!

Valokuvauksellisesti olin mukavuusalueellani aina silloin, kun lavalla oli joko urheilija tai rokkitähti. Kumpikaan ei heittänyt voltteja, mutta kyllä mulla sen kuvaamisen kanssa silti ihan tarpeeksi haastetta riitti. Se valo, se ikuinen valo..

Laivareissullisesti vedin myös ihan perustyylillä. Eilen missasin aamupalan, vaikka vahingosta viisastuneena olin säätänyt jo yöllä puhelimen Ruotsin aikaan. En vain ollut tajunnut, että aamupala loppuu jo ysiltä. Ensi kerralla osaan sitten molemmat. Sekä Ruotsin ajan että lukea lapusta moneltako viimeistään pitää olla. Tänä aamuna heräsin aivan liian aikaisin ja pakottauduin syömään. Se oli ihan hyvä idea, koska kahvin saamisen jälkeen aloin jo muistuttaa ihmistä.

Kaupoille kerkesin kunnolla vasta eilen illalla. Kiertelin kosmetiikat läpi, mutten ostanut mitään, koska en tavallaan tarvitse mitään. Tai kukaan ei ole markkinoinut mulle mitään kosmetiikkaa hetkeen, joten en tiedä tarvitsevani jotain. Suklaa oli ainoa asia, jota osasin ostaa. Tänään junassa huokaisin onnellisena mulla olevan Tobleronea, johon vieruskaveri naurahti, että sittenhän mulla on asiat just hyvin.

Niin on.

laivalla-5

Kiitos kaikille juttukavereille ja yhdistykselle itselleen! En ollut ajatellut postaavani tästä, mutta kirjoitin nyt kuitenkin, koska reissu oli niin hyvä! Mahtavia ihmisiä, joiden kaikkien nimiä en taida muistaa ja itsenikin esittelin lähes kaikille tapauksena, joka valokuvaa jalkapalloa.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Reissuun

Kynnet lakattu, tv:ssä Mestarien liigaa ja loppuviikko aivan muuta kuin Turku-Lieto -välin suhaamista.

puuh

Lähden nimittäin huomenna reissuun.

puuh-2

Helsinki-Tukholma-Helsinki.

Toisenlaisissa työtehtävissä, sillä menen valokuvaajaksi erääseen tapahtumaan. Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, että ihan vähän jännittää. En ole koskaan aiemmin kuvannut laivalla, jossa luultavasti on pimeämpää kuin Veritaksella iltavalaistuksessa.

Miten musta tuntuu, että valo on aina avainasemassa näissä kuvaushommissa, oli vuodenaika mikä tahansa?

Postauksen kuvat kuvastavat alkuillan pakkauskriisiä. Olisin töiden jälkeen mieluummin maannut sohvalla kuin miettinyt mitä pakkaan, mutta eipä se auttanut. Nyt on pikkukengät ja sukkahousut laukussa, enää loput tekniikasta ja kaikki kosmetiikka puuttuu.

Koska olen loistava täyttämään kaiken vapaan ajan jollain, en pysty lupaamaan postauksia seuraavaan pariin päivään. Ei sitä kuitenkaan ikinä tiedä, kun on kamera ja atk mukana. Pysykää siis kuulolla!

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Mitä nyt

Asioita, joita olen ajatellut tällä viikolla..

IMG_1675

1. Taasko turkulainen talvi on alkanut? Ensin tulee lunta ja pakkasta, jonka jälkeen viikko, pari tai montakin on lämmintä ja sataa. Kannattaako sittenkään ostaa vielä uusia talvirenkaita?

2. Olen hyväksynyt turkulaisen liikenteen. Pysähdyn suojatien eteen eikä se ole minusta enää kummallista. Siis autoilijan näkökulmasta tämä.

3. Tajusin parisuhteen arjen tulevan yhtä varmasti kuin napajäätikön sulaminen. Jokaisessa suhteessa. Ennemmin tai myöhemmin. Kyse onkin siitä kuinka valmis sen on hyväksymään. Ja mitä sen päälle rakennetaan, yhdessä vai erikseen?

4. Ihmetellyt miten joku ihminen voi vaikuttaa omaan mieleen muka tosi paljon. Sekoittaa ajatukset ja herättää arkiunesta. Mutta sekin taitaa kuulua elämän kiertokulkuun halusi sitä tai ei. Eikä se edes ole huono asia. Omasta unestaan kuuluukin herätä silloin tällöin, jotta voi kehittyä ihmisenä. Joskus ne herätykset eivät vain tunnu alkuun kovin mieluisilta.

IMG_1754

5. Koin historiallisen haluan-olla-hiljaa-ja-yksin -päivän. Snäppini lähes tyrehtyi, en halunnut tuottaa sisältöä tai edes olla olemassa missään. Olisin halunnut metsään kirjoittamaan paperille asioita ja selvittämään päätäni. Lopulta pääni selveni itsestään. Aika parantaa.

6. Mitä uskaltaa puhua ääneen? Lopulta totesin, että ystäville aina kaiken. Parasta ♥

7. Haluaisin ottaa kuvia jostain parista, jotka näyttävät hyvältä yhdessä. Haluaisin ehkä itse olla se toinen osapuoli, mutta sellaisten kuvien toteuttaminen itse on aika vaikeaa. Se vaatisi aikaa. Ja miehen, joka haluaa niihin kuviin. Tähän sellainen apinahymiö. Käpälät suun edessä.

8. Mun pitäisi muistaa, että voin mennä joskus vesisateella kuvaamaan Kupittaalle jalkapallokentän valoja. Jos haluaisi jotain ylihienoja jalkapallokuvia sateesta ja pimeästä, täytyisi pyytää jotain futisjätkää leikkimään pallon kanssa. Joskus mietin, että mun pitäisi omistaa kokonainen jalkapalloseura. Missä lottovoitto?

IMG_1907

9. Ensi viikon kuvauskeikkaa varten piti varmistaa asioita. Sekin jännittää, mutta aion jälleen suoriutua. Pitäisi hankkia junaliput.

10. Jakon kuvaaminen oli jännittävää, koska mulla ei ollut mitään tiettyä ajatusta kuvista. Halusin tehdä sen futiskuvaustyyliin: kuvaan mitä näen. Tuijotin tyypin silmiä ja yritin nähdä edes jotain. Kai mä näinkin, kuvista tuli aika kivoja! Saatte ne nähtäväksi jonain iltana.

11. Kuinka paljon maailmassa on oikeasti mahdollisuuksia tehdä kuvista tietynlaisia. Jotkut tekee sileitä, leikkaavat ja liimaavat eri kuvia yhdeksi, jotkut lisää vähän kontrastia ja millin verran värejä ja sitten oon mää, joka testaa eri värisävyjä, tykkää ehkä sinisestä vähän liikaa, haluaa kuviin ehkä jopa rosoisuutta..

12. Kuvaaminen on tärkeämpää kuin yhtään mikään muu.

IMG_1915

13. Kuvitellut juoksemisen parantavan maailmaa, mutta silloin, kun lantio takkuaa, juokseminen ei paranna mitään. Tämän myötä olen päättänyt alkaa harrastaa päkiöille nousuja taas. Nilkan liikerata kuntoon ja lantio voi pitää tunkkinsa.

14. Kuinka olen voinut tulla toimeen ilman Viaplayn futiskanavaa?

15. Kuinka yhden ainoan namiskan vääntö voi tehdä kuvalle niin paljon, että melkein tiputan itseni sohvalta? Se kuva on meitsin instassa nyt uusimpana, tsekatkaa! Säädin siis ensin siihen lisää valoa, katsoin värit läpi ja ihan viimeisenä vetäsin Jakon piirteisiin hieman tarkkuutta. Se viimeinen silaus teki siitä kuvasta kuvan.

16. Kuinka ikävä mulla onkaan ollut meidän vanhaa tankkipelijengiä ja ylipäätään koko peliä. Kävin pyörähtämässä perjantaina ja nyt mun paluu pelimaailmaan on enää kuulokkeiden usbitikusta kiinni.

17. Kuinka paljon voikaan väsyttää, kun on saanut kuvat valmiiksi ja on käynyt lenkillä?

+

18. Pääsen laivalle ensi viikolla ostamaan Tobleronea. Valkoista Tobleronea.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Jalkapalloilijoita kuvaamassa

Joskus futiskauden aikana tuli mietittyä mahtaisiko sitä edes tunnistaa pelaajia mitkään normaalit vaatteet päällä, jos tulisi kylillä vastaan, koska en koe tunnistavani heitä ainakaan juoksutyyleistä (vielä). Myöhemmin olen todennut tämän ajatuksen ihan turhaksi, kun on tässä kuitenkin sen verran monta kuvaa nähnyt jätkistä. Musta tuntuu, että heistä jokainen on piirtynyt mun alitajuntaan aika tarkasti. Kun laivalla piti tietää erään keskikentän sankarin nimi, näin silmissäni hänen pelipaitansa ja pinnistelin nimen päähäni siitä. Kun eräs toinen sanoi pyyhkivänsä naamansa aina pelipaidan hihaan, muistin hänen tosiaan tekevän niin. Siitäkin iskeytyi päähän jonkinlainen kuva. Kun tänään kuvasin Jakosen Oskaria, huomasin koko ajan hakeutuvani sille puolelle naamaa, josta mulla on jo hänestä kuvia.

Oltiin Jakon kanssa sovittu kuvaustreffit jo aikoja sitten, mutta siinä meni hetki, jotta saatiin aikataulut osumaan. Sovittiin tää lauantai ja jännitin ihan viimeminuuteille sataako vettä vai ei. Säätiedotukset nimittäin muuttuivat koko viikon ja tänään kotoa lähtiessä oli just hieno valo. Pilvistä, mutta ei sadetta. Kunnes sitten odottelin jokirannassa ja yhtäkkiä päälle iski ihan järjetön sadekuuro. Voi jee. Onneksi se tosiaan oli kuuro ja vaikka niitä tuli vielä lisää, ne eivät haitanneet kuvaustouhuja. Huh.

Meillä oli kuvausassarina Kinnusen Juri, jolle kyllä keksittiin tekemistä, kun vaihtelin objektiiveja. Hän sai testata kuvaamista myös, mutta ilmeisesti hän aikoo jatkossa pysyä ennemmin kuvattavana jalkapallokentän puolella.

Otin jätkistä useammankin yhteiskuvan ja mukana myös yksi Jurin musta ottama kuva. Tässä kaikki hassuttelut pötkössä:

IMG_1689-1

IMG_1694-2

IMG_1700-3

IMG_1719-4

IMG_1744-5

IMG_1752-6

IMG_1783-7

IMG_1812-8

IMG_1834-9

IMG_1842-10

IMG_1901-11

Näissä kuvissa on käytetty 3 eri objektiivia. Viimesissä oli 24 mm/2.8 ja melkein tykkään sen jäljestä eniten. Olen käyttänyt sitä linssiä muutenkin eniten aina, kun en kuvaa jalkapalloa. Jotenkin tosi hyvä yleislinssi kroppikennolle. Saa laajempaa kuvaa, mutta pääsee myös lähelle. Käytin sitä tänään siksi, kun halusin Jakon silmistä jonkun lähikuvan. Sen näette jonain toisena päivänä kuinka hyvin onnistuin.

Täytyy myöntää, että jännitin muutakin kuin sääennustetta. Nää jalkapalloilijat on aika kuvauksellisia tyyppejä ja taas se, etten ole mikään ammattilainen näissä henkilökuvaushommissa. Hauskaa oli se, että me kaikki 3 kaivattiin jalkapalloa kuvauksiin mukaan. Toisaalta hyvä, ettei sitä ollut, joten mun oli pakko keskittyä pelkästään henkilökuvaukseen.

Lopputulema oli kuitenkin taas se, että kivaahan se oli ja kyllä sitä vaan aina saa kuvia aikaiseksi, kun vaan ottaa. Selvisin myös Samppiksen rappusista hengissä, vaikkakin olin se, joka hengästyi eniten.

Kommentteja kuvista? Jakosesta itsestään tulossa vielä kuvia ja juttua tässä joku ilta.

torstai 17. marraskuuta 2016

Jalkapallon snäppisuosikit

Snapchat on somekanavista jotenkin kaikista hankalin hahmottaa itselle millaista sisältöä sinne haluaisi suoltaa, koska kovin usein siellä tulee törmättyä ärsyttäviin ilmiöihin enkä ainakaan itse haluaisi olla joku tosi tylsä snäppistereotypia. Olen huomannut monien muiden ihmettelevän myös ketä seurata snäpissä ja joku somekonsultti jo väläyttelikin snäpin vain kuolevan pois. Pöh. Siihen en oikein usko, kun juuri vasta olen keksinyt, että omalta osaltani eniten mua kiinnostaa snäpissä tietysti kaikki jalkapalloon liittyvä!

Seuraan muutamia jalkapalloilijoita snäpissä, vaikka he eivät olekaan ihan hurjan aktiivisia snäppäilijöitä ja odottelen tietysti suomalaisten seurojen snäppiheräämistä. Tosin eipä sillä, että maailmallakaan oltaisiin kovin aktiivisia, mutta tässä mun 3 lempparia jalkapalloon liittyen:

1. NB.Football - tietysti!
2. adidasfootball - eivät ole hetkeen snäpänneet, mutta snäpätessään tarjoilevat hienoja temppuja.
3. nikefootball - hieman hiljaista pidellyt tälläkin kanavalla viime aikoina.

Liverpoolia (lfc) seurailen lähinnä New Balancen takia, mutta toisaalta he kyllä hoitavat snäppinsä myös ihan hyvin silloin, kun snäppäilevät. Kun näkee sen yleisön määrän ja ylipäätään stadionin, tulee aina hirveä hinku päästä valokuvaamaan johonkin yhtä isoon paikkaan. Oijoi!

Suomalaisia futareita olen lisäillyt, kun on sattunut tulemaan vastaan esimerkiksi instagramissa. Viime viikolla viihdytin itseäni Mattilan Sakarin (sagster89) kyselytunneilla ensin snäpin puolella ja sittemmin instastoorissa. Roope Riski (rooperiski) taas tarjoilee tällä viikolla lomatunnelmiaan jostain tois puol maailmaa ja hei, kyl tepsijätkiäkin snäpistä löytyy! Onneksi heillä alkaa treenit taas ensi viikolla, kun Iletsu (ilarimettala) on ehtinyt snäpin mukaan lomalla puputtaa melkein 20 lisäkilon verran hamppariaterioita ;)

Silloin, kun snäppi ei tarjoile mitään futistemppuja, youtubesta kyllä löytyy. Nää hassuttelijat on ainakin just hyvää viihdettä:



En yhtään panisi pahakseni, jos rahtiterminaalin toimiston valtaisi tuollaiset tyypit ;D Voi tosin olla, että meidän ajojärjestely järjestelisi ne pois :D

Ps. itsehän löydyn snäpistä nimellä marihietala ja kyllähän määkin tarjoilen jalkapalloa, mutta vaan silloin, kun olen sitä kuvaamassa. Usein en ehdi snäppäämään kylläkään, kun aiemmin mainitulla Iletsulla on paha tapa tehdä maaleja ja mun tarvii silloin käyttää kameraa.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Mitä teen työkseni

Multa kysyttiin viikonloppuna mitä mä teen töissä käytännössä. Kun vastasin tallentavani rahtikirjoja, kysyttiin eikun mitä sä siis teet ja epäiltiin kovasti mun vain flirttailevan kuskeille. Onko rekkakuskit oikeasti sellaisia kuin voisi luulla askarrutti myös. Osa on, osa ei ja on päiviä, kun ei paljon ehdi flirttailua miettiä, kuten esimerkiksi tänään. Tänään oli muutenkin työpäivä, jota en vielä aiemmin ollut päässyt tässä työssä näkemään. Kuten jotkut ovat varmaan kuulleet, oli viime yönä yksi rekka kaatunut Loimaalla.

Ennen vanhaan kaatunut rekka jossain päin Suomea ei olisi hetkauttanut millään tavalla meikäläistä, mutta nykyään kiinnostaa paljonkin. Miten siinä kävi ja oliko vaarallisia aineita kyydissä. Niin kyllä, olen nykyään tekemisissä myös VAK-asioiden kanssa jonkun verran.

posti-1

Olen päätynyt rahtiterminaalin toimistoon töihin pian 2 vuotta sitten. Posti oli jo aiemmin ostanut Transpointin, mutta en ollut hurjan paljon asiaa ajatellut, koska aiemmassa elämässäni tiesin kaiken vain postinjakelusta.

Päädyin Lietoon onnekkaan sattuman kautta, sillä olin jo jonkun aikaa toivonut pääseväni muuttamaan Seinäjoelta Turkuun. Tilaisuus tuli töiden kautta. Tein ensimmäisen vuoden HR-tyyppistä hommaa ja yt:n kautta siirryin pimeästä yksinäisestä nurkasta keskelle ihmisvilinää asiakaspalvelutiskille.

Nimikkeeni pysyi samana, mutta koen olevani sihteerin ja asiakaspalvelijan risteytys. Sitä tosin olen muutenkin, sillä kauppiksessa toimistopalveluiden opettaja totesi minun olevan täydellinen sihteeri ja toisaalta sain pelkkiä vitosia asiakaspalvelukursseilta.

posti-3

Olin aluksi aika kauhuissani siitä metelin määrästä ja kaikista niistä ihmisistä. Olin niin kauan ollut yksin pimeässä nurkassa ja puhunut itsekseni tietokoneelle. Kuuntelin toki sujuvasti koko ensimmäisen vuoden mitä kollegani höpöttävät ja vähitellen sana kerrallaan aloin ymmärtää rahtimaailman slangia. Turku tarttui myös hyvin.

Uudessa työpisteessäni seurasin sivusta päivittäin ajojärjestelyä ja palvelin niin kuskeja kuin asiakkaitakin. Meteliin tottui. Pian se ei ollut enää meteliä vaan hyväntuulista huutelua ja naurua.

posti-2

Rahtikirja kuulostaa kai kummalliselta asiakirjalta? Se on todiste kuljetussopimuksesta ja sen ehdoista. Rahti kulkee rahtikirjojen kanssa ja minä käsittelen pääasiassa niitä työssäni eri tavoin. Tallennan, etsin, tulostan. Mitä vain tarvitaan.

Asiakkaiden palvelun lisäksi välillä pyörin myös terminaalissa. Sitä varten päältäni löytyy usein takki, jonka selässä lukee esimies ja jolle moni usein naureskelee. Minusta on vain hauskaa olla sihteeri esimiehen vaatteissa. Huomioliivin tai -takin lisäksi täytyy olla myös turvakengät.

posti-5

posti-6

Työni on hurjan monipuolista, tavallaan. Siihen kuuluu eri päivinä eri asioita, mutta silti tietty rutiini. Pääasiassa siis toimistotyötä, mutta pääsen välillä myös kävelemään terminaaliin. Saan olla sosiaalinen niin toimiston väen, kuskien kuin asiakkaidenkin kanssa.

Nykyään istun vähän kauempana meidän ajojärjestelystä, mikä on kyllä vähentänyt nauramista, mutta ehkä se ei haittaa. Ehkä juttujen laatu on tärkeämpää kuin määrä ;)

posti-4

Muita pikkujuttuja ovat ne, että puhun nykyään lähes päivittäin englantia ja välillä aamuisin parkkipaikalta kävellessäni mietin eri logistiikkafirmojen logoja. Noilla seuduilla kun tulee vähän kaikenlaista nähtyä.

Osaan myös aika hyvin postinumeroita ulkoa, kun ennen vanhaan meni Etelä-Pohjanmaa, mutta nykyään luonnistuu hyvin jo Loimaa, Forssa, Kyrö, Uki ja yllättävän hyvin myös kaukaisemmatkin paikat. Mulla onkin siviilissä paha tapa sanoa postinumero ääneen, jos joku sanoo paikkakunnan. Tiedän, outoa.

posti-7

Loppujen lopuksi en mä tiedä osasinko vieläkään avata yhtään mitä mä ihan tosissaan teen, mutta ehkä teidän kaikkien pitää tilata rahtia noudettavaksi meidän terminaalista. Sitten pääsisitte asioimaan mun kanssa ja näkemään puoli valtakuntaa. Meiltä saa myös kahvia ;)