perjantai 25. marraskuuta 2016

Foorumiristeilyllä

Tulikin tällainen pieni parin päivän blogitauko, kun en lopulta ajastanut postauksia poissaoloni ajaksi enkä toisaalta sitten viitsinyt kesken laivareissun mitään höpöhöpöä ruveta postailemaan, kun voin nyt kirjata vähän enemmänkin ajatuksia ylös. Kerroinko mä edes missä mä olin? Ne, jotka seuraa mua twitterissä ja snäpissä, tietävät.

Olin siis Sponsorointi & Tapahtumamarkkinointi ry:n Foorumiristeilyllä, jossa palkittiin esimerkiksi Vuoden Sponsorointiteko. Olin mukana valokuvaajana, mutta kyllähän mä tietysti kuuntelin kaikki puhujat läpi niin tarkasti kuin pystyin. Välillä piti nimittäin ottaa kuviakin ja touhuta kaikkea sitä miksi oikeasti olin mukana.

laivalla

Pölähdin laivaan jo monta tuntia ennen sen lähtöä, mikä oli ihan fiksua, sillä piti tietää missä valossa kuvaan ja vähän ajatella mikä objektiivi sekä tietysti ottaa selvää mitä tapahtuu. Lisäksi kerkesin hyvin ottamaan selfieitä lavan reunalla. Keskiviikko olikin ainoa päivä, kun näytin ihmiseltä ja kehtasin kertoa muille kuka olen ja missä olen töissä.

Eilinen oli pitkä päivä kuvaamisen kannalta, sillä seminaari alkoi kymmenen jälkeen aamulla ja loppui joskus neljän pintaan. Puhujia oli eri aloilta ja jokainen esitys mielenkiintoisia, mutta itselleni parhaiten jäivät mieleen Tubeconin Pauli Kopu, kognitiivisen neurotieteen tutkija Katri Saarikivi sekä lumilautailija Eero Ettala.

Tubetus ja vlogit ovat sellainen asia intternetissä, jota arvostan suuresti. Itse en osaa, enkä myöskään ole äärettömän kiinnostunut videokuvaamisen tekniikasta ja aionkin pysyä ihan vain täällä perinteisen bloggaamisen parissa. Tubecon tapahtumana on nerokas idea. Meiltä täältä perinteisen bloggaamisen puolelta puuttuu kokonaan vastaava tapahtuma, mikä on kyllä aika sääli. Onhan toki gaaloja, mutta ne ovat rajatulle porukalle, kun Tubeconiin taas voi lähteä kuka haluaa. Avoimuus on takuuvarmasti yksi alan valttikortti. Jos joskus valitan tylsyyttä, muistuttakaa, että täytyy perustaa Blogicon?

laivalla-2

Sitten tapaus Katri. Jos joskus olen ajatellut jostain naisesta, että onpa ihana, niin nytpä kyllä löytyi voittaja. Tää Katri on ihan paras..! Upea tutkijanainen, joka sanoi esityksessään empatiakyvyn olevan supervoima. Koska olen empaattinen, olen siis supersankari? Höhö!

Mä en ole koskaan aiemmin ajatellut empatian olevan jotenkin erityisen tärkeä taito (eloonjäämistaito), kun taas Katri kertoi esityksessään sen olevan yksi tärkeimmistä ihmistaidoista. Sen avulla ihmiset ovat selvinneet menneisyydessä, sen avulla on voitu saavuttaa isoja asioita ja tulevaisuudessa se tulee olemaan yksi tärkeimmistä työelämätaidoista.

Kyllä mä sen olen tiennyt, että ihminen, joka osaa asettua toisen saappaisiin, on lähtökohtaisesti kaikista mukavin ihminen seuralaisena. Sellaiseen ihmiseen voi luottaa ja on helppo tehdä yhteistyötä.

Katrin jotain aiempaa esitystä samasta aiheesta voi katsella vaikka täältä.

laivalla-3

Tiedättekö te Eero Ettalan? Mun täytyy myöntää, että mä olen aika huonosti perillä tämän alan urheilijoista, vaikka harrastamistani talvilajeista lumilautailu on ollut ylivoimaisesti siistein laji. Eilisen jälkeen minäkin tiedän nyt kuitenkin kuka Eero on. Hän sai mut myös jälleen ajattelemaan henkilöbrändäystä ja ylipäätään yhteistyöjuttuja, koska kyllähän kumpikin on tärkeä asia bloggaamista ajatellen.

Itsehän en tee vakituisesti yhteistyötä minkään organisaation kanssa bloggaajana, mutta tietysti mielelläni tekisin, jos vain keksisin aiheeseen sopivia kuvioita. Tai oikeastaan mikä tärkeämpää; mistä olisi blogini kohderyhmälle eniten hyötyä.

laivalla-4

Vuoden Sponsorointiteko oli Veikkauksen ja Apulannan kumppanuus. Odotin jo keskiviikkona Veikkauksen ihmisten palkitsemisen jälkeen milloin Apulanta hyökkää lavalle, mutta se hetki tuli vasta eilen seminaarin lopussa, kun lavalle asteli joukko ihmisiä Sipe kärjessä. Skumpat juotiin Apulanta-mukeista, josta muuten täytyy sanoa, että varmaan mun paras tuleva kahvimuki!

Valokuvauksellisesti olin mukavuusalueellani aina silloin, kun lavalla oli joko urheilija tai rokkitähti. Kumpikaan ei heittänyt voltteja, mutta kyllä mulla sen kuvaamisen kanssa silti ihan tarpeeksi haastetta riitti. Se valo, se ikuinen valo..

Laivareissullisesti vedin myös ihan perustyylillä. Eilen missasin aamupalan, vaikka vahingosta viisastuneena olin säätänyt jo yöllä puhelimen Ruotsin aikaan. En vain ollut tajunnut, että aamupala loppuu jo ysiltä. Ensi kerralla osaan sitten molemmat. Sekä Ruotsin ajan että lukea lapusta moneltako viimeistään pitää olla. Tänä aamuna heräsin aivan liian aikaisin ja pakottauduin syömään. Se oli ihan hyvä idea, koska kahvin saamisen jälkeen aloin jo muistuttaa ihmistä.

Kaupoille kerkesin kunnolla vasta eilen illalla. Kiertelin kosmetiikat läpi, mutten ostanut mitään, koska en tavallaan tarvitse mitään. Tai kukaan ei ole markkinoinut mulle mitään kosmetiikkaa hetkeen, joten en tiedä tarvitsevani jotain. Suklaa oli ainoa asia, jota osasin ostaa. Tänään junassa huokaisin onnellisena mulla olevan Tobleronea, johon vieruskaveri naurahti, että sittenhän mulla on asiat just hyvin.

Niin on.

laivalla-5

Kiitos kaikille juttukavereille ja yhdistykselle itselleen! En ollut ajatellut postaavani tästä, mutta kirjoitin nyt kuitenkin, koska reissu oli niin hyvä! Mahtavia ihmisiä, joiden kaikkien nimiä en taida muistaa ja itsenikin esittelin lähes kaikille tapauksena, joka valokuvaa jalkapalloa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti