tiistai 15. marraskuuta 2016

Toimiston Ellu

Olen tässä suuressa valokuvaamisen kaipuussa viritellyt kuvaustreffejä ja tällä viikolla onkin yhdet sellaiset luvassa. Alkoi vähän kuitenkin jännittää ja niinpä ehdotin lauantaina Ellun luona käydessä, että hän voisi tulla mun testimalliksi, jotta muistaisin taas miten kameraa käsitellään ja miten kuvakulmia etsitään unohtamatta tietenkään mallin ohjaamista (missä olen kyllä hemmetin huono).

ellu-1

Täytyy sanoa, että olen kyllä henkilökuvauskuvakulmien kanssa hieman mielikuvitukseton. Koska eihän ihmistä voi kuvata kuin edestä, takaa, sivulta tai kun tyyppi makaa? Silti tiedän olevani henkilökuvauskoukutuksen kynnyksellä jollain tavalla.

ellu-1-2

ellu-1-4

Malli ja valo. Se on kai se juttu. Mistä valo tulee, mihin se osuu, missä silmät ja osaako valokuvaaja sitä valoa käyttää. Meillähän ei sunnuntaina ollut muuta kuin tasaisen harmaa talvinen Turku.

Onneksi mallinani ollut toimiston Ellu on ihana!

ellu-3

Kerran olin Ellulle mielestäni turhan töykeä. Vahingossa. Hän kysyi kannattajaristeilyllä sunnuntaina kuinka menee ja minä örisin jotain hyvin lyhyesti vastaukseksi. Oloni oli siinä vaiheessa aika pitkälti juuri sellainen, kun noin 4 tunnin yöunien jälkeen yleensä on laivan vielä täristessä mukavasti. Huh huh. Se oli aika hirveää. Onneksi Ellu ei ollut moksiskaan ja jo seuraavalla viikolla lähestyi minua kuvaushommat mielessä.

Sittemmin Ellu on käynyt lenkittämässä mua, mikä onkin ihmisessä aina hieno piirre. Mua pitää lenkittää, kun se on välillä muuten niin ylivoimaista. Viime perjantaina me myös tanssitettiin toisiamme ja lauantaina tuijotettiin Huuhkajien peliä.

Voiko olla parempaa kuin ihminen, jonka kanssa voi katsoa jalkapalloa?

ellu-4

Ellu on mun mielestä myös aika kovis. Hän on tuhat kertaa rauhallisempi kuin minä, urheilullinen ja töissä Tepsin toimistolla. Tähän sellainen hauviksen kuva?

ellu-2

Tykkään tällaisista malleista, jotka oma-alotteisesti alkavat esimerkiksi punnertaa kesken kaiken, koska onhan punnertamisen kuvaaminen nyt hauskaa! Tästä vain puuttuu pallo niskasta, mutta menee kai se näinkin. Ainakin valo oli parempi kuin Impparissa.

Ei me silti kokonaan ilman palloa ja liikettä jääty, kun tämä entinen käsipalloilija teki vähän väliä lumipalloja heitellen niitä jokeen. Minä olin kuin kissa, joka juuri oli nähnyt lankakerän. En siis hypännyt jokeen perässä, mutta kuvia oli saatava.

ellu-1-3

Noh, viikonloppuna lisää kuvailuja, jos vain ei kovin paljon sada. Uskallanko kysyä mitä tuumaatte näistä kuvista?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti