sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Jako

Kun futiskausi oli loppumaisillaan, aloin miettiä paniikissa millä kuvaamisella mä täytän vapaa-aikani ja ylläpidän jonkunlaista tuntumaa kameraani. En keksinyt mitään parempaa kuin henkilökuvaus ja oikeastaan halusin kovasti päästä kuvaamaan futareita jossain muualla kuin kentällä peliasuissa.

Jonkun sattumuksen kautta sovin Jakosen Oskarin eli Jakon kanssa kuvaustreffit marraskuulle. Siinä meni viikko jos toinenkin, mutta lopulta saimme aikataulut sopimaan ja tapasimme jokirannassa eräänä lauantaina.

jako

Jännitin varmaan enemmän kuin yhdenkään futismatsin kuvaamista ikinä, vaikka ihan turhaan, koska Jakosta nyt saa hyviä kuvia yrittämättäkin ja toisaalta minä kun saan mun 70D:n käsiini, en muista enää jännittää (paitsi Turun derbyissä). Olin sinänsä aika huono sanomaan mitä pitää tehdä tai miten olla, koska Jakon perusilme riitti ihan hyvin. Tyypillähän on yhtä uskomaton hymy kuin kaikilla muillakin Tepsijätkillä (ja olenko jo maininnut tarpeeksi monta kertaa ne silmät!?), mutta en aina välttämättä kaipaa hymyä henkilökuviin (vaikkei siitä mitään haittaa tietenkään ole). Minusta vakavat tai jopa vihaisetkin ilmeet ovat erittäin kuvauksellisia, mutta kuvauskohteeni ei halunnut olla hyvänä päivänä vihainen.

Olin hieman yllättynyt siitä kuinka pitkä Jako on. Ei sitä jotenkin ole tullut ajatelleeksi futiskuvia tehdessä ja nähdessä. Kun yritti päästä itse esimerkiksi Jakon silmien tasolle, ei se ollut kovin helppoa, kun maasta minäkin ponnistan ja penkin päällä olinkin jo sitten liian korkealla. Päädyin ratkaisuun, joka mielestäni oli kaikista helpoin eli tuhahdin Jakolle lopulta "voitko lopettaa olemasta noin pitkä".

jako-2

jako-3

Se kuvaamisesta, sillä jotain paljon mielenkiintoisempaa on tarjolla! Minä halusin nimittäin haastatella tätä nuorta lupausta itse jalkapallosta ja ennen kaikkea selvittää, mitä hyökkääjien päässä liikkuu. Puolustajien kanssa olen jo nimittäin jutellut joitakin kertoja pelaamisesta, mutta hyökkääjät ovat jotenkin jääneet, krhm, paitsioon.

jako-5

jako-6

Oskari Jakonen on syntynyt 22.4.1997 Lahdessa ja aloitti pelaamaan 5-vuotiaana. Hän pelasi Salon Palloilijoissa eli SalPassa vuoteen 2014 asti, josta siirtyi Tanskaan (Midtjylland U19) 2014 tammikuussa. Samana vuonna Jako kuitenkin tuli takaisin sieltä ja pelasi loppuvuoden vielä SalPan riveissä. Vuoden 2015 alusta hänen joukkueensa on ollut TPS.

Jalkapallon merkeissä Jakon voi bongata myös Suomen maajoukkueen väreissä. Hän pelasi ensimmäisen maaottelunsa U15 maajoukkueessa ja siitä asti ollutkin melkein koko ajan mukana.

Luonteeltaan Jako on omien sanojensa mukaan kentän ulkopuolella hyvin rauhallinen, mikä näkyy myös kentällä. Jalkapallon kannalta hieman negatiivisena piirteenä hän pitää kiltteyttään, ainakin kun se seuraa kentälle mukana. Hän on myös erittäin kärsivällinen. Minä lisäisin tähän listaan Jakon olevan erittäin mukava ja henkilö, jonka kanssa on helppoa olla oma itsensä.

jako-7

Jako on hyökkääjä eli joskus vuonna 2013 olisin kirjoittanut: se tyyppi, joka juoksee kuin tuli perseen alla päätyyn ja sitten syöttää pallon keskelle tai tekee itse maalin. Nyt kirjoitin sitten niin vuonna 2016, että eipä siinä. Oikeastaan juuri sen takia halusinkin keskustella jonkun oikean pelaajan kanssa näistä asioista, jotta ymmärtäisin mitä kaikkea siellä kentällä tapahtuu sen lisäksi mitä mä näen kameran etsimen läpi.

Kysyin Jakolta joutuuko hyökkääjänä ajattelemaan kuinka paljon seuraavia siirtoja. Oikeastaan kaikki perustuu ennakointiin ja jos ei tiedä jo valmiiksi mitä tekee seuraavaksi, ei tee yhtään mitään. Hän ajattelee mihin kannattaa liikkua saadakseen tilaa mahdollisimman paljon, jos saa pallon tai että milloin kannattaa juosta puolustuslinjan taakse, että ajoitus on oikea.

Harhautukset taas tulevat samalla tavalla selkärangasta kuin minulla vaikka 70D:n kaikki nappulat. Puolustaja pitää saada liikkumaan suuntaan mihin itse ei ole menossa. Kuulostaa ehkä yksinkertaiselta, mutta ei kuitenkaan ole sitä. Hienot harhautukset ovat minusta melkein se jalkapallon koukuttavin juttu. Se kuinka pelaaja saa pidettyä pallon hallussa läpi kaikkien puolustajien, siinä on vaan jotain todella upeaa.

Jako kertoi myös kuinka puolustajien liikkeitä täytyy osata lukea esimerkiksi kummalla jalalla paino on, jotta tietää kummalta puolelta viilettää ohi. Asia, jota en todellakaan ole aiemmin edes ajatellut. Ja kuinka muka he kentällä ehtivät ajatella näitä? Siellä se ilmeisesti vaan on, selkärangassa. Ainoa asia, jota kentällä oikeastaan tietoisesti ajattelee, on se miten voittaa se peli.

jako-8

Koska kaikissa matsikuvissa pelaajilla on aina tosi vakavat ilmeet, kysyin miltä se kentälle meneminen oikein tuntuu. Jako vastasi, että aiemmin se jännitti aina, mutta nykyään osaa kääntää jännityksen positiiviseksi energiaksi.

jako-10

Jakon mielestä paras fiilis jalkapallossa on se, kun tekee tosi hienon maalin. Siitä tulee kunnon itseluottamusbuusti ja sen jälkeen tuntuu, että kaikki onnistuu.

En kysynyt mikä on paskinta, mutta siitä kyllä mikä sattuu eniten. Ei ne toisten nappikset kuulemma kovin hyvältä tunnu, mutta ikinä ei voi jäädä kovin kauaksi aikaa kieriskelemään, kun tietää, että on vaan pakko jatkaa. On juostava se kipu pois. Pelin jälkeen hetken kopissa istumisen jälkeen kipu sitten iskee vasta kunnolla. Ei kuulostanut kovin kivalta. Kaikista eniten on sattunut silloin, kun aikoinaan reisipala hajosi, mutta säästän teidät nyt yksityiskohdilta, vaikka mistä muusta sitä kirjoittaisi enemmän mielellään kuin futarin reisipaloista?

jako-11

jako-12

Jakon uran kaksi hienointa maalia: viimeinen SalPa-peli, kun veti vasurilla jostain tosi kaukaa ja menneeltä kesältä matsissa EIFiä vastaan 2-1 -maali, koska se oli tärkeä maali.

jako-14

Kannattajia Jako arvostaa todella paljon, enkä kyllä yhtään ihmettele. Heitä on niin paljon ja he saavat joskus jopa vierasmatsin tuntumaan kotimatsilta, mikä kuulostaa kyllä upealta! Kannattajat myös tukevat, vaikka menisi huonosti ja muutenkin heistä tulee olo, että on oikeasti iso juttu pelata Tepsissä. Kentälle kuuluu kaikki huudot ja kannattajien kannustaessa jaksaa pelata. Jos olisi tyhjä katsomo, tilanne olisi aivan eri.

jako-15

Tästä menneestä kaudesta 2016 on jo toivuttu, vaikka menikin viimeisen derbyn jälkeen aikaa ymmärtää mitä tapahtui. Se häviö oli Jakon futisuran paskin hetki. Nyt kuitenkin, kun on jo treenattu joitakin viikkoja, odotetaan kovasti tulevaa kautta ja olisi kiva päästä pelaamaan tosissaan. (Niinpä! Pääsispä kuvaamaan!)

jako-17

jako-18

"Veritas on makee" vastasi Jako, kun kysyin miltä tuntui kuulla pelipaikkauutinen Pikku-Torressa. Hän on tenavana käynyt katsomassa Veritaksella Tepsin kotipelejä, joten TPS kuuluu hänen mielestään sinne. Heidän koppinsa on siellä, joten aika luonnollista muutenkin ajatella Veritas kotikentäksi. Itselleni tulee olemaan aivan uusi elämys se, että Veritas on TPS:n ainoa oikea pelipaikka.

jako-19

Vapaa-ajalla Jako hengaa frendien kanssa. Joukkueesta Jako mainitsee Kinnusen Jurin, kun kysyin kenen kanssa hengaa eniten ja kertoo, etteivät juttele kovin paljon jalkapallosta. Vähän joskus, mutta mieluummin keskittyvät vapaa-ajalla aivan muuhun. Ja koska tämä kiinnostaa aina: kyllä, Jako on sinkku.

jako-20

Hauska fakta: Jakolla on maailman pahin esiintymiskammo! Kentällä sitä ei kyllä muista eikä haittaa, vaikka katsomossa olisi miljoona ihmistä, mutta koulussa ei pysty pitämään esitelmää edes vähää alusta.

jako-27

jako-4

Jos ette jo fanita Jakoa somessa, käykää nyt ihmeessä klikkailemassa jätkä seurantaan twitterissä ja instassa.

jako-28

jako-30

Mitäs tykkäätte näistä marraskuisista kuvista? Entä koko postaus, oliko joku juttu, joka jäi mietityttämään? Onko jotain mitä muuta olisitte halunneet Jakosta tietää?

Oli tosi hauskaa toteuttaa tällainen ihan oikea haastattelu jalkapalloilijasta, vaikka alunperin en kyllä ajatellut mitään muuta kuin valokuvaamista. Sitten tajusin, että postaukseen voisi kirjoitella itse pelaajasta jotain. Opin ymmärtämään tosi paljon paremmin jalkapalloa enkä malttaisi odottaa, että pääsen näkemään pelaamista taas.

Kiitos siis Jakolle itselleen mallitouhuista ja haastattelun antamisesta! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun haastattelin ketään ja kirjoitin sen pohjalta. Toivottavasti te lukijat viihdyitte postauksen parissa!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti