sunnuntai 31. joulukuuta 2017

VUODEN VIIMEINEN VIIKKO

Vuoden viimeinen viikko on ollut täynnä odotusta ja lopulta erittäin tyydyttävä kaiken sen keskellä, mitä olen odottanut tapahtuvaksi. Se on tuonut mukanaan yllätyksiä kuin myös rauhaa. Viikon takainen keskittymishäiriö on enää muisto päässäni, joka liian varhain on alkanut syöksemään ulos harmaita hiuksia.



Maanantai oli vuoden laiskin päivä. Nukuimme päiväunet, vaikkemme olleet edes vielä kunnolla nousseet sängystä ensimmäistäkään kertaa. Päivämme alkoi vasta neljän jälkeen, kun aurinko oli juuri laskenut maapallon taakse eikä enää tehnyt varjoja pihaamme kymmeniä vuosia kasvaneista männyistä ja kuusista.

Tiistaina pakkasimme maallisen matkaomaisuutemme ja ajelimme takaisin Turkuun Etelä-Pohjanmaalta. Olisin halunnut vessaan jo ennen Virtoja, mutta luulin Kurun pelastavan emmekä siksi käyneet heittämässä kyläkierrosta 6789 asukkaan pitäjässä vaan ajoimme suoraan Kuruun. GT Vaskivesi ei oikein vakuuttanut, joten toivoin Kurussa olevan sellaisen huoltoaseman, jolla voisi pysähtyä. No ei ollut ja matka jatkui. Kusi housussa jatkoimme eteenpäin, vaan ei ollut Keidas 65 auki sekään. Matkamme ja kuskin penkin pelasti Ylöjärven Kyrönlahdessa sijaitseva kioski-kahvila, josta muuten sai erittäin hyvää kahvia. Yhden pysähdyksen taktiikalla seuraava pysähdyksemme olikin vasta Turun Orikedolla, jonne en osaa ajaa koskaan oikein, sillä mielestäni Helsinkiin päin kääntyminen on todella hankalaa motarilta. Ajotyylistäni kuulemma huokui vatsalaukkuni tyhjyys ja jos aviokriisiä ei joulun pyhinä saanut aikaiseksi, pystyi sen hankkimaan ihan vaan kaupungissa leikkimällä oman elämänsä Ari Vatasta.


Keskiviikkona heräsin Turun tummaan arkeen, sillä iltavuoroviikosta huolimatta herätykseni oli ennen aurinkoa. Kun aurinko alkoi nousta, minä olin jo asetellut pyllyni töissä toimistotuolin reunalle. Sillä en kai nyt millään voi istua tuolilla niin kuin kuuluu. En millään.

Keskiviikko, torstai ja perjantai olivat yhtä väsymystä. Perjantaina kuitenkin oli luvassa jotain, mitä olin odottanut rystyset valkoisina.

Kyse oli puhelusta. Sain tietää mitä aineita saan alkaa mättää, jotta vireystasoni nousisi jälleen normaaliksi ja toivottavasti vähän ylikin. Innostuin nimittäin tästä Susannan tarinasta niin paljon, että kävin itsekin mittauttamassa vereni. Onnekseni pääsin kokeisiin ja nyt olen taas yhtä lääkemääräystä köyhempi. Saan popsia ainakin d-vitamiinia kalsiumin kera koko lopputalven, kuten olisin toki muutenkin tehnyt, mutta ehkä turhan vähäisinä annoksina.

Tiesittekö, että d-vitamiinin puutos saattaa vaikuttaa verenpaineen nousuun, hiustenlähtöön ja ihon kuivumiseen?

Vuoden viimeinen viikko toi siis mukanaan ainakin opetuksen. D-vitamiinia kannattaa nappailla läpi talven ja etenkin, jos sattuu olemaan vähän lihava, sillä d-vitamiini varastoituu mielellään rasvakudokseen eikä näin ollen kulkeudu elimistön käyttöön kovin suurina annoksina.

Sain myös rauhan, koska tiedän olevani pelastettavissa väsymyksen kourista ja tuleva uusi vuosi alkaa piristymällä samaa tahtia kuin päivät pitenevät. Yllätyksistä ei juuri nyt ole sinänsä raportoitavaa, mutta toivottavasti ensi vuonna on?!

Vuosi 2018, olen valmis. Tule.

kuva musta: Tero

torstai 28. joulukuuta 2017

MITEN PÄÄSIN EROON NÄPYISTÄ LEUASSANI

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Aikoinaan, kun asuin vielä Seinäjoella ja työterveyshuoltomme oli Terveystalolla, puhuin 2 kertaa lääkärille leukani vallanneista punaisista tulehtuneen näköisistä finneistä. Olin kuullut, että iho-ongelmista kannattaa sanoa lääkärille. Molemmilla kerroilla lääkärit antoivat diagnoosiksi ruusufinnin ja toisella kerralla sain puoli vuotta kestäneen antibioottikuurin.

En tykkää lääkkeistä, joten tuo syksy (2012?) oli viimeinen, jolloin olen suuni lääkärillä käydessä avannut liittyen naaman näppylöihin. Olen kaikki nämä vuodet tähän asti yrittänyt keksiä mikä sen oikeasti aiheuttaa, kun joka syksy ja kevät mun leuka räjähtää ja ainoa ajatus, johon jäin aina jumiin oli se, että molempiin liittyy puiden homeiset lehdet maassa mätänemässä. En siis loppujen lopuksi ostanut ruusufinnidiagnoosia, vaikka en minä toki lääkäreiden ammattitaitoa lähde aliarvioimaan, en vain yksinkertaisesti halua hyväksyä ongelmaa, jota ei muka voi hoitaa muulla kuin lääkkeillä.

Yritin päästä yli homeisten lehtien ajattelusta, kun hain syksyn ja kevään yhtäläisyyksiä. Aloin ajatella yleisemmin vuodenajan vaihtumista ja sitä, mikä silloin muuttuu. Pääsin vähitellen jäljille menneen syksyn aikana ja viimeinkin sain huutaa bingo kasvorasvoja naamalleni läiskiessä. Ehkä kyse oli joskus aikoinaan ruusufinnistä tai ehkä ei, ehkä kyse oli joskus epäsopivista kosmetiikkatuotteista tai ehkä ei, mutta tämä on varmaa: näppylät olivat ihon hätähuuto. Siltä puuttui kosteus.

Siksi ihoni tuli kesällä toimeen kanssani ja talvella ei. Sitä en vielä tiedä toimiiko teoriani kevään suhteen, mutta aika varma olen tästä, koska sain tämän syksyn näppyläräjähdyksen taltutettua kosteuttavilla aineilla. Koskaan ennen siihen ei ole toiminut mikään muu paitsi ne typerät antibiootit, kun en ole osannut hankkia kuivan ihon tuotteita.


Tällä hetkellä voitelen kasvoni mm. näillä:

1. Lumenen Valo Arctic Berry Cocktail, kun käyn illalla suihkussa ja haluan hemmotella ihoani yötä vasten. Ihana tuote, vaikka aluksi tämän kanssa meinasi olla ongelmia, koska luulin sen aiheuttaneen allergisen reaktion, mutta se olikin ihan eri puteli, joka sen aiheutti.

2. Jurliquen seerumi on käytössä päivittäin kosteusvoiteen alla, koska muuten ei tule kosteutusta tarpeeksi. Tämä toimii kesäaikaan varmasti hyvin yksinäänkin ilman mitään kosteusvoidetta.

3. Lumenen Sisu-sarjaan kuuluva kosteusvoide vain siksi, koska haluan kuluttaa sen loppuun. Sopii hyvin talveen minulla. Tämän käytettyäni korkkaan Biothermin putelin.

4. Weledan Iris-yövoide, tämäkin aiemmin avattu ja nyt hyvä ajankohta käyttää loppuun. Tämän jälkeen käytössä tulee olemaan ACOn kuivan ihon yövoide.

Vaikka siitä on jo pari kuukautta, kun tajusin mulla olevan kuiva iho, ihmettelen vieläkin sitä kuinka mulla voi olla muka kuiva iho. Mä luulin aina tähän asti, että oon joku ihan normaali sekaihoinen, joka vielä rasvoittuu helposti, vaikka se rasvoittuminenkin on todennäköisesti ollut kuivan ihon hätähuuto samalla tavalla kuin ne näppylät.

Halusin kirjoittaa tästä siksi, jos joku muukin on kamppaillut tämän saman asian kanssa syksyt ja keväät. Todella ärsyttävä vaiva nimittäin, mutta kokeile tätä, jos kaikkea muuta olet jo testannut: kosteutta näppylöille!! Ja vaikka minä vihaan antibiootteja, se ohje on ihan pätevä, että iho-ongelmista kannattaa ja pitää puhua lääkärille.

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

JOULUN JÄLKEEN ON HYVÄ ARKI

Tv:ssä pyörii Hyvät ja huonot uutiset, mies vieressä chattaa tabletilla jossain nettichatissa opettaen intialaisia koodaamaan ja minä mietin mikä ihme minua viehättää Mikko Kuustosessa. Olen kai saavuttanut jonkunlaisen vanhuuden rajan.

Maha on täynnä joulun jäljiltä. Vuorotellen kinkkua ja suklaata eli paras mahdollinen ruokavalio. Olo on väsynyt, sillä olin taas kuskina meille kaikki kilometrit Vimpelistä Turkuun ja siihen päälle kävin vielä pikaisesti Kupittaan Cittarissa, josta parhaat alesuklaat olivat ahnaat turkulaiset jo käyneet hamstraamassa.


Jouluna ehti rentoutumaan kunnolla ja sen ansiosta odotan jo malttamattomana tulevaa uutta vuotta. En vielä tiedä mitä kaikkea haluan ensi vuonna toteuttaa, mutta on todella vahvasti sellainen olo, että tulen saamaan aikaiseksi paljon enemmän kuin tänä vuonna.

Aion liikkua, kuvata jalkapalloa, tehdä töitä ja järjestellä kotia. Eli keskittyä siis ihan perusarkeen, kuten aina ennenkin, mutta haluan saada aikaiseksi enemmän kuin ennen! Haluan osata enemmän erilaisia asioita ja olla läsnä omassa elämässäni.


Joko te odotatte uutta vuotta? Onko suunnitelmissa jotain uutta?

Musta tuntuu, etten ole pitkään aikaan odottanut mitään niin paljon kuin just nyt uutta elämää, vaikka sinänsä mitään erikoista ei edes ole tiedossa. Optimistille kai riittää vain tieto siitä, että vuoden pimein päivä on taas ohi ja ollaan jo kovasti menossa kevättä kohti 😄🙊

maanantai 25. joulukuuta 2017

JOULU VIMPELISSÄ

Kyl maar me ajeltiin lauantaina Turusta Vimpeliin, vaikka ajokeli nyt ei mikään paras mahdollinen ollut kaikilla osuuksilla. Silti mua aina eniten stressaava Kuru oli melkein koko matkan parhaat 90 kilometriä, kun paskin keli oli Tampereen motarilla, jossa lumimoskan päälle heitettiin lisää suolaa ja osalla ihmisistä oli niin hirvittävän kiire ja osalla ei niinkään. Kova vauhti ja sohjo ovat vähän kuin merileijona ja keisaripingviini samassa rannassa (tuli katsottua eilen pingviinidokkari).

Alavudella ja Kuortaneella alkoi näyttää ihanan jouluiselta, kun pellot olivat lumen peitossa. Ihanaa, kun kaikesta ilmastonmuutoksesta huolimatta saatiin taas pitkästä aikaa valkoinen joulu.

Vimpelissä korkattiin kinkku jo lauantai-iltana ja ai että se oli hyvää lämpöisenä. Niin pehmeää ja maukasta!

Kuviakin olen ottanut pari. Oli pakko ottaa kamera mukaan tänne, kun täällä on aina niin helposti saatavilla kaikki kuvaamisen arvoinen. Kaikki ympärillä oleva luonto siis. Takapihan pihlajalle sopii lumi päälle oikein hyvin, punatulkut vain puuttuvat.




Seuraavassa kuvassa on tilanne, jota jotkut odottavat joululta eniten. Että saavat seata kinkun riisipuuroon. Ihan totta! Tämä on joku Alajärveltä äidin lapsuudenkodista lähtöisin oleva juttu, siellä siis vedettiin lihapullia riisipuuron kanssa ja äiti on vain nyt sitten soveltanut sitä jouluun näin ja levittää tätä ilosanomaa sillä tavoin, että tämä on varmaan pian ihan hittiruoka. Itse en ole kokeillut, enkä kokeile. Kinkku ja puuro erikseen. (Olisin puurooni kaivannut kanelia, mutta ainoa purkki, joka löytyi kaapista oli parasta ennen 7/2007.)


Vimpelissä käymiseen liittyy aina myös Hallapurolla vierailu. Hallapuro on siis Vimpeliin kuuluva sivukylä, erämaa. Kyllä siellä ihmisiä asuu sopivin välimatkoin ja kun astuu autosta ulos, mistään ei kuulu hiiskaustakaan. Jonkun koira saattaa haukkua jossain kaukana, mutta mitään muita ääniä ei ole. Minä niin muutan vielä joskus Hallapurolle pitämään luovia taukoja. Jos saisin asua tuolla kesäaikaan pari viikkoa, mulla olisi blogin luonnosteksteissä vaikka ja mitä seuraavalle puolelle vuodelle. Ihan huikea paikka!





Aattoajelun jälkeen hautausmaan kautta kotiin.

Olin tänä vuonna ollut jotenkin erityisen kiltti ilmeisesti, kun sain lahjoja ihan kunnolla! Tytöt olivat ostaneet mulle hienon objektiivimukin ja huikean Hakuna Matata -paidan! Haha! Äitiltä sain puurokattilan, joten Turussa tullaan ilmeisesti syömään lihapullia ja riisipuuroa vuonna 2018. Tai siis joku muu syö, minä jätän sen siihen puuroon. Kanelikin on ostettu sentään tällä vuosikymmenellä.


Leppoisaa on siis. Vielä tämä päivä saadaan nauttia lomailusta, kun huomenna sitten täytyy taas poistua Varsinais-Suomeen viettämään vuoden viimeisiä päiviä.

Uusi vuosi 2018, ai vitsit en malttaisi odottaa! Jaksaksää? Toivottavasti joulu meni hyvin just sulla siellä ruudun toisen puolen 😊

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

HYVÄÄ JOULUA



Minä haluan kiittää teitä kaikkia lukijoitani kuluneesta vuodesta ja toivotan teille kaikille erittäin hyvää joulua!

lauantai 23. joulukuuta 2017

JOULUVIIKKO

Lahjat on paketoitu, petivaatteet vaihdettu ja tiskit tiskattu. Työviikko hoidettu alkuviikosta erittäin pirteästi ja loppuviikosta sitten vähän vähemmän pirteästi, huhheijaa. Torstaina juuri ennen lounasta iski ihan järjetön väsymys, johon ei auttanut edes kahvi ja hädin tuskin jaksoin edes hymyillä eli tilanne oli todella vakava. Eilen olin koko päivän hillittömän levoton ja mietin onko nyt mennyt jo liian kauan ilman urheilukuvausta, kun alkaa ADHD taas iskeä, höhö! Noh, ehkä kyse ei ole siitä vaan kaikesta muusta ympärillä tapahtuvasta.


Keskittymiskyky on kyllä sellainen supervoima, johon kannattaa panostaa. Jos satut omistamaan hyvän keskittymiskyvyn ihan luonnostaan, onnittelen. Olen myös äärimmäisen kateellinen teille, jotka pystytte käymään ylipitkiä exceleitä läpi joka päivä kyllästymättä niihin. Jos mun täytyy käydä joku excel läpi, mulla on jossain välilehdessä twitter auki, jotta voin lukea sitä välillä ja sitten taas jatkaa. Mä en kertakaikkiaan pysty käymään yhtään exceliä läpi ilman twitteriä. Eräät työhöni kuuluvat paperiset listat sentään lähes aina pystyn selaamaan läpi ilman muita aktiviteetteja, mutta kyllä niidenkin kanssa on täytynyt joskus taistella.


Tänään mun pitäisi pystyä keskittymään autolla ajamiseen reilu 5 tuntia. Ajokeli tulee olemaan kuulemma erittäin huono, mikä mua kyllä vähän epäilyttää. Juu, sataa lunta, mutta se muuttuu vedeksi päivällä ja olemme perillä toivottavasti juuri ennen kuin tiet jäätyvät. Noh, varovainen täytyy silti olla ja tosiaan, oli keli mikä tahansa, pitkän matkan ajo vaatii aina vähän enemmän voimia.

Niin parasta, kun saa vihdoin hiljentyä joulun viettoon. Irtautua arjesta hetkeksi ja viettää aikaa läheisten kanssa. Tykkään

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

STRESSIÄ JA RENTOUTUMISTA

Vaikka mä en ole mikään erityisen suuri jouluintoilija vaan ennemminkin siinä sivussa joulunautiskelija (joulu tulee kuitenkin, sitten syödään kinkkua ja sitten se jo menikin), meinaa stressi iskeä näin jouluviikolla. On muka niin paljon kaikkea pientä muistettavaa ja ollut jo toki alkuviikkoon kaikenlaista ohjelmaa, ettei ole ehtinyt paljon kotonakaan olemaan.

Maanantaina kävin Kaarinassa osteopaatilla myöhään illalla ja tiistaiaamuna suoritin ehkä elämässäni aina eniten stressaavan asian eli vein auton huoltoon. Olen ryssinyt syksyn aikana pari kertaa tuon auton kanssa enkä ole ollut ihan varma olenko rikkonut sen pohjasta jotain, joten odottelin tuomiota normaalia enemmän hermona.

Iltapäivällä sain tietää, että kaikki hyvin ja niinpä kipitin onnellisena hakemaan pösön korjaamolta. Tulin niin iloiseksi, kun koko homma meni ihan putkeen Rahaakin meni hieman vähemmän kuin olin ajatellut ja se nyt varsinkin ilahdutti.


Kävin kotona kääntymässä ennen kuin suuntasin jälleen Kaarinaan. Ohjelmassa oli KaaPon glögi-ilta ja kävinpä siellä näyttäytymässä 😄



Vieläkään ei iskenyt mikään hurja hinku valokuvata mitään jalkapalloon liittyvää, mutta kyllä tuo koutsisedän takki muistutti jotenkin jostain. Että futisseurojen logojen kuvaamisessa on jotain hauskaa ja että 13.1.2018 olen iskussa taas. Siihen asti lepuutan futiskuvaussilmääni.

Glögi oli hyvää ja paikalla glögi-illassa pari tuttua, vaikken noin muuten kaapolaisia hirveästi tunne. Vielä. Eihän sitä tiedä, vaikka innostuisin ensi vuonna kuvailemaan KaaPoa, jos Veikkausliiga-matseja ei ole tarpeeksi usein.

Kaarinasta tulin kotiin sen verran aikaisin, että pakotin itseni väsäilemään vielä kotihommien parissa, jotta loppuviikosta ei tarvisi stressata niin paljon. Itse asiassa loppuviikon haluan ottaa todella paljon rennommin, vaikka muutamia asioita to do -listalla vielä on. Tänään menen ainakin taas jumppaamaan ja huomenna taidan käydä vielä ostoksilla viimeisen kerran ennen joulua.

Alkaako teillä olla joululahjat jo kasassa?

maanantai 18. joulukuuta 2017

MITEN MENI VUOSI 2017

Vieläkin jotenkin vaikea uskoa vuoden 2017 olevan jo lopussa. Enää viikko jouluun ja 2 viikkoa koko vuotta jäljellä. Uskomatonta.

Olen pitänyt niin totaalilomaa jalkapallosta ja valokuvaamisesta, että tosi hassua ajatella kuukauden päästä taas alkavan kuvauskauden. Että sitten sitä taas pönötetään kentän laidalla kuvausliivi päällä ja seurataan palloa.

Kokonaisuudessaan tämä vuosi on ollut tasaisempi ja rauhallisempi kuin viime vuosi. Olen lähinnä tammikuusta lokakuuhun vain kuvannut jalkapalloa ja päivisin käynyt töissä. Toisaalta - en tiedä voinko sanoa "tasaisempi", kun pinnan alla on pitänyt käydä kaikenlaisia tunteita läpi, mutta loppuvuodesta kaikki jotenkin loksahti paikoilleen, ympyrä sulkeutui ja sain rauhan tietyllä tavalla. Ja huonohan se olisi, jos ei mitään henkistä työtä olisi tarvinnut tehdä, sillä näinä vuosina ihmisenä kasvaminen minua tuntuu kiinnostavan eniten. Olen monta kertaa myös miettinyt kuinka voisin olla parempi ja ystävällisempi ihminen, mutta se kehitystyö ei nyt ihan vuodessa taida tulla valmiiksi.


Kesällä luin Unelmahommissa-kirjan (adlink), josta tuli hurja into bloggaamiseen ja osittain myös päivätyöhön. Rakastan kirjoittamista ja tietysti valokuvaamista, joten bloggaaminen on niin loistavaa, kun siinä voi yhdistää nuo molemmat asiat. Erona joihinkin bloggaajiin näen itsessäni sen, etten sinänsä haaveile siitä, että blogini suosio kasvaisi ja voisin jättää päivätyöni. Ehei! Menettäisin järkeni, jos minulla ei olisi päivätyön vaatimia aikatauluja ja rutiineja elämässäni. Se toki olisi kivaa, jos blogilla voisi ansaita pari roposta ylimääräistä päivätyön ohella, mutta en ole aivan onnistunut kuluneen syksyn aikana rakentamaan näitä hommia niin. Esimerkiksi nyt menneen viikonlopun sössin todella pahoin bloggaamisen kannalta, sillä en postannut mitään! Viikonloppuaamut ovat kuitenkin niitä parhaita postauspäiviä. Näin kuitenkin kävi, koska en ollut ehtinyt kirjoittaa ja ajastaa mitään valmiiksi.

Olen myös huomannut, että jos haluaisi blogata kunnolla, pitäisi kaikki valoisa aika priorisoida kuvien ottamiseen. Nyt olen hussannut viikonloppuna 2 päivänä taas valoisat ajat ihan muuhun. Jos bloggaisi työkseen, ei tietenkään olisi tällaisia ongelmia, kun silloin pystyisi ottamaan ne kuvat minä päivänä tahansa. Tai näin ainakin kuvittelen.

Toisaalta - futiskausi alkaa tammikuussa taas ja itselleni futiskuvat ovat aina ykkössijalla. Asukuvat ovat vain mukava lisä futismatsipostausten välillä.


Ihmissuhteet ovat välillä kivoja ja välillä hankalia kaikkina vuosina. Jotkut syvenee ja jotkut ei ja yleensä joka vuosi tulee uusia ihmisiä mukaan elämään. Niin tänäkin vuonna ja erityisesti jalkapallon kautta olen saanut tutustua kaikkiin hienoihin tapauksiin, jei!

Se harmittaa, että bloggaamisen kautta en ole tutustunut kehenkään uuteen ihmiseen koko vuonna. Susannan ja Reetan kanssa ollaan nähty kyllä. Yhdessä blogitapahtumassa taisin käydä, mutta se oli aika pieni juttu enkä ole edes kirjoittanut siitä, kun ei ole ollut sopivaa väliä sille.


Matkustaminen on usein mielessä, mutta siihen se sitten jääkin. Tämä vuosi oli siinä mielessä käännekohta, että sain vihdoin ja viimein hankittua passin, koska oli pakko. Mun pisin matka ulkomaille olikin Tallinnan laivareissu viime kuussa, höhö!


Liikunnan suhteen vuonna 2017 ei tapahtunut mitään erityisen suurta. Näin kameran linssin läpi juoksevia miehiä tosi paljon ja usein, mutta omat juoksukertani jäivät aika vähiin sitten lopulta. Ainakin loppuvuonna. Ja se taas johti siihen, että tuli hankittua salijäsenyys sekä pääsy ryhmäliikuntoihin taas pitkästä aikaa.


Vuodelle 2018 on paljon toiveita ja odotuksia. Ainakin toivon löytäväni enemmän aikaa liikunnalle sekä löytäväni hieman parempia ruokailurutiineja, kun pääsivät tuossa syksyllä lipsumaan yksitoikkoisuuden puolelle.

Valokuvauksessa haluan tuottaa parempaa laatua, mutten tiedä millaisia satsauksia se vaatii rahallisesti. Katsotaan. Sen tiedän, että jotain täytyy muuttaa, mikäli aion itseäni miellyttää.

Valokuvaukseen liittyen haluan ensi vuonna käydä kuvailemassa bloggaajien kanssa pal enemmän. Turun seudulla on oikeasti niin paljon erilaisia herkullisia taustavaihtoehtoja! Tän postauksen viimeinen kuva on esimerkiksi Naantalista.

Toivon myös tietysti päivätyön kohtelevan mua hyvin ensi vuonna, koska itse olen kohdellut sitä hyvin tänäkin vuonna. Olen jopa ajatellut opiskella englantia hieman ensi vuonna, koska tarvitsen kieltä silloin tällöin päivätyössä.

Vähän on sellainen kutina, että vuosi 2018 ei tule olemaan niin tasainen kuin tämä vuosi. Kääk!

kuvat musta: Susanna

perjantai 15. joulukuuta 2017

KARUSELLIVIIKKO

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Alkaa tämäkin viikko olla taas pulkassa, huhheijaa. Aikamoinen karuselli ollut ja vielä viikonloppuna edessä lisää pyöritystä!

 Hienoja päiviä tällä viikolla, mutta kaiken valoisan ajan joutunut kököttää sisällä. Tupakoitsijoiden kulta-aikaa, he kun ramppaavat ulkona jatkuvasti.

Meitsillä alkaa tukassakin olemaan taas pituutta, jeiii!

Juttelin tuossa jossain postauksessa siitä kuinka tekisi mieli hankkia jäsenyys Elixialta, koska mieli tekee jumppaamaan. Niinpä sitten maanantaina tein diilin ja kävin jo samana iltana hakemassa jäsenkortin sekä tutustumassa paikkoihin. Olipa aikamoinen yllätys kuinka iso liikuntakeskus tuo jokirannan Elixia onkaan! Het (vimpeläisittäin) monta eri jumppasalia ja huikea saunaosasto 😳 Naureskelinkin, etten minä mihinkään jumppaan taidakaan vaan saunomaan 😄

Huomasinpa vain sitten, ettei sillä pelkällä salijäsenyydellä pitkälle pötkitä, jos ei tiedä missä entisaikojen treenikengät on ja onko ne oikeastaan enää hyvät, kun niillä tuli kuitenkin jumpattua aikoinaan joitakin vuosia. Löysin toisen kengän, mutta toisen lokaatiosta ei ole mitään hajua vieläkään. Niinpä googlettelin maanantai-iltana nettikauppoja ja lopulta päädyin XXL:n puoleen tiistaina suoraan töistä päin. Se oli ihan hyvä valinta, sillä sain New Balancen treenikengät 40 eurolla!!

Googlettelu osui sen verran omaan nilkkaan, että törmäsin Stadiumin sivuilla ylihalpaan untuvatakkiin (40 e sekin) ja lopulta mun oli pakko tilata se, koska just tuollainen talvitakki multa on vielä puuttunut. Värikin on ihan ok ja oikeastaan hyvä vaan, ettei vaihtoehtona ollut mustaa.


Kyllä minä sitten koko keskiviikon mietin sitä, kun mulla oli illaksi jumppa varattuna. Vähän ressasi aikataulu, kun pääsen töistä aika myöhään ja käytännössä ei ollut aikaa kuin käydä kotona vaihtamassa vaatteet ja pakata kassi mukaan. Lisäksi uudet paikat jännittää aina, kun ei tunne käytäntöjä ja silleen.

Kerkesin kuitenkin ihan ajoissa paikalle. Olin aika varma siitä, etten tuon jumpan jälkeen pysty nauramaan moneen päivään vatsisten hapotuksen takia ja etten edes pysty jumpata kunnolla, koska oon niin rapakunnossa kaiken sairastelun jälkeen, mutta hitto!! Pysyin hyvin mukana hommassa, joissakin liikkeissä piti vähän keventää lopussa ja toistaiseksi olen pystynyt nauramaan ihan helposti.

Ja nauramisesta puheen ollen, selasin keskiviikkoiltana mun vanhoja HeiaHeia-merkintöjä, koska mua kiinnosti kuinka pitkä tauko mulla on ollut näistä ryhmäliikuntatouhuista. Jouduin selata noin vuoteen 2011, mutta sitä ennen repeilin mun ratsastuspäivityksille: "Mari käskytti ja Iivari pukitti.",  "Imbulla yritin vääntää asetusta ulospäin. Oli kummallista.", "Tupsun kans vähä takuttiin. OLi niin kauhean kiire, ettei oikeen ees pohjetta ehtiny väistämään..", "Tahvo kiersi kaviot etuosan ympäri.", "Vertti (avo)taipu, minä en." ja "Komilla vatsalaukkaa." 😄 (Millonhan muuten keksin, että oliskin muuten kiva mennä taas ratsastamaan nyt kun tuo jumppaharrastuskin piti saada takaisin?)

Eilen aamuna heräsin pirteänä ja olin hyvillä mielin, kunnes tuli päivän ensimmäinen vastoinkäyminen ja siitä se sitten lähti ihan käsistä. Koko aamun olin kuin myrskyn merkki, lounaalla oli pannaria jälkkäriksi ja yritin leppyä, mutta siinä vaiheessa, kun päivällä tajusin mobiiliverkon katoavan mun puhelimesta kesken kaiken, hakkasin päätä pöytään ja totesin päivän olevan kertakaikkiaan toivoton tapaus. Vaikka olikin torstai.

Se mobiiliverkko katosi siis siksi, kun vaihdoin liittymää ja sen siirtopäivä nyt vaan sattui olemaan eilen. Enpä muistanut ja mulla oli se uusi kortti siis kotona.


 Tonttu oli tuonut lahjoja olkkariin, hui!


Pääsin asioimaan vihdoinkin Postin pop upissa, vaikka mua harmittaakin, kun meidän postinumeroalueen pop up ei ole Kupittaan Cittarin pop up. Hain eilen itse asiassa paketteja 3 eri paikasta, mikä on kyllä vähän tylsää. Eniten tylsää on se, ettei Zalando tarjoa Postia vaihtoehtona.

Tilasin itselleni nimittäin Zalandolta synttärilahjaksi vihdoin uuden kukkaron. Rakastuin FREDsBRUDERin nahkaiseen lompakkoon, koska se on vaaleansininen ja käytännöllinen sisuksiltaan. Ja voi luoja miten pehmeää nahkaa. Booztin paketti tuli myös ja sehän sisälsi mm. kuoret puhelimeen.

Kauheasti kaikkea shoppailua joulukuussa, mutta tämä kuukausi ilmeisesti on vain sellainen aina. Tammikuussa sitten täytyy vain keskittyä jumppailemaan eikä harhailla kaupoissa.

Hei muistutuksena vielä tähän loppuun, että arvonta päättyy tänään!! Muistakaa osallistua! Ja hauskaa perjantaita sekä viikonloppua! Mulla on vähän menoja, joten luvassa ei välttämättä ole postauksia. Kirjoitan sitten, kun ehdin.

tiistai 12. joulukuuta 2017

TÄNÄ VUONNA LÄHETÄN JOULUKORTTEJA

Siitä on 9 vuotta, kun siirryin postinjakajan työstä muihin tehtäviin. Postinjakajan työ ei ole mikään helppo työ, ei fyysisesti eikä henkisesti ja jouluviikolla työpäivät venyvät 9-12-tuntisiksi, vaikka kuinka yrittäisi lajitella ja jakaa nopeasti. Tai näin ainakin oli silloin 9 vuotta sitten, nykypäivän postinjakajan olen nähnyt viimeksi syyskuussa ja silloinkin siviilissä.

Sain silloin aikoinaan ilmeisesti tarpeekseni joulukorteista, enkä lähettänyt niitä koskaan, vaikka mulla olisi ollut kyllä joulumerkkejä sitä varten. Mulla on nytkin menneiden vuosien joulumerkkejä joitakin arkkeja, hehe!

Nyt on ilmeisesti kulunut korttien lajittelusta ja jakamisesta tarpeeksi kauan aikaa, sillä tänä vuonna minäkin lähetän joulukortteja! Haluan taas alkaa lähettää joulukortteja, joten aloitin tänä vuonna varovaisesti laittamalla kortit lähimmille serkuille ja pikkuserkuille. Osoitteet jouduin ikävästi kysymään kaikilta suoraan, mutta ensi vuonna ne onkin sitten jo tallessa valmiiksi ja voin vain keskittyä yllättämään ihmisiä, hihi!





Muistattehan postittaa joulukortit tänään, jos aiotte käyttää halvemmat merkit!

maanantai 11. joulukuuta 2017

ONNEA PIMEYTEEN TUOVAT ASIAT JUST NYT

Marraskuun pimeysmasennuksesta on todellakin päästy yli, koska haluan listata just nyt eniten onnellisuutta lisäävät asiat. Enää vajaa pari viikkoa, kun päivät alkavat taas pidetä! Jeeeeee!


♡ Tulin tosi iloiseksi, kun ihmiset muistivat eilen synttärini! Sain monia onnitteluviestejä henk.koht. eikä vaan niin, että aktiivisimmat spämmäävät facessa. Siis ei siinäkään vikaa ole, mutta kyllä henkilökohtaisuus lämmitti erityisesti! Olen itse ihan saaterin huono onnittelemaan ketään facessa ja pitäisikin tästä lähtien muistaa onnitella mieluummin viestillä kuin yleisesti faceseinälle.


♡ Parilapannu! Hannatikkeli tästä puhui mulle joskus tänä vuonna ja se syöpyi päähäni totaalisesti. Yleensä en muista mitään, mitä tuo kielillä puhuva nainen mulle on sanonut (olen ihana, tiedän). Halusin siis parilapannun koristamaan keittiötäni ja tarkoitus olisi sillä vielä joskus jotain kokatakin.


♡ Heräteostoksena juoru hyllyn päälle. Tavoitteena on pitää se hengissä, koska juoru on jotenkin kiva huonekasvi.


♡ Uusi banneri tässä blogissa ja kaikki muu pieni ulkoasusäätö. Aina sitä mietii miten tätä blogia voisi parantaa ja yleensä bannerin vaihtaminen auttaa vähäksi aikaa. Sisällön parantaminen on tietysti mielessä myös, mutta se ei aina ole niin helppoa.

♡ Ajatus siitä, että aloittaisin ensi vuonna jonkun uuden liikuntaharrastuksen. Tai lähinnä ehkä paluu vanhaan, sillä olen jo pari vuotta silloin tällöin haaveillut niinkin hurjasta hommasta kuin ryhmäliikuntatunneista. En ole varmaan koskaan asunut niin lähellä mitään liikuntakeskusta kuin tällä hetkellä, joten... ELIXIA, will you marry me? (Jos jollain on kokemuksia Jokivarren ELIXIAsta, luen mielelläni niistä kommenttiboxin puolella!)

Onko joulukuu kohdellut teitä paremmin kuin marraskuu? 😊

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

MARI 34

Se oli tiistai, kun kälätin puhelimessa Aaltosen Hannun kaupassa (Kupittaan Cittari). Mun piti juuri lohkaista joku lause, johon liittyi mun oma ikä, mutta se aloitus jäi siihen, kun en muistanut kuinka vanha olen. Mietin ääneen, että hetkonen, oonko mä 33 vai 34 ja paljonko mä täytän tän viikon sunnuntaina. Onneksi puhelimen toisessa päässä oltiin jälleen kerran hieman enemmän meikäläiseen verrattuna kartalla ja kuulin olevani edelleen 33 ja täyttäväni 10. päivä 34.

Että tässä sitä nyt ollaan. 34 vuotta sitten isä lähti viemään äitiäni Seinäjoelle 30 asteen pakkasessa keskellä yötä. Tiedättehän, että autoista ei voi ikinä tietää jääkö niillä välille ja 80-luvulla ei ollut edes kännyköitä, jos jotain olisi sattunut. Vimpelistä Seinäjoelle on tunnin matka ja siihen mahtuu pitkiä metsätaipaleita. Se taisi olla meikäläisen ensimmäinen elämysmatka, höhö!


paita NLY Trend (täältä, adlink)

Mitäpä sitä 34-vuotias akka muuta joulukuisena sunnuntaina tekisi kuin lähtisi tietysti shoppailemaan! Olen tässä odotellut jo hetken, että minua joitakin vuosia vanhempi rouvashenkilö jaksaisi herätä ja lähteä viettämään laatuaikaa kanssani Ikeaan ja ehkä Myllyyn.

Nyt näköjään puskee jo viestiä, että ehkä kohta, joten minäpä menen laittamaan sukat jalkaan! Palataan taas!

lauantai 9. joulukuuta 2017

Rento lauantaiaamu

* postaus sisältää pari mainoslinkkiä

Heipä hei! Meillä on täällä meneillään rentoiluaamu, tuo toinen tuossa katselee youtubesta jotain käsittämätöntä koodariläppää (javascript peer2peer real-time database, jepjep) ja minä olen tässä surffaillut nettikaupoissa tavoilleni uskollisesti. Olen tässä puoli viikkoa haaveillut puhelimen kuorista ja jostain syystä By Malene Birgerin kuosi on aina miellyttänyt silmääni erityisesti. Niinpä nyt vihdoin klikkasin tilaukseen nämä. Kunpa joku päivä voisin hankkia merkiltä jonkun laukun!



Olen tällä viikolla uurastanut olohuoneemme kimpussa. Vaihtanut parin pienen pöydän paikkaa, yrittänyt saada kamerakamat jotenkin siistimmin samaan kasaan (näille pitäisi löytää sijoituspaikka jostain toisesta huoneesta), pyyhkinyt pölyjä, siivonnut kirjahyllyn päältä kaikki kamat johonkin muualle ja etsinyt joulutähden ikkunaan. On paljon kodikkaampaa nyt, mutta huone kaipaisi kyllä viimeistelynä vielä maton. Katselin huvikseni Elloksen mattovalikoimaa, mutta totesin etten voi tilata tänne blogimattoa, koska se ei välttämättä sopisi kuitenkaan väreihin. Vaikea toki tietää kokeilematta, mutta jokin ajatuksessa tökkii ja silloin se kertoo siitä, että hankinta ei ole oikea. Jotain muuta siis täytyy keksiä.


Tänään mulla piti olla perinteiset joulukuiset kekkerit (synttäriviikonloppu!), mutta ne kuivuivat kasaan ihan mystisesti, joten ajattelin ottaa (viinaa 🙊) mukavan rennosti villatöppöset jalassa tämän päivän. Näitä rentoja viikonloppuja ei nimittäin liikaa ole tänä vuonna ollut.

Kekkereistä täytyy sanoa sen verran, että vielä koskaan mulle ei ole käynyt niin kuin nyt kävi. Ikinä ei ole tarvinnut perua bileitä. Olin nuorempana erittäin hyvä järjestämään opiskelijasolubileitä ja edelleen tykkään ajatuksesta järjestää juhlat. Nykyään sitä ei vain tule tehtyä enää!! Nyt yritin, mutta oma lähestyminen ajankohtaa oli vähän haparoiva ja sen seurauksena homma lässähti käsiin. Taidankin siis ottaa tavoitteeksi ensi vuonna järkätä vähän paremmin.


Nyt taitaa olla aika nostaa pylly sohvalta ja mennä möyrimään vaatekaapin puolelle. Tarvii aloitella sitäkin projektia jo vähitellen.

Hauskaa lauantaita just sulle! 😘

perjantai 8. joulukuuta 2017

Jalkapalloaiheinen arvonta

Taitaa olla aika päästä yli jalkapallomasennuksesta ja alkaa kerätä hauista tulevaan kauteen, joka TPS:n osalta alkaa harjoitusotteluiden merkeissä tammikuussa. Eipä mikään suuri ikävä ole ollut Kupittaa vitosta tai hallipelejä, mutta toisaalta ihan pienoisesti kutkuttelee persauksissa ajatus pallon seuraamisesta kameran kanssa. Silleen ihan vähän.

Olen kuitenkin kaikessa elämässä sitä mieltä, ettei tulevaisuudessa tapahtuvia asioita kannata alkaa odottaa liikaa, koska tässä on tämäkin päivä vielä elettävänä ja joulukin välissä ennen tammikuuta. Voitaisiin siis fiilistellä vähän kulunutta jalkapallovuotta. Samalla haluan tarjota teille mahdollisuuden voittaa itsellenne kahvimukin valitsemallanne kuvalla! ATK-painotteisista syistä kuvan tulee olla joku 13.4.2017 alkaen otetuista kuvista, linkkaan matsit tähän postaukseen.


TPS - MuSa 13.4.2017

TPS - SalPa 21.4.2017

TPS - JyPK 29.4.2017

TPS - EIF 29.4.2017


FC Inter - VPS 12.5.2017

TPS - AC Oulu 13.5.2017

TPS - FC Haka 22.5.2017

TPS - FC Lahti/YJ 27.5.2017

TPS - GBK 28.5.2017

TPS - FF Jaro 29.5.2017


Suomi - Liechtenstein 7.6.2017

TPS - EIF 14.6.2017

SJK - VPS 17.6.2017

Lapuan Virkiä - TPS 18.6.2017

FC Inter - KuPS 21.6.2017

TPS - KPV 30.6.2017


TPS - FC Haka 15.7.2017

HIFK - KuPS 17.7.2017

TPS - GrIFK 19.7.2017

TPS - FC Honka 29.7.2017

TPS - OPS 30.7.2017


IF Gnistan - TPS 4.8.2017

TPS - FC Honka 11.8.2017

Peimari UTD - MuSa 12.8.2017

FC Inter - SJK 14.8.2017

TPS - EIF 18.8.2017

KPV - TPS 26.8.2017


TPS - AC Oulu 1.9.2017

GrIFK - TPS 10.9.2017

TPS - FF Jaro 22.9.2017

KaaPo - SJK Akatemia 23.9.2017

TPS - FC Inter 24.9.2017

SalPa - TPV 30.9.2017


Suomi - Turkki 9.10.2017

TPS - IF Gnistan 14.10.2017

FC Honka - TPS 21.10.2017


Arvonnan säännöt ovat seuraavat: valkkaa linkatuista matseista sun lempparikuva, jonka haluaisit mukiin ja kerro se tähän alle kommenttiboksiin. Jätä sähköpostiosoitteesi, jotta pystyn ottamaan yhteyttä, mikäli voitto osuu kohdallesi. Jonkun kohdalle se kuitenkin osuu. Arvontaan voi osallistua 17.12.2017 klo 21:00 asti. 1 "kuponki" per henkilö.

Jos arvonnasta inspiroituneena haluaisit ostaa kuvan ja teettää siitä lahjan pukinkonttiin, ota yhteyttä meikäläiseen mari.hietala10@gmail.com 😊