tiistai 31. tammikuuta 2017

TPS - SPV 30.1.2017

Eilen Turussa pelattiin laatusalibandya, kun SPV tuli vierailulle tänne haastamaan TPS:n. TPS-SPV on mulle sellainen matsi, joka on pakko käydä kuvaamassa, vaikken tosiaan edelleenkään ole mikään salibandytyttö. Haluan vaan kannattaa seinäjokisia palloilulajeja, koska mä todella kaipaan välillä pohjalaisia. Ainakin salibandyssa siis pystyn vielä olemaan seinäjokisten puolella, kun taas siinä eräässä toisessa lajissa peli on ihan menetetty.

Eilinen matsi olikin oikein kunnon vääntö! Eka maali tuli vasta toisen erän puolivälissä ja silloinkin TPS:n tekemänä. Mietin SPV:n tekevän maalin myös takuulla aika pian, koska eihän peli vain voi mennä niin, etteivät tekisi yhtään maalia. Ja niin se sieltä sitten tulikin.

tpsspv

Pohdiskelin itsekseni vähän ennen pelin alkua kuinkahan mun mahtaa käydä kuvaamisen suhteen, jos menenkin sekaisin enkä tiedä kuvaisiko sittenkin tepsiläisiä eikä pelkästään peliveljiä. Salibandytepsi on kuitenkin sen verran vieras itselleni, että loppujen lopuksi puolen valitseminen ei ollut mikään ongelma. Näin kentällä pelkkiä SPV-miehiä, vaikka joidenkin tepsiukkeleiden kohdalla heräsin aina hetkeksi "hetkonen, toi mies, hmmmm" ja sitten yritin ehkä jopa ottaa niistä kuvia, mutta ei ne kaikki tietenkään onnistuneet.

Jotenkin nyt myös SPV:n ansiosta aloin saada kiinni salibandysta. En sekottanut lajia enää futikseen päässäni enkä ajatellut pelaajien kuvaamista futissäännöilläni. Luulen mulla olevan jopa toivoa kuitenkin tän lajin suhteen, vaikka se niin hirveän epätoivoiselta vaikuttikin vielä joulukuussa.

tpsspv-7

tpsspv-8

tpsspv-9

tpsspv-10

tpsspv-11

tpsspv-12

tpsspv-13

tpsspv-14

tpsspv-15

tpsspv-16

tpsspv-17

tpsspv-18

tpsspv-19

tpsspv-20

tpsspv-21

tpsspv-22

tpsspv-23

tpsspv-24

tpsspv-25

tpsspv-26

tpsspv-27

tpsspv-28

tpsspv-2

tpsspv-3

tpsspv-4

tpsspv-5

tpsspv-6

Seuraavaksi mun täytyisi varmaan alkaa rakentaa omia kuvaussääntöjä myös salibandyyn. Senhän takia mun futiskuvat pystyy tunnistamaan meikäläisen ottamiksi, koska mulla on aika pitkä lista sääntöjä minkä mukaan kuvaan, valikoin ja teen kuvat. Salibandyyn mulla ei ole vastaavia. Näissäkin kuvissa on muutama väärällä tavalla vinossa oleva, mutta oli vain pakko päättää joku suora linja ja elää asian kanssa, koska ei ole aikaa jäädä hinkkaamaan yhtä kuvaa tunniksi juuri tänä iltana.

Salibandyssa on tavallaan ollut se ongelma, etten koe lajin palloja ja mailoja mitenkään erityisen kuvauksellisiksi. Lajin miesten käsivarret sitten taas ovat hyvin kuvauksellista kamaa, joten ehkä mä vielä keksin sen jonkun punaisen langan tähän touhuun.

tpsspv-29

tpsspv-30

tpsspv-31

tpsspv-33

Peli päättyi huonosti seinäjokisten kannalta, höh! Oli silti erittäin viihdyttävä matsi ja itselleni kuvauksellisten oivallusten ilta, vaikken ehkä ihan täysillä valoilla ollutkaan liikenteessä. Sen verran viikonloppu vielä painoi. Jaksoin kuitenkin keskittyä kuvaamiseen onneksi ihan hyvin.

Tykkäätteko kuvista?

TPS-SPV 3-2.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Viikonloppu Seinäjoella

I'm back! Olipa aikamoinen ristiretki Etelä-Pohjanmaan ytimeen! Tuli naurettua niin paljon, että luulisi pärjäävän taas pari päivää ihan hissukseen suurempaa meteliä pitämättä.

Saavuttiin Maaritin kanssa Seinäjoelle perjantaiyönä. Siinä sitten odoteltiin yhdessä risteyksessä, jotta päästäisiin Valtionkadun yli. Olin juuri opettamassa Maaritille sitä kuinka Seinäjoella autot menee ensin ja sitten vasta ihmiset, mutta homma keskeytyi, kun joku ilmeisesti ulkopaikkakuntalainen pysähtyi suojatien eteen. Lompsittiin tielle ja samassa huomattiin kuinka joku ristuksen idiootti ajaa ihan täysiä toista kaistaa. Hän veti jarrut pohjaan ja minä nappasin Maaritia hihasta ja sitten juostiin.

Ei ole ikinä ollut auton alle jääminen niin lähellä. Kun astuimme suojatielle, olimme juuri tarkastaneet, ettei mistään tule autoja. Ja se joku oli pysähtynyt siihen toiselle kaistalle odottamaan, että me mennään.

Tavallaan toivon, että se täysiä kaahannut liikennesäännöistä tietämätön ymmärsi virheensä eikä perinteiseen pohjalaiseen tyyliin vaan ragennut ratissa tyhmistä akoista. Aikamoinen jekku oli kyllä siltä, joka sitä tietä pysähtyi antamaan, koska se ei tosiaan kuulu kulttuuriin. Onneksi ehdittiin kuitenkin pois alta, sillä se auto tuli niin lujaa, ettei sillä ollut mitään mahdollisuuksia pysähtyä. Tie oli jäässä ja hän reagoi meihin aivan liian myöhään.

Untitled

Lauantaina me rynnistettiin kaupungille heti, kun kerettiin. Kahville ensin, sitten penkomaan Emotion ja lopuksi syömään Hannaticin äitin valmistamia parhauspöperöitä. Ai vitsit!

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Lauantain huipennuksena oli tietysti baariin vyöryminen. Valmistauduttiin lakkaamalla kynsiä, meikkaamalla ja ottamalla nappiskuvia. Eli siis Hannatic lakkasi meidän kynnet ja minä otin nappiskuvia.

Untitled

Untitled

Wartissa oli keikalla S-TOOL. Oli pakko tunkea eturiviin, koska kuvaushammasta alkoi kolottaa ja tietysti bilettäminenkin maistui.

Untitled

Keikka ja Wartti oli hyviä, vaikka kovin montaa tuttua ei tullutkaan nähtyä. Muutama sentään. Tänä aamuna mietin kuinka ihmeessä pystyi olemaan niin huono olo, kun enhän mä edes juonut viskiä, mutta sitten muistin, että saatoin maistella jonkun toisen ostamia drinksuja.. Hupsis!

Tänään ennen lähtöä käytiin syömässä nutellavohvelit, huh huh! Kuinka hyvää?! Onko Turussa yhtään kunnollista vohvelibaaria? Hansassa on joku?

Untitled

Tuli ton elävän musiikin näkemisen myötä ihan järjetön hinku päästä kuvaamaan jotain keikkaa!! Kitarat ja johdot on yhtä kivoja kuvattavia kuin nappikset. En ymmärrä niistä mitään, mutta ne on silti hienoja. On pakko alkaa kytätä mitä keikkoja täällä Turun suunnalla on!

Nyt väsyttää ihan kiitettävästi, mutta mieli on hyvä. Seura oli mahtavaa ja jutut sopivan huonoja. Melkein parasta on se, ettei mun Seinäjoki-elämä tähän vielä loppunut vaan huomenna pääsen kuvaamaan seinäjokisia salibandymiehiä täällä Turussa. Siitä tulee raporttia luultavasti tiistaina!

torstai 26. tammikuuta 2017

Nyt on hyvä

* postaus sisältää mainoslinkin

Tänään ovat asiat loksahdelleet paikoilleen yllättävän hienosti. Piti olla ihan tavallinen torstai, pitkä työpäivä ja pimeä ilta. Mutta ei!

Kaikki taisi lähteä aamusta, kun päätin testata heräämistä Robinin tyyliin. Tiedättehän ne epäihmiset, jotka kuulemma nousevat sängystä ylös välittömästi, kun kello vain soi. Noh, kello soi 7:00 ja minä pomppasin istumaan samantien. Siinä sitten hetken ihmettelin ja mietin, että eipä tässä nyt enää väsytä, kun on jo puoliksi pystyssä. Siitä sitten suihkuun, meikit naamaan ja sitten olikin hyvin ruhtinaallisesti aikaa mutustella aamupalaa. Ennenkuulumatonta, että arkiaamu voi olla lähes yhtä hidas kuin viikonloppuaamut. Ai vitsit!

Sitten töihin. Päätin laittaa nämä pyörrytysjutut kaikki kerralla kuntoon ja varasin ensin hammaslääkärille ajan (hyvä tarkistaa!) ja sen jälkeen hetken asiaa mietittyäni otin yhteyttä fyssaripaikkaan, jossa olen viime vuonna käynyt pari kertaa. Esitin asiani turkulaisittain "ei teillä mitään ilta-aikoja siellä olis" ja vastaus oli upein ikinä: "no just näin torstaisin meillä on, pannaanko 17:30 vai 17:45". En voinut uskoa, että sain ajan tälle päivälle, mutta totta se oli!!

Ajelin suoraan töistä sitten niskahoitoon. Kirjaimellisesti. Fyssari käsitteli nimenomaan tuota niskaosastoa ja aikamoiset jumit siellä olikin. Hän kuitenkin totesi, ettei tämä tilanne ole voinut olla kovin kauaa, kun ne jumit antoivat periksi aika nopeasti. Erikoisinta ehkä oli, ettei mun lapaosasto edes tuntunut kovin huonolta. Tähän asti aina hartiat ovat olleet eniten jumissa. Ei myöskään ollut kireyttä jossain olkapään kiertäjäasioissa, mikä oli erittäin hyvä uutinen toimistotyöläiselle. Huh!

Fyssarilta sitten taas ärrälle hakemaan heramömmöpaketti, jei! Kotona mua odotti toinenkin paketti, sillä mun tilauspussukka Pompulalta oli tullut! Mä oon siis käyttänyt jotain 3 vuotta tuollaista farkkupussukkaa, jossa säilytän raha-asioita ja mitä kaikkea nainen nyt voi tarvia kylillä. Tuollainen minikäsilaukku tavallaan. Tosi kätevä, kun lähtee kahville eikä halua raahata isoa käsilaukkua mukanaan. Kulutin vanhan loppuun, joten laitoin viestiä firmalle, jotta saako noita pussukoita heiltä ja kuulemma tilaustyönä tekevät.

IMG_6062

IMG_6086

IMG_6105

IMG_6107

Päivän ruokana oli spagettia kinkun ja kaalin kera, mikä ehkä kuulostaa jännältä, mutta oli hyvää! Mulle on nyt 2 viikkoa tullut Sannan Ruokakassi, koska pakko sitä vaan oli lähteä testaamaan. Elämä on ihanaa, kun ei tarvitse itse keksiä mitä ruokaa tekisi ja kun ei tarvitse kiertää kaupassa kuin hakemassa leipää ja maitoa. Tykkään palvelusta kovin!! Lisäksi ruuat ovat todella hyviä ja ennen kaikkea ihan samperin nopeita tehdä! Vaikken tilaisi palvelua forever, opin tässä samalla tekemään monipuolisemmin erilaisia (hyviä) ruokia. Suosittelen!! Ruokakassi on juuri sitä paitsi laajentanut myös Riihimäelle, Lahteen, Hämeenlinnaan, Vaasaan, Seinäjoelle ja Ouluun. Koodilla SRALUE saa 8 euron lisäalennuksen tilaukseen!

Kun nyt Seinäjoki tuli mainittua, tiedoksenne, että poistun Turusta Seinäjoelle huomenna!! Lähetään Maaritin kans aiheuttamaan pahennusta. Hähä! Seuraava postaus luvassa ehkä sunnuntaina tai sitten vasta tiistaina! Pärjäilkäähän!

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Miten laihdutus etenee


Yksi elämäni ikuisuusaiheista on tuntunut olevan laihduttaminen. Joskus 10 vuotta sitten minun ei olisi saanut puhua koko asiasta, koska mun sen aikainen ulkomuoto oli kaikella tavalla ok, mutta eipä sitä silloin tietenkään ymmärtänyt. Se oli opittu tapa, kun aikakauslehdissä ei muusta puhuta edelleenkään ja muutenkin ilmeisesti suosittu harrastus. "Kaikki" yrittävät onnistua projektissa omilla tavoillaan ja jotkut toki löytävätkin ne oikeat rutiinit. En myöskään pystynyt hyväksymään sitä, etten enää ollut 50-kiloinen rimpula niin kuin teininä. Sitä on vieläkin vähän vaikea hyväksyä välillä, mutta olen toisaalta päässyt jo ajatukseen, ettei puntarin lukemalla ole oikeasti mitään väliä.

Koska elämässä tapahtuu muutakin kuin laihduttamista ja energiaa tarvitaan aivan muihin juttuihin, iskee aina tuskastuminen ja joka kerta olen päättänyt lopettaa sen ikuisen laihduttamisen. Että mieluummin vain olen syömättä suklaata ja laihdun, jos laihdun. Yleensä on käynyt niin, ettei mitään ole tapahtunut, höhö!

Paitsi nyt parina peräkkäisenä syksynä. En ole välttämättä syönyt mitenkään fiksusti, mutta olen saanut tilaa inspiraatiolle. Minä ihan oikeasti käynnistyn todella hitaasti joissakin jutuissa! Oma ruokavalio ja muotikotkotukset vaatteissa ovat sellaisia asioita.

IMG_6020

Blogit ovat siitä kivoja, että joistakin niistä todella saa sitä inspiraatiota. Jutan innoittamana marraskuussa päätin lopettaa puntarilla käymisen. Olo parani viikossa kohisten! Sekä fyysisesti että henkisesti olevinaan. Kun ei kontrolloi, on olo paljon rennompi - luonnollisesti. Kuvittelin kuukauden sisällä jopa laihtuneeni, vaikka ainoat ruokavaliomuutokset rajoittuivatkin suklaan rajoittamiseen.

Jouluna päätin, että vuosi 2017 on se vuosi, jolloin liikunta palaa mun elämään. Liikunta ensin, sitten muut jutut.

Se toimi taas hyvin ekat pari viikkoa, kunnes viime viikolla tapahtui jotain ja nyt olen ollut saikulla pari päivää. Mulla on siis tapana aloittaa aina liian lujaa ja sitten kolmannella viikolla tulen kipeäksi. Ja sitten tulee tauko. Viimeksi se tauko kesti 2 kuukautta.

Tiesin tän vaaran ja tossa joku aika sitten sopivaan saumaan luin Pajusen Piian blogista siitä kuinka naisten pitäisi tajuta syödä kunnolla. Kuitenkin viime viikolla mulla oli töissä aamuviikko ja mä en kertakaikkiaan nukkunut koko viikolla kunnolla. Mun pää ei tajua noita aamuviikkoja enkä osaa mennä ajoissa nukkumaan, sitten en myöskään jaksanut kokata iltaisin ja sen jälkeen kroppa olikin valmis.

Mulla on päässä heittänyt puoli viikkoa, kunnes maanantaina oli pakko lääkäriin. Ei selvinnyt sinänsä mitään (ristus se influenssatesti on kaamea!!), mutta niskat oli kuulemma vähän turhan jumissa (voitteko suositella mulle jotain hierojaa Turusta?!). Kotona ihan ekana etsin toisen tyynyn itselleni ja nyt parin yön jälkeen pysyn taas aika hyvin tolpillani. Ei tää kaikki kyllä pelkästään niskoista voinut johtua vaan kyllä mulle selkeästi oli joku flunssa tulossa jo viime viikolla. Viime kerrasta viisastuneena päätin syödä kaikesta huolimatta kunnolla, jotta elimistö jaksaisi taistella. Nerokas suunnitelmani on toivottavasti toiminut ja huomenna pystyn kävelemään ihmisten ilmoilla ilman, että seinät kaatuu päälle. Ainakaan juuri nyt ei tunnu mitenkään erityisen pahalta.

IMG_6040

Tuossa maanantaiaamuna viihdytin itseäni käymällä puntarilla pitkästä aikaa, koska olihan se nyt aika selkeää, että olen laihtunut hieman. Se oli virhe!! Puntari näytti ihan hirveitä lukuja ja mä ihan tosissani masennuin siitä vähän. Tuli sellainen mitä väliä -fiilis treenaamista ja syömistä kohtaan, että mitä tässä mitään yrittää, kun ei tää homma ookkaan toiminut. Järjen ääni koitti samaan aikaan kuiskia "niin mutta muista et sun housut ei kiristä".

Sen verran toi vaivasi, että eilen illalla oli pakko käännellä ja väännellä koko puntaria, jos sen alle on vaikka jäänyt jotain kakkaa ja sitten se näyttää mitä sattuu. Ja se toimi!! Astuin puntarille ja se näytti monta kiloa vähemmän kuin maanantaina tai edes silloin marraskuussa!! Ai hitto mikä fiilis!!

Tarinan opetus:

1. Älä käy puntarilla.
2. Harrasta liikuntaa.
3. Syö kunnolla!!

IMG_6048

Flunssan pelkääminen johti siihen, että olen vakavamielisesti päättänyt monipuolistaa ruokavaliotani ja sen seurauksena aion nyt todella alkaa tehdä smoothieita muun syömisen tueksi. Tilasinkin tässä yksi ilta Foodinin niittyheraa, vaniljaheraa ja kookoslastuja. En malttaisi odottaa, että paketti tulee!!

Ilmeisesti vuosi 2017 on vuosi, kun mä aion osata syödä hyvin.

Ps. olen myös jättänyt vehnän lähes kokonaan, koska valitettavasti se ei vaan taida sopia mulle.

tiistai 24. tammikuuta 2017

Jalkapallon valokuvausunelmia

* kaupallinen yhteistyö Jalkapallomatkat.com & Jalkapallolippuja.com -sivustojen kanssa

Unelmat, haaveet ja tavoitteet - asioita, joiden pyörittely lähinnä vain huvittaa, kun ovat osa sen verran kaukaisilta tuntuvia. Ei ilmeisesti kuitenkaan kannattaisi naureskella, koska yllättävän moni juttu on toteutunut ja on muistunut mieleen legendaarinen "varo mitä toivot". En harrasta mitään aarrekarttoja, mutta mun päässä kyllä suhisee toinen toistaan hurjempia haaveita mitä tähän futiskuvausharrastukseen tulee. En puhu niistä ääneen oikeastaan koskaan, sillä tykkään pitää unelmat itselläni. Sillä tavoin pidän myös jalat maassa, koska en halua liikaa liihotella yläilmoissa. Optimistina sitä taitaa muutenkin olla välillä jalat irti maasta enemmän kuin keskivertorealistilla.

Osittain kyse on myös siitä, etten ole tajunnut haaveilla. Lähdin kuvaamaan jalkapalloa sattumalta enkä todellakaan ajatellut, että olisin koskaan päässyt valokuvauksessa edes näin pitkälle. Uskallan sanoa näin, vaikken elätä itseäni sillä. Esimerkiksi eilen sain kommentin twitterissä jotenkin näin: "ei musta sun tasosta hetkessä tuu". Jäin miettimään tätä! Mun tasoista? Musta tuli mun tasoinen kuvaamalla 4 futiskautta (lasken nää vuodet aina väärin) ja nyt alkaa viides. Viime vuosi oli näistä merkittävin kuvankäsittelyrintamalla ja kaiken kehittymisen myötä on niitä unelmiakin alkanut pompsahdella päähän.

20160719-IMG_1984

20160804-IMG_7356

1. Valioliiga

Ei ole paha aloittaa listaa heti ekana suurimmasta? En tiedä mistä tämä ajatus tuli, mutta keksin viime kesänä haluavani joku päivä kuvaamaan Valioliigaa. En todellakaan tiedä miksi juuri Valioliiga eikä La Liga tai Bundesliiga. Ehkä siksi, että Englannissa mun iho ei kärtsäisi niin pahasti kuin Espanjassa?

Pidän tätä sen sortin haaveena, että aika paljon täytyy tapahtua ennen kuin tämä voisi olla mahdollista. Pidän tätä myös sellaisena hassutteluhaaveena, koska kyllähän jokaisella täytyy joku sellainenkin olla.

Sillä välin, kun en ole vielä päässyt kuvaamaan Valioliigaa, voisin ihan hyvin kuvitella lähteväni jonnekin ihan oikealle jalkapallomatkalle! On nimittäin olemassa sellaisia sivustoja, jotka tarjoavat jalkapalloreissuja (esim. jalkapallomatkat Real Madrid)  ja -lippuja (..tai vaikka Manchester United liput).

20160730-IMG_3912-Edit

20160906-IMG_6637

2. Futisjoukkueen mukana

Olisi ihan ylisiistiä päästä joskus jonkun joukkueen mukaan reissuun ja taltioida kuvina kaikki kuvan arvoinen, mikä vastaan tulee. Matkustaminen ja kaikki elämä ennen peliä. Tämä ei edes käsittääkseni ole aivan mahdotonta, sillä jääkiekkopuolella on ainakin vastaavaa tehty?

20160905-IMG_5644

3. Pukuhuone

Koska rakastan epäjärjestyksessä lojuvia futiskamoja ja niiden aidoimpien hetkien taltioimista, mikään ei kutkuta niin paljon kuin pukuhuoneen kuvaaminen. Pukuhuoneessa kaikki on takuulla vielä enemmän sekaisin kuin vaihtopenkin lähistöllä, joten olisi kyllä aivan meikäläisen valtakuntaa koko koppi.

intertps-1

4. Oma joukkue

Jos voittaisin lotossa, ostaisin oman joukkueen ja sitten käyttäisin jätkiä vain valokuvaustarkoitukseen eikä niiden futishommista tulisi mitään.

20160906-IMG_6063

5. Tietyt kuvat

Haluaisin ottaa kuvan jonkun pelaajan pään yläpuolelta pelipaidan logosta. En tiedä milloin muistaisin tämän. Toivottavasti pian, sillä tää kummittelee mun päässä! Sitten on miljoona muuta kuvaa jostain nappiksista ja muutenkin sellaisista kuvakulmista, että mun pitäisi maata maassa ja kuvan kohteen täytyisi pysyä paikoillaan. Plus punnerruskuva pitäisi saada ottaa uudestaan ihan ulkoilmassa.

tixu-10

20160905-IMG_5720

Kertokaahan kokemuksia, jos olette olleet ulkomailla fanittamassa jalkapalloa! Kiinnostaa paljon nimittäin, vaikken kuvaamaaan olisikaan ihan heti pääsemässä.